Täällä kun moni toivoisi pakko-oireiden parantuvan....se toive on taatusti haluttu sillä kuka nyt pakko-oireisenä elämäänsä haluaisi elää??
Sen verran kertoilen että lapsuuteni oli ns. "varuillaan oloa"...koskaan ei tiennyt millon perheriita oli pystyssä ja kaiken lisäksi oli koko ylä-asteen rankasti koulukiusattu ja pakko-oireeni alkoivat jo lapsuudessa.Muistan sen hetkenkin oikein hyvin milloin hokasin että "toistaminen" helpottaa oloa.
Pakko-oireeni on sitten vuosien varrella muuttanut muotoaan(huom...olen kohta 48 v nainen).Kärsinyt enemmän ja vähemmän mutta aina läsnä.
Noin 3 vuotta sitten lopetin 3 vuotisen kongitiivisen terapian psykiatrin luona.Monille ehkä harmittava tieto että ei minun "pakot" kaikki sinne loppuneet...tosin suuri muutos tuli tilanteeseen...eli ajatusmaailmani muuttui pakko-oireiden suhteen.
Eli.....elän tällä hetkellä ns. normaalielämää ja tätä "pakkoilija" elämää rinta rinnan.Pystyn eriyttämään oirekuvastoni etäälle itsestäni ja tarkastella oireitani kauempaa jolloin ne ikäänkuin menettävät voimansa.Tiedän jos pakko-oire iskee(lähinnä puhtauteen liittyvää)....niin voin sanoa itselleni et "Ai...se on sit tota ja annan ajatuksen mennä j ahetken päästä en edesmuista mihin meinasin "takertua".....
Olettaisin että pakko-oireinen ei koskaan ihan täysin parane kaikista oireistaan sillä se on niin syvälle aivoihin juurtunut kaavio mitä aivot tuottavat oireitten iskiessä mutta esim. kongitiivinen terapia perustui minulla myös siihen että entinen ajatusmalli purettiin ja uusi syötettiin tilalle.Pitkä prosessi mutta kannatti.
Tänäpäivänä suhtaudun pakko-oireisiini(mitä nyt joskus sattuu ilmestymään)...samalla tavalla kuin muihin sairauksiin(fyysisiin) astmaa,kilpirauhasen vajaatoimintaa ym......Ne ovat kaikki osa minua ja pystyn erottelemaan ne toisistaan....elikkä sanontahan kuuluu "Et näe metsää puilta" jos seisot sen koko kaaoksen keskellä.
Tämä tie ei ole ollut helppo ja miten minä joskus nuorena toivoin että pääsisin oireista eroon.....mutta aika,henkinen kypsyys ja asiantunteva terapeutti oli lopullinen apu.
Tässähän tätä juttua tuli ja jos on kysyttävää...vastailen mielellään =)
Sen verran kertoilen että lapsuuteni oli ns. "varuillaan oloa"...koskaan ei tiennyt millon perheriita oli pystyssä ja kaiken lisäksi oli koko ylä-asteen rankasti koulukiusattu ja pakko-oireeni alkoivat jo lapsuudessa.Muistan sen hetkenkin oikein hyvin milloin hokasin että "toistaminen" helpottaa oloa.
Pakko-oireeni on sitten vuosien varrella muuttanut muotoaan(huom...olen kohta 48 v nainen).Kärsinyt enemmän ja vähemmän mutta aina läsnä.
Noin 3 vuotta sitten lopetin 3 vuotisen kongitiivisen terapian psykiatrin luona.Monille ehkä harmittava tieto että ei minun "pakot" kaikki sinne loppuneet...tosin suuri muutos tuli tilanteeseen...eli ajatusmaailmani muuttui pakko-oireiden suhteen.
Eli.....elän tällä hetkellä ns. normaalielämää ja tätä "pakkoilija" elämää rinta rinnan.Pystyn eriyttämään oirekuvastoni etäälle itsestäni ja tarkastella oireitani kauempaa jolloin ne ikäänkuin menettävät voimansa.Tiedän jos pakko-oire iskee(lähinnä puhtauteen liittyvää)....niin voin sanoa itselleni et "Ai...se on sit tota ja annan ajatuksen mennä j ahetken päästä en edesmuista mihin meinasin "takertua".....
Olettaisin että pakko-oireinen ei koskaan ihan täysin parane kaikista oireistaan sillä se on niin syvälle aivoihin juurtunut kaavio mitä aivot tuottavat oireitten iskiessä mutta esim. kongitiivinen terapia perustui minulla myös siihen että entinen ajatusmalli purettiin ja uusi syötettiin tilalle.Pitkä prosessi mutta kannatti.
Tänäpäivänä suhtaudun pakko-oireisiini(mitä nyt joskus sattuu ilmestymään)...samalla tavalla kuin muihin sairauksiin(fyysisiin) astmaa,kilpirauhasen vajaatoimintaa ym......Ne ovat kaikki osa minua ja pystyn erottelemaan ne toisistaan....elikkä sanontahan kuuluu "Et näe metsää puilta" jos seisot sen koko kaaoksen keskellä.
Tämä tie ei ole ollut helppo ja miten minä joskus nuorena toivoin että pääsisin oireista eroon.....mutta aika,henkinen kypsyys ja asiantunteva terapeutti oli lopullinen apu.
Tässähän tätä juttua tuli ja jos on kysyttävää...vastailen mielellään =)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.