Mistä jaksamista?

Nyt vakavan keskustelun paikka.Vaimo ei voi pitää sinua työjuhtana eikä pelkkänä talouskoneena.Kyllä vaimon täytyy pystyä tekemään ruokaa kotona päivällä ja käymään kaupassa.Niin ne muutkin äidit tekevät..kuten minäkin kun lapsenmme olivat pieniä.Miksi vaimo vaan hoitaa lapset eikä tee muuta? Minä pystyi hyvin pesemään pyykit ja ulkoilutin lapset ja ruokailtiin ja leivottiin yhdessä.:) Mieheni sai hengähtää kotia tullessa.Iltasella pääsin käymään jumpassa tms jos oli omaa menoa.Asia on järjestelykysymys.Isäkin tarvitsee omaa hengähdys ja kaveri aikaa ja sama se on rouvallakin.Kyllä myös elintasosta voi tinkiä..

Kylläpäs on orkasoimaton nainen ja minä miehenä hoidin lastani vuoden kun -90 laman aikana olin työtön ja kerkesin kaikki asiat tekemään ja se joka on kotna hoitaa ne kotihommat ja se työssäkäyvä hoittaa elatuksen. Sanoppa vaimollesi että et jaksa tätä hommaa kun pitää töissä käydä ja ne kotihommat eivät kuulu sille joka töissä käy.

Sanot naisellesi,että HÄN hoitaa kodin / lapset ja sä tuot elannon / remppahommat. Jos ei käy, lopeta kaikki kotityöt hetkeksi. Tarvittaessa saneeraa muija.

ymmärthän hyvä mies kuiten että äitiysloma tai vastaava ei tosiaan ole mitään lomaa vaan äitiys on 24/7 työtä. ehkä hän tarviiapua kotihommiin vain. en kyllä ymmärrä miten hän ei muka kerkiä tekemään päivällä muuta kuin hoitamaan las mutta äitiys on myös työtä.

Ymmärrän, että äitiysloma ei tosiaan ole lomaa.

Ongelmassani ei ole kyse siitä, että auttelisin vähän joissakin asioissa, vaan minun pitäisi tehdä KAIKKI kotityöt.

Kummasti vaimoni ehtii seurata kaikki lempiohjelmansa ja roikkua facebookissa monta tuntia päivässää...minä anelen usein polvillani, että pääsen edes kuntoilemaan.

Myös minussa on vikaa ja paljon, tuntuu vaan, että hommat ei jakaannu tasan...Asiasta olen yrittänyt keskustella ja sanonut suoraan sekä hienovaraisesti, mutta mikään ei tunnu muuttuvan.

T: Aloittaja

Vitun nynny! Minä ÄIJJÄ teen kotitöitä ja kokkaan, mutta ei minua eukko komentele. Harrastuksistahan joutuu luopumaan kun lapsen hankkii - se selvää. Kyllä perhe vie, mutta paljon se antaa. Jos jostakin kannattaa tinkiä niin töistä!
Ja se hirvee akka kannattaa vaihtaa naiseen.

Juttelehan sen vaimosi kanssa :D Minun täytyy ainakin sanoa, etten ole ajatustenlukija mieheni suhteen ja joskus, kun pääsee kuulemaan ns. poikien juttuja, tajuaa, että oho noinko hän tämän kokee. Hän on siis sellainen tuppisuu, emmekä me hirveästi keskustele mistään henkevistä asioista, vaikka joskus yritänkin.

Ei varmasti ole kohtuutonta pyytää ja sopia, että työpäivän jälkeen sinä saisit vaikka tunnin huiliaikaa ladata akut ja ryhtyä sitten tehokkaaksi perheenisäksi. Eipä tuo itsestäkään hääviltä tunnu, kun raskaan työpäivän jälkeen tulee kotiin ja heti rumba täysillä päälle, joskus olis kiva juoda vaikka ensin rauhassa se kahvikuppi.

Ja vaimo jos on äkänen ja nalkuttava niin mieti mitä voisit tehdä hänen hyvinvointinsa eteen. Sillä ajatuksella, että levännyt rouva = tyytyväisempi rouva ja sitämyöden tulee vähemmän sitä nalkutusta :D Meidän herralle yritin tässä vasta sitä(kin) selostaa, että JOSKUS äitikin voisi tarvita pitkät unet, niin olisi paremmalla tuulella. Ja sitten sitä ymmärtää sitä puolisonkin uupumusta, jos omat akut ei ole ihan nollilla.

Siivous ja ruuanlaittovuoroista voisi jokainen perhe tehdä suunnitelman, että vuorotellen kumpikin osallistuu siihen hommaan. Ja harrastukset myös, tasapuolisesti kummallekin jotain, niin ei tule sitä vit***sta, että toinen aina pääsee ja toinen ei.

Mutta kaikkein parasta voisi olla teille ihan semmonen rauhallinen keskustelu, syyttämättä kertoa, että minusta tuntuu etten jaksa ja voisiko tätä juttua jotenkin muuttaa. Arki vauvan kanssa on kummallekin vanhemmalle raskas ensimmäisen vuoden ajan, tarvitaan kommunikointia!

Meillä toimi hyvin se, että tein miehelleni ja itselleni listan jääkaapin oveen että ketä tekee mitä ja milloin, ja miksei vaimosi voi tehdä kotitöitä kun tulet kotiin ja sinä olisit vuorostaan lapsen kanssa sen aikaa? Nyt on täällä arki helpottunut kun tyttö on jo 1v 1kk ja innokas apuri siivoomisen suhteen niin hoidan kaikki kotityöt ja käyn kaupassa ja jos en jostain kumman syystä jaksa/ehdi tehdä niitä niin mies auttelee sen minkä jaksaa/kerkiää.. Molemmilla meistä on omat harrastukset mies käy illalla ja minä päivällä jolloin oma äitini tai mummini vahtii tyttöä.. Myös viikonloppu aamut olemme jakaneet mieheni kanssa niin, että mies herää lauantaina, että saan nukkua vähän pidempään ja minä herään sunnuntaina taas että mies saa nukuttua :) Ei se ole oikein, että vain toinen polttaa itsensä loppuun

Olisiko vaimollasi masennusta? Kun hän kokee kotona olemisen noin raskaaksi. Ja isät/miehet, muistakaa, että kyllä se kotona työskentely on kenelle tahansa rasittavaa! ja jos on esim. sairas (vaikka lievästikin masentunut) niin sitähomaa ei pysty tekemään. Minulla alkoi masennus/ ahdistus/ stressi helpottamaan vasta kun lapsi alkoi olla lähes 3v. Pienen lapsen hoitaminen on kokonaisvaltaista 24/7 läsnäoloa vaativaa ja kuluttavaa. Keskustelkaa.

Minäkin mietin tuota masennusta. Itseä ainakin ahdisti jossain vaiheessa vauvan ollessa ihan pieni, kun koko aika oli vain sitä, että imetti tai vaihtoi vaippaa. Joutui nukkumaan pätkissä ja aina kun oli sellainen hetki, että olisi voinut olla ihan omassa rauhassa niin vauva kaipasi huomiota. Lisäksi lantio oli levinnyt tuskaisen paljon, eikä kroppa palautunutkaan ihan niin nopeasti kuin kuvittelin ja sekin ahdisti suuresti. Kuitenkin vauvan kasvaessa sain itsekin pidempiä yöunia ja selkeämmän päivärytmin löytyessä opin itsekin organisoimaan paremmin ajankäyttöä. Enää ei ole kämppä ihan kauheassa kunnossa. :)

Ei kuitenkaan kannata suostua tekemään kaikkea yksin vaan keskustelkaa asiasta. Auttaisiko jos vaimosi saisi viettää rauhassa yhden päivän viikossa tai kahdessa viikossa? Jos vauva on jo sen verran iso, että sen voisi laittaa joskus yöhoitoon tuttuun paikkaan ja saisitte viettää kahdestaan aikaa? Voisi auttaa jaksamista jos saisi välillä aikaa viettää pelkästään aikuisessa seurassa.