Olen 40 rouva. Olen ollut yhdessä mieheni kanssa jo 15 vuotta.Meillä on kaksi alakouluikäistä lasta.
Ongelmani, joka paisuu koko ajan vain suuremmaksi ja suuremmaksi, on miehen kanssa seksuaalinen eritahtisuus avioliitossa. Haluaisin seksiä paljon usemmin, mutta mies on rakastajana täysin passiivinen. Hän ei ole tehnyt aloitteita enää vuosiin. Joskus olen sunnuntaiaamuisin joutunut sanomaan hänelle ihan suoraan, että vedä nyt housut nilkkoihin, naisellakin on sukupuoliset halut, lapset katsovat nyt yläkerrassa lastenohjelmia. Aloitteet ovat olleet minun käsissäni. Toisekseen olen masturboinut ja käyttänyt aikuisviihdetta ja ostanut jopa hieromasauvoja ja geishakuulia. Näillä eväillä olen yrittänyt elellä vuosia.
Tunnen itseni todella eroottiseksi ja helposti kiihottuvaksi. Avioliittoni on todella turhauttava ja aiheuttaa masentuneisuutta ja jatkuvaa pahaa mieltä. Olen miettinyt eroakin. Toinen vaihtoehto voisi olla salasuhde, niin ei tarvitsisi erota. Katselin äsken ilmoituksia Iskurista. Aivan ihania kuvia olivat jotkut miehet sinne laittaneet. Mutta kanttia ei vaan ole, tai ainakaan ollut toistaiseksi.
Mieheni ei myöskään suostu oraaliseksiin. Seksiä, jos sitä on, ehkä pari kertaa kuussa, on konventionaalista, lähetyssaarnaajaa. Mies valittaa, että sattuu monimutkaisemmissa asennoissa selkään... Määräkin voisi korvata laadun tai sitten päin vastoin. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta mies vetoaa lapsuudessaan saamiin malleihin tyyliin "vanhempienkin avioliitto oli puhdas" ja äitikin opetti, että himot on hillittävä. Jos ajatukset ovat tuota tasoa, miten tässä voi odottaa mitään parannusta tilanteeseen.
Se ksin puutteessa eläminen ei ole terveellistä.Purkautumaton viettienergia ajoi kirjoittaamaan tänne. Varmasti joku kevytkenkäisempi nainen olisi jo ajat sitten lähtenyt tökkimään tai sitten hankkinut rakastajan. Olen yrittänyt pysytellä ns. kaidalla tiellä. Mutta viisi vuotta olen nyt vakavasti miettinyt, mitä ihmettä teen... Onko teilä neuvoja ? Tai kirjoitinkohan edes oikealle palstalle ?
Ongelmani, joka paisuu koko ajan vain suuremmaksi ja suuremmaksi, on miehen kanssa seksuaalinen eritahtisuus avioliitossa. Haluaisin seksiä paljon usemmin, mutta mies on rakastajana täysin passiivinen. Hän ei ole tehnyt aloitteita enää vuosiin. Joskus olen sunnuntaiaamuisin joutunut sanomaan hänelle ihan suoraan, että vedä nyt housut nilkkoihin, naisellakin on sukupuoliset halut, lapset katsovat nyt yläkerrassa lastenohjelmia. Aloitteet ovat olleet minun käsissäni. Toisekseen olen masturboinut ja käyttänyt aikuisviihdetta ja ostanut jopa hieromasauvoja ja geishakuulia. Näillä eväillä olen yrittänyt elellä vuosia.
Tunnen itseni todella eroottiseksi ja helposti kiihottuvaksi. Avioliittoni on todella turhauttava ja aiheuttaa masentuneisuutta ja jatkuvaa pahaa mieltä. Olen miettinyt eroakin. Toinen vaihtoehto voisi olla salasuhde, niin ei tarvitsisi erota. Katselin äsken ilmoituksia Iskurista. Aivan ihania kuvia olivat jotkut miehet sinne laittaneet. Mutta kanttia ei vaan ole, tai ainakaan ollut toistaiseksi.
Mieheni ei myöskään suostu oraaliseksiin. Seksiä, jos sitä on, ehkä pari kertaa kuussa, on konventionaalista, lähetyssaarnaajaa. Mies valittaa, että sattuu monimutkaisemmissa asennoissa selkään... Määräkin voisi korvata laadun tai sitten päin vastoin. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta mies vetoaa lapsuudessaan saamiin malleihin tyyliin "vanhempienkin avioliitto oli puhdas" ja äitikin opetti, että himot on hillittävä. Jos ajatukset ovat tuota tasoa, miten tässä voi odottaa mitään parannusta tilanteeseen.
Se ksin puutteessa eläminen ei ole terveellistä.Purkautumaton viettienergia ajoi kirjoittaamaan tänne. Varmasti joku kevytkenkäisempi nainen olisi jo ajat sitten lähtenyt tökkimään tai sitten hankkinut rakastajan. Olen yrittänyt pysytellä ns. kaidalla tiellä. Mutta viisi vuotta olen nyt vakavasti miettinyt, mitä ihmettä teen... Onko teilä neuvoja ? Tai kirjoitinkohan edes oikealle palstalle ?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Tämä on minulle suurimpia mysteereitä avioliitossa; miksi seksin hankkiminen muualta on niin kiellettyä. Kertomasi on kuin suoraan minun elämästäni, ikäsikin täsmää. Minä vain olen mies. En halua uutta avioliittoa, mutta seksittömyys vaivaa lähes joka päivä. Minä tarvitsen päivittäin, rouvalle riittää ehkä kerran kuussa. Kaikki aloitteet tulevat minulta. En ymmärrä miksi hän ei voisi sallia minun hankkivan seksiä joltakin joka sitä haluaa...
Varmaankin vaimollasi on kaksi tärkeintä syytä olla antamatta lupaa seikkailuille, seksitautien pelko ja sen pelko että sinulle syntyykin TUNTEITA ulkopuoliseen panokaveriisi ja hän itse jää "nurkkaan häpeämään häviäjänä" tai tulee jätetyksi kokonaan.. Jo pelkästään tällaisen kysyminenkin taitaa vähentää naisen tunteita ja seksihalukkuutta sinua kohtaan.
Tästä samasta syystä en ole omaltani lupia kysellyt, silloin kun tunsin että tukehdun liian vähään seksiin, vaan ajauduin salaa toteuttamaan halujani.
Entä jos kaikesta huolimatta yrittäisit löytää vaimon kanssa jotain uutta, kokemuksesta tiedän ettei kolmas pyörä omaa parisuhdetta paranna, vaikkakin väliaikaisesti voi siltä jopa pettäjän harhaisissa ajatuksissa tuntua.
Oletko varmistunut että hän saa orgasmeja kanssasi? Meillä sen löytyminen taisi olla se joka pelasti ainakin tällä haavaa suhteemme ja lopulta vilkasti seksielämääkin. Lelut, suu, kädet apuun?
Sitten hieman tunnepuolen kysymyksiä ajateltavaksi, osoitatko tunteitasi usein muuallakin kuin sängyssä, huolehditko osaltasi kotitöistä, lapsista jne? Moni nainen kieltäytyy seksistä jos mies osoittaa vain seksiin liittyviä haluja, mutta muu huomaavaisuus ja tunteiden osoittaminen puuttuu.
Kysymys sinulle, arvoisa aloittaja.
Oletko yrittänyt keskustella ongelmastasi puolisosi kanssa? Mahtaisitko saada häneen intoa/puhtia sanomalla, että otat vieraan miehen jalkojesi väliin, ellei asia
korjaannu?
Meillä oli samanlainen ongelma 13 vuotta miehen kanssa. Usknnollinen tausta hänellä ja tämä aloittajan kertoma kasvatusmalli "himot on hillittävä" ovat taanneet saman kohtalon minulle.
Kesällä sain tarpeekseni ja ilmoitin miehelle että menemme seksuaaliterapeutille. Sinne se lupautui ja nyt on kummankin elämä muuttunut TÄYSIN. Miehen seksilukot aukesivat terapian avulla ja nyt minä saan kyytiä. Ei ollut ymmärtänyt lainkaan, että himoa saa olla vaimoon ja halu olla "hyvä aviopuoliso" ei tarkoita, että ei saa haluta seksiä ja pitää sen kanssa hauskaa.
Meillä terapia teki tosi hyvää ja suosittelen sitä muillekin. Jos meidän surullinen seksielämä ja toivottomaksi lukemani tilanne muuttui, voi se muillakin.
Kerrankin ihan järkeä )))
Tosi kiva lukea että olette ratkaisun löytäneet ja apua saaneet.. Pitäisiköhän itsekin rohkaistua ja kysyä josko vaimo haluaisi käydä, jotenkin tuntuu että hänelle siitä voisi olla apua (tai siis meille)...
Tuohan se on minullakin ongelmana, sen oikean kanssa naimisissa ja kaikki muu toimii, seksikin silloin kun sitä on. Siinäpä se ongelma onkin, aivan liian harvoin, eikä ikinä suostu kokeilemaan mitään uutta. Minun mielestä seksiä pitäisi olla päivittäin ja vaimolle riittäisi pari-kolme kertaa kuussa. Harmi kun vaimoni sai tällaisen kanin miehekseen. Vuosia tätä kytistelyä jatkaneena tein ratkaisuni ja hankin vastaavan naaraspuolisen "kanin" salasuhteeseen kanssani. Yli vuoden ajan sain sellaista seksiä muutaman viikon välein koko yön, ettei tullut seksi mieleenkään yli viikkoon, melkein kaikkea haluamaani pääsin kokeilemaan ja vaimo oli tyytyväinen kun en aina ollut vonkaamassa. Ainoo vaan oli huono omatunto, joka ei mahtunut yhtälöön ja lopetin koko suhteen sen vuoksi. Eihän sekään syyllisyyttä vienyt, mutta opin ainakin sen, että kun tahallani aloin passiivisemmaksi seksin suhteen, vaimokin ehtii nykyään tehdä aloitteita seksiin. Ja tulihan tuon naaraan kanssa opittua muutamia orgasmin naiselle helposti antavia temppujakin, joka lisännyt myös vaimon aktiivisuutta seksissä. Aika näyttää kestänkö jatkossa kaidalla polulla..
Mitä tulee kasvatukseen seksin suhteen, minusta tuntuu että moni äiti ja miksei isäkin, siirtäessään lapsilleen seksin suhteen puhtaita ajatuksia ja siveänä pysymistä, tekee itse asiassa karhunpalveluksen lapsilleen. Varmastikin ap mies on saanut vastaavan kasvatuksen, ehkä äidiltään joka ei ole itse ikinä kyennyt löytämään sitä punaista lankaa seksuaalisien nautintojen ääreen.
Itse olen lapsilleni pyrkinyt välittämään mahdollisimman neutraalia asennetta seksuaalisuuteen. Toki meidän lapset näkee että vanhempansa pusuttelee ja halailee paljon ja että seksin vähyydestä (tätähän lapset ei tiedä) huolimatta suhteessamme molemmin puolin tunteita on pelissä paljonkin.
Monelle syntyy nuorena mielikuva että on olemassa vain yhdenlaista oikeaa seksiä ja jostain syystä moni nainen kokee nautinnoille antautumisen, himokkaan naisen ja erilaisen kokeilevan seksin olevan likaista. Ainakin meillä vaimo ajatteli varsinkin liiton alussa pitkälti noin ja esim suuseksi on edelleen jo ajatuksen tasolla sellaista (tämä harmittaa erityisesti, kun tiedän miten voimakkaita orgasmeja salasuhteessa onnistuin suulla naiselle antamaan).
jatkuu...
...jatkoa:
Todella monen keskustelun ja kärsivällisten yritysten jälkeen vasta sain hänet antautumaan niin paljon että löysi orgasmin, kylläkin lelujen avulla alkuun, mutta myöhemmin muutenkin. Nykyään tosiaan alkanut itsekin osoittaa välillä halua seksiin, oman pidättäytymiseni ja ehkä sen O löytämisen jälkeen. Parempaan suuntaan on kuitenkin menty, johtuu varmaan siitäkin, että monet naiset jotenkin vapautuu estoistaan nautinnoille about nelikymppisenä seksin suhteen.
Nyt pikku vinkki niille, jotka vuodesta toiseen kieltäytyy esim. suuseksistä myös saavana osapuolena: kannattaisiko kuitenkin ottaa riski ja kokeilla, ei tiedä tykkääkö jos ei koskaan kokeile. Sama pätee eri asentoihin, miksei voisi edes kokeilla? Ei kaikki erilainen koske selkään tai voi tuntua inhottavalle! Rutiiniseksi harvoin ja velvollisuudesta suoritettuna, ajaa aktiisemman osapuolen kokeilemaan kiellettyjä juttuja vieraan syliin, luvan kanssa tai ilman lupaa!
Voi kun ihmiset löytäisivät kerralla seksihalujen suhteen vertaisiaan kumppaneita. Eihän sitä tietenkään kukaan mainosta suhteen alussa, että tota joo, mä en sitten parin vuoden päästä haluu enää seksii ku kerran tai pari kuussa... Mut jotain vois silti keskustella keskinäisistä seksihaluista jo ennen kunnon sitoutumisia, suuremman seksipoliittisen perhedraaman välttämiseksi ;)
No tiedän ainakin millä perusteilla seuraavaa kumppania valitsen jos tämä nykyinen liitto joskus loppuu..
Toivottavasti aloittaja löydät toimivan ratkaisun, keskustelu kai paras lääke on ja jos ei kahdestaan pääse eteenpäin, seksuaali- tai parisuhdeterapeutin juttusille kuten aiempi vastauskin antoi ymmärtää?
Entä jos otat määrätietoisemman roolin, teet miehellesi yllättäviä aloitteita, kieltäytyykö seksistä? Eikö siis kelpaa oraaliseksi saavana osapuolenakaan esileikkinä ja pystyykö kieltäytymään seksistä siitä huolimatta? Entäs ne lelut, oletteko yhdessä leikkineet niillä, tai suostusikohan katselemaan kun hoitelet itseäsi leluilla. Harva mies pystyy olemaan kiihottumatta. No joo, luin kyllä rivien välistä että kaipaat mieheltäsi aloitteita ja intohimoa sinua kohtaan ja voipi olla turn off kun joudut itse vonkaamaan seksiä mieheltäsi.
Alkaa jo tulla kiusaus vokotella sinua, mutta ehkä parempi kun en ala, kun tiedän ettei oma pää pidemmän päälle kuitenkaan kestä sitä syyllisyyspuolta, kun tunteitahan siinä touhussa lopulta pakosti syntyy.. kiusaus johtuu siitä, kun se edellinen salasuhde oli juuri kaltaisesi ja patoutuneita seksihaluja riitti toteutettavaksi, melkein kyltymätön vauhtiin päästyään ja ihmetteli voiko olla totta, kun löytyi kaltaisensa seksin suhteen kyltymätön mies.
Toivottavasti kukaan ei ajattele, että valittaisin, kun itseasiassa olen nykytilanteeseeseen aika tyytyväinen tätä syyllisyysasiaa lukuunottamatta. Sain kokea kaikki ne jutut joita ilman olin ollut ja löytänyt keinot pidättäytyä seksistä (ainakin sen vonkaamisesta) ja antaa samalla tilaa vaimon seksuaalisuudelle ja niitä aloitteitakin alkanut useammin tulla...
Sorry taisi mennä romaanin pituiseksi tää vastaus, koittakaa kestää...
Voin entisenä passiivisena miehenä kertoa omasta näkövinkkelistä asiaa. Edellisen vaimon kanssa homma ei toiminut siksi, että piti käyttää kondomia ehkäisynä. Ei se tunnu miehestä miltään. Se oli yksi syy eroomme, vaikka toki muitakin syitä on.
Uuden vaimon kanssa sitten vuosien päästä tahti hidastui ja syy oli minun. Olin väsynyt ja itsekäskin ja en nähnyt sitä miten paljon vaimoni halusi.
Tarina kuitenkin päättyi onnellisesti, sillä vaimoni teki pari temppua jotka saivat minut ymmärtämään että hän on seksikkäin nainen maan päällä. Yksi tilanne oli sellainen, että kun ajattelin käydä nukkumaan, hän istui selin naamani päälle ja alkoi tuosta vain, mitään kysymättä imeä. Toisessa tilanteessa hän hoiti itseään vessassa hieromasauvalla mutta oli unohtanut oven auki. En edes tiennyt että sellainen sauva löytyi talosta.
Joku loksahti päässäni ja tajusin, että hei mies, sulla on tällainen onni edessäsi ja katsot vain muualle! Sain intohimoni takaisin ja olen jumaloinut vaimoani jo vuosia ja tehdään eri asioita sillai että vieläkin yllätyn miten "tuhma" vaimoni osaakaan olla. Käyn tätä nykyä hyvin kuumana yhteisissä hetkissämme ja puolisoni orkutkin ovat muuttuneet selvästi aikaisempaa voimakkaammiksi opittuani tuntemaan häntä paremmin.
Mitä tässä yritin vuodattaa on se, että kyllä se siellä korvien välissä on se homma. Se pitää jotenkin saada ukon kaaliin että sinä olet arvokkainta mitä voi olla ja suhteesta täytyy pitää huolta. Kokeile jotain ja katso tapahtuuko mitään ja jos ei ala tapahdua, hae parempi äijä muualta. Ei se sun miehesi sua omista.
Psykologit ja muut ammattineuvojat pyrkivät antamaan ruusuisen kuvan, miten "seksuaaliterapialla" saadaan hyviä tuloksia. Todellisuus on paljon karumpi. Enemmistöä avioliitoista vaivaa seksihalujen epäsuhta. Ja se pysyy. Niitä, jotka tuntevat saaneensa terapiasta hyötyä, on harvemmassa kuin suuressa päässä korvia.
Vähähaluinen ei voi tehdä itseään halukkaammaksi, paljon haluava ei voi luopua haluistaan. Psykologien konstit eivät auta. Jos epäsuhta on suuri, niinkuin usein on, asia ei ole korjattavissa normaalikeinoin.
Vähän seksiä haluava on velvollinen antamaan puolisolleen vapaat kädet. Jos hän ei ymmärrä, toinen on oikeutettu vapauteen. Seksin puute on aivan kiduttavaa, elämästä pakenee mielekkyys. Tällöin ei ole syytä tuntea syyllisyyttä. Seksin tarve vaatii muuta tyydytystä kuin masturbaatio ja lelut. Toki niitä voi muuten käyttää.
Jos tuloksena on avioero, ei kumpikaan osapuoli ole syyllinen.
Ei sitten kannata esittää, että pastori ei ole saanut tarpeeksi. Elän hyvin onnellisessa avioliitossa.
Jos ei puhetta usko niin pakkohan se on ottaa härkää sarvesta...
No voi hellanlettas. Vetäkää käteenne ja käyttäkää mielikuvitusta.
Ihan uteliaisuuttani kysyn, kun kuitenkin omien kokemusteni mukaan miehet, jotka elivät ennen minua seksittömissä liitoissa/parisuhteissa:
MIKSI menette naimisiin, jos toisen halut ovat täysin eri planeetalta? Juu, toki ne voivat muuttua jonkun tapahtuman seurauksena hetkeksi ainakin.. Mutta ainakin mitä olen miesten kanssa jutellut, niin asia on ollut aina näin.. Ei, seksi ei ole tärkein asia maailmassa, mutta ainakin itse olen jonkinasteinen seksiaddikti ja en lähde vakavaan suhteeseen miehen kanssa, jolla ei riitä libidoa tyydyttämään minua jo alussa... Koska jokainen, kellä on aktiivinen libido tietää, että ongelmat seksirintamalla ennemmin tai myöhemmin kaatavat muunkin suhteen.. Eli siis ihan uteliaisuutta: Miksi alunperin lähdette rakentamaan elämää ihmisen kanssa, joka ei halua teitä? Tai samoja asioita seksin suhteen? :)
PS. On itselläkin ollut joskus sellaisia terveydellisiä vastoinkäymisiä, ettei yhdyntään ole kyennyt/se ole tuntunut miltään. Mutta on minulla aina ollut toimiva suu/kädet, joilla pitää meis edes jokseenkin tyytyväisenä. Miksi tälläistä seksuaalinen kontaktia ei voi harrastaa, vaikka halut eivät olisikaan aina samat? Eihän sen rakkaan ihmisen "hoitaminen" muutaman kerran viikossa/päivittäin nyt sentään vastenmielistä ole?! Jos on, niin sitten ei varmastikaan ole enää tunteitakaan ko.ihmistä kohtaan :)
Naaaaaaaaainen, olen kanssasi vallan samaa mieltä. Olen jo vanha mies ja tarvitsen voimakkaan lääkityksen. Yhdet lääkkeet haittaavat erektiota, toiset pitkittävät laukeamista tai jättävät sen kokonaan. En siis voi harrastaa vaimoni kanssa yhdyntää, mutta meillä on silti aivan kiihkeä ja herttainen seksielämä. Hyväilemme toisiamme käsin, meillä on yhteiset uskomattoman rohkeat fantasiamme, joista puhumme sekä seksiä harrastaessamme että muutenkin. En tosin ole tavannut ketään naista, joka olisi yhtä suloinen kuin vaimoni. Johtuuko ehkä siitä?
Nimenomaan! Yhdyntä ei ole ainoa seksin muoto, jos on vaikka tilapäisesti sen suhteen ongelmia. Siis miehellä TAI naisella.
Olin aikanaan 6kk sairaalassa työssä tapahtuneen pahoinpitelyn jälkeen. Kyllä silti pidin huolta mieheni tarpeista. Kyllä niitä paikkoja ja tilanteita silloinkin löytää. Ja ei, silloin en kyennyt yhdyntään, mutta kyllä sitä nyt muutenkin voi toista tyydyttää.
Ja mielestäni lapset tai stressi ei ole syy. Ainakin minulla, kun elämässä on vaikeita tilanteita, niin läheisyys ja seksi helpottavat oloa. Ja makkarin oven saa lukkoon, vessaan voi karata kun piirretyt pyörivät..
Ja vaikka esim.naista ei stressitilanteessa itse yhdyntä kiinnostaisi (olen kuullut monelta taholta, että naisilla on ties mitä syitä ja älkää nyt kukaan tarttuko tähän, että miehillä on myös..olen elänyt seksittömässä parisuhteessa vuosia edellisen mieheni kanssa), niin sillä toisella on kuitenkin halut. Ja kuten yllä sanoin, eihän se seksuaalinen läheisyys nyt missään olosuhteissa vastenmielistä ole, jos toisesta välittää? :)
Ja mitä tulee pääkipuihin ja muuhun diipadaapaan, niin orkku hakkaa kaikki buranat mennen tullen :D
Olet todella ymmärtänyt. Olet toiseksi ihanin nainen.
Itse olen kärsinyt seksittömästä suhteesta,saanut tarpeekseni ja etsinyt sitä muualta.Miksi? Elämässä on jo ihan tarpeeksi kaikkea muutakin ärsyttävää,turhauttavaa ym. pakollista sontaa,eli jos edes YHDEN asian voi tavalla tai toisella korjata,niin miksi ei? Kerran täällä kuitenkin vain eletään!
Ihan ensimmäiseksi mietit onko nykyinen liittosi sellainen josta haluat pitää kiinni ilman seksiäkin. Jos on, voitko puhua miehesi kanssa hankkivasi tyydytyksen muualta. Jos haluat pitää liittosi ja et voi puhua hankkivasi seksiä muualta, eikä mitkään terapiat auta, hanki salassa sivusuhde.
Jos päädyt sivusuhteeseen, silloin tällöin kohtaaminen salarakkaasi kanssa antaa sinulle täyttymyksen tunteen, koet itsesi enemmän naiseksi, arkikin sujuu helpommin kun et pakonomaisesti vatvo seksin puutetta.
Meillä vastaava tilanne. Itselleni sopiva tahti olisi joka toinen päivä tai useammin. Vaimo suostuu seksiin kerran kuussa. Joskus menee kuukautisten väli ilmankin. Kohteliaasti vonkaamalla olen saanut välillä hieman useammin, mutta hänen työ ym. kiireet ja pääkivut taas venyttävät välejä. Tiedän syiden olevan todellisia eikä keksittyjä.
Joskus harvoin olen saanut suostuteltua vaimon seksiin jossain uudessa paikassa kuten ruokapöydällä. Nyt olemme ainakin kymmenen vuotta harrastaneet seksiä samalla kaavalla, eli ensin annan suuhoidon hänelle. Samalla, kun kieli tekee työtään klitoriksella, näprään hellästi nännejään. Usein työnnän myös keskisormen vaginaan. Eli vähintään lopuksi on nuo kaikki tärkeät pisteet aktiivisina. :-) En ole varma saako hän ihan orgasmia, mutta jonkinlaisen huippuhetken kuitenkin, jolloin hän vetää polvet yhteen. Siinä jää usein pääni tiukkaan väliin. ;-/ Pidän siitä, että saan hänelle sen tunteen. Sen jälkeen saan sitten työntyä sisällensä. Yleensä normaalista lähetyssaarnaaja-asennosta, mutta joitain variaatioita siitä on myös kokeiltu ja toki takaapäin.
Hän ei koskaan käytä suutaan.
Tuohon olisin tyytyväinen, jos sitä vain saisin useita kertoja kuussa.
Myös minä olen tullut siihen tulokseen, että jos ei kotona saa, niin sitä pitää sitten hakea kodin ulkopuolelta. En vain ole koskaan ollut rohkea tekemään aloitteita asiassa. Ja nyt varsinkin, kun pitäisi tehdä se salassa.
Parhaana pitäisin, kun löytäisin jonkun vakituisen luotettavan naisen, jolla mielellään olisi paikka tapaamisille. Käytännössä välimatkaa ei saisi olla kovinkaan paljoa. En minä ainakaan pysty moneksi tunniksi saati koko yöksi häipymään omille teilleni ilman hyvää syytä ja niitä en halua ruveta keksimään. Iskurista olen minäkin pyydystellyt vakkaria, mutta ei tällä seudulla ole niin paljoa tarjontaa. Kateellisena olen välillä lukenut jotain Helsingin seudun ilmoituksia. Siellä tuntuisi jokaiselle löytyvän kumppaneita. Täällä ilmoitukseen vastaavat naiset ovat yleensä maksullisia tai sitten he eivät ole minulle sopivia. Toivottavasti joskus vielä löytyy hyvä seksikumppani. Häntä pitäisin kyllä todella hyvänä.
Ketjun aloitajalle. Miehesi voi olla uupunut. Mieti ja ajattele muutakin miehestäsi kuin seksi. Tarvitseeko hän omaa aikaa ja vapautta hieman. Liiallinen simputtaminen avioiliitossa ja liian tiukalle vetäminen saa miehen väsyneeksi sekä haluttomaksi.
Vai onko keilenkäyttösi halventavaa, tapatko halut?
Auttaisiko jos miehesi kävisi vaikka Thaimaassa tai virossa yksin lomalla? Vapautuisiko seksuaalinen energia sen jälkeen uudella voimalla? Harkitsepa sitä?
Olen se toinen nainen. Jo lähes kymmenen vuotta on mennyt välillä enemmän ja välillä vähemmän miehen kanssa tavaten. Harrastamme vain seksiä. Täydellistä sellaista toisillemme. Säännöt ovat selkeät: emme puhu tunteista tai perheistä tavatessamme. Pidämme toisistamme valtavasti, mutta emme rakasta.
Alku oli melkoista tasapainottelua, ettei suhteemme olisi mennyt liian tunteelliseksi, mutta ymmärsimme seksuaalisuutemme täydellisen yhteensopivuuden ja sen tärkeyden. Nautimme toisistamme ja olemme myös täydellistä terapiaa toisillemme. Suosittelen!
Suhteemme on kestänyt monet ylä- ja alamäet. En tunne syyllisyyttä tästä upeasta, elämää rikastuttavasta seksisuhteesta.
Jos löytää ihanteellisen seksikumppanin, kannattaa siitä nauttia, aikuisten säännöillä tietenkin!
en tiä mä sairastun kun meillä emäntä on kuin miehesi. joku vippaa päässä kun ei toinen haluta juuri enää. kaiki aloitteet saa itse tehdä ja niisätin 75% torjutaan 3 päivää peräkkäin esim, tai oraaliesileikki, tms... ei tartte enää miellyttää miestä kun on villeimmät päivä takana.
Miksi teet ison numeron siitä kumpi tekee aloitteen, onko sillä oikeasti merkitystä?
Kuulat on viisas hankinta jos käytät niitä säännölliseen harjoitteluun.
>todella turhauttava ja aiheuttaa masentuneisuutta ja jatkuvaa pahaa mieltä. Olen miettinyt eroakin. Toinen vaihtoehto voisi olla salasuhde, niin ei tarvitsisi erota … miten tässä voi odottaa mitään parannusta tilanteeseen.
On kolmaskin hyvä vaihtoehto ”naapuriapu” ei tarvitse olla salasuhde vaan yhdessä sovittu vaihtoehto
> puutteessa eläminen ei ole terveellistä … mitä ihmettä teen... Onko teilä neuvoja?
Vastoinkäymiset pitää ottaa hallintaan tai menee terveys. Voitko kysyä mieheltäsi mikä veihtoehto olisi hänen mielestään paras terveyden ylläpitämiseksi (älä uhkaile vaan kysy aidosti ja avoimesti):
1. ero
2. salarakas
3. sinulla on lupa hakea turvallista ja luotettavaa talkooapua aina jos isäntä ei jaksa/viitsi
>Tai kirjoitinkohan edes oikealle palstalle?
Kaikki palstat on oikeita ja neuvoja kannattaa etsiä avoimena ja kaikkialta