Tällasta vaan... mitä te mieltä?

DJj14 kirjoitti:

Ongelmani on siis suomessa aika yleinen: masennus. Oon 14 vuotta ja ollu masentuneena seiskan puolesta välistä, kasilla kun nyt ollaan. En löydä syytä masennukseen, mutta pieniä juttuja on aina ... esim. äiti on tooodella kipeä, siis ei se voi edes ulkona kävellä ilman pyörä tuolia, sillä on jotain mielenterveys häiriötä, voisiko olla sitä kun harhoja ja ääniä on pään sisällä?... tunnen itseni huonoksi ja arvottomaksi, minulla ei ole lahjoja enkä suosittukaan ole, olen alipainoinen eikä paino nouse vaikka mäkissä asuisi, enkä kusipäänä ymmärrä miksi minulla on hyviä ystäviä, jotka käskevät minut puhumaan jollekkin kun tästä kerron, mutta en halua koska uskon pärjääväni enkä halua hoitoihin. Tuntuu että nytkin vain paisutan tätä... vanhemmille en kerro ku yrittäny oon, ni aina ne kaikkeen vastaa: voi voi, soitetaanko ambulansi, no kyl se menee ohi, ja muilla tuntuu menevän huonommin niin vaikenen ja ratkon muiden ongelmia... viiltelyä oli kuudennella mutta ei nyt... itkeminen riittää vaikka joka ilta... rööki tosin houkuttaa välillä....... testien mukaan ( beckin masennustesti, joka on täysin luotettava ) olen tuplasti saman verran masentunut kuin vaikeasti luokiteltava... mikään ei kiinnosta ja tunnen itseni turhaksi ja haitaksi, välillä saan täydellisiä raivareita ja tunnen tukehtuvani.... en ulkona käy tai kavereita tapaa... osaan lukea kyllä ihmisiä todella hyvin ja empaattisuudelle ei löydy rajoja, mut ei se syömistä kyllä auta, joudun pakottamaan itseni siihen... maailma tuntuu olevan perseestä enkä haluais olla ihminen, tahtoisin olla luova mutta en keksi itseäni.... poikaystäväkin olisi nice, mut kaikki tuntuu olevan enemmä ''tyttöihin'' päin kun tällaisiin hakaneula- ihmisiin... Thx ett kuuntelit tahdoin vaa jakaa tän sun kaa, sro jos lisäsin vaa taakkaa sun harteilla... enkä siis todellakaa halua puhua kenenkään kanssa muuten kuin näin, netissä :))

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä