IHMINEN
Punnitkaamme sanaa toisensa jälkeen.
Ensimmäinen on »sieluni». Raamatun mukaan ihminen jaetaan kolmeen osaan; Paavalihan sanoo (1. Tess. 5:23): »Jumala, joka on rauhan Jumala, pyhittäköön teidät kokonaan, niin että teidän ...
- henkenne
- ja sielunne
- ja ruumiinne ...
..nuhteettomana säilyisi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemiseen.»
Lisäksi kaikki nämä osat, samoin kuin ihminen kokonaisuudessaan, jakautuvat vielä toisellakin tavoin kahteen osaan. Nämä ovat
- liha
- ja henki.
Tämä ei ole luonnon, vaan ominaisuuksien mukainen jako; se on: luonnossa on kolme osaa, henki, sielu ja ruumis, ja jokainen näistä voi olla hyvä tai paha, siis joko »lihaa» tai »henkeä». Tästä ei nyt ole kysymys.
Ensimmäinen, henki, on ihmisen korkein, syvällisin ja jaloin osa, joka antaa hänelle kyvyn tajuta käsittämättömiä, näkymättömiä ja ikuisia asioita. Lyhyesti sanottuna se on talo, jossa usko ja Jumalan sana asuu. Siitä Daavid sanoo (Ps. 51:12): »Herra, luo sisimpääni oikea henki», se on: suora ja vilpitön usko. Epäuskoisista taas sanotaan päinvastoin (Ps. 70:37): »Heidän sydämensä ei ollut vakava Jumalaa kohtaan ja heidän henkensä ei pysynyt uskossa Jumalaan.»
Toinen osa, sielu, on luonnoltaan samaa henkeä, mutta sen vaikutusala on toinen. Se näet tekee ruumiin eläväksi ja vaikuttaa sen välityksellä. Raamatussa käytetään sanaa »henki» usein ilmaisemaan »elämää», sillä henki voi elää ilman ruumista, mutta ruumis ei ilman henkeä. Sielu elää ja vaikuttaa keskeytymättä, unessakin. Sen erikoislaatuun ei kuulu käsittämättömien, vaan järjellä tajuttavissa ja punnittavissa olevien seikkojen ymmärtäminen. Järki on talossa palava valo, mutta jos sitä ei hallitse korkeamman valon, uskon, valistama henki, se on aina erehtyväinen, sillä se on liian vähäarvoinen käsittelemään jumalallisia asioita.
Näillä kahdella osalla Raamattu sanoo olevan monenlaisia ominaisuuksia, esim. »sapientia» (viisaus) ja »scientia» (tieto), joista viisaus on henkeen kuuluva, tieto taas järkeen kuuluva; edelleen mainitaan niihin kuuluvina viha, rakkaus, himo, kauhu jne.
Kolmas osa on ruumis jäsenineen, jonka teot ovat vain sielun tietämisen ja hengen uskon soveltamista ja käyttöä.
Raamatussa on seuraava näitä koskeva vertaus: Mooses teki teltan, joka jakautui kolmeen eri osaan.
Punnitkaamme sanaa toisensa jälkeen.
Ensimmäinen on »sieluni». Raamatun mukaan ihminen jaetaan kolmeen osaan; Paavalihan sanoo (1. Tess. 5:23): »Jumala, joka on rauhan Jumala, pyhittäköön teidät kokonaan, niin että teidän ...
- henkenne
- ja sielunne
- ja ruumiinne ...
..nuhteettomana säilyisi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemiseen.»
Lisäksi kaikki nämä osat, samoin kuin ihminen kokonaisuudessaan, jakautuvat vielä toisellakin tavoin kahteen osaan. Nämä ovat
- liha
- ja henki.
Tämä ei ole luonnon, vaan ominaisuuksien mukainen jako; se on: luonnossa on kolme osaa, henki, sielu ja ruumis, ja jokainen näistä voi olla hyvä tai paha, siis joko »lihaa» tai »henkeä». Tästä ei nyt ole kysymys.
Ensimmäinen, henki, on ihmisen korkein, syvällisin ja jaloin osa, joka antaa hänelle kyvyn tajuta käsittämättömiä, näkymättömiä ja ikuisia asioita. Lyhyesti sanottuna se on talo, jossa usko ja Jumalan sana asuu. Siitä Daavid sanoo (Ps. 51:12): »Herra, luo sisimpääni oikea henki», se on: suora ja vilpitön usko. Epäuskoisista taas sanotaan päinvastoin (Ps. 70:37): »Heidän sydämensä ei ollut vakava Jumalaa kohtaan ja heidän henkensä ei pysynyt uskossa Jumalaan.»
Toinen osa, sielu, on luonnoltaan samaa henkeä, mutta sen vaikutusala on toinen. Se näet tekee ruumiin eläväksi ja vaikuttaa sen välityksellä. Raamatussa käytetään sanaa »henki» usein ilmaisemaan »elämää», sillä henki voi elää ilman ruumista, mutta ruumis ei ilman henkeä. Sielu elää ja vaikuttaa keskeytymättä, unessakin. Sen erikoislaatuun ei kuulu käsittämättömien, vaan järjellä tajuttavissa ja punnittavissa olevien seikkojen ymmärtäminen. Järki on talossa palava valo, mutta jos sitä ei hallitse korkeamman valon, uskon, valistama henki, se on aina erehtyväinen, sillä se on liian vähäarvoinen käsittelemään jumalallisia asioita.
Näillä kahdella osalla Raamattu sanoo olevan monenlaisia ominaisuuksia, esim. »sapientia» (viisaus) ja »scientia» (tieto), joista viisaus on henkeen kuuluva, tieto taas järkeen kuuluva; edelleen mainitaan niihin kuuluvina viha, rakkaus, himo, kauhu jne.
Kolmas osa on ruumis jäsenineen, jonka teot ovat vain sielun tietämisen ja hengen uskon soveltamista ja käyttöä.
Raamatussa on seuraava näitä koskeva vertaus: Mooses teki teltan, joka jakautui kolmeen eri osaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Omatunto on ihmisen sielussa.
Sydän on puolestaan synonyymi hengelle.
HUOMATJAA! Vain SYDÄMEN uskolla pelastutaan joka myös suulla tunnustetaan.
Vetoaminen omaan tuntoon ei auta koska se on osa ihmisen lihaa. Omatunto on hyvin häälyväinen ja hyvin helposti myös manipuloitavissa oleva osa ihmisen persoonaa.
Sen sijaan jos ihmisen hengessä asuu Kristus, silloin hän kestää tarvittaessa myös giljotiinin, eikä yhdenkään ihmisen puheet taikka opetukset tässä maailmassa muuta sydämen tilaa kun Jeesus Kristus on sydämen Herrana ja ruumiin Vapahtajana..
Entä se "yhteistunto"?
Elävä ihminen tai eläin on sielu=olento kokonaisuudessaan. Omatunto on ihmisen minä.
Lappix valehtelee jälleen, kuten aina ennekin. Väitteesi on mielikuvituksen tuottamaa sontaa, eikä perustu lainkaan Jumalan sanaan.
Sinulla on kaiken totuuden peittävä saasta sielussasi milessäsi ja hengessäsi. Tuotokset ovat sen mukaisia!
"voi ihmisparkaa" Lausuit juuri väärän todistuksen lähimmäisestäsi. Ei minun tarvitse väittää mitään, koska osoitan Raamatulla todeksi mitä kirjoitin:
1. Moos. 2:7
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa ELÄMÄN HENGEN, ja niin ihmisestä tuli ELÄVÄ SIELU
Saarn. 3:19
Sillä ihmislasten käy niinkuin eläintenkin; sama on kumpienkin kohtalo. Niinkuin toiset kuolevat, niin toisetkin kuolevat; YHTÄLÄINEN HENKI on kaikilla. Ihmisillä EI OLE MITÄÄN ETUA ELÄINTEN EDELLÄ, sillä kaikki on turhuutta.
Mitä tuumaat? Elämän henki ylläpitää elämää elävässä sielussa=ihmisessä ja eläimessä. Kun elämän henkäys palajaa Jumala luo, sielu=ihminen / eläin on kuollut sielu.
Piru tulkitsee Raamattua, ja lappix on hyvä esimerkki hänen toiminnastaan. Otetaan täysin asiayhteyteen kuulumaton paikka Raamatusta ja sitten tulkitaan se omaan korvasyyhyyn.
Juuri Luther tuossa selitti, että elävän olennon elämää nimitetään myös hengeksi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä Jumalan asumuksen kanssa ihmiskehossa joka on nimeltään sydän, tai toiselta nimeltään täysin lahjomaton yliminä jossa voi hallita maailman henki taikka Jumalan Henki, eikä muita hallitsijoita voi olla yliminässä.
¤¤¤¤
Pysy siis avauksen aiheessa, (sääli tosin ettet ymmärrä siitä mitään, vaikka hölistä täytyy joka paikassa)!
Ihminen ON kolminaisuus, henki sielu ja ruumis.
Täällä ihmeteltiin mitä on "sydämen korvat" . Avauksessani kerroin tarkemmin mistä on kysymys:
Room. 10:9 Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja
***) ... uskot sydämessäsi, ...
... että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut;
Room. 10:10 sillä
***) ... sydämen uskolla ...
... tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
¤¤¤¤¤
Tällä palstalla on tuotu virheellisesti esiin omaatuntoa jonkinlaisena uskon mittarina. Omatunto on heikkoa ihmislihaa ja manipuloitavissa ihan mieleiseksi, itse kunkin omiin, - taikka yhteisön tarpeisiin.
***) Otan esimerkin: Jumalan sanan mukaan on äärimmäisen raskas synti tuomita Jeesuksen omia kadotukseen, kuitenkin vanhoillislestadiolaisen omatunto ei värähdäkään tämän synnin tehtyään. Ilmeisesti vl henkilö kokee omantunnontuskan sijasta voimakasta iloa, tämän synnin tehtyään?
Syy:
Heidän omatuntonsa on manipulaation avulla paadutettu tekemään edellä mainittuja raskaita syntejä, samalla kun he kuurnitsevat hyttysiä, - asusteita koruja ja muita normaaleja ihmisten toimintoja.
Miksi vl-miehet raiskaavat lapsiaan?
Vl miehet eivät raiskaa lapsiaan. Vai pahasti sairaat ihmiset raiskaavat lapsiaan.