Haluaisin harhailla hänen kanssaan samoja polkuja. Nauttia pitkistä yhteisistä sunnuntaiaamuista, aattoilloista, nuotioretkistä, nukkua laavulla leutona syysyönä, kuunnella meren aaltoja Portugalin rannikolla. Materia ei merkitse minulle. En tarvitse lahjoja, en koruja, en omaa hulppeaa kotia - yhteinen osoite on yhteinen silloinkin kun se on vuokralla. Kaipaan aikaa, läheisyyttä, hellyyttä, pieniä väittelyitä, jotka voimme sovittaa, jaettuja ajatuksia, harrastuksia, verkkosukkasalaisuuksia sekä sitä suloista hulluutta, jota rakkaudeksikin kutsutaan.
Se kaikkein tärkein
sanapalapeli
16422
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
:):):):):)
Hah suaaaa....Kun yrität kiusoitella mua???
Tunnistan sinut.:)
Tuskin? En minä ainakaan tiedä kuka sinä olet?
Seems that someones been in my head lastnight ;) id love to argue and even shout whit u cause i see ur deep toughts about life so i assume we could laugh the same time when fighting.. But the question how do u strive for a life like this in a society like ours ?
http://www.youtube.com/watch?v=Oq-xn3P1Ixo
I would've shown you how, I'm past society ;)
*uck the society! ;-) I want to be deeply, madly, truly in love for the first time in my life. Too bad there is only one person that ignites this flame, this passion in me. Only one man who I want to share everything with - and he is so far far away from me.
( http://youtu.be/J92UOrZVBmA )
Paljonko ap:llä on mittarissa kilometrejä?
11756 päivää tarkalleen.
Olipas tarkkaa :).
Et sitten ole hän, mutta osuvasti kirjoitit.
Onko täällä kukaan toiselle se oikea, vai vain varjokuva? :-) Ei näiden varaan voi oikeasti laskea mitään, ellei se ole ennalta sovittua, mutta silloin väyliä voisi luulla löytyvän muitakin?
Mutta ihminen on toiveikas, haaveileva olento ja se tekee meistä kauniita
Kyllä, ja tällaisia kauniita kirjoituksia lukee ihan ilokseen, vaikkei ne suoranaisesti itselle olekaan. En vain voi olla joskus tarkistelematta, suotakoon se minulle anteeksi ;). Kiva kun vastasit, eivät kaikki vaivaudu, siis usein naiset säntäävät karkuun jopa täällä.
Eipä kestä ja 1972 sattuu olemaan yksi suosikkivuosistani. ;-)
Olen lopettanut tänne kirjoittamisen ties kuinka monta kertaa, mutta kun toisinaan on liikaa aikaa ja niiden päälle liikaa tunteita... Ei täältä ole kuin kaksi tietä pois: toinen on saada rakastettu omaan elämään ja omaan syliin, toinen on puolestaan tunteiden loppuminen ja en tiedä riittääkö siihen tämä yksi ihmiselämä.
omg, olipa julma toteamus, että sitten loppuelämä näillä palstoilla :-(
Paitsi jos tunteet vaihtavatkin kohdetta ja uusi rakastus löytää tiensä syliin? Elämässä mikään ei ole niin varmaa kuin se että kaikki on epävarmaa. Yksi voi olla elämän suuri rakkaus, mutta hänen jälkeensä voi tulla muitakin rakkauksia.
Eikö se ole tavallaan vieläkin julmempaa? Romantikot haluaisivat ajatella, että on vain yksi rakkaus, joka kestää läpi elämän ja tavallaan se voikin olla totta, mutta se että elääkö sitä elämää sen yhden suuren rakkauden kanssa... Se voikin olla jo toinen tarina. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua seison jonkun toisen seurassa kaukana täältä, kuuntelen aaltoja ja ajattelen hetken miestä vuosien takaa, mutta salaan sen kaiken syvälle, enkä kerro että saatan yhä toisinaan etsiä hänen kasvojaan vastaantulijoiden joukosta.
:)
Sinä se olet. :)
No olenhan minä minä, mutta kukakohan sinä sitten lienet? Nikkisi ei ainakaan kerro minulle mitään? :-)
Siskosten ja yhden tyttären varmaan?