Auttakaa mua selvittämään ajatuksia ja pääsemään tästä yli. Olen ollut 10 vuotta naimisissa ihanan, kiltin, hauskan miehen kanssa joka on mun paras ystävä ja sielunkumppani. Suhde on kuitenkin mennyt liian arkipäiväiseksi eikä kumpikaan oikein jaksa nähdä vaivaa romantiikan eteen. En kuitenkaan ikinä halua erota hänestä, koska rakastan häntä yli kaiken.
Olen harrastuksen kautta tavannut erään miehen johon olen hullun lailla ihastunut. Mies on kaikilta ominaisuuksiltaan ihannemieheni. En yllä läheskään samalle tasolle hänen kanssaan ulkonäön suhteen, joten hän ei voi olla kiinnostunut minusta. Sitä paitsi hänellä on missin näköinen tyttöystävä. Hän on kuitenkin mulle aina tosi ystävällinen, pyytää tapaamisiin (jossa kuitenkin juttelee lähinnä vain harrastuksesta), pitää paljon yhteyttä (niinkuin minäkin tosin), kehuu, on halannut ja se kun katseemme kohtaa niin siinä tuntuu jotain enemmän, ja hirveen paljon on semmosii kiusaantuneita hetkii. En millään muotoa ole tuonut ihastumistani ilmi vaan pyrkinyt olemaan hirveen asiallinen. Todennäköisesti vain kuvittelen kaiken, mutta jotenkin vain toivon, että tuo ihanneuros voisi olla musta kiinnostunut...Mihin se johtaisi vaikka olisikin. En ikinä hylkäisi miestäni. Järki sanoo toista ja tunteet toista.
Auttakaa...Haluaisin eroon näistä ajatuksista ja tunteista. Harrastusta en halua lopettaa sillä se on mulle tosi tärkee...Kai tää vain kertoo omista parisuhteen ongelmista mihin pitäis keskittyy...
Olen harrastuksen kautta tavannut erään miehen johon olen hullun lailla ihastunut. Mies on kaikilta ominaisuuksiltaan ihannemieheni. En yllä läheskään samalle tasolle hänen kanssaan ulkonäön suhteen, joten hän ei voi olla kiinnostunut minusta. Sitä paitsi hänellä on missin näköinen tyttöystävä. Hän on kuitenkin mulle aina tosi ystävällinen, pyytää tapaamisiin (jossa kuitenkin juttelee lähinnä vain harrastuksesta), pitää paljon yhteyttä (niinkuin minäkin tosin), kehuu, on halannut ja se kun katseemme kohtaa niin siinä tuntuu jotain enemmän, ja hirveen paljon on semmosii kiusaantuneita hetkii. En millään muotoa ole tuonut ihastumistani ilmi vaan pyrkinyt olemaan hirveen asiallinen. Todennäköisesti vain kuvittelen kaiken, mutta jotenkin vain toivon, että tuo ihanneuros voisi olla musta kiinnostunut...Mihin se johtaisi vaikka olisikin. En ikinä hylkäisi miestäni. Järki sanoo toista ja tunteet toista.
Auttakaa...Haluaisin eroon näistä ajatuksista ja tunteista. Harrastusta en halua lopettaa sillä se on mulle tosi tärkee...Kai tää vain kertoo omista parisuhteen ongelmista mihin pitäis keskittyy...
Vastaukset 7
Vanhimmat
en voi auttaa, mutta ihan yleistähän tuo.
Himoa se vain on..mutta voi tosiaan vallata ajatukset. Hankala auttaa, ajan kanssa laimenee jos mitään ei tapahdu tai vaikka tapahtuisikin.
Niin ja tiedätkin ilmeisesti, että hän ei ole sinusta kiinnostunut muuten kuin ehkä seksimielessä. Komeat miehet flirttailevat naisten kanssa, ei siitä kannata innostua. Nauttivatkin varmaan siitä, kun saavat naiset haluamaan itseään..
Mieti kuinka paljon olet valmis maksamaan hetkestä ihastuksesi takia.
Don Juan missityttöystävänsä kanssa flirttailee nyt sulle. Jos lähdet suhteeseen, niin luuletko, että hänen naisseikkailunsa jäävät siihen? Aina tulee seuraava, et sinä hänen maailmaansa muuta tai hetkauta. Omasi tuhoat. Mieti tunnetta kun sulla on oma elämäsi palasina, tajuat pettäneesi, tulleesi petetyksi ja olet tuhonnut kaiken hyvän mikä sulle oli jossain hetkessä tärkeintä maailmassa. Mieti sitä sitten kiikkustuolissa yksinäsi ja yritä piilottaa katkeruutesi Don Juaniasi ja itseäsi kohtaan.
Oliko lopulta sen arvoista?
Vaimoni sanoi, että ei.
Tää oli hyvä. Kun asiaa noin ajattelee niin eipä kyllä enää Don Juani houkuttele...Kiitos! Juuri tällaista kaipasin.
Eipä kestä. Kaikkea hyvää sinulle :-)
Kuuntele järjen ääntä. Tunteet on vain kemiaa joka haihtuu ilmaan hetken päästä. Ai niin, järjen äänikin on kemiaa....