Mitä ne äänet puhuu?

On vaikea muistaa. Itselläni kuuluu vain yksittäisiä sanoja tai huudahduksia. Pari ääniefektiä, ei juuri paljoa järkeä. Miehen ääni on kuullut, kerran kuulin myös äitini äänen. Lisäksi oman ääneni joka huusi, ei ollut ajatusten kuulemista, keskustelin sen kanssa, sanoi olevansa sielu joka on "ahdingossa."

Mulla ne on haukkuvia ja solvaavia ääniä; tai että joku kiroilee kun käyn vaikka pissillä ja pelkään se kuuluvan naapuriin, että siellä sanotaan että 'mitä vi**ua'. Tai että naapuri sanoi mulle kun meni koiran kanssa ohitse että 'kyllä koira koiran tuntee...' tai että oma mies haukkuu vaikka 'läskiksi, huo***ksi, tai tyhmäksi tms.'. Mulla äänet ei kehoita mitään, eikä sanomisilla ole muuta sanomaa kuin mun haukkuminen tai solvaaminen. Ne eivät liity muihin ihmisiin ja ovat aina miehen tai naisen ääniä; ei avaruusolioiden tms. Sellaisia hiljaisia kuiskauksia tai vaimeita sanomisia.

Kerron tositapahtuman eräästä mielisairaalasta. Lomalta palatessaan eräs henkilö toi osastolle hengellisiä CD - levyjä. Hän jakoi niitä potilaille ja mitä tapahtui.
Eräs huumeiden takia sairaalaan tuotu mieshenkilö tuli juttusille ja pyysi tätä miestä rukoilemaan puolestaan. Sanoi että ei rukoile , mutta että siinä CD kannen takaosassa on ns. syntisen rukous. Sinun pitää ihan itse rukoilla tuo rukous ja Jumala joka kuulee ja näkee, vastaa sinulle. Tämä huumemies meni omaan huoneeseensa mutta tuli hetkenpäästä takaisin. Ja naama loisti ja oli iloinen.Mitä ihmettä oli tapahtunutkaan !
Hän oli rukoillut tuon rukouksen ja Jeesus Kristus, meidän Herramme, oli vapauttanut ja tuosta nuoresta miehestä tuli laakista vapaa, terve nuori mies.

Muutaman päivän jälkeen hän pääsi pois sairaalasta. En tiedä tarkalleen kuinka pitkään oli ollut sairaalassa, arvattavasti pitkään. Kova oli lääkitys ja oli kuin muumio kun laahusti käytävää pitkin vaan ei ole enää, kiitos Herralle

Toinen tapaus samaiselta osastolta oli nuori mies, jolla ranteet paketissa. Ymmärsin että oli yrittänyt itsemurhaa.
Myös hän oli rukoillut tuon rukouksen ja sanoi että enkeli oli ilmestynyt siinä yhteydessä. Oli innostunut lähtemään oman evlut. seurakuntansa rippileirille vanhimmaksi ja kyseli olisko siinä järkeä. No sehän vasta hieno paikka uudelle kristitylle. Hänkin pääsi kohta kotiin osastolta.

kolmas tapaus oli samassa sairaalassa eri osastolla ollut nuorimies , joka kertoi nuorena antaneensa elämänsä saatanalle ja nyt kuului päässä ääniä.Hänkin oli saanut CD;n ja rukoili syntisen rukouksen ja siihen loppui äänet. Joitakin kertoja vielä tapahtui että kuuli ääniä mutta diakonilta sai Raamatun ja Jumalan Sanaa lukemalla sai vastamuurin saatanan hyökkäyksille ja pysyi vapaana. Kiitos Jumalalle että Hän rakastaa myös ihmisiä mielisairaaloissa ja tahtoo auttaa.
Sanon tästä tapauksesta ettei ole käsittääkseni sairas vaan kuka tahansa terve joka tuommoisen liikkeen tekee, alkaa kuulla ääniä. Sielunvihollinen on todellinen eikä sen kanssa pidä olla missään yhteydessä.

Lopuksi laitan tähän sen rukouksen CD;n takakannesta. En tiedä ,mitä Herra sinulle tekee, parantaako niinkuin nämä 3 kaveria, mutta vaikka ei paranna, Hän voi auttaa sinua sairauden keskellä ja sinä voit koska tahansa olla Häneen yhteydessä rukoillessasi tai Hänen Sanaansa, Raamattua lukiessasi.

Jeesus on Jumala, ja siksi me kristityt Joulua vietämme, että Hän tuli ihmiseksi maailmaan. Hänessä on syntien täydellinen anteeksiantamus.
Hän voi seurata mitä sinulle tapahtuu, jos lääkitys väärä, Hän voi järjestää niin että lääkäri ymmärtää ,mikä on parempi vaihtoehto.Ja senjälkeen sinä voit paremmin.
Raamattu lupaa : " Heittäkää kaikki murheenne Hänen päällensä sillä Hän pitää teistä huolen "
Ja tässä se rukous, jonka sinäkin voit rukoilla, antaa elämäsi kokonaan Jeesukselle :

Herra Jeesus, tulen luoksesi syntisenä miehenä/naisena. Rukoilen , että antaisit kaikki syntini anteeksi ristisi veren tähden. Poista ahdistukset , taakat ja turha levottomuus. Anna tilalle Sinun rauhasi. Jätän tässä hetkessä koko elämäni Sinun johtoosi. Kiitos Golgatan sovituksesta minunkin tähteni.
AAMEN !

Tämä CD on europarlamentikko HANNU TAKKULAN uskosta ja elämästään kertova ,jossa myös uutta hengellistä musiikkia. Sitä jaetaan ilmaiseksi.

Jos olet sairaalassa, käy hartaustilaisuuksissa, joita seurakunta järjestää, tai paikkakunnan ev.lut. tai helluntai-, vapaakirkko,babtistiseurakunta ,jotka ovat kaikki kristittyjä seurakuntia. Voit pyytää rukousta asioittesi puolesta.

Jeesus ei ole jumala, Jumala on Yksi ja jakamaton.

Ei näitä hemmetin jeesus tai jumala juttuja vaan aloittajan tarkoittamia kokemuksia. Tähän ei uskonto liity millään tavalla.

Omien äänten kuuleminen alkoi keväänä 2012. Tai siis, silloin ne alkoi, tosissaan. Lapsena muistan yksittäisiä, selittämättömiä lauseita tai sanoja, teini-iässä naurua ja ilkkumista, mutta kaikki oli vielä silloin ohimenevää, kerran kuussa tai kahdessa toistuva nopea harha. Keväällä aloitin kuitenkin uuden lääkityksen, Venlafaxinin, sosiaaliseen ahdistukseen. Lääke aiheutti jatkuvan äänten kuulemisen: Herään aamulla, naisen ja miehen ääni aloittaa, ja kun illalla ennen nukahtamista ne vaan jatkaa. Ne on täysin kykeneviä pitkiin keskusteluihin ja luonteeltaan vakuuttavia. Ne on ovelia pieniä perkeleitä, hyvin fiksuja, hyvin uskottavia. Kaikki liittyy kaikkeen ja kaikki on merkkejä. Peruspsykoosi siis, maailmanloppu, maailmanpelastaja (minä), jatkuvia todellisuudentajun heikkenemisiä ja syvemmälle sukeltamista.
Äänet itsessään ovat tottakai Jumalia ja alkuun oikeastaan tykkäsin niistä. Oli ihan kuin olisi omatunto olkapäällä, sanomassa mikä olisi hyvä ja mikä ei. Sittemmin niiden seuraan on liittynyt saatana. Nytkin se riehuu mun päässä, haukkuu kaikki teot, kaikki ajatukset, liikahdukset. Teksti jota kirjoitan on paska, mitä sä yrität, ei ketään kiinnosta, tappaisit nyt vaan itsesi, epäonnistunut, ruma, sairas... Jumaljoukon jatkoksi äänet ovat myös tuttavien ja ystävien ja perheen ääniä ja heidän puhettaan ja/tai ajatuksia. Saatanan saapumisen jälkeen tyypit on muuttuneet positiivisesta ("Miten hieno!" "Oot niin hyvä, fiksu, paras, kaunein", jne.) negatiiviseksi, ja mun todellisuustaju flippaa taas vaikka TIEDÄN, että mä en ennusta maailmanloppua, puhe mun päässä on omaa ajatusvirtaa ja heijastuksia omista fiiliksista, mulla on liian suuri mielikuvitus enkä mä syö tarpeeksi lääkkeitä. Lääkkeet kun tän alunalkaen aiheuttikin.
Ei ne tyypit kehota tarttumaan kirveeseen tai satuttamaan ketään. Ne on olemassa vaan vittuillakseen.

Mitä te sanotte teidän äänille? Jos olette tautitietoisia? Jos mun todellisuustaju alkaa pettää ja vielä on mahdollista astua taaksepäin, niin mä yritän saada ne sanomaan "Kiinni jäätiin". Saan ne kiinni aika usein. En vaan aina. Juuri nyt tuntuu taas siltä, että tappelen tuulimyllyjä vastaan ja häviän.

Kyllä, pelottavaa se nimenomaan on. En ole eläissäni pelännyt enempää, kuin silloin, kun sairaus alkoi, enkä ymmärtänyt mistä on kyse. En uskaltanut edes nukkua, koska äänet olivat uhkaavia ja kuulostivat aidoilta. Äänien kuuleminen oli minulla sellaista, kuin joku olisi koko ajan nähnyt kaikki mitä teen ja mitä ajattelen. Yleensä kuulin uhkaavaa, solvaavaa ja arvostelevaa puhetta. Eri ihmisten puhetta, myös tuttujeni. Joskus äänet olivat myös ystävällisiä, jopa niin hauskoja , että nauroin yksikseni niiden jutuille. Varmaan myös puhuin itsekseni psykoosissa. Psykoosissa uppoaa täysin omiin harhoihinsa ja niihin ääniin ja pitää sitä todellisena. Ei ymmärrä olevansa sairastunut, eikä osaa hakeutua hoitoon. Onneksi minut saatiin lopulta hoitoon. Psykoosilääkkeillä äänet loppuivat ja alkoi ymmärtää mitä oli tapahtunut. Palasi tähän todellisuuteen harhoista.

Mun äänet vaan kaikuu /huutaa mun omat ajatukset,kun mua ahdistaa oikein vaan superina.Tosi ahdistavaa,kiljuu mun ahdistavat ajatukset oikein rääk rääk rääk,argh..

http://www.youtube.com/watch?v=GtOJ8jX3RMY&feature=youtu.be kuulen itse ääniä olen löytänyt apuja tervetuloa tutustumana kanavalleni jos kiiinnostaa

Kerran kuulin sellaisen äänen kuin lasi olisi särkynyt. Aika vasta säikähdin kun kuulin äänen korvassani sanovan "moi moi"

http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=7YE04dzINW8

kaikki äänet eivät johdu skitsofreniasta....

Kuiskaa nimesi korvaan yksin pimeällä tiellä kävellessä.

Tässä jotain kokemuksiani ääniharhoista

Sairastuin psykoosiin v.2001, ja ehdin olla ns.täysin pihalla kolmisen kuukautta, ennenkuin sukulaiseni havaitsivat tilani, ja toimittivat pakkohoitoon.
Kävin kuitenkin töissä pari kuukautta siitä ajasta, yritin tehdä työni, vaikka tietokoneeseeni ilmestyi jatkuvasti joku piru häiritsemään, ja huoneessa olevasta radiosta kuului vain syyttävää ja uhkaavaa puhetta , joka oli minulle kohdistettua.Kaikki musiikki oli myös minulle kohdistettua ja ne olivat viestejä minulle.

Muistan kirkkaasti kerrankin, kun tuli Hassisen Koneen kappale "oikeus on voittanut taas, silmä silmästä ja rauha on maas". Silloin luulin, että helvettini on loppunut ja enkelit olivat pelastaneet minut, niinkuin lupasivat aiemmin.

Olin jo äärettömän huojentunut, kunnes levyn loputtua radiosta kuului karmea, matala nauru, ja ääni sanoi, "luulitko sinä todella, että pääsit meistä eroon. Sinä et pääse meistä eroon koskaan. Et ikinä."

En ole koskaan tuntenut niin musertavaa kauhua.

Siis kuulin ääniä pääni sisältä, ulkopuolelta, radiosta ja televisiosta. Joskus kun juttelin tuntemani ihmisen kanssa, hänen äänensä muuttui ihan toisen ihmisen ääneksi, eivätkä puheetkaan olleet hänen. Tosin en silloin sitä ymmärtänyt.

Joskus päässäni jutteli monta ihmistä keskenään, arvostelivat, tuomitsivat ja syyttelivät, jos minä yritin "sanoa" siis ajatella jotakin, he käskivät minun pitää turpani kiinni.

Joskus oli vain yksi puhumassa minulle ja käskemässä, mitä minun piti tehdä milloinkin. Useimmiten tottelin, siten sain kylläkin 2 kuukauden porttikiellon erääseen baariin, kun henkilökunta ei sitten tajunnutkaan, että tässä tehdään elokuvaa, ja minä olen näyttelijä.

Kerran kuulin useiden enkelien äänen, kun tulivat taivaasta pelastamaan minut. Muistan vieläkin, kuinka ihania ja ylimaallisen lempeitä niiden äänet olivat. Varsinkin kun muutama hetki aiemmin itse Saatana oli tullut henkilökohtaisesti noutamaan minut kotoani Helvettiin. Senkin kähisevän, hirvittävän äänen muistan, kun hän sanoi." (nimeni), kohta sinä olet IKUISESTI minun."

Kauhu oli hirvittävä, ja tunsin myös todellista fyysistä voimakasta tuskaa, aivankuin joku olisi oikeasti ollut tappamassa minua, ja olin kuolemantuskissa.

Kerran taas kuvio muuttui sellaiseksi, että aloin uskoa, että päähäni on jäänyt epäonnistuneen lääketieteellisen kokeen takia vangiksi englantilainen lääkäri. Hän oli vihainen minulle, kun joutui elämään "noin tyhmän ja ruman ihmisen" kanssa samassa päässä. Kävin hänen kanssaan pitkiä keskusteluja ja hän esim. kielsi kerran minua syömästä hampurilaista, kun oli itse kasvissyöjä ja käski minut nukkumaan silloin, kun häntä itseään väsytti.

En todellakaan koskaan huomannut mitään epäloogista tai kummallista missään, mitä minulle tapahtui. Kaikki oli täyttä totta minulle. Ihmettelin ainoastaan vain MIKSI , voi miksi minulle tapahtuu tälläistä pahaa koko ajan, eikö tämä kidutus lopu koskaan?

Ne olivat elämäni tuskallisimmat ja oudoimmat kolme kuukautta. Kaikkea muutakin kummallista siihen aikaan mahtui paljonkin, mutta en nyt kirjaa aikonut kirjoittaa, ainakaan vielä.

Olin muutaman viikon sitten sairaalassa, ja sain lääkityksen, joka palautti todellisuudentajuni jokseenkin nopeasti. Käytin Serenasea. Sertralinia ja Remeronia muutaman vuoden, kävin terapiassa. Kuulin vielä ääniä lähinnä iltaisin nukkumaan mennessä pari vuotta, mutta ne olivat pelkästään ystävällisiä.
Sittemmin nekin hävisivät.
Olen ollut jo vuosia ilman lääkitystä, ja toivon todella, ettei tule enää koskaan tilannetta, että niitä tarvitsisin.

Amen

Jatkan vielä kokemuksistani, kun olen niin kirjoitustuulella. Eräs päivä alkoi näin.
Kuulin kumma kylla erään tuttavani äänen päässäni, ja hän sanoi, että nyt alamme näyttelemään.Hän on hommannut videokamerat jo kaikkialle kuvaamaan, ettei minun tarvitse muuta kuin näytellä.

No, hänhän pyysi minua menemään erääseen baariin, ohjeet olivat, osta tuoppi ja ota iltalehti. Istu pöydässä hetki, ota huikka tuopista, sen jälkeen pamahda tiskille ja sano, että haluat uuden tuopin, koska edellinen oli pahaa. Minähän käskyn mukaan pölähdin tiskille, iskin kaljan pöytään ja sanoin etten voi juoda tuota kaljaa,kun tuo on niin HELEVETIN pahaa.

Baarimikko tuijotti minua viitisen sekuntia silmät laajentuneina, ikäänkuin juuri olisi nähnyt ufon laskeutuvan baaritiskilleen vaatimaan uuden oluen. Tuijotin tiukasti takaisin, rooliini eläytyen. Baarimikko luovutti, kohautti olkiaan, mumisi jotain, ja laski minulle uuden oluen.

Käännyin uusi tuoppi kädessäni hymyillen ja ajatellen teinkö nyt roolini oikein, istuin pöytään, ja kuulin kuinka ohjaajani kehaisi minua.

Enhän edes saanut juoda tuoppia, kun päässäni oleva ohjaaja S sanoi, on kiire nyt seuraavalle kuvauspaikalle. Niin lähdimme, ja ylikulkusillalla mennessämme minun piti huutaa jotain kovalla äänellä. Huusinkin, onneksi en enää muista mitä. Muistan vain vastaantulevat väistelevät ihmiset.

Näytelmän piti jatkua siellä minun kantabaarissani. S sanoi, ei mitään hätää, kaikki tietää henkilökuntaa myöten tämän elokuvanteon. Hän kertoi päässäni minulle taas ohjeet näytelmään.

Menin siis sisään Pubiin, ja otin oluen. Käsikirjoituksen mukaan minun piti istua hetken, ja sen jälkeen nousta ylös, ja samantien paiskata tuoppi baaritiskin seinää vasten. No, senhän teinkin ja samalla baarimikko syöksähti kuin rasvattu salama kimppuuni, ja kyseli oliko tarkoitukseni heittää häntä. Enhän voinut sanoa mitään, koska oletin hänen olevan kuvauksista tietoinen, ja olin hämmentynyt siitä.

Niinpä kuitenkin hän heitti minut ja antoi ulos pari kuukautta porttaria kylkiäisinä. Ja vihaisesti. En ymmärtänyt yhtään.

Elokuvaohjaajani S päässäni ei luovuttanut siinäkään vaiheessa. Hän sanoi, että onhan täällä vielä yksi baari. Sielläkin on kamerat valmiiina.
Osta siellä kalja, juttele tuttaviesi kanssa, ole ihan normaali. Minä olin täysillä mukana vielä elokuvan teossa.
Otinhan minä oluen, ja juttelin kavereitten kanssa, ja melkein unohdin koko kuvauksen ja näyttelin epätoivoisesti normaalielämää.
Hetken kuluttua S päässäni sanoi, että nyt on sen viimeisen näytöksen aika, nouse ylös, paiskaa tuoppi lattialle, ja huuda että haistakaa kaikki vittu.
Minähän nousin, paiskasin tuopin lattialle ja huusin "haistakaa te kaikki VITTU"
Sitten lähdin ulos, kaikkien ihmisten kummastuneet katseet selässäni tuntien.
Sieltäkään ei tullut ablodeja, mutta ei porttariakaan.
Baarinpitäjä olikin ulkomaalainen, ajatteli varmaan "hulluja nuo suomalaiset" mutta so what.

Sen jälkeen ajattelin jo väsyneenä lähteä kotiin, ja meninkin kunnes S taas alkoi päässäni puhua, että sinun kaikille naapureillesikin asennettu kamerat, ja koko taloosi kaikkialle, myös rappuun, ja naapurisikin ovat mukana elokuvassa.

Tehdään vielä sellainen pieni kohtaus, että menet soittamaan naapureitten ovikelloa,ja kun se avaa sinun ainoa repliikkisi on sanoa "Ai, minä luulin että minun tuttavani ovat täällä"

Niinhän minä tohkeissani soittelin naapureitten ovikelloja, ja esitin repliikkini ihan hienosti, kunnes kolmannen kerran erään naisen ovi avautui, hänen pieni tyttärensä kysyi, miksi tuo täti soittaa koko ajan ovikelloa. Nainen sanoi painokkaasti että jos minä vielä kerrankin SOITAN ovikelloa, hän SOITTAA poliisit.

Silloin pelästyin, en kuitenkaan tajunnut ettei elokuvaa ollut. Menin kuitenkin kotiin, olin väsynyt koko päivän filmitähtenäolosta, kai nukahdin.

Aamulla kun heräsin, niin jo S papatti päässäni, ja vaati uutta
elokuvaa tekemään. Silloin minussa puhkesi kapinahenki. Sanoin, etten lähde yhteenkään elokuvaan enää mukaan. Olin todella ehdoton. Siihen loppui näyttelijänurani ja S häipyi päästäni. Muita tuli sitten tilalle.

Olisikohan syynä ehdottomaan kieltäytymiseeni siinä tilassakin se, että normaalikäyttäytymiseni oli kuitenkin niin pahassa ristiriidassa tuon " elokuvakäyttäytymisen" kanssa, etten kyennyt sitä enää edes psykoosissa jatkamaan. En pystynyt tekemään sitä mikä on luonteelleni vierasta. Olen aina ollut rauhaa ja hiljaisuutta rakastava, enkä millään tavalla riehu baareissa. Hävettäähän tuokin sairauden aikainen toiminta, mutta tuttavat, jotka sattuivat huomaamaan, ymmärsivät, kun kerroin totuuden.

Olen ajatellut monesti tätäkin asiaa, että ihmiset pelkää skitsofreenikoita vain siksi että heidät on luokiteltu siksi. Olen melko varma, ettei ihminen käyttäydy luonteensa vastaisesti. Jos skitsofreenikko ei ollut väkivaltainen ennen sairastumistaan, ei hänenstä tappajaa tule sen jälkeenkään.

Jopas venähti. Hyvää elämää kaikille!

Oon kuullut joskus ääniä, pahojakin, mutta vain ryyppyputken jälkeen. Ovatko ne sitten deliriumia. Pelottavia kuitenkin. Yritän sitten rajoittaa juomista, pelkään että ne jäävät päälle.