Selkäänkin jo särkee tää. Eikä sen tarvitse olla iso tai pehmeä. Sellainen ikioma riittäisi hyvin. Sellainen johon ei liity ikäviä muistoja tai itkuja. Saisi nukkua yönsä rauhassa, ehkä haaveilla kivoista jutuista. Miksi sen viimeisen askeleen ottaminen on niin pirun vaikeaa? Ei pitäisi olla enää...
Ikävä omaa sänkyä
sohvalla nukkuja
389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ymmärrän. Tee päätös. Niin minäkin.
Missä kirjoittelet?
Sohvalla nukun, sohvalla kirjoitan... Voi kun toivoisinkin, että jouluun mennessä kaikki olisi selvää. Ja voinhan mä siihen itse toki vaikuttaa, näennäisesti varmaan paljonkin. Taitaa olla korvienvälistä kiinni tää juttu. Joskus oon ollut siinäkin tilanteessa, että en ole itsetunnoltani pystynyt edes ulos menemään. Nyt asiat on sikäli paremmin. Jos vain voisin luottaa itseeni ja omaan pärjäämiseeni. Joskus nuorena tunsin olevani aina ihan voittamaton. Nykyään en pysty enää mihinkään.