Amigo Elämä on nyt, Jorma Uinonen, Latvia 2010

STL.. Suomi-homo eco

Kun puhutaan, kuten alla, lyhyt proosasta, on mainittava, myös uskonnollinen kirjallisuus. Kuten yllä-oleva... .Se ei annan todellista kuvaa edes kristinuskon opista, saati sitten rauhan ja rakkauden järjestelmästä, järjestelykyvystä kristillisyys. Ostin kirjan tasapainoisuuteen, valon, tulen ja veden juhlan aikoihin. Lyhyt-proosasta voi tutumpana esimerkkinä mainita musta-valkoelokuvan Juha, version Juhani Ahon kirjoittamasta Juha-kirjasta. Nuo elokuvat muistavat monet ikäiseni lapset Kakkosen ilta-päivä ohjelmista, jotka tutustuttivat meidät suomenkieleen, sekä kulttuuriin, usein vain päivään.
Kirja kertoi lapsellisesti Jeesus Kristuksen rankaisevuudesta, kuvaillen kristinuskon oppia, sen järjestelmää, joka perustui uskonratkaisuus, ja sen tekemiseen: merkkipäivänä. Ensin sinulta kysyttiin: "Oletko eksynyt?" Jeesus voi pelastaa sinut. Jumalan maailma ei ole ole sellainen, jossa tarvitset Jeesus Kristusta pelastajaa, ollessasi vaarassa. Elämmehän kaikki ihmiset maapallolla, toistemme kanssa, yhdessä, ja vain rauha sekä tasapainoisuus, demokratialla seuranamme. Me kuljemme näin Elämän Tietä.....
Tv-lupatarkastaja kolkutteli ovella, ja me niin monet näimme tuona lauantai-iltapäivänä pahoinvointia, joka kertoi meille vanhasta ajasta, kun Äiti Venäjä oli vielä Neuvostoliitto. Aurinko paistoi puoli-pilvestä ja harmaat pilvet roikkuivat matalalla. Emme tunteneet tarvitsevamme, tuossa juhlassa, Juhani Ahon, Juhan lupaamaa, vaimolleen, karjalalalaista kulkukauppiasta, tummaa matkalaista; ja Shemeikkaa. Kirja aloittaa uskonratkaisun tekemisestä, ja tehdessäni kirja-arvostelua Juhani Ahon Juhasta, minulle tarjottiinkin tämän kaltaista vaihtoehtoa, käsitellä kristillisyyden pohjalta, kristinuskon avulta, ja eettisesti tätä kirjaa "Juhasta", ja hänen elämästään, jossa vaimo pakeni vieraan miehen, Shemeikan mukaan. Merkkipäivänä, jona teet uskonratkaisun, kirjoittaja aloittaa, hyvin henkilökohtaista elämääsi koskevalla kysymyksellä: "Oletko tyytyväinen?" "Hymyileekö elämäsi?" Aihe-piiri ei käsittele kristillisyyttä, fiktiivisyyttä, tai kristinuskoa, kuten esim. kirjan ostopaikka lupasi. Kirja onkin lyhyt, sekä halpa. Se on vain pieni, A5-kokoinen, ja vihreä kantinen. Kirjoittaja pyytää, "Kuitenkin..." omien sanojensa mukaan, lukemaan vihkon loppuun.

3

58

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • STL on huvittunut hy

      Raamattu kertoo meille tarinaa, eksyneestä valkoisesta lampaasta, jonka paimen kantoi takaisin laumaansa. Tätä kertomusta ja Raamatun lukua korostetaan hautajaisissa, ja TV-lupatarkastaja, on sukuamme. Hän on selkeästi hauras, pieni ja nuori ihminen, kanssamme suuressa maailmassa. Maailmassa, jonka maapallo, on muodoltaan, kuin origo. Mistään merkkipäivästä, tässä tarinassa ei ollut kysymys, ei vaikka luonamme oli vammainen, ulkonäöltään vammautunut, kuin pienten lasten pääsiäis-noita. Kansallemme oli luvattu, meille kulttuurisestikin: "Vammaiset ovat ilomme." Ei hän tuonut vapauden kaltaista ilon tunnetta päiväämme, arkena hänen kanssaan eläessämme. "Lampaan eksymisellä, ja eksymisellä on eroa.", kirjoittaa tuon pienen vihreän vihkosen, kirjan kirjoittaja. Kirjan toinen kappale, se ei kerro elämästä, yhdessä meidän kanssamme, vaan pelkästään sukupuolen halventamisesta, sen seksuaalisuutta käyttäen, niin monen meidän tavallisen ihmisen, kansan elämässä. Eksyminen, mitä ihmettä? "Muodossa tai toisessa se on meille monelle niin tuttua.", jatkaa kirjan kirjoittaja. Elämä maapallolla, maailmassa, yhdessä toinen toistemme kanssa, ei ole niin yksinäistä. Tv-lupatarkastaja väittää, ovelta ovelle tarkistellessaan: "Yksinkertaista...." Sitten hän aloittaa sodan, kuin lammas lammas-laumassa, ja painostamisen, sen kuuluisi ottaa osaa arkeemme: "Haluatko tehdä elämästäsi, tai meidän elämästämme vaikeaa?" Mutta mitä ihmettä, maailma on täynnä Jumalan ihmeitä, aarteita yksityisyydestä, jotka ovat jo valmiiksi läsnä meidän kaikkien ihmisten elämässä, uskonratkaisumme kautta. Ihmisenä se on meillä valmiina, Jumalan maailmassa, ja yhdessä toinen toistemme kanssa, ihmisinä eläessämme....
      Kirjan oli kustantantu Päivä-osakeyhtiä. Kustannus-osakeyhtiö oli mielenkiintoinen. Vielä pari vuotta sitten, meidän kaikkien taustalla soi, TopTen osastoilla käydessämme, lasten ja nuorten bändin Tiktakin-kappale: "Minne vaan..." Kauas, kauas pois venetsialais-lauantain, arjen harmaat ja raskaat, satamattomasta sateesta, eräästä tiestä, sen haarautuvasta polusta, painavat pilvet.
      "Mennään minne vaan, meitä kukaan ei voi saavuttaa, mennään minne vaan, ne ei pärjää meille, juostaan pois, ja nauretaan niillee.... Me juostaan.. Pois. Kauas, pois. Pois. Mennään minne vaan." Hän haluaa vain, jopa tieteen alana tutustua, Amigon hänellekin henkilökohtaisesti näyttämään polkuun, joka on hänelle, hänen elämänsä, ja Tie. Tämä ei ole meille, ihmisille, näin yksin, ja oma yksityisyytemme, kuten tälläkin juhlapäivällä, joka oli kuin markkinoiden painajainen, rahan ja talouden joulu. Kirjoittaja lupaa meille toista elämää, myös parannusta, joka on kuitenkin, jo usein lapsuuden uskon kaltainen, ja erehdys. Kirjan lukijahan osaa jo lukea, ja tämä Tv-lupatarkastajan vierailu, on viivästynyt, jopa useita vuosia. Tämä kertoo lapsuudesta, lapsuus ajan uskosta, ja sen aikaisesta elämästä. Ihmiselle, hänen elämästään seurakunnassa, toisten ihmisten kanssa, ja "sinä aikana", "lapsuudenuskosta". Tv-lupatarkastaja lupaa meille palvelun ajasta, lapsestamme, lapsuudestamme, ja kertoo meille elämästä seurakunnassa, yhdessä toinen toistemme kanssa: lapsenuskosta. Lapsenusko on todellista elämää päivässä ja todellisuudessa, arjessamme, ja yhdessä toinnen toistemme kanssa, ihmisinä, jotka olemme raamatun tapahtumapaikkojen myötä, sijoittuneet elämään ympäristönä, maapallollamme. En ymmärrä, miksi kirjoittaja kirjoitti, tämän vihkon, joka on kuin suppea alustus, tai vain ehkä helppokäyttö muisti-vihko, pelkästään sen ajan lapsenuskosta. Kun olit lapsi, eläimet olivat tärkeä osa luontoa, ympäristöäsi. Kirjoittaja ei ole varmasti kokenut aloittamansa kappaleen ihmettä; Jumalan maailmaa, Jeesus Kristusta, joka on kuvattu jo pitkään maapallona: "Taivaana, joka on kattonamme." Mitä se voisi tarkoittaa, sinulle yksityinen ihminen, joka elät yhdessä meidän kanssamme?

      • -västi, STL, like a

        Ympäristö lapsuudessamme oli rikkonainen, ei erheellinen, kuten vihkon kirjoittaja haluaa korostaa. Ympäristö lapsuudessamme oli virheellinen, se ei ollut ihmis-suhteiden karikkoa, vaan ympäristö oli luontona hajanainen. Kun olimme lapsia, me emme retkeilleet oikeiden oppaidemme kanssa, marjastaneet ja käyttäneet viljely- ja keräilykulttuurin Jokamiehen oikeuden tuottamia, antimia, jotka olivat meille luonnon mukana niin vapaita, mutta niin hitaasti, ja usein vaikeasti hankittavissa. Mytologia, lupaa meille eläessämme, vain jokapäivästä arkeamme, vähän erilaista elämää. Mytologia tarkoittaa "hieman" eri asiaa. Se alkaa Mesopotamian kulttuureista, jotka sijaitsevat Lähi-Idässä, mutta jo ennen antiikin aikaa. Heimot perustuivat joko paimentolais-heimoihin, ja maanviljelijäheimoihin. Kaikki siis alkoi viljelystä, ja luonnosta raamattumme kirjoittamisen alkuaikoina, ja kaikki siis päättyi, Jeesukseen ja hänen kulttuuriinsa, kaupunkilais-kulttuureihin. "Mytologia, 2005, Parragon, Foundry Design & Production." Kreikkalaisen mytologian samoin kuin muiden indentiteettiä määrittävien perinteiden merkitys kumpusi niiden kollektiivisuudesta, sitä kutsutaan rationaalis-loogiseksi asenteeksi. Se taas viittaa kaupunkilais-kulttuureihin ja niiden usein aloittamaan loppuun, tuhoon ja sotaan, kulttuuriin ja heimooihin, kuten Jeesus Kristus opetuslapsineen. Se oli luvatonta, ja siitä kertoi niin usein deja vu-käytävän omaisiksi, ominaisuuksiltaan kuvatut, "Jumalhahmot", joita näistä lasten saduista löytyi hyvin monia, verrattuna Raamatun kertomusten erillisiin henkilöihin, sukuihin, ja niissä kertomuksissa esiintyviin perheisiin. Myös seurakunnassa opiskelu oli luvatonta, ja kertoi vain nykyäänkin, vielä teollistumisenkin aikakautena, hyvin suosittuna, luonnon sijaan olleesta, psyykkisestä kidutuksesta, ja kivun tuotosta, hengellisyyden ja uskonnon varjolla. "Vain taivas kattonamme...." kuvasi Vietkongin ajoilta meille kaikille tuttu Yhdysvaltalainen elokuva "Taivas ja Maa", kun tummat ihmiset yhä useammin näytttivät vietnamilaisilta. Niin, juuri heiltä, "samannäköisiltä", joita eli keskuudessamme.
        Amigo, Elämämme on nyt, on meille kaikille seurakunnassa eläville, alttarin Jeesus Kristuksen krusifiksia, tärkeä kirja. Mytologia kirja kertoo mielenkiintoisesti, jo ensimmäisellä kymmenellä sivullaan kuvaavasta Manalan sadusta, kertomuksesta "Innannan Manalan matka", ja sitä voi verrata tähän vihreä kantiseen, pieneen muisti-kirjan, lähteen omaiseen tietopakettiin. Jotkut ihmiset kuvaavat tämän halventavasti..... Inanna on taivaan ja maan jumalatar, hän oli kuin kerrostalon hissi, joka päätti laskeutua manalaan.
        -"Hänellä oli lupa tähän, koska hän hallitsi jo aivan kaikkea..." jatkoin ajatuksessani lapsuudessa, varhais-nuorena tätä kertomusta, jonka oli tarkoitus kertoa yleensä peilistä. Yleensä peilina heijastavasta pinnasta, sekä materiaalista, joka oli niin kovaa; särkyvä ja rikkonainen, ja tarkoitti, vain yhtä osa-aluetta ympäristössämme, läheisyyttä. Voi se oli raskasta, vaikeaa ja mielenkiintoista, ja se oli niin antoisaa, auttaa näin meitä ja muita ihmisiä. Lapsuuden ajan illat, kun lapsuus oli jo lähes loppu, aikamme siivittämällä ajalla, jolloin kaikki yhdessä, oppaiden kanssa tehtävä oli niin hidasta. "Peilistä ensimmäiseksi kertova tarina, on kuin satu prinssistä, joka katosi sammakkonsa kanssa, kopeana ja ylpeänä. Ennenkuin saavutti lumpeen lehden valkoisen kukan vieressä istuvan prinsessansa. Hän, prinssi, hukkui vain lumpeiden peittämään lampeen, koska katseli ulkonäköään, sammakon opastamana sen pinnasta, pukeutuneena ritariksi, ja ihmetellen ihmisen elämää, sen elämän kulkua, ja niiden vaiheita, pukeutuneena ritariksi. Hän oli kopea prinssi, joka hukkui kukkien keskellä ja niiden peittämän lammen, järven pinnan alle, unohtuen näin omaan peilikuvaansa." Suuri Satukirjasto, ja Ikuiset kertomukset, Parragon, Foundry Desing & Production, 1980.


      • STL, ? , jatkaen mie
        -västi, STL, like a kirjoitti:

        Ympäristö lapsuudessamme oli rikkonainen, ei erheellinen, kuten vihkon kirjoittaja haluaa korostaa. Ympäristö lapsuudessamme oli virheellinen, se ei ollut ihmis-suhteiden karikkoa, vaan ympäristö oli luontona hajanainen. Kun olimme lapsia, me emme retkeilleet oikeiden oppaidemme kanssa, marjastaneet ja käyttäneet viljely- ja keräilykulttuurin Jokamiehen oikeuden tuottamia, antimia, jotka olivat meille luonnon mukana niin vapaita, mutta niin hitaasti, ja usein vaikeasti hankittavissa. Mytologia, lupaa meille eläessämme, vain jokapäivästä arkeamme, vähän erilaista elämää. Mytologia tarkoittaa "hieman" eri asiaa. Se alkaa Mesopotamian kulttuureista, jotka sijaitsevat Lähi-Idässä, mutta jo ennen antiikin aikaa. Heimot perustuivat joko paimentolais-heimoihin, ja maanviljelijäheimoihin. Kaikki siis alkoi viljelystä, ja luonnosta raamattumme kirjoittamisen alkuaikoina, ja kaikki siis päättyi, Jeesukseen ja hänen kulttuuriinsa, kaupunkilais-kulttuureihin. "Mytologia, 2005, Parragon, Foundry Design & Production." Kreikkalaisen mytologian samoin kuin muiden indentiteettiä määrittävien perinteiden merkitys kumpusi niiden kollektiivisuudesta, sitä kutsutaan rationaalis-loogiseksi asenteeksi. Se taas viittaa kaupunkilais-kulttuureihin ja niiden usein aloittamaan loppuun, tuhoon ja sotaan, kulttuuriin ja heimooihin, kuten Jeesus Kristus opetuslapsineen. Se oli luvatonta, ja siitä kertoi niin usein deja vu-käytävän omaisiksi, ominaisuuksiltaan kuvatut, "Jumalhahmot", joita näistä lasten saduista löytyi hyvin monia, verrattuna Raamatun kertomusten erillisiin henkilöihin, sukuihin, ja niissä kertomuksissa esiintyviin perheisiin. Myös seurakunnassa opiskelu oli luvatonta, ja kertoi vain nykyäänkin, vielä teollistumisenkin aikakautena, hyvin suosittuna, luonnon sijaan olleesta, psyykkisestä kidutuksesta, ja kivun tuotosta, hengellisyyden ja uskonnon varjolla. "Vain taivas kattonamme...." kuvasi Vietkongin ajoilta meille kaikille tuttu Yhdysvaltalainen elokuva "Taivas ja Maa", kun tummat ihmiset yhä useammin näytttivät vietnamilaisilta. Niin, juuri heiltä, "samannäköisiltä", joita eli keskuudessamme.
        Amigo, Elämämme on nyt, on meille kaikille seurakunnassa eläville, alttarin Jeesus Kristuksen krusifiksia, tärkeä kirja. Mytologia kirja kertoo mielenkiintoisesti, jo ensimmäisellä kymmenellä sivullaan kuvaavasta Manalan sadusta, kertomuksesta "Innannan Manalan matka", ja sitä voi verrata tähän vihreä kantiseen, pieneen muisti-kirjan, lähteen omaiseen tietopakettiin. Jotkut ihmiset kuvaavat tämän halventavasti..... Inanna on taivaan ja maan jumalatar, hän oli kuin kerrostalon hissi, joka päätti laskeutua manalaan.
        -"Hänellä oli lupa tähän, koska hän hallitsi jo aivan kaikkea..." jatkoin ajatuksessani lapsuudessa, varhais-nuorena tätä kertomusta, jonka oli tarkoitus kertoa yleensä peilistä. Yleensä peilina heijastavasta pinnasta, sekä materiaalista, joka oli niin kovaa; särkyvä ja rikkonainen, ja tarkoitti, vain yhtä osa-aluetta ympäristössämme, läheisyyttä. Voi se oli raskasta, vaikeaa ja mielenkiintoista, ja se oli niin antoisaa, auttaa näin meitä ja muita ihmisiä. Lapsuuden ajan illat, kun lapsuus oli jo lähes loppu, aikamme siivittämällä ajalla, jolloin kaikki yhdessä, oppaiden kanssa tehtävä oli niin hidasta. "Peilistä ensimmäiseksi kertova tarina, on kuin satu prinssistä, joka katosi sammakkonsa kanssa, kopeana ja ylpeänä. Ennenkuin saavutti lumpeen lehden valkoisen kukan vieressä istuvan prinsessansa. Hän, prinssi, hukkui vain lumpeiden peittämään lampeen, koska katseli ulkonäköään, sammakon opastamana sen pinnasta, pukeutuneena ritariksi, ja ihmetellen ihmisen elämää, sen elämän kulkua, ja niiden vaiheita, pukeutuneena ritariksi. Hän oli kopea prinssi, joka hukkui kukkien keskellä ja niiden peittämän lammen, järven pinnan alle, unohtuen näin omaan peilikuvaansa." Suuri Satukirjasto, ja Ikuiset kertomukset, Parragon, Foundry Desing & Production, 1980.

        Raamattu antaa meille usein kuvan Jumalan maailmasta, jossa seurakunnan sanoma on meille, Jeesus Kristuksesta, matkalaisen oppaana. Kirja lupaa meille, vihreä kantisena Pelastajan, kuin prinssin, tai Jeesus Kristuksen, koppavuutta äänessään. "Eräoppaat jakelevat neuvoja siitä, mitä eksyneenä tulisi tehdä - tai jättää tekemättä." Jokamiehen oikeuden ja sitä koskevien luonnossa liikkuvien lakeja koskien. "Kouvolan Sanomat, 2003. Eksyneinä ihmiset käyttäyvät eri tavoin. Paimen kantoi kotiin, eksyneen pienen lampaan, kuin nuoren ja tuskin vielä liikkuvan lauman jäsenen. Raamatun tarinassa.... Amigo, Elämä on nyt-kirja neuvoi: "Viisainta olisi rauhoittua ja pysähtyä ajattelemaan." Se jatkoi, typerää tarinaansa, vain pienestä, yhdestä ihmisen elämästä: "Siinä, missä joku lamaantuu toimintakyvyttömäksi, toinen joutuu paniikkiin." Tämä opasti "eräoppaan", ja ihmisen käyttäytymisen saloihin, vain yhdellä lauseella, kuvaten ihmisten käyttäytyvän eri tavoin.
        Kirjan kirjoittajan mielestä, tai jonkun käyttäytymistä surullisesti analysoineen psykologin mielestä kaikkein kipeimpiä asioita, oli ihmisen elämänkaaren tapahtumia ajatellessakin, tunnustaa olevansa hengellisesti eksynyt. Elämänvaiheet, ovat varmasti sisältäneet, vain auringon eksymisen metsän taakse mailleen, ja luoden taivaallemme sinisestä väristä poikkeavan ilta-ruskon värit, joita niin moni oli tavoitellut 1920-luvulla, vaatteidensa iloisen kirjavaksi värityksekseen.
        Näin lammas pelasti Paimenenkin.... Jeesus Kristuskin saattoi kantaa paimeniaan kotiinsa päin, tai saattoi toimia jossakin elämänsä vaiheessa paimenena, eläinten vahtijana, joka opasti heidät pelloilleen. Kulttuuri ei ollut ihmisen, eikä yksittäisen ihmisen asia, näin koskaan. Vaan osallituminen kulttuuriin, arkeemme ja elämäämme, populaationa. Ihmisenä, meidän kaikkien kanssa yhdessä eläneenä, aivan kuten mummonikin oli meitä ohjannut, usein miellyttävillä kertomuksillä hänestä itsestään, ulkonäöstä, kauneudesta, ja vaatetuksesta. "Niin Nikodemus pelastui."


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      80
      1887
    2. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      18
      1719
    3. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      16
      1574
    4. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      20
      1296
    5. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1234
    6. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1232
    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      12
      1196
    8. Miten joku voi käyttää koko elämänsä

      siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää
      Tunteet
      9
      1170
    9. Annetaanko olla vaan

      Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N
      Ikävä
      29
      1161
    10. Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata

      Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot
      Kielipolitiikka
      9
      1160
    Aihe