Amigo Elämä on nyt, Jorma Uinonen, Latvia 2010

Ympäristö lapsuudessamme oli rikkonainen, ei erheellinen, kuten vihkon kirjoittaja haluaa korostaa. Ympäristö lapsuudessamme oli virheellinen, se ei ollut ihmis-suhteiden karikkoa, vaan ympäristö oli luontona hajanainen. Kun olimme lapsia, me emme retkeilleet oikeiden oppaidemme kanssa, marjastaneet ja käyttäneet viljely- ja keräilykulttuurin Jokamiehen oikeuden tuottamia, antimia, jotka olivat meille luonnon mukana niin vapaita, mutta niin hitaasti, ja usein vaikeasti hankittavissa. Mytologia, lupaa meille eläessämme, vain jokapäivästä arkeamme, vähän erilaista elämää. Mytologia tarkoittaa "hieman" eri asiaa. Se alkaa Mesopotamian kulttuureista, jotka sijaitsevat Lähi-Idässä, mutta jo ennen antiikin aikaa. Heimot perustuivat joko paimentolais-heimoihin, ja maanviljelijäheimoihin. Kaikki siis alkoi viljelystä, ja luonnosta raamattumme kirjoittamisen alkuaikoina, ja kaikki siis päättyi, Jeesukseen ja hänen kulttuuriinsa, kaupunkilais-kulttuureihin. "Mytologia, 2005, Parragon, Foundry Design & Production." Kreikkalaisen mytologian samoin kuin muiden indentiteettiä määrittävien perinteiden merkitys kumpusi niiden kollektiivisuudesta, sitä kutsutaan rationaalis-loogiseksi asenteeksi. Se taas viittaa kaupunkilais-kulttuureihin ja niiden usein aloittamaan loppuun, tuhoon ja sotaan, kulttuuriin ja heimooihin, kuten Jeesus Kristus opetuslapsineen. Se oli luvatonta, ja siitä kertoi niin usein deja vu-käytävän omaisiksi, ominaisuuksiltaan kuvatut, "Jumalhahmot", joita näistä lasten saduista löytyi hyvin monia, verrattuna Raamatun kertomusten erillisiin henkilöihin, sukuihin, ja niissä kertomuksissa esiintyviin perheisiin. Myös seurakunnassa opiskelu oli luvatonta, ja kertoi vain nykyäänkin, vielä teollistumisenkin aikakautena, hyvin suosittuna, luonnon sijaan olleesta, psyykkisestä kidutuksesta, ja kivun tuotosta, hengellisyyden ja uskonnon varjolla. "Vain taivas kattonamme...." kuvasi Vietkongin ajoilta meille kaikille tuttu Yhdysvaltalainen elokuva "Taivas ja Maa", kun tummat ihmiset yhä useammin näytttivät vietnamilaisilta. Niin, juuri heiltä, "samannäköisiltä", joita eli keskuudessamme.
Amigo, Elämämme on nyt, on meille kaikille seurakunnassa eläville, alttarin Jeesus Kristuksen krusifiksia, tärkeä kirja. Mytologia kirja kertoo mielenkiintoisesti, jo ensimmäisellä kymmenellä sivullaan kuvaavasta Manalan sadusta, kertomuksesta "Innannan Manalan matka", ja sitä voi verrata tähän vihreä kantiseen, pieneen muisti-kirjan, lähteen omaiseen tietopakettiin. Jotkut ihmiset kuvaavat tämän halventavasti..... Inanna on taivaan ja maan jumalatar, hän oli kuin kerrostalon hissi, joka päätti laskeutua manalaan.
-"Hänellä oli lupa tähän, koska hän hallitsi jo aivan kaikkea..." jatkoin ajatuksessani lapsuudessa, varhais-nuorena tätä kertomusta, jonka oli tarkoitus kertoa yleensä peilistä. Yleensä peilina heijastavasta pinnasta, sekä materiaalista, joka oli niin kovaa; särkyvä ja rikkonainen, ja tarkoitti, vain yhtä osa-aluetta ympäristössämme, läheisyyttä. Voi se oli raskasta, vaikeaa ja mielenkiintoista, ja se oli niin antoisaa, auttaa näin meitä ja muita ihmisiä. Lapsuuden ajan illat, kun lapsuus oli jo lähes loppu, aikamme siivittämällä ajalla, jolloin kaikki yhdessä, oppaiden kanssa tehtävä oli niin hidasta. "Peilistä ensimmäiseksi kertova tarina, on kuin satu prinssistä, joka katosi sammakkonsa kanssa, kopeana ja ylpeänä. Ennenkuin saavutti lumpeen lehden valkoisen kukan vieressä istuvan prinsessansa. Hän, prinssi, hukkui vain lumpeiden peittämään lampeen, koska katseli ulkonäköään, sammakon opastamana sen pinnasta, pukeutuneena ritariksi, ja ihmetellen ihmisen elämää, sen elämän kulkua, ja niiden vaiheita, pukeutuneena ritariksi. Hän oli kopea prinssi, joka hukkui kukkien keskellä ja niiden peittämän lammen, järven pinnan alle, unohtuen näin omaan peilikuvaansa." Suuri Satukirjasto, ja Ikuiset kertomukset, Parragon, Foundry Desing & Production, 1980.

-västi, STL, like a kirjoitti:

Ympäristö lapsuudessamme oli rikkonainen, ei erheellinen, kuten vihkon kirjoittaja haluaa korostaa. Ympäristö lapsuudessamme oli virheellinen, se ei ollut ihmis-suhteiden karikkoa, vaan ympäristö oli luontona hajanainen. Kun olimme lapsia, me emme retkeilleet oikeiden oppaidemme kanssa, marjastaneet ja käyttäneet viljely- ja keräilykulttuurin Jokamiehen oikeuden tuottamia, antimia, jotka olivat meille luonnon mukana niin vapaita, mutta niin hitaasti, ja usein vaikeasti hankittavissa. Mytologia, lupaa meille eläessämme, vain jokapäivästä arkeamme, vähän erilaista elämää. Mytologia tarkoittaa "hieman" eri asiaa. Se alkaa Mesopotamian kulttuureista, jotka sijaitsevat Lähi-Idässä, mutta jo ennen antiikin aikaa. Heimot perustuivat joko paimentolais-heimoihin, ja maanviljelijäheimoihin. Kaikki siis alkoi viljelystä, ja luonnosta raamattumme kirjoittamisen alkuaikoina, ja kaikki siis päättyi, Jeesukseen ja hänen kulttuuriinsa, kaupunkilais-kulttuureihin. "Mytologia, 2005, Parragon, Foundry Design & Production." Kreikkalaisen mytologian samoin kuin muiden indentiteettiä määrittävien perinteiden merkitys kumpusi niiden kollektiivisuudesta, sitä kutsutaan rationaalis-loogiseksi asenteeksi. Se taas viittaa kaupunkilais-kulttuureihin ja niiden usein aloittamaan loppuun, tuhoon ja sotaan, kulttuuriin ja heimooihin, kuten Jeesus Kristus opetuslapsineen. Se oli luvatonta, ja siitä kertoi niin usein deja vu-käytävän omaisiksi, ominaisuuksiltaan kuvatut, "Jumalhahmot", joita näistä lasten saduista löytyi hyvin monia, verrattuna Raamatun kertomusten erillisiin henkilöihin, sukuihin, ja niissä kertomuksissa esiintyviin perheisiin. Myös seurakunnassa opiskelu oli luvatonta, ja kertoi vain nykyäänkin, vielä teollistumisenkin aikakautena, hyvin suosittuna, luonnon sijaan olleesta, psyykkisestä kidutuksesta, ja kivun tuotosta, hengellisyyden ja uskonnon varjolla. "Vain taivas kattonamme...." kuvasi Vietkongin ajoilta meille kaikille tuttu Yhdysvaltalainen elokuva "Taivas ja Maa", kun tummat ihmiset yhä useammin näytttivät vietnamilaisilta. Niin, juuri heiltä, "samannäköisiltä", joita eli keskuudessamme.
Amigo, Elämämme on nyt, on meille kaikille seurakunnassa eläville, alttarin Jeesus Kristuksen krusifiksia, tärkeä kirja. Mytologia kirja kertoo mielenkiintoisesti, jo ensimmäisellä kymmenellä sivullaan kuvaavasta Manalan sadusta, kertomuksesta "Innannan Manalan matka", ja sitä voi verrata tähän vihreä kantiseen, pieneen muisti-kirjan, lähteen omaiseen tietopakettiin. Jotkut ihmiset kuvaavat tämän halventavasti..... Inanna on taivaan ja maan jumalatar, hän oli kuin kerrostalon hissi, joka päätti laskeutua manalaan.
-"Hänellä oli lupa tähän, koska hän hallitsi jo aivan kaikkea..." jatkoin ajatuksessani lapsuudessa, varhais-nuorena tätä kertomusta, jonka oli tarkoitus kertoa yleensä peilistä. Yleensä peilina heijastavasta pinnasta, sekä materiaalista, joka oli niin kovaa; särkyvä ja rikkonainen, ja tarkoitti, vain yhtä osa-aluetta ympäristössämme, läheisyyttä. Voi se oli raskasta, vaikeaa ja mielenkiintoista, ja se oli niin antoisaa, auttaa näin meitä ja muita ihmisiä. Lapsuuden ajan illat, kun lapsuus oli jo lähes loppu, aikamme siivittämällä ajalla, jolloin kaikki yhdessä, oppaiden kanssa tehtävä oli niin hidasta. "Peilistä ensimmäiseksi kertova tarina, on kuin satu prinssistä, joka katosi sammakkonsa kanssa, kopeana ja ylpeänä. Ennenkuin saavutti lumpeen lehden valkoisen kukan vieressä istuvan prinsessansa. Hän, prinssi, hukkui vain lumpeiden peittämään lampeen, koska katseli ulkonäköään, sammakon opastamana sen pinnasta, pukeutuneena ritariksi, ja ihmetellen ihmisen elämää, sen elämän kulkua, ja niiden vaiheita, pukeutuneena ritariksi. Hän oli kopea prinssi, joka hukkui kukkien keskellä ja niiden peittämän lammen, järven pinnan alle, unohtuen näin omaan peilikuvaansa." Suuri Satukirjasto, ja Ikuiset kertomukset, Parragon, Foundry Desing & Production, 1980.

Lue lisää

Raamattu antaa meille usein kuvan Jumalan maailmasta, jossa seurakunnan sanoma on meille, Jeesus Kristuksesta, matkalaisen oppaana. Kirja lupaa meille, vihreä kantisena Pelastajan, kuin prinssin, tai Jeesus Kristuksen, koppavuutta äänessään. "Eräoppaat jakelevat neuvoja siitä, mitä eksyneenä tulisi tehdä - tai jättää tekemättä." Jokamiehen oikeuden ja sitä koskevien luonnossa liikkuvien lakeja koskien. "Kouvolan Sanomat, 2003. Eksyneinä ihmiset käyttäyvät eri tavoin. Paimen kantoi kotiin, eksyneen pienen lampaan, kuin nuoren ja tuskin vielä liikkuvan lauman jäsenen. Raamatun tarinassa.... Amigo, Elämä on nyt-kirja neuvoi: "Viisainta olisi rauhoittua ja pysähtyä ajattelemaan." Se jatkoi, typerää tarinaansa, vain pienestä, yhdestä ihmisen elämästä: "Siinä, missä joku lamaantuu toimintakyvyttömäksi, toinen joutuu paniikkiin." Tämä opasti "eräoppaan", ja ihmisen käyttäytymisen saloihin, vain yhdellä lauseella, kuvaten ihmisten käyttäytyvän eri tavoin.
Kirjan kirjoittajan mielestä, tai jonkun käyttäytymistä surullisesti analysoineen psykologin mielestä kaikkein kipeimpiä asioita, oli ihmisen elämänkaaren tapahtumia ajatellessakin, tunnustaa olevansa hengellisesti eksynyt. Elämänvaiheet, ovat varmasti sisältäneet, vain auringon eksymisen metsän taakse mailleen, ja luoden taivaallemme sinisestä väristä poikkeavan ilta-ruskon värit, joita niin moni oli tavoitellut 1920-luvulla, vaatteidensa iloisen kirjavaksi värityksekseen.
Näin lammas pelasti Paimenenkin.... Jeesus Kristuskin saattoi kantaa paimeniaan kotiinsa päin, tai saattoi toimia jossakin elämänsä vaiheessa paimenena, eläinten vahtijana, joka opasti heidät pelloilleen. Kulttuuri ei ollut ihmisen, eikä yksittäisen ihmisen asia, näin koskaan. Vaan osallituminen kulttuuriin, arkeemme ja elämäämme, populaationa. Ihmisenä, meidän kaikkien kanssa yhdessä eläneenä, aivan kuten mummonikin oli meitä ohjannut, usein miellyttävillä kertomuksillä hänestä itsestään, ulkonäöstä, kauneudesta, ja vaatetuksesta. "Niin Nikodemus pelastui."