Miksi kaikki paska kaadetaan niskaan just silloin

ainiin ja ne sihteeriopiston ******kin on alkaneet kiinnostaa, ylläri juuri nyt.

miksi katselet tuollaista jos muutenkin teet kaikki hankinnat yksin? Lähde jonnekin joksikin aikaa ja jätä mies miettimään mitä menettää jos ei ääni kellossa muutu.

Varmaan sen takia että en viimeisilläni haluaisi muuttoa rueta tekemään ja ajattelin katsoa mihin homma menee lapsen synnyttyä. En vielä haluaisi hätiköidä. Viikon kyllä olen hiljaa ollut ja antanut miehen miettiä rauhassa. En ole ottanut mihinkään kantaa, antanut sitä omaa tilaa jota hän tuntuu niiiin kovin kaipaavan!! Mutta miksi kaikki pitää tehdä mahdollisimman hankalaksi silloin kun pitäis olla kerrankin tukena ja koettaa vähän käyttäytyä? Onko muilla vastaavaa ilmennyt, mitä olette tehneet ja millaiseksi muuttunut, hyvään vai huonoon suuntaan? -ap-

sun miehes ei nyt vaan näe metsää puilta ja taitaa olla aika ahdistunut. Onko sulla mahollista mennä jollekin läheiselle ihmiselle joksikin aikaa? Tuo tilanne kuulostaa aika hirvittävältä ja jos et saa siihen muutosta jo nyt...vauva se vasta aikaa viekin...

No joo, meillä ukko ollu aina tuollainen ja varsinkin nyt kun raskaana itsekin viimeisillään niin alkaa syyttely ja tivaaminen että mitä tein silloin ja silloin (ennenku oltiin edes tavattu)
Mustasukkaisena raivoaa ja huutaa ja on aivan satavarma että menin muka eka treffeiltämme suoraan paneen jotain toista miestä ( vaikka tekstailimme koko illan ja yön niin tiiviisti että en kyllä montaa sanaa olisi ehtiny kenellekään muulle sanomaan)

En ymmärrä mikä häntä vaivaa, alkaa itellakin jo vähä kiehumaan tuo jatkuva morkkaaminen ja haukkuminen ja syyttely.

Kun käyn kaverilla (naispuolisella) kylässä vaikka vain pari tuntia että pääsis edes hetkeksi kotoa pois jatkuvalta räyhäämiseltä niin johan palattuani alkaa sellainen piikittely että kenenkäs miehen luota sitä tullaan, niinkuin liitoskivuiltani ja jatkuvilta supistuksiltani pystyisin edes mitään seksiä harrastamaan.

Mut silloin kun ei ole vittumaisella tuulella vaan on hyväntuulinen ja yhdessä vaikka katsellaan sohvalla telsua niin on kyllä aivan ihana mies, hieroo/silittelee selkääni pyytämättä, pitää sylissä(vaikka painoa jo on), pussailee,hellittelee, muistaa aina kaupassa käydessä minuakin pienillä herkuilla.

En tietenkään varmasti voi sanoa että teillä syyllistäminen ym. johtuisi tästä, mutta tuollainen käytös joskus johtuu siitä että ovat itse tehneet jotakin ei luvallista... Toivon tosiaan että teillä ei kyse tällaisesta mutta jos yhtäkkiä raskausaikana miehestä muuttuu tuollainen niin voisiko syitä löytyä nurmen toiselta puolelta, on helppo purkaa omaa pahaa oloa syyttelemällä toista, niin ikävältä kuin kuulostaakin.. Tämä on vain yksi erittäin ikävä vaihtoehto..eikä ole tarkoitus loukata ketään tällä.

Onpa ikävä tilanne! Vie varmasti ihan hitosti voimia juuri kun tartteis tukea ja turvaa.
Meillä raskausaika tosi ok, ei pettämissyytelyitä tms, mutta kun vauva on nyt olemassa, ollaan otettu yhteen. Ei isyydestä vaan tuosta mainitsemastasi omasta ajasta. Kun pyydän, että pääsisin kampaajalle ja mies olisi sen aikaa vauvan kanssa (vauva 6 viikkoa) tai kävisin yksin kaupassa, mies muistuttaa, että "tätä tää kotiäidin arki nyt on, ei kampaamokäyntejä". Hän kyllä käy menoillaan... Ihan kuin mä olisin yksin tätä hanketta väsännyt!
Tsemppiä kovasti! Mä laittaisin miehen tiukille, ei hän ole ainoa jolle tämä on uutta ja uuvuttavaakin.

Juu aivan tismalleen samanlaista kuin nim. joffaliifalla, kun käy kerran pari viikossa jossain kaverin tai äitin luona tai kerran puolessa vuodessa kampaajalla niin oon ollu entisillä jätkäkavereilla kuulemma kostoreissulla.. Vaikka hyvin tietää missä oon. Nyt en viikkoon vastannut hänen puheluihinsa kun hän oli yksin kotona. Tietääpähän miltä tuntuu olla yksin kotona odottamassa. Tuntui olevan hirveä loukkaus!! Tähän on kyllä sit sanonu kun asioista ollaan pystytty keskustelemaan että kun ei enää muuta keksi riitatilanteessa ja on alakynnessä niin vetää ne ex-poikaystävät valttikortiksi. . Ei taida lähteminen vaikuttaa kun oon jo niin paljon yksin kotona miehen töiden ja harrastuksen vuoksi, kissa ja koira pitää seuraa. On käynyt mielessä ja miehellekkin sanonu miksi mua pitää syyllistää et johtuuko siitä että on jotain omallatunnolla..? Tuo empatiakyvyn puute on kyllä jotain uskomatonta niinkuin nim. joopajii että ei pääse edes kampaajalle tms. Mulle lääkäri sanonu et pitäs mahd. paljon levätä kun on alkanu paikat pehmenemään, niin siitä lähtien oon kaiken saanu tehdä yksin mm. siivoukset isossa talossa vaikka mies lupasi olla kaverina mutta unohti, kaupasta yksin raahaan tavarat vaikka supistaa jo kumartelutkin.. En ymmärrä.. Mutta sitten kun hänellä on hyvä päivä niin on maailman ihnanin mies ja huolehtivainen, mutta aika harvassa alkaa olla ne päivät. -ap-

Se lähteminen on vaan vähän eri asia kun kotona yksin oleminen kun mies tietää sinun olevan kotona odottamassa ja tekemässä kaiken. En mä oikein tiedä mikä tuohon voisi auttaa ja oikeasti herättää miehen kun tekemällä oikeesti konkreettisesti jotakin että ne silmät aukeaa..

On kyllä todella sääli että miehesi ei tajua mitä arvokasta on kohta ehkä rikkomassa. Kuulostaa ihan siltä että arvostus ja kunnioitus sinua kohtaan on ihan täysin hukassa...Paljon tsemppiä ja jaksamista!

Kiitos, mukava kun täällä on ollut asiallista kommentointia :) Kun ei ole oikein mihin lähteä, voi kun voisi johonkin hotelliin mennäkkin vaan tuon kissan ja koiran kanssa aika hankalaa ja kuka niitä kotona katsoisi sillä aikaa kun olen poissa. Ystäviä minulla on muutama todella hyvä joille olen puhunut mutta ei heilläkään kehtaisi rampata koko ajan, heilläkin on oma elämä Ja levätäkin pitäisi vaikka tekisi mieli lähteä samalla oven aukaisulla kun ukko hiipii kotiin, mihin? Autoon istumaan? :D Ainut mikä vähän valaisi miestänikin kun ei saanut minua kiinni puhelimella ja toisessa huoneessa olen nukkunut ja tämän lähemmäksi en lähtemisestä pääse valitettavasti.. :D Olen koko netin käynyt läpi ennen kuin kirjoitin oman avaukseni. Jostain luin, vaikka se niin epäreilulta kuulostaakin että miestä ei "rasittaisi" (hohhoi..) raskausasioilla ja olisi niinkuin ennen raskautta, onko joillakin auttanut? Vaikka en kyllä ole surkutellut ja märehtinyt vaivoillani, ystävällisesti vain pyytänyt apua. Onko miehistä tullut niitä ihanien isien perikuvia synnytyksen jälkeen kun vauva on konkreettisesti käsivarsilla ja ne reppanat pikku viiveellä käsittävät olevansa isiä? Onko tämä vain miehille niin vaikea käsittää kun eivät raskautta koe niinkuin naiset?? Vai huomionhakuisuutta kun ovat omasta mielestään sysätty syrjään vauvan "tieltä" jo valmiiksi? -ap-