Suuri puu, pieni kulta.
Kulta pieni!
Katso!
Suuri puu!
Ikkunoissa noissa...
Ovat viimeiset valot sammuneet.
Hamuavat kaksi tanssijalkaa.
Argentiinalaista tangoa ikuisuuteen.
Sinulta jäi tytär ja poika.
Sisko ja veli.
Tulevaisuutta.
Kuitenkin suuri puu.
Suuren puun juurella pieni multa rakkaani.
Kulta pieni!
Katso!
Suuri puu!
Ikkunoissa noissa...
Ovat viimeiset valot sammuneet.
Hamuavat kaksi tanssijalkaa.
Argentiinalaista tangoa ikuisuuteen.
Sinulta jäi tytär ja poika.
Sisko ja veli.
Tulevaisuutta.
Kuitenkin suuri puu.
Suuren puun juurella pieni multa rakkaani.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Miksiköhän runosi toi surullisuuden vieraaksi?
Runosi pysäytti, joten siinä on silloin jotain mistä pidän.
Hautajaispäivä oli eilen, tai oliko se tänään!
(Mukaelma Camyn Sivullisesta)
Niin, tänään arkipäivä haudattiin. Joltessakin surullinen tilaisuus. Ei silti, sain kantaa hautaan Hänet ja arkun. Sekä laskea alas ikuisuuteen arkipäivän. Itkin hieman.
Sydän ja tunteet, elämän arjessa Tulihevonen!
Olipa hieno runo. Jotenkin minimalistinen, mikä on aivan loistavaa. Jonkun pitäisi säveltää tämä alakuloiseksi chansoniksi tai joksikin.
Minusta tämä on yksi parhaita, mitä olen Kannonnokalta lukenut. Jotenkin koko runo on nerokas (vaikka tätä sanaa pitäisi käyttää varovaisesti) ja pelkistetty, siinä ei tunnu olevan yhtäkään turhaa tavua.
Runolle annettu nimi saa kylmät väreet selkäpiihin.
Ei nerokasta vaan todellista.
Vainaja, todella taidokas tanssija ja tiensä kulkija, olisi onnellinen shansonista mutta ei alakulosta.
Chapeau!
Iloisen ihmisen kuolema koskettaa.
Selailin jo lukemiani runoja uudella silmällä ja kylläpä tämä nyt iskikin.
Aiemmin Arkipäiväisen... vaikutti epämääräisellä tapaa eheältä, mutta argentiinalainen tango herätti vain kuluneita assosiaatioita. Ilmaus tuntui klisheeltä.
Tällä kertaa tango ikuisuuteen vei mukanaan puun luokse ja pinnasta kuivettuneen mullan ääreen. Lukiessani sisälläni soi bossa nova ja runon ääni kuulosti karhealta.
Pienen pieni multa!
Pienet sormet ja pienet varpaat.
Lapsiveden kastelleet.
Ystävä hyvä!
Joudumme hautaan kantamaan iäkkäitä arkipäiviä.
Kaikenkaltaisen omanvoitonpyynnin ja ahneuden varjoissa.
Vainajalla on elämänkaari...Itsellään!
Vaikka hautajaiset ovat eläviä varten, niin!
Silti sielu oi!
Lennä aurinkoon kotkanmieli mun.
Erilaisten riittien tahi reliikkien alla...
Unohtunut on...kanssaihminen...