Olenko lopunelämääni oman sydämeni vanki? Tuomittu elinkautiseen?
Miksi vaikutit muhun niin, miksi elämässäni oli silloin sun mentävä aukko? Oliko se oikea hetki vai oikea mies? Miksi olin sun vaikutukselle altis ja jäin heti koukkuun? Se aika kun olimme toisiimme suorastaan hullaantuneita..olen sanaton. Ei ole sanoja joilla kuvata sitä aikaa, tunnetta, sua, mua.
Olen vain varma etten koskaan enää tule tapaamaan ketään joka pystyisi ylittämään tuon tunteen, olen surullinen siitä ettei elämässäni ole tällä hetkellä, eikä ole ennen sua koskaan ollut ihmistä joka pystyisi samaan,ei edes omani. Paha tästä on muuta muuttaa, yritys on ollut varmasti kullan arvoinen suoritus, miksen silti saa palkintoa.
Kuin vanki, tyydyn saamaani tuomioon. Elän vain.
Miksi vaikutit muhun niin, miksi elämässäni oli silloin sun mentävä aukko? Oliko se oikea hetki vai oikea mies? Miksi olin sun vaikutukselle altis ja jäin heti koukkuun? Se aika kun olimme toisiimme suorastaan hullaantuneita..olen sanaton. Ei ole sanoja joilla kuvata sitä aikaa, tunnetta, sua, mua.
Olen vain varma etten koskaan enää tule tapaamaan ketään joka pystyisi ylittämään tuon tunteen, olen surullinen siitä ettei elämässäni ole tällä hetkellä, eikä ole ennen sua koskaan ollut ihmistä joka pystyisi samaan,ei edes omani. Paha tästä on muuta muuttaa, yritys on ollut varmasti kullan arvoinen suoritus, miksen silti saa palkintoa.
Kuin vanki, tyydyn saamaani tuomioon. Elän vain.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sama. siksipä mietinkin oliko tämä aloitus tavallaan mulle, en kuitenkaan menis sanomaan että sun kannattaa olla itse sydämesi vankina. Miksi tuomitset itseesi tästä meidän jutusta? Toki et oo tässäkään ''suhteessa'' ainoa, mutta mä oon lopettanut sen. Ei oo väärin. Tulisit jo tänne.
Jos tilanne on tuo mitä kuvailit niin ota nyt hyvä nainen siihen mieheen yhteyttä. Kun teillä oli noin syvä yhteys niin tunteita on molemmin puolin. Puhuminen niistä voisi selvittää koko tilanteen ja saisitte olla hullaantuneita ja onnellisia yhdessä.
Ei tuommoista tunnetta tule ilman että kumpikin olisi satasella tunteessa mukana.
Yhteys meillä on, jonkinlainen - voisin kuvailla sitä tuolla sanalla. Asiat tulee juteltua varmasti tosielämässä jossakin vaiheessa, sopivassa tilanteessa. Varon vain, ja olen varonut koko ajan, kertomasta hänelle asioiden todellisen laidan itseäni suojellen koska jos siitä ei puhu ääneen, sitä ei ikäänkuin ole olemassakaan. Eikö vain..?! Olen lisäksi tietoinen ettei mies halua raskaampaa taakkaa tästä, vaikka on itse samassa tilanteessa tunteittensa kanssa. Hän tiedostaa miten syvästi tunnen, sen vuoksi oli otettava etäisyys. En tiedä pitikö minun tunteeni tuossa kohtaa lakata olemasta vai oliko kyseessä hänen tunteet? Tilanne on ikävä, me emme tule tässä elämässä saamaan toisiamme.
joukkoon mulla sama tilanne ja kaikki menee päin sanonko mitä.
Tuttua, niin tuttua, niin lähellä omia ajatuksia.
Miehiltä toivoisin ajatuksia asiasta... Tiedän ettei hänen tunteensa ole mihinkään muuttuneet, monista eri asioista kun ollaan oltu tekemissä vaikkakin nykyään harvakseen, miten mies kykenee siihen, pitämään itsensä ns. kurissa?
Mulla vähän samanmoinen "tilanne" mutta itse ajattelen näin että kyllä se siitä kun ei saa mitään tunteita takasin vähitellen jossain vaiheessa tulee stoppi ja hiipuu pois. Vaikka kauan on ollutkin. Voimia sulle.
Mutta entä kun niitä tunteita tulee takaisin - tunteet heijastaa toisen tunteet? Jokanen kerta? Sitä ruokkii sitä tunnetta ja se tunne jonka saa toiselta, tahtomattaankin? Tiedätkö tilanteen, on tila jossa on nämä kaksi ihmistä plus toistakymmentä muuta ihmistä. Mutta nämä kaksi näkevät ja tiedostavat ja tuntevat vain toisensa.
Tai, toinen eli mies tässä tapauksessa tekee tikusta asiaa päästäkseen lähelle toista, vaikka pieni piipahdus tai keksii naiselle eli mulle sellaisen "viran", joka vaatii hänen itsensä paikallaolon ainakin välillä tai jatkuvasti.
Eikä voi olla loputtomiin näkemättä toista. Tässä tapauksessa ollaan tekemisissä toisen kanssa, ei nyt pakosta mutta on tilanteita ja paikkoja joiden parissa me kohtaamme toisemme ja on tilanteita, jotka vaan tapahtuu. Ennen ne tapahtui pitkälti tämän miehen halusta, nykyään siksi harvemmin mutta niitä käy.
Missä vaiheessa tulee stoppi? Jos tämä kyseinen asia on ollut olemassa jo useita useita vuosia.
Niin sepä se. Olet siinä mielessä onnelisessa asemassa et näet häntä varmaan useinkin kun minä taasen en, todella harvakseltaan. Mutta sekin on kyllä vaikea juttu jos näkee liiankin paljon. Stopista en tiedä kun kerta siis näet häntä ja se antaa tunteille taas tilaa uudestaan ja uudestaan. Minullakin on ollut tämä tunne jo riittävän kauan kunhan jotenkin pääsisi irtautumaan ja sehän onkin se pulmallinen juttu se. Tunteet eivät ole helppoja juttuja. Tämä on yhtä perkelettä koko homma.
Aikas yltiöpäisen romanttista tuollainen...Oletko valmis hyväksymään että mies ei ehkä koskaan halua mitään muuta sinulta? Kuinka kauan aiot kestää tuota leikkiä?Millaisen miehen sinä oikein haluat, sellaisen joka leikkii sähköllänne (ja ties mitä puhuu kemiastanne tai kuinka kuumana sinä olet häneen) muille tahoille tietämättäsi?
Onko mies valmis ikinä mihinkään OIKEAAN?Onko tunne OIKEA vai FALSKI?
Kyllä se siitä korjaantuu,kun taas tavataan ;)
Eikö olekin?
Vastaan sinulle, että kyllä. Olen jo ollut pitkään täysin hyväksynyt sen tilanteen, ettei minulle jää tästä käteen mitään. Muuta kuin muistot meistä. En ole naiivi lapsi enää. Olen täysin tietoinen kaikesta mitä kirjoitit yllä ja se on varmasti totta joka sana, harmi ettei se tässä kohtaa vaan täsmää tähän tilanteeseen. Olen näitä tosiasioita pyörittänyt myös mielessäni hänen kohtaamisten jälkeen.
Mutta se mikä vie pohjan leikkimiseltä, on se, että tunnen tuon miehen, läpikotaisin. Olen vuosia tuntenut hänet. Minun ei tarvitse tässä kohtaa lähteä mainostamaan miten ja missä ja miten hyvin tunnen, riittää että itse tiedän asia oikean laidan.
Hän ei leiki kanssani, ei tosiaan. Hän arvostaa sen verran minua sekä itseään ja molempien parisuhteita. Teimme alussa jo selväksi pelisäännöt ja niistä kiinnipitäen.. Kuka tunteilleen voi ja mitä? Kumpa voisikin.. jos omaa riittävän vahvan moraalin, arvomaailman ja tapaa ihmisen joka tuntee yhtälailla. Näitä tapahtuu varmasti paljon, ristiriitaisia tunteita. Niistä pitäisi selvitä, ehkä miehet selviää sitten paremmin?
kuulostaa jokseenkin melkoiselta sepustukselta kirjoitukses
mies ja sinä ootte puhuneet että teillä on tunteita (vai onko se vain kemiaa ja tai seksuaalista jännitettä, kotoa ei saa tms.)?Vai oletteko te puhuneet. Jos kemia on vain seksuaalista, ilman syvempiä tunteita mitä väliä sillä on.Nussit vaan mieheltäsi aivot pellolle kotona.
Vai koetatko sanoa että teillä olis joku rakastuminen tässä taustalla?Muista tunteista en olis huolissani... tunteitahan ne vaan on, ehkäpä hellyyden tai jotain tunteita, miksette voi olla ystäviä ja jutella asiat niin puhki että molemmilla olis parempi olla.Pitääkö pelätä fyysistä ja jos pitää miksi?Jos ei rakastumista voi varmasti sanoa ei koska tietää että se on vain leikkiä, fyysistä..seksi ei välttämättä kovin kaksista.
tässä jotain ajatuksia tilanteeseesi
Ole jämäkkä älä anna pillua piti laittaa vielä loppuun mutta unohtui.
onko tullut mieleen että asiat voi selvitä, joko huonompaan tai parempaan, puhumalla. jos miehestä paljastuu ääliö, voit vaihtaa työpaikkaa tai jos pystyt antaa asian painua sinne mistä se on tullutkin, jos mies on fiksu ja hyvä, se voi jutella sun kanssa :) .. ei kannata heti mennä peuhaamaan ja voitha sinäkin määrätä omista rajoistasi ja vetää asian selvittämistä etkä olla joku samperin "uhri, ääk mies haluaa mua ja mä luulen että haluan sitä, vaikken tiedä mitä tää on".-
Koitan jaksaa on tässä kestäminen mullakin.
Kerran sitä eletään ja toisella kertaa sitä onkin jo vähän viisaampi.
Tämä oli hyvä kirjoitus koska NYT TAJUAN MIKSI MUN ELÄMÄSSÄ OLI HÄNEN MENTÄVÄ AUKKO!!!!
Nyt on aukko tilkitty ja ikkunat ja ovet häneltä säpissä :)