Olen 33-vuotias nainen. Erosin miltei koko ikäni kestäneestä parisuhteesta reilu 2 vuotta sitten. Aluksi olin shokissa ja mietin pärjäämistäni. Elämänhalu oli kateissa. Sitten yritin etsiä uutta miestä netistä ym. Kuitenkin jo heidän kirjoitukset alkoi ahdistaa. Miehet, jotka pyysivät esim. salilla kahville aiheuttivat saman reaktion. Nyt tuntuu siltä, etten halua ketään. Viihdyn yksin. Ystävät sanovat, että se on epänormaalia. Onko? Millaisia kokemuksia teillä on?
Minusta on ihanaa päättää kaikesta itse. Ajatella mitä minä haluan eikä mitä joku muu toivoisi. Ei tarvitse huolehtia miten humalassa mies tulee kotiin tai tehdä ruokaa ja siivota kuin itselle. Se tuntuu hyvälle. Onko tämä itsekkyyttä? Harrastan, käyn töissä, remontoin taloa, hoidan puutarhaa ja matkustelen. Lapsia ei ole. En voisi kuvitellakaan, että palaisin parisuhde-elämään. Tai sen tulisi olla todella hieno suhde, että voittaa nykytilanteen. Enkä tiedä antaisinko tähän edes mahdollisuutta. Olenko erakko? Nautin todella paljon yksinolosta jo senkin takia, että töissä on aina ihmisiä ympärillä.
Onko teillä vastaavia ajatuksia ja miten tilanne eteni?
Minusta on ihanaa päättää kaikesta itse. Ajatella mitä minä haluan eikä mitä joku muu toivoisi. Ei tarvitse huolehtia miten humalassa mies tulee kotiin tai tehdä ruokaa ja siivota kuin itselle. Se tuntuu hyvälle. Onko tämä itsekkyyttä? Harrastan, käyn töissä, remontoin taloa, hoidan puutarhaa ja matkustelen. Lapsia ei ole. En voisi kuvitellakaan, että palaisin parisuhde-elämään. Tai sen tulisi olla todella hieno suhde, että voittaa nykytilanteen. Enkä tiedä antaisinko tähän edes mahdollisuutta. Olenko erakko? Nautin todella paljon yksinolosta jo senkin takia, että töissä on aina ihmisiä ympärillä.
Onko teillä vastaavia ajatuksia ja miten tilanne eteni?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen 30-vuotias mies ja minulle jäi tuosta vahvasti sellainen kuva, että suhde ei ole ainakaan myöhemmässä vaiheessaan tarjonnut sinulle niitä asioita, joita suhteelta odotat. Eikö sinusta olisi mukavaa jos sinulla olisi mies, joka ei tulisi umpitunnelissa kotiin, hoitaisi osansa kotitöistä, kutsuisi valmiiksi katettuun aamiaispöytään ja ennen kaikkea rakastaisi sinua ihmisenä, muistaisi halata ja kertoa kuinka tärkeä olet hänelle ihmisenä? Sellainen mies ei olisi itsekäs vaan kunnioittaisi myös mielipiteitäsi ja tekisi kompromisseja omistaan. Minua kiinnostaisi tietää, kuinka pitkään olitte yhdessä, kuinka pitkään tunsitte ennen sitä ja mikä mahtoikaan olla se syy tai ne syyt, jonka vuoksi aloit olemaan hänen kanssaan.