Keskustan maakuntamalli tiivistetysti:

..tekstistä malliksi selkoversio esimerkiksi siitä miten poliittinen agenda pitäisi toimittaa iskevään muotoon.

Maakuntamallin taustalla on laajempi ideologia kuin pelkkä tarve saada terveydenhoitoa varten leveämmät hartiat. Sitä avaa ja tekee ymmärrettäväksi prof. Heikki Kirkinen kirjasessaan "Maakuntakuntahallinto - kansanvallan uusi taso". Vuosia Ranskassa asunut Kirkinen kirjoitti kirjan maakuntien merkityksestä eurooppalaisille kansoille jo aikaisemmin - tämä viimeisin versio on jo vuodelta 1996.

Maakuntien merkitys eurooppalaisille kansoille on nykypäivänä yhtä tärkeä, kuin Kirkisen siitä viimeksi kirjoittaessa, mutta koska kirja on jäänyt unholaan, sen voisi ottaa esiin ja päivittää. Sitä Sipilä ja aikaisemmatkin keskustajohtajat ovat ehkä yrittäneet, mutta ei ilmeisesti aivan onnistuneesti, koska Kokoomus ja SDP pystyvät aina torppaamaan maakuntamallin törkeällä vääristelyllä sen vaikutuksesta. (Kääntämällä totuuden päälaelleen väittämällä sen kasvattavan hallintoa ja etäännyttävän päätöksentekoa kansasta – molemmat aivan törkeitä valheita jonka tajuaa heti kun ymmärtää mistä Keskustan mallissa on kysymys.)

Kokoomuksen ja SDP:n pahin uhkakuva on se, että maakuntamalli purkaa valtion keskusjohdon valtaa ja siirtää siitä valtaosan maakuntien keskuksiin lähelle kansalaista. Kokoomukselle valtion vahva rooli on tärkeä koska se pitää taloudellisen vallan käytännössä Helsingissä. SDP:lle on poliittisen vallan keskittyminen yhtä tärkeää.

Muualla Euroopassa ovat SDP:n ja Kokoomuksen kaltaiset puolueet joutuneet antaman periksi. Siellä ymmärretään, että keskittämisen saattaa johtaa samantapaiseen valtioon kuin nyky-Venäjä.

Suomi sijoittuu demokratiakäsityksessään, niin kuin monessa muussakin asiassa jonnekin modernin länsimaisen demokratian ja itäisen totalitarismin välimaastoon - kuitenkin tarpeeksi lähelle länsimaita, jotta voimme kuvitella olevamme siinä joukossa.

Keskustan on pidettävä maakuntamallista kiinni ja vain selkeytettävä sen esiintuomista kokeiltuna ja toimivana mallina joka säilyttää ja takaa alhaalta ylöspäin suuntautuvan demokratian, joka ei oikeastaan ole toiminut maassamme kunnolla, kuten ei voi toimia moottori, josta puuttuu voimansiirrosta tärkeä osa.

Muokkaappa.. kirjoitti:

..tekstistä malliksi selkoversio esimerkiksi siitä miten poliittinen agenda pitäisi toimittaa iskevään muotoon.

Maakuntamallin taustalla on laajempi ideologia kuin pelkkä tarve saada terveydenhoitoa varten leveämmät hartiat. Sitä avaa ja tekee ymmärrettäväksi prof. Heikki Kirkinen kirjasessaan "Maakuntakuntahallinto - kansanvallan uusi taso". Vuosia Ranskassa asunut Kirkinen kirjoitti kirjan maakuntien merkityksestä eurooppalaisille kansoille jo aikaisemmin - tämä viimeisin versio on jo vuodelta 1996.

Maakuntien merkitys eurooppalaisille kansoille on nykypäivänä yhtä tärkeä, kuin Kirkisen siitä viimeksi kirjoittaessa, mutta koska kirja on jäänyt unholaan, sen voisi ottaa esiin ja päivittää. Sitä Sipilä ja aikaisemmatkin keskustajohtajat ovat ehkä yrittäneet, mutta ei ilmeisesti aivan onnistuneesti, koska Kokoomus ja SDP pystyvät aina torppaamaan maakuntamallin törkeällä vääristelyllä sen vaikutuksesta. (Kääntämällä totuuden päälaelleen väittämällä sen kasvattavan hallintoa ja etäännyttävän päätöksentekoa kansasta – molemmat aivan törkeitä valheita jonka tajuaa heti kun ymmärtää mistä Keskustan mallissa on kysymys.)

Kokoomuksen ja SDP:n pahin uhkakuva on se, että maakuntamalli purkaa valtion keskusjohdon valtaa ja siirtää siitä valtaosan maakuntien keskuksiin lähelle kansalaista. Kokoomukselle valtion vahva rooli on tärkeä koska se pitää taloudellisen vallan käytännössä Helsingissä. SDP:lle on poliittisen vallan keskittyminen yhtä tärkeää.

Muualla Euroopassa ovat SDP:n ja Kokoomuksen kaltaiset puolueet joutuneet antaman periksi. Siellä ymmärretään, että keskittämisen saattaa johtaa samantapaiseen valtioon kuin nyky-Venäjä.

Suomi sijoittuu demokratiakäsityksessään, niin kuin monessa muussakin asiassa jonnekin modernin länsimaisen demokratian ja itäisen totalitarismin välimaastoon - kuitenkin tarpeeksi lähelle länsimaita, jotta voimme kuvitella olevamme siinä joukossa.

Keskustan on pidettävä maakuntamallista kiinni ja vain selkeytettävä sen esiintuomista kokeiltuna ja toimivana mallina joka säilyttää ja takaa alhaalta ylöspäin suuntautuvan demokratian, joka ei oikeastaan ole toiminut maassamme kunnolla, kuten ei voi toimia moottori, josta puuttuu voimansiirrosta tärkeä osa.

Enpä taida jaksaa juuri nyt kirjoittaa selkoversiota maakuntahallinnon eduista, vaikka olenkin tehnyt sen tällä palstalla kymmeniä kertoja vastatessani mm. Kapille, Jäbälle ja Mielipidepankille.

Tuo Heikki Kirkisen teos on minulle tuttu jo parinkymmenen vuoden takaa. Kirkinen sai siihen aikaan runsaasti tilaa mediassakin noissa samoissa merkeissä. Enää ei ole ollut, ehkä hän ei ole jo yli 80-vuotiaana riittävissä voimissakaan.

Yksi syy, miksi nykymedia ei käsittele maakuntamallia syvällisemmin etenkään TV1:n ja MTV3:n ajankohtaisohjelmissa, voi olla toimittajien helsinkiläistyminen. Helsinkiläisille ja uusmaalaisille maakunta on ehkä vähän vieras käsite, vaikka muualla maassa ihmisten maakuntatunne on vahva ja kotimaakunta läheinen. Tiedotusodotukseni ovatkin lähinnä Tampereen Tohlopin puolessa, sillä pirkanmaalaisilla on vahva identiteetti, vaikka itse käsite Pirkanmaa onkin suhteellisen tuore.

Maakuntamallia markkinoitaessa tulisi tuoda selvästi esille, että sen hallinnon valitsevat kansalaiset vapaissa vaaleissa eli pääsevät itse vaikuttamaan palvelujensa sisältöön. Muuten monen mielessä kummittelee vanha lääninhallinto, jonka ihmiset kokivat vieraaksi, sillä siinähän olikin kysymys pelkästä valtionhallinnon jakamisesta eri puolille maata niin, että "kruunu" pystyi mahdollisimman tehokkaasti kontrolloimaan alaisiaan ja torppaamaan näiden oma-aloitteisuuden. Lisäksi lääninhallinto perustui maakuntajakoon vain muutamissa itsenäisyyden aikana perustetuissa lääneissä. Vanhemmat läänit koostuivat useista maakunnista, joiden asukkaat eivät olleet juurikaan tekemisissä toistensa kanssa.

Maakuntamallin esittelyssä ei kuitenkaan pidä liikaa kuvata hallinnollisia muutoksia, sillä kansalaiset eivät siitä perusta. Kuulostaakin naurettavalta, kun Jyrki Katainen itkee sitä, etteivät suomalaiset tiedä mihin puhelinnumeroon soittaa, kun heillä on asiaa kuntayhtymään. Varmasti tietävät - kuntayhtymään soitetaan, kun tarvitaan palvelua - se numero löytyy niin sähköisistä kuin painetuistakin puhelinluetteloista. Ja jos välttämättä haluaa soittaa valtuutetulle, tämänkin numero löytyy samasta paikasta.

Pääpaino esittelyssä siihen, että palvelut ja palvelupisteet säilyvät vähintään nykyisinä, eikä ihminen ole enää sidoksissa kotikuntansa pisteeseen. Palveluiden taso voi jopa nousta. Kansalaisten näkökulmasta ikävät hallinnolliset kokoukset pidetään kauempana kuin kuntamallissa, mutta entä sitten, EVVK.