Olen 19-vuotias ja laskujen mukaan noin 8-viikolla raskaana.(en ole uskaltautunut vielä soittamaan neuvolaan) En tiedä onko oikea palsta vai olisiko pitänyt kirjottaa tonne teiniäiti-isä palstalle, täytän kuitenkin 20-vuotta ennen laskettua aikaa. Asiaan..
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 4-vuotta, mutta hän ei halua vielä lapsia ja vaatii aborttia hän täyttää kohta 20 ja käy vakitöissä.
Olen ihan sekaisin mitä ajatella, olenko liian nuori, mitä vanhemmat ajattelevat, teenkö miestä kohtaan väärin jos pidän lapsen..
Jos palstalla pyörii saman ikäisenä lapsen saanut tai tällä hetkellä odottava jotka olette tämän tyyppisistä kysymyksistä jo selvinneet, niin olisi todella kiva kuulla kokemuksia.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa 4-vuotta, mutta hän ei halua vielä lapsia ja vaatii aborttia hän täyttää kohta 20 ja käy vakitöissä.
Olen ihan sekaisin mitä ajatella, olenko liian nuori, mitä vanhemmat ajattelevat, teenkö miestä kohtaan väärin jos pidän lapsen..
Jos palstalla pyörii saman ikäisenä lapsen saanut tai tällä hetkellä odottava jotka olette tämän tyyppisistä kysymyksistä jo selvinneet, niin olisi todella kiva kuulla kokemuksia.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Teet miten itse haluat, ei kukaan voi vaatia aborttia, ei kukaan. Ja olet täysi-ikäinen, teet kaikki päätöksesi ihan itse.
Jos et ole varma lapsen pitämisestä niin _pikaisesti_ yhteys lääkäriin!
Hei! Minä itse vastustan aborttia todella paljon. Olet kuitenkin jo 19-vuotias ja sinulla on varmaan mahdollisuus tarjota rakkautta pienokaiselle? Lapsen isä ei voi vaatia sinua tekemään aborttia, vaan voit itse päättää pitää lapsen.
Minusta sinun kannattaisi järjestää elämäsi niin, että voisit pitää lapsen! Jos vauvan isä ei halua osallistua vauvan elämään, luultavasti kannattaa antaa sellaisen miehen mennä omia menojaan. Sinuna kantaisin kuitenkin vastuun ja pitäisin pienokaisen.
Kaikkea hyvää elämääsi!
itse tulin raskaaksi 19-vuotiaana, ja 20 täytin vähän ennen lapsen syntymää. minulle oli alusta asti selvää että lapsen pien, lapsen isän kanssa olemme naimisissa ja hän otti uutisen silloin hyvin, vanhemmilllemme kerrottiin vasta kun viikkoja oli kulunut jo jonkun verran, mutta turhaan jännitettiin koska kaikki ottivatkin todella hyvin vauva-uutisen, tällä hetkellä meilä nyt on 2kk ikäinen hymyilevä poika, ja hyvin ollaan pärjätty:)
täällä 19 vuotias odottaja, raskaus noin puolessa välissä. ehdin myös täyttää 20 ennen lapsen syntymää. olen odottanut vauvaa yksin alusta asti iha omasta halusta ja minulle oli heti selvää että pidän lapsen vaikka helppoa siitä ei varmastikaan tule mutta en usko että se sen helpommaksi muuttuisi vaikka ikää olisi enemmän. nyt olen nuori ja jaksan hyvin lapsen kanssa. äitini on innoissaan ja hyvin onnellinen mummoksi tulosta kuin myös isäni. raha asiat vähän pelottaa mutta olenhan pärjännyt yksinäni jo useamman vuoden ni uskon pärjääväni myöskin lapsen kanssa. paljon olen vaatteita ja tavaroita saanut sukulaisilta ja paljon olen myös itse ostanut, seuraavaksi alankin hamstraamaan vaippoja :) raskaus tuli minulle yllätyksenä mutta olin silti ikionnellinen enkä vaihtaisi tätä pois mistään hinnasta, voin sanoa etten ollut valmis enkä ole vieläkään, kokoajan oppii uutta ja kun lapsi syntyy se oppiminen vasta alkaa. kannatan nyt pian varaamaan ajan neuvolaan, saat sieltä paljon tietoa mitä ikinä päätätkään. mutta muista että päätös on sinun!
Sain esikoisemme kun olin 19 vuotias, isä samanikäinen. Kaikki ottivat uutisen paremmin kuin hyvin :) Vauva-aika on ollut ihanaa ja hauskaa, ajoittan rankkaa. Nyt 20v ja toinen tulossa :)
Nuo kaikki ajatukset ovat täysin normaaleja, pelkokin kuuluu oikeastaan kaikilla asiaan, oli raskaus suunniteltu tai ei.. Teet niin kuin ITSESTÄSI parhaalta tuntuu ja anna isän tehdä omat päätöksensä. Mitään varmoja vastauksia tai teorioita et saa vaikka kuinka miettisit, kannattaa vaan mennä sen mukaan mikä tuntuu oikealta :)
Teit mitä tahansa, nyt soittoa neuvolaan, että saat ensimmäisen ajan! Voit puhelimessa suoraan kertoa ettet tiedä mitä aiot tehdä, mutta tosiaan nyt alkaa olla aika hakeutua sinne.
sinuna kävisin neuvolassa juttelemassa asiasta! ammattihenkilönä hän osaa varmasti auttaa sinua valinnoissasi. kuitenkin olet jo 19-vuotias, ja paljon sinua nuoremmatkin ovat saaneet vauvoja ja pärjänneet hyvin. Mutta lapsen kannalta asia tietenkin on ajateltava, jos et kykene rakastamaan lastasi ehdoitta ja olemaan lapsellesi äiti kun muut ystäväsi bailaavan yöelämässä... mutta onnittelut positiivisesta raskaudesta! toivotan sinulle kaikkea hyvää.
Ihan turha ottaa yhteyttä neuvolaan tai lääkäriin ajatusten selviyttämiseksi. Neuvolassa eivät ota kantaa eikä tavallinen tk-lääkäri ota kantaa. He eivät sinua ohjaa tai kannusta mihinkään ratkaisuun tilanteesi perusteella, itse teet päätöksen. Terkka voi laittaa lähetteen psykologille keskustelemaan, ei muuta. Olet itse aikuinen ja päätät lapsesi kohtalosta, muut täysin vieraat ammattihenkilöt eivät asiaan ota kantaa eikä se ole heidän tarkoituskaan.
Mä tulin ekan kerran raskaaksi just ennen ku täytin 18. Mulle oli heti varma että abortti on ainoa vaihtoehto. Mulla oli koulu kesken, ei elämänkokemuksis, seikkailuja. Tk lääkäri yritti kääntää mun päätä että pitäisin lapsen. Selitti että apua saisi muualta ja kerkee koulun käydä myöhemmin. Ihmettelin että miksi lääkäri puhu noin. Mutta päätöksessäni pysyin. Vaikeeta se oli, mutta parempi niin. Erosin silloisesta kihlatustani. Nyt olen 23 vuotias, elämää ja maailmaa nähnyt jolla uusi ihana avomies ja meille esikoinen tulossa. Vaikeelta tuntuvat päätökset saattaa myöhemmin tuntua paremmalta..
Mutta on varmasti ihmisiä, joita abortti kaduttaa loppuelämän. Kyseessä on kuitenkin ihmisalku. Mielestäni jos ihminen on valmis harrastamaan seksiä toisen ihmisen kanssa, pitäisi olla valmis myös kantamaan vastuu mahdollisesta vauvasta/vauvoista.
Itse vastustan paljon aborttia, ja toivon että moni muukin alkaisi vastustaa abortteja.
Ei-toivottu lapsihan se vasta kaduttaakin. Ja aborttihan nimenomaan on sitä vastuunkantoa!
Itse vastustan aborttia myös, mutten kyllä viljele sitä niin kuin se olisi ainoa vaihtoehto, olla tekemättä aborttia.
Jokainen ihminen tekee itse päätöksensä ja jos se on abortti niin se on ihan yhtä hyvä päätös kuin sekin, että vauvan pitää.
Häpeäisin lastani, jos hän ajattelisi noin..
Vastuunkantoa pilkkoa kohtuun pienen pieni ihmisen alku, joka ei saa kipulääkettä, mutta tuntee kipua?
Eli olisi vain täysin hyväksyttävää takoa tämä asia sekä sinun että muiden abortin tehneiden päähän vasaralla ilman että saat kipulääkettä!
Jos mä olisin pitänyt tuon lapsen, olisin ollut yh äiti. Kyllä, täällä on monia muitakin jotka tulevat toimeen yksin lapsen kanssa, mutta jos saan valita että jaanko arjen ja juhlan mies vierelläni jonka kanssa lapsi niin ei tarvitse kahta kertaa miettiä. Itsekästä tai ei, tätä mieltä olen. Eikö ole parempi tehdä abortti jos ei oikeasti ole valmis äidiksi ? Joo seksiä olin valmis harrastamaan. Kai sitten olin nuori ja tyhmä, viisastuin siitä ja nyt olen tässä ja mitään en muuttaisi!
Moikka!
Oon nyt 20, mulla on vauveli 6kk =). Halusin ehdottomasti pitää lapsen ja en ole hetkeäkään katunut!
Erilainen tilanne siinämielessä että mies halusi lapsen myös. Tukiverkko oli aika laaja, muutimme kuitenkin ulkomaille mutta tuki Suomesta jatkuu edelleen!
Meillä ei ole mies vakitöissä vaan opiskelee joten tiukilla on rahat välillä. Mutta kunhan tuosta valmistuu niin kyllä tää tästä. =) Vauva ei sinänsä paljoa muuta vaadi kuin ihan vaan äidin läheisyyttä, lämpöä, ruokaa ja puhtaan vaipan vaatteet.
Te olette hyvässä tilanteessa jos mies kerran on töissä! En ymmärrä miehesi ongelmaa. Jos haluat pitää lapsen, kukaan ei voi sinua painostaa abortin tekemiseen, se ei osoita minkäänlaista kypsyyttä kumppanilta että painostaa toista tuollaiseen henkisesti ja fyysisesti rankkaan ja vakavaan päätökseen. Sinuna miettisin että jos kumppanis ei ole valmis tukemaan sinua tässä tilanteessa niin kannattaako sen kanssa olla. Ja mitä sinuun tulee, olet nuori vielä, parin vuoden päästä voit laittaa vaikka lapsen (osa)päivähoitoon että pääset itse opiskelemaan jos et ole sitä vielä tehnyt.
Voimia, inhottava tilanne! :/ Toivottavasti pystyt ajattelemaan järkevästi ja päädyt oikeeseen ratkaisuun tässä tilanteessa miehen vaatimisista huolimatta.
Hei kaverit olis semmonen pikkusen ärsyttävä ongelma kun menen illalla nukkumaan minun huoneen ikkunan läpi hyppää sateenkaaren värinen ninja jolla on hirven sarvet ja kananmunat roikkuu olkapäiltä ja se huutaa että MAKKARAA SIPULIIN! sitten se pahanen tulee minun päälle ja kusee sinistä kermavaahtoa jossa on suklaahippusia ja ottaa laukustaan oranssin kyrvän ja nakkaa minun naamalle ja huutaa NEW YORK PERKELE! sitten se myös saattaa levittää minun pöydälle sillin hajuista deodoranttia ja pieraisee siihen!!!! sitten se lähtee homehtuneella leivällä lentäen katon läpi ja huutaa vielä että TERVA KARVA JA TULVA!!!! auttakaa pliis, mitä vittuu teen???? :o
Ärsyttää kun naiset ovat niin lapsellisia, että aina ovat toitottamassa että päätös on yksinomaan NAISEN. Mieheltähän se siittiö sinne on lähtenyt joten kyllä hänelläkin pitää olla sanottavansa asiasta.
Jos sitten haluaa yh:ksi ja tehdä lapsen yhteiskunnan elätettäväksi (kuten myös itsensä) niin siitä vaan. Ihan kun heitä ei olisi jo tarpeeksi!
Käy koulut loppuun, hommaa työpaikka ja turvaa lapsesi ja oma tulevaisuus, niin saat olla ylpeä itsestäsi!
just just, kyllä taas joku "asiantuntija" ylhäällä...
Kyllä se päätös on aikalailla naisen tehtävä, ja mietittävä lapsen parasta, ei sitä mitä muut sanoo.
Itse sain lapseni 18-vuotiaana, alusta saakka yh, ja jos ylemmän kommentin kirjoittajaa kovasti pännii niin voin jakaa tiedon että yhteiskunnan elätti en koskaan ole ollut. Töihin ja kouluun menin heti kun kynnelle kykenin. Nyt fiksu lapsi nauttii elämästä, hänellä mahdollisuus tehdä elämässään mitä ikinä haluaakin, itse ennätin opiskelemaan AMK-tutkinnon jo ennen kuin lapsi aloitti koulun, ja lääketieteellisen opinnot aloitin vuosi sitten syksyllä. Eli oma elämäni myös hyvällä mallilla, olen jo nuorena todella hyvässä ammatissa ja näytän mallia lapsellenikin. (lapsi nyt 6v ja itse siis 24)
Eli kyllä lapsen kanssa pystyy tekemään mitä vain, ja tarjoamaan hyvän elämän jopa yksinkin jos siihen tilanteeseen asiat päätyvät. Kyse on siitä että laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja on itseä otettava niskasta kiinni.
Moikka! Ekan kerran kun tulin raskaaksi olin 15-vuotias, juuri täyttämässä 16. Olin ihan varma että halusin juuri sen pojan kanssa tämän ihanan ihmeen. Ja suunniteltiin että pidetään se vauva. Toisin kävi; sain keskenmenon. Olin masentunut todella pitkään siitä. Ei ollut yhtäkään kaveria jolle oisi voinnut kertoa kaikki jutut, kukaan ei tajunnut. Seuraavan kerran tulin raskaaksi melkein heti 17-vuotis syntymäpäiväni jälkeen. Tein abortin, koska oltiin tämän hetkisen poikaystäväni kanssa vasta seurusteltu muutama kuukausi. Elämäni hirvein päivä, mutta samalla pelastin suhteemme. Meillä mene nyt maailman parhaiten, vaikka ollaan molemmat monta kertaa itketty, kun meidän pieni ei ole siellä. Se oli kuitenki, jokaisista itkuista ja ikuisesta mitäjos-kyselyistä huolimatta, paras päätös.
Täytän ensi kuussa 19. Kohdussa kasvaa nyt maailman ihanin pikkunen