Olimme ilmeisesti venäläisiä sotilaita ja meillä oli hallussamme joku saksalainen komentaja. Mies oli sokea. Ymmärsin mitä hän puhui, hän ei mitä minä. Miehet veivät häneltä saappaat ja olivat tappamassa hänet, mutten antanut. Estin heitä ja nostin miehen pystyyn. Halusin palauttaa hänet takaisin elävänä. Lähdin kävelemään hänen kanssaan ja hän oli tietenkin peloissaan mitä aion tehdä.
Kun pääsimme saksalaisten alueelle, ei miehellä ollutkaan enää yhtäkkiä vaatteita (ne vain katosivat, eikä se unessa tuntunut mitenkään kummalta) ja huusin saksalaisille minulla olevan heidän komentajansa. He nauroivat että juu niin varmasti, vie tuonne rekan lavalle vain. Huusin ettei käy ja että haemme hänen paperinsa. Palasimme palaamaan hänen paperinsa ja hänen pelkonsa vain oli yltynyt matkalla.
Koska hän ei ymmärtänyt minua ojensin hänelle hänen passinsa ja hän tunnustellessaan sitä tunnisti mikä esine se oli ja kysyi ihmeissään aikoisinko päästää hänet pois. Kuka voisi olla niin hyvä ihminen, silloin nostin hänen kätensä oman sydämeni päälle. Ja hän sanoi ”sinäkö”. Kun olimme taas saksalaisten alueella, mies sanoi minulle että minun kannattaa juosta pois. Heitin silloin passin kohti saksalaisia ja kehotin katsomaan niitä että tässä on heidän komentajansa.
Mies lähti juoksemaan heitä kohti ja minä poispäin, silloin saksalaiset ampuivat häntä ja hän lyyhistyi maahan, vasta tämän jälkeen he olivat ehtineet heittämäni passin luokse ja huomasivat virheensä. Itse pääsin tilanteesta pakoon ja uni vaihtui toiseen.
Kun pääsimme saksalaisten alueelle, ei miehellä ollutkaan enää yhtäkkiä vaatteita (ne vain katosivat, eikä se unessa tuntunut mitenkään kummalta) ja huusin saksalaisille minulla olevan heidän komentajansa. He nauroivat että juu niin varmasti, vie tuonne rekan lavalle vain. Huusin ettei käy ja että haemme hänen paperinsa. Palasimme palaamaan hänen paperinsa ja hänen pelkonsa vain oli yltynyt matkalla.
Koska hän ei ymmärtänyt minua ojensin hänelle hänen passinsa ja hän tunnustellessaan sitä tunnisti mikä esine se oli ja kysyi ihmeissään aikoisinko päästää hänet pois. Kuka voisi olla niin hyvä ihminen, silloin nostin hänen kätensä oman sydämeni päälle. Ja hän sanoi ”sinäkö”. Kun olimme taas saksalaisten alueella, mies sanoi minulle että minun kannattaa juosta pois. Heitin silloin passin kohti saksalaisia ja kehotin katsomaan niitä että tässä on heidän komentajansa.
Mies lähti juoksemaan heitä kohti ja minä poispäin, silloin saksalaiset ampuivat häntä ja hän lyyhistyi maahan, vasta tämän jälkeen he olivat ehtineet heittämäni passin luokse ja huomasivat virheensä. Itse pääsin tilanteesta pakoon ja uni vaihtui toiseen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.