Heti alkuun mainitsen että en kaipaa ketään näsäviisastelijoita tai pään aukojia tänne ! :) ..eli ,olen hommamassa rotikka poistua,ja ensimmäinen rotikka ,kokemusta koirista on ,olen omistanut sakemanneja ja lapsuuden kodissa ollut aina koiria . Tällä hetkellä perheessä on bullmastiffi uros ,todella kiltti ja kaikkien kanssa toimeen tuleva lällykkä. Elikkäs kaipailisin vähän ihmisten kommentteja ja kertomuksia otsikoista. Ovatko niin vaativia mitä puhutaan ? Tarvitsevatko älyttömästi liikuntaa ja aktiviteettejä ? Ovatko millaisia koiria kouluttaa ja kasvattaa ? :) oma pentuni tulee todella kilteistä ja rauhallisista vanhemmista .
Rotikoiden omistajat
rotikkaaa
55
1362
Vastaukset
- "älyttömästi"
Ehkäpä keskustelet kasvattajan kanssa tulevan koirasi rotuominaisuuksista ja kasvatuksesta? Pitäisihän sinun jo tietää, ettei kukaan täysijärkinen kasvattaja edes myy rottweilerinpentua käymättä noita kysymiäsi asioita läpi perusteellisesti.
Riittävän yksinkertaiselle ihmiselle jopa pehmolelukoira on liian vaativa hoidettava. - pentunen
Samaa kysyisin, kuin aloittaja. Aina saa kuulla kuinka vaativa rotu rottis on ja tarvitsee aivan mielettömän paljon liikuntaa, aivotyötä. Onko rotu todella näin paljon muuttunut 20 vuoden aikana. Luonnetestejä selaillessa olen kyllä todennut jonkin verran matalia pisteitä. Olen itse myös hakenut pentua rauhallisemmista vanhemmista. Olisi kiva kuulla, mistä yhdistelmästä pentu tulee. Meille tosin on tulossa vasta kevät pentu.
Vielä tuosta muutoksesta "pentuselle" kommenttina: Kyllä, rotu ON todellakin muuttunut valtavan paljon huonompaan suuntaan 20 vuoden aikana! Onneksi kuitenkin nykyään on tuo luonnetta testaava testi pakollinen jalostukseen käytettäville rotikoille eli joko MH-kuvaus tai luonnetesti, niistäkin saa jotakin käsitystä koiran luonneominaisuuksista. Kun hieman katselee luonnetestituloksia tai MH-kuvaustuloksia, niin kyllähän niistäkin saa aika hyvän käsityksen: Todella paljon huonoja pisteitä tai esim. hermorakenne vahvasti miinuksella! Ja todella paljon on myös keskeytettyjä luonnetestejä. Myös nuo tulokset puhuvat aika karua kieltään rodun tilanteesta.
Ja yliopistollahan tehdään koko ajan käytöskartoitusta rodusta. Yksilöiden välillä on eroja, se on ihan selvä asia. Kannattaa siis perehtyä todella hyvin koiran taustoihin ja keskustella eri kasvattajien ja rotojen omistajien kanssa.
Roto rotuna on vaativa ja se tulee huomioida koirarotua miettiessään. Rotu on valitettavasti mennyt vuosien aikana "huonompaan" suuntaan eli ns. vaikeita yksilöitä on enemmän kuin vaikkapa 10-15 vuotta sitten. Perinteisesti roton tulisi olla itsevarma ja vahvahermoinen koira. Valitettavasti jalostuksella on kuitenkin haluttu "malimaista" vietikkyyttä sillä seurauksella, että rotoissa on nykyään paljon liian teräviä ja epävarmoja yksilöitä, joiden kanssa arjessa eläminen ei ole helppoa.
Otsikot puhuvat myös karua totuutta rodusta. Rotikoitahan käytettiin myös poliisikoirina ja rajavartiokoirina useampia vuosia sitten, mutta nykyään ei montaakaan (onkohan yhtäkään) rotikkaa ei poliisin tai rajan palveluksessa ole. Näin siksi, että monet muut rodut kuten malinois on paljon helpompi kouluttaa - ja tietysti terveyskin saattaa olla parempi. Tämäkin siis kertoo karua kieltään siitä, että rotikkaa ei ole ihan maailman helpointa kouluttaa.
Rotu on ihan oikeasti vaativa eli sitä ei voi hankkia vain kotikoiraksi. Rotu on toki seurakoira, mutta myös palveluskoira ja sille tulee tarjota lajinomaista toimintaa. Jos toimintaa ei ole, niin roto kyllä keksii sitä ihan itse ja siitä tulee ongelmia. Siis heti pennun tultua mukaan koulutuksiin. Tärkeintä on hyvä peruskoulutus, se, että koiran kanssa pärjää hyvin ja helposti arjessa. Toisin sanoen roto (ja muut rodut myös) on koulutettava niin, että ohitukset ulkoillessa sujuvat moitteetta, ei siis rähinää, ei vetämistä, ruoan kanssa ei ole ongelmia eli koira ei puolusta ruokaansa omistajiltaan, kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat (pesut, hampaiden katsominen, kynsien leikkaaminen jne) ja peruskäskyt on moitteetta hallinnassa.
Rotikka tarvitsee paljon liikuntaa eli ihan kunnon lenkit päivittäin, joihin on syytä varata ainakin parisen tuntia. Ja kaikki koulutussessiot päälle. Perustottelevaisuuden lisäksi rotikka tarvitsee jonkin lajin, jossa saa toteuttaa itseään ja purkaa energiaansa ja käyttää aivojaan. Laji voi olla vaikkapa metsäjälki tai haku tai vaikkapa rauniokoiratoiminta. Pääasia, että koiralle tarjotaan sitä sopivaa tekemistä ja perusteellinen peruskoulutus.
Rotu ei todellakaan ole helppo kouluttaa, mutta kun löytää sen yhteisen sävelen, niin kärsivällisyys tuottaa tulosta. Etenkin uroksillahan se dominassi-taipumus on aika vahvana eli alusta alkaen tulee olla aina selvää kuka johtaa ja kuka seuraa. Roto ottaa vallan mielellään ja siitä tulee ongelmia.
Rotikka sopii koiraksi ihmiselle, joka tykkää liikkua säässä kuin säässä, siis sateellakin on valmis sen pari tuntia rämpimään metsissä ja pelloilla. Se sopii ihmiselle, jota kiinnostaa koiraurheilu joko ihan kisaaminen mielessä tai ihan vain kivana harrastuksena. Se sopii ihmiselle, joka on valmis panostamaan aikaa (ja rahaa) harrastukseensa, tallaamaan metsäjälkeä kaatosateessa tai seisomaan hakumetsässä pakkasellakin. Se sopii ihmiselle, jolla on aikaa ja kärsivällisyyttä kouluttaa koira perusteellisesti. Kun suhde koiraan on kunnossa ja tasapainoinen, niin rotikka on ikiuskollinen ystävä, joka kunnioittaa ohjaajaansa. Mutta sen suhteen saavuttamisen eteen on oltava valmis tekemään todella paljon duunia, se ei siis tule ilmaiseksi. Jos ei ole aikaa, halua ja tahtoa ulkoilla ja kouluttaa rotikkaa, kannattaa hankkia muu ns. helpompi koirarotu, koska kun asiat alkavat mennä rotikan kanssa pieleen, niin siitä on leikki kaukana.
Jokainen joutuu lopulta itse pohtimaan onko rotikka se sopiva rotu, osalle se on, osalle se sitä ei todellakaan ole! Suosittelen, että menet seuraamaan lähimmän alaosaston järjestämiä treenejä, niitä saa siis mennä katselemaan. Siinä samalla saat hieman kuvaa siitä mitä se kouluttaminen on ja voit jutella useiden rotikoiden omistajien kanssa. Kannattaa jutella myös sellaisten rotikoiden omistajien kanssa, joilla on niitä ongelmia koiransa kanssa, koska siitä saa kuvan siitä millaisia se ongelmat sitten oikeasti ovat.
Suosittelen harkintaa ja todella pohtimaan MIKSI haluat juuri rotikan? Onko syynä kiva ulkonäkö vai kiinnostaako sinua oikeasti koiran käyttöominaisuudet? Oletko sinä valmis käyttämään koiran kanssa ulkoiluun ja treenaamiseen lukuisia tunteja viikossa, onko sinulla aikaa? Omasta koirakokemuksesta tiedätkin jo muista roduista paljon ja se on hyvä lähtökohta. Mutta esim. sakemanniin verrattuna rotikka on kuitenkin aivan erilainen koira. Sakumaanikolla kun on se paimenen vietti, joka saa sen helpommin miellyttämään ihmistään. Sitä ei sen sijaan rotikalla ole, koska se on perinteisesti työskennellyt itsenäisesti. Jos sinulla jo nyt on uros taloudessa, niin en kyllä missään tapauksessa voi suositella uroksen hankkimista saman katon alle, siinä on suuri riski valtataisteluista kun rotikka kasvaa noin vuoden ikään.- pentunen
Kiitos rottweiler-mami vastauksesta. Nykyisin vaan on hankalaa tutustua kasvattajien koiriin. Näyttelyissä käydessä koirat viedään kehän laidalle juuri ennen esitystä ja sitten suoraan häkkeihin tai lähtevät kotiin. Ei voi tutustua luonteisiin. Vaikeaa on myös soitella jokaiselle kasvattajalle, koska ensin haluaisin nähdä sen emon käytösen esim. näyttelyssä. Ja sen jälkeen vasta ottaa yhteyttä kasvattajaan, kun olen tutkinut sukutaulut.
Etsin siis vähemmän vietikästä pentu, koska pentu tulee kasvamaan pienen vauvan kanssa. Pentu saa olla vuoden kotona ja sen jälkeen työpäivän ajan pitäisi olla yksinään. Ylivilkas, häslääjä ei siis meille sovi. En ole sellainen, joka joutuu keksimään vaikka minkälaisia virikkeitä, jotta koira olisi yksin ollessaan rauhallinen. Haen normaali perhe elämään sopeutuvaa, jonka kanssa lenkkeillään meidän ehdoilla. Ja joka viihtyy reviirissään muutenkin, kuin aivojumpan kautta. Oppii käytöstavat ilman kursseja. Löytyyköhän tälläisia vielä? Nyt, kun olen lukenut miten vaativaksi rotu on mennyt, niin vähän huolettaa, jos meille tuleekin joku ADHD pentu.Tuolla lähtökohdalla en kyllä voi missään tapauksessa suositella rotikkaa roduksi. Kuten jo mainitsin, niin rotu on tässä vuosien saatossa muuttunut yhä vaativammaksi, koska vietikkyyttä ja terävyyttä on jalostuksessa korostettu.
Tottakai on aivan mahdollista, että juuri se teille tuleva yksilö on harvinainen poikkeus ja olisikin ihan luonnostaan rauhallinen. 99% todennäköisyydellä niin ei kuitenkaan tule olemaan, vaan koira koulutetaan ja opetetaan käyttäytymään rauhallisesti. Onhan lottovoittokin mahdollinen, tosin aika epätodennäköinen. Lähtökohtana rotikan hankkimiselle ei siis voi olla se, että pentu olisi jotenkin valmis ja helppo paketti. Lähtökohtana rotikan hankkimiselle on se, että tiedostaa kuinka vaativasta rodusta on kyse, kuinka paljon aikaa koulutus ja harrastaminen vaatii. Pitää tiedostaa rodun käyttöominaisuudet ja ottaa ne huomioon.
Kun siis näkee niitä hyvinkäyttäytyviä rotikoita, niin se käytös ei ole tullut ilmaiseksi, ei siis ns. luonnostaan, vaan takana on pitkä ja johdonmukainen koulutus. Rotikka aivan varmasti vaatii liikuntaa ja myös koiran "ehdoilla" sitä liikuntaa tulee tarjota. Toisekseen koira ei automaattisesti vaan sopeudu työpäivien ajaksi hiljaiseen ja rauhalliseen makoiluun, vaan se rauhoittuminenkin tulee erikseen opettaa. Ja koira, joka ei ole saanut riittävästi liikuntaa ja riittävästi aivojumppaa keksii sitä aivan 100% varmuudella sitten itse - ja siitä syntyy ongelmat. Ihan oikeasti rotikka tarvitsee, vaatii ja edellyttää aivotyöskentelyä kuten hakua, metsäjälkeä tms. lajia, sellaista missä pääsee purkamaan energiaansa esim. nenätyöskentelyn kautta. Rotu on kuitenkin palveluskoira (vaikka myös seurakoira) ja se vaatii tekemistä. Kyllähän rotikka oppii käytöstavat ilman kurssejakin, mutta jos ohjaaja on uusi tai epävarma, niin parhaimmat ja toimivimmat opit saa osallistumalla lähimmän alaosaston tarjoamille kursseille. Myöskään monia lajeja (kuten haku) ei ole mahdollista harrastaa ilman porukkaa.
Oletko koskaan pohtinut MIKSI rotikat tuodaan näyttelyssä kehän laidalle vain hetki ennen vuoroa ja heti pois vuoron jälkeen? Koska muuten syntyy rähinä. Valitettavan useilla ns. näyttelyrotikoillakaan ei se käytös ole ihan priimaa ja kun useampia vahvaluonteisia rotikoida tuodaan samaan pieneen tilaan, niin syntyy kahakka. Jotta ärinöiltä vältytään niin koira on vain oman vuoronsa ajan paikalla, mutta muuten rauhassa poissa muiden lähettyviltä.
Pennun emä JA isä on ehdottomasti nähtävä, pelkän jalostustietokannan varaan ei voi päätöstään jättää. Ja kyllä kasvattajille saa mennä tutustumaan koiriin ennen kuin mitään varauspäätöstä tekee, kyllä kasvattajakin haluaa tavata ja haastatella mahdollisen ostajan. Jos näin ei ole, niin sellaiselta "kasvattajalta" ei mitään koiraa ikinä tule ostaakaan.
Suosittelen, että menet lähemmän alaosastosi treenejä seuraamaan ja juttelet siellä harrastajien ja kouluttajien kanssa. Siten saa todella paljon tietoa rodusta ja sen todellisesta vaativuudesta.
Kukaan ei voi sinulle luvata vähemmän-vietikästä pentua. Nykyään kun rotoilla on viettejä enemmän kuin omaksi tarpeeksi. Olipa pentu millaiseista vanhemmista hyvänsä niin se oikeasti vaatii paljon aikaa, lenkkeilyä, koulutusta ja aivotyöskentelyä kasvaakseen tasapainoiseksi ja rauhalliseksi perheenjäseneksi. Suosittelen kaikella ystävyydellä kuitenkin pohtimaan ja siiten vielä pohtimaan rotua uudelleen. Tuossa elämäntilanteessa kun on pieni vauva kotona, niin ei sitä aikaa jää koiralle ja lenkkeily ja aivotyön tarjoaminen jää väkisin vähälle. Koira aloittaa ongelmakäytöksen ja sen kouluttaminen vasta vaikeaa onkin. Kannattaa siis nyt hankkia jokin lähtökohtaisesti helpompi rotu, joka ei vaadi niin paljon lenkkiä ja koulutusta. Rotikan vuorohan voi tulla sitten kun lapsi on jo kouluikäinen ja sitä aikaa koirankoulutukselle on oikeasti olemassa.- -60 luvulta alkaen
rottweiler-mami kirjoitti:
Tuolla lähtökohdalla en kyllä voi missään tapauksessa suositella rotikkaa roduksi. Kuten jo mainitsin, niin rotu on tässä vuosien saatossa muuttunut yhä vaativammaksi, koska vietikkyyttä ja terävyyttä on jalostuksessa korostettu.
Tottakai on aivan mahdollista, että juuri se teille tuleva yksilö on harvinainen poikkeus ja olisikin ihan luonnostaan rauhallinen. 99% todennäköisyydellä niin ei kuitenkaan tule olemaan, vaan koira koulutetaan ja opetetaan käyttäytymään rauhallisesti. Onhan lottovoittokin mahdollinen, tosin aika epätodennäköinen. Lähtökohtana rotikan hankkimiselle ei siis voi olla se, että pentu olisi jotenkin valmis ja helppo paketti. Lähtökohtana rotikan hankkimiselle on se, että tiedostaa kuinka vaativasta rodusta on kyse, kuinka paljon aikaa koulutus ja harrastaminen vaatii. Pitää tiedostaa rodun käyttöominaisuudet ja ottaa ne huomioon.
Kun siis näkee niitä hyvinkäyttäytyviä rotikoita, niin se käytös ei ole tullut ilmaiseksi, ei siis ns. luonnostaan, vaan takana on pitkä ja johdonmukainen koulutus. Rotikka aivan varmasti vaatii liikuntaa ja myös koiran "ehdoilla" sitä liikuntaa tulee tarjota. Toisekseen koira ei automaattisesti vaan sopeudu työpäivien ajaksi hiljaiseen ja rauhalliseen makoiluun, vaan se rauhoittuminenkin tulee erikseen opettaa. Ja koira, joka ei ole saanut riittävästi liikuntaa ja riittävästi aivojumppaa keksii sitä aivan 100% varmuudella sitten itse - ja siitä syntyy ongelmat. Ihan oikeasti rotikka tarvitsee, vaatii ja edellyttää aivotyöskentelyä kuten hakua, metsäjälkeä tms. lajia, sellaista missä pääsee purkamaan energiaansa esim. nenätyöskentelyn kautta. Rotu on kuitenkin palveluskoira (vaikka myös seurakoira) ja se vaatii tekemistä. Kyllähän rotikka oppii käytöstavat ilman kurssejakin, mutta jos ohjaaja on uusi tai epävarma, niin parhaimmat ja toimivimmat opit saa osallistumalla lähimmän alaosaston tarjoamille kursseille. Myöskään monia lajeja (kuten haku) ei ole mahdollista harrastaa ilman porukkaa.
Oletko koskaan pohtinut MIKSI rotikat tuodaan näyttelyssä kehän laidalle vain hetki ennen vuoroa ja heti pois vuoron jälkeen? Koska muuten syntyy rähinä. Valitettavan useilla ns. näyttelyrotikoillakaan ei se käytös ole ihan priimaa ja kun useampia vahvaluonteisia rotikoida tuodaan samaan pieneen tilaan, niin syntyy kahakka. Jotta ärinöiltä vältytään niin koira on vain oman vuoronsa ajan paikalla, mutta muuten rauhassa poissa muiden lähettyviltä.
Pennun emä JA isä on ehdottomasti nähtävä, pelkän jalostustietokannan varaan ei voi päätöstään jättää. Ja kyllä kasvattajille saa mennä tutustumaan koiriin ennen kuin mitään varauspäätöstä tekee, kyllä kasvattajakin haluaa tavata ja haastatella mahdollisen ostajan. Jos näin ei ole, niin sellaiselta "kasvattajalta" ei mitään koiraa ikinä tule ostaakaan.
Suosittelen, että menet lähemmän alaosastosi treenejä seuraamaan ja juttelet siellä harrastajien ja kouluttajien kanssa. Siten saa todella paljon tietoa rodusta ja sen todellisesta vaativuudesta.
Kukaan ei voi sinulle luvata vähemmän-vietikästä pentua. Nykyään kun rotoilla on viettejä enemmän kuin omaksi tarpeeksi. Olipa pentu millaiseista vanhemmista hyvänsä niin se oikeasti vaatii paljon aikaa, lenkkeilyä, koulutusta ja aivotyöskentelyä kasvaakseen tasapainoiseksi ja rauhalliseksi perheenjäseneksi. Suosittelen kaikella ystävyydellä kuitenkin pohtimaan ja siiten vielä pohtimaan rotua uudelleen. Tuossa elämäntilanteessa kun on pieni vauva kotona, niin ei sitä aikaa jää koiralle ja lenkkeily ja aivotyön tarjoaminen jää väkisin vähälle. Koira aloittaa ongelmakäytöksen ja sen kouluttaminen vasta vaikeaa onkin. Kannattaa siis nyt hankkia jokin lähtökohtaisesti helpompi rotu, joka ei vaadi niin paljon lenkkiä ja koulutusta. Rotikan vuorohan voi tulla sitten kun lapsi on jo kouluikäinen ja sitä aikaa koirankoulutukselle on oikeasti olemassa.rottweiler-mami kirjoitti varsin tiukkaa asiaa, eikä tuohon "jalostus" touhuun ole paljoakaan lisättävää.
Eniten tuossa "jalostuksessa" ihmetyttää se, minkä takia on suosittu vietikästä ja terävää juonnetta koiralla jonka luonnostaan kuuluisi olla rauhallinen ja itsevarma?
Eihän sen kaltaisella jalostamisella saa kuin ongelmia aikaiseksi, varsinkaan kun lopputulos on itsepäinen vietikäs sähläri, jota yrittää ohjata ihminen joka hieman pelkää koiraansa kun ei ole lapsesta saakka eläinten kanssa elänyt.
Itse otin rotikan ensimmäiseksi koirakseni koska se oli yksi niistä harvoista roduista joka tuli toimeen minun kanssa, mutta nykyään ne alkavat olemaan samanlaisia luimistelijoita kuin kaikki muutkin koirat... olisikohan tuonnista apua... - voi elämän kevät
-60 luvulta alkaen kirjoitti:
rottweiler-mami kirjoitti varsin tiukkaa asiaa, eikä tuohon "jalostus" touhuun ole paljoakaan lisättävää.
Eniten tuossa "jalostuksessa" ihmetyttää se, minkä takia on suosittu vietikästä ja terävää juonnetta koiralla jonka luonnostaan kuuluisi olla rauhallinen ja itsevarma?
Eihän sen kaltaisella jalostamisella saa kuin ongelmia aikaiseksi, varsinkaan kun lopputulos on itsepäinen vietikäs sähläri, jota yrittää ohjata ihminen joka hieman pelkää koiraansa kun ei ole lapsesta saakka eläinten kanssa elänyt.
Itse otin rotikan ensimmäiseksi koirakseni koska se oli yksi niistä harvoista roduista joka tuli toimeen minun kanssa, mutta nykyään ne alkavat olemaan samanlaisia luimistelijoita kuin kaikki muutkin koirat... olisikohan tuonnista apua...voin taata että tuonnista on apua.
Kyllä oma , nyt hiukan yli 2 vuotias , nattuni on mitä itsevarmin ja rauhallisin yksilö.
EI remmirähjää , ei murise ( turhasta) , on sosiaalinen ja sietää hienosti muita koiria,
Toki on epäluuloinen aivan vieraita ihmisiä kohtaan , kuten kuuluukin.
Luimistelijaa tuosta ei saa , on joskus joutunut korottamaan ääntä kovaakin , ei ole mennyt häntä koipien väliin tai lähtenyt luimistellen karkuun.
Helposti oppivainen kaveri on ollut ja luonnetta / pelottomuutta löytyy varmasti , tarpeen niin vaatiessa.
Yritän löytää suomesta ( onneksi en löytänyt ) rottweileria mutta kaikki yksilöt mitkä näin muistuttivat mielestäni liikaa Dobermannia , puuttui täysin Rottweilerille ominainen ylväs rotevuus.
Tuosta omastani löytyy , on saksalaista perimää seassa.
- pentunen
Kiitos rottweiler-mani. Meillä on tilanne se, että olen kasvanut itse rottisten kanssa, siis useamman. Kouluttanut myös. Olen perillä pennun opetuksesta ja koulutuksesta. Omaan hyvän koiran lukutaidon ja ns. ohjaava kasvatus/koulutus on periaatteeni. Osaan siis aika hyvin ennakoida pennun käytöksen suunnan ja ajoissa ohjata toivottuun suuntaan. Tämä koulutuspuoli ei siis ole ongelma. Rauhoittavaan työskentelyyn aion opettaa. Huoleni on se, että joudun liian vietikkään pennun hepuleita, tuhoamisia katselemaan pennun pari ensimmäistä vuotta. Meillä nimittäin kaikki rottikset ovat olleet sellaisia sopeutuvaisia. Ei ole tarvinnut hermoilla mitä ovat keksineet yksin ollessaan. Nyt, kuten sanoit on vaarana saada tälläinen ylivilkas pentu ja siihen harvoin voi koulutuksella vaikuttaa, jos vietit, saalistus esim. on suuri.
Sitten kasvattajan löytämiseen: Haluaisin saada vanhempien tiedot ajoissa, että niistä voisi sitten valita kasvattajan, jolta tiedustella heidän pentu suunnitelmiaan. En halua vaivata kasvattajaa vieraskäynnilläni, kun ei ole varmaa tuleeko heille sellaista pentua, joka kiinnostaa. Joutuisin käymään monen kasvattajan kotona, vain todetakseni, että nou. Näen aika paljon koiran ensimmäisistä eleistä, mikä sen luonne on.
Olen menossa Voittaja näyttelyyn ja toivottavasti saan sieltä jotain käsitystä ja kasvattajilta tietoa. Kerään nyt tietoa luonteista ja toivottavasti tapaan tämän listani koirista edes joitain. Sen jälkeen vasta alkaa seuraava vaihe, eli yhteydenotto kasvattajaan pentukyselyn merkeissä.
Mitä ajatuksia sinulle rottweiler-mami tulee tästä?- -60 luvulta alkaen
http://jarvenalho.tiedottaa.net/
Ainakin tiedoittaa suunnitelmistaan ajoissa, sekä YRITTÄÄ kasvattaa niitä rauhallisia rotikoita... tarvitsisi kuitenkin umpipuupäisen urosten testaajan, koska on itse liian kiltti :) - rottistottis
Mulla kohta 9-vuotias, rauhallinen narttu, on aina ollut, ongelmana ettei tarpeeksi vietikäs. Ja nyt junnu 4,5kk joka on pentueen "pahis", koska oli pentueen reippain pentu ja kasvattaja katsoi minun pyynnöstäni käyttöominaisuuksia. Olen kouluttanut tätä pentua 7viikkoisesta asti, ja järjestän tekemistä.. Jälkeä, tottista, leikkiä, lenkkejä jne jne. Siksi mun pentu nukkuu kiltisti suurimman osan ajasta sisällä. Ja koska aloitin koulutuksen heti pentu myös tottelee käskyjä. Minulla on dominantti pentu, mutta se ei ole ongelma, ei olla koirapuistoperhe :). Mutta tekemistä se vaatii joka päivä.. :)
- kiltti2
Mulla oli kokemus kolmesta seropista kun hankin rotikan.Pentu oli ärhäkkä ja hermot meni useinkin.Mutta palataan nykyhetkeen.Se on kohta 5v narttu ja kotikeinoin koulutettu.Rakkaudella ja rajoilla.Saa kohtalaisen paljon liikuntaa.On väärin sanoo ettei rotikka sovi kotikoiraksi.Kyllä sopii.Tämä koira on ollut helpoin koulutettava mikä yksikään seropeista.Yleinen luulo että rotikat ois pahoja ei pidä paikkaansa.Mun koira on älytön vahti,osaa suojella ilman koulutus juttujakin koska se tulee siltä luonnostaan.Ja koska rakkaudella opetettu se tietää mikä on oikein ja väärin,ei tarvii huutaa yhtään sille.Ja kun minä koirani kanssa kuljen ulkona ei kaikki tuu tervehtimään mutta suurin osa jotka tän tuntee sanoo että onpas kiltti rotikka.Ainut ei siedä kissoja muttei sen tarviikkaan.Aina pitää tietysti varautuu pahimpaan mutta ei kaikki rotikat tosiaan ole petoja.Mutta sellasen niistä saa jos haluaa,itestä kiinni.
- elämä yhtä oppia
Pentunen. Koiran/koiranpennun tapakasvatuksessa pätee yleensä se seikka että saman ihmisen koirat tulevat myös tavoiltaan samanlaisiksi. Vaikka ovat luonteiltaan erisävyisiä. Puhun omasta kokemuksesta parilta kymmeneltä vuodelta.
Usein ihmiset jotka tutustuvat rottweilereihimme ihailevat niiden rauhallisuutta ja ystävällisyyttä. He eivät näe pidemmälle eli huomaa koirien eri luonteenominaisuuksia, koska meille voi aina tulla ilman että koira vahtihaukkua ja haistelua lukuunottamatta häiritsee vieraita.
Koiriemme käyttäytyminen on saanut muutaman samankokoista rotua omistavan kyselemään kävisikö heille rottweiler, rauhallinen ja ystävällinen kun on rodultaan. Valitettavasti usein joutuu toteamaan ettei ehkä käy. Noloon tilanteeseen joutuisi jos kertoisin näkemykseni johtuvan heidän sen hetkisen koiransa tavoista.
Omat lapseni, jo nuoria aikuisia. saisivat minulta suosituksen ottaa tämän rotuinen koira. Kokemusta heillä on syntymästään saakka koirista ja lisäksi rottweilerista pienestä pitäen. Heille on kasvanut näissä olosuhteissa selvä käsitys mitä rotu tarvitsee kasvaakseen "yhteiskuntakelpoiseksi." He myös osaavat lukea koiraa, muitakin rotuja.
Jos pentua harkitsevalla on vastaavia kokemuksia ja hankittua rotutietoutta uskon hänen selviävän pennun kasvatuksesta ja koulutuksesta sitten aikanaan.
Kehoittaisin tutkimaan sukutauluja, en niinkään ensisijaisesti kasvattajan tietoja. Jos löydät kasvattajan jonka koirilla on taustallaan sinun tuntemiasi koiria, katsasta niitä tarkemmin. Jos kasvattajalla ei ole mitään linjaa mihin pyrkii, jos hänellä on eri näkemys kasvatuksesta tai hän on suuntautunut eri asioihin kasvatustyössään kuin mitä sinä haet. Anna olla.
Kyllä nykyisten rottweilerienkin taustalta löytyy "vanhoja" jo hyviksi koettuja yhdistelmiä joista voisi odottaa kasvavan "vanhan" tyypin koiria. Jos taas kasvatustyö perustuu täysin "harrastuspohjalle" voit usein todeta että yhdistelmiin käytetään vain tuloksia tehneitä ja kisoissa menestyneitä koiria. Joskus sukujen yhdistämisessä olisi toivomisen varaa.
Eli sitä saa mitä tilaa, valitettavasti vaatii kokemusta löytää pentu joka voi oikealla ohjauksella täyttää omistajansa toiveet. Ja mitään ei kuitenkaan voi vannoa etukäteen.
Vielä yksi juttu; rottweilerin niin kuin kaikkien muidenkin rotujen omistajalta toivoisi hyvää hermorakennetta, kärsivällisyyttä ja aikaa omistautua pennun ensimmäisen vuoden kasvatukseen. Koulutushan alkaa vasta kun pentu on leimautunut omistajaansa ja omaa normaalit käytöstavat. Ja tätä aikaa ainakin itsellä oli juuri kun lapset olivat pieniä, seuraaminen opittiin ulkoilujen yhteydessä. Lapsethan tarvitsevat paljon raitista ilmaa päivittäin. Pari tuntia metsässä tai vaunussa tai rattaissa työnnellen riittää heillekin hyvin. Pentukin saa kaikkinaiset kokemuksetkin samalla ilman isompia miettimisiä.
Lapset ja koirat vaativat vanhemmiltaan ja omistajiltaan yhteistä aikaa jolloin rakennetaan siltaa tulevaisuuteen. - pentunen
60-luvulta alkaen: Samaa mieltä, että vietikkyys on vienyt rodunomaista luonnetta, siksi haenkin sellaista pentua, jonka vanhemmat eivät kilpaile esim. suojelussa. Minulle tärkeitä ovat vanhempien Toimintakyky, hermorakenne. kovuus, luoksepäästävyys ja jos nämä omaa, niin Laukaisuvarmuus tulee itsestään.
Mitä tarkoitit tuolla, että "tarvitsisi kuitenkin umpipuupäisen urosten testaajan, koska on itse liian kiltti".
kiltti2: Noin minäkin oletan pennusta kehittyvän tasapainoinen yksilö. Olen kuitenkin kuullut niin paljon mielipiteitä luonteen vietikkyydestä, että alan epäröimään. Onko siis tämä,"vaatii todella paljon rotu", vai onko se propagandaa, ettei kokemattomat ottaisi rottista.
elämä yhtä oppia: Oikeassa olet. Kasvattajan linja on tärkeä. Nykyään linjaa on vaikeaa tarkistaa, kun uros on useimmiten tuontikoira.Tuodaan niitä vietikkäitä, jotka sitten annetaan ihan kotikoiriksikin.
Juuri meilläkin samat lähtökohdat, että tietoa on. Melkein ilostuin, kun luin, että ihan normaalilla toimillakin voi saada uskollisen rottiksen. - koiraa hankkimassa
Millaisia rottweilereita suosittelisitte sitten luonnetestin pohjalta?
Mitkä ominaisuudet tulisi luonnetestissä olla vahvoja?
Mitkä taas heikompia?
Jos siis käyttää luonnetestiä koiran valinnan pohjana. Ja tämän jälkeen ottaa lähempää yhteyttä kasvattajaan ja näkee pentueen vanhempia. Onko tälläinen hyvä tapa valita koiraa?
Mikäli siis halutaan rottweilerin olevan luonteeltaan hyvä koti ja harrastuskoira.
Luonnetestin ominaisuudethan pitäisi olla sellaisia ettei niihin kasvattamisella voi suuremmin vaikuttaa, joten olisi ainakin todennäköisempää saada luonteeltaan terveempiä koiria.
Ja pennuthan oppivat paljon emältään käyttäytymisen mallia ennen luovutusta. - Rotikat on parhaita!
Reilu, johdonmukainen kasvatus ja toimintaa koiralle, koulutettavuus on erinomainen, heti kun osaa käsitellä koiraa ja kunnioitetaan molemminpuolin toisia. Kova koira saadaan aikaan vain epäjohdonmukaisella koulutuksella ja väkivallalla. Koira ei arvosta epäreilua johtajaa ja koittaa nostaa arvoaan perheen kesken. Koiralle on tehtävä selväksi että se on viimeinen hierarkiassa, oli lapsia tai ei.
Rottweilereiden sosiaalistaminen aloitetaan jo kennelissä. (Kasvattaja käsittelee koiria jne...) Ota pentu hyväluonteisita vanhemmista ja tutustu sen vanhempiin, käy näyttelyissä katsomassa koiria ja tutustu rotuun. Itse rakastan tätä rotua, ja inhoan median antamaa kuvaa aggressiivisista rotikoista, mitä ne kaikki eivät ole. Näitä aggressiivisia koiria syntyy kun koiria ei kouluteta asiallisesti ja ne elävät ilman selviä rajoja. Ihminen aiheuttaa itse aggressiivisen koiran. Ps. Älä ota pehmeää rotikkaa joka on arka ja pelokas ja haukkuu esim autosta ohikulkijoille. Jämäkkä on hyvä, on itsevarmuutta ja se turvautuu vasta viimetipassa aggressiivisuuteen, kyllä viisas ihminen väistää varoittavaa rottweileria! (Ellei välttämättä halua testata 1200kg puruvoimaa...) - pentunen
koiraa hankkimassa: Minä ainakin lähden ensin tilastoista tarkistamaan luonnetesti tuloksia. Niistä tärkeämpiä ovat: Toimintakyky, eli rohkeus. Korkeat pisteet osoittaa, ettei koira ole arka. Terävyys: mitä terävämpi koira on, sitä pienemmästä ärsykkeestä se käyttäytyy aggressiivisesti. Matalat pisteet. Luoksepäästävyys: Korkeat pisteet osoittaa, että koira on avoin, ystävällinen. Kovuus: Tarkoittaa, että koira unohtaa nopeasti negatiiviset asiat. Pehmeä koira kokee ärsykkeen suurempana. Korkeat pisteet. Hermorakenne: Koira kestää kolhuja, Korkeat pisteet. Tärkeitä ovat : Hermorakenne, kovuus, luoksepäästävyys, ja toimintakyky.
Nykyään rotikan hankkiminen on vähän uhkapeliä, joskus voittaa, useimmiten kuitenkaan ei.
Kun puhun rodun muuttumisesta huonompaan suuntaan ja "varoitan" hankkimasta rotikkaa, niin teen sen kyllä ihan sydämellä, tunteella ja järjellä - en siis provokaatio mielessäni. Parhaimmillaan perimä on kunnossa ja koulutus onnistuu ja rotosta tulee kunniallinen koirakansalainen. Mutta pahimmillaan siitä tulee vaarallinen niin perheelleen kuin ympäristölleenkin.
Puhun siis omasta kokemuksestani koiramaailmassa ja rotikkapiireissä liki 40 vuoden ajalta. Itse koulutusohjaajana pääsen näkemään rotua monista eri näkökulmista eli tapaan myös paljon niitä omistajia, joilla ei mene rotikkansa kanssa hyvin. Valitettavan monilla tuntuu olevan se ajatus, että media vain paisuttaa uutisia ja leimaa rotikan vaaralliseksi koiraksi. Valtavan paljon puolustellaan sitä omaa koiraa "se on sellainen mussukka, joka ei voi ikinä tehdä pahaa kenellekään". Näin ei valitettavasti ole ja realismi on muistettava. Kuten olen sanonut, niin parhaimmillaan rotikka on upea perheenjäsen ja harrastuskaveri. Mutta pahimmillaan elo sen kanssa on *elvettiä. Paljon on kiinni koiran perimästä ja siitä mitä se oppii pentulaatikossa. Mutta paljon on kiinni oikeasta ja oikea-aikaisesta kasvatuksesta ja koulutuksesta. Siksi koiran omistajien on tiedettävä miten koiraansa kouluttaa ja sille on varattava aikaa.
Kokemus koirista ja koiranlukutaito on hyvä perusta. Samoin pitää tiedostaa millainen koira rotikka on. Käsitykseni mukaan jalostuksella on haettu sitä malinoismaista vietikkyyttä myös rotikkaan sillä valitettavalla seurauksella, että se taspainoinen hermorakenne on kärsinyt pahoin.
Luonnetestissä ja mh-kuvauksessa mitataan koiraa ja koiran käytöstä tietyillä tavoin. Tuloksiin kannattaa perehtyä huolella. MIKÄÄN osa-alue ei mielestäni saa rotikalla olla miinuksella, ei siis yksikään! Kaikkien osa-alueiden tulee olla plussalla ja kokonaispistemäärän siten kivuta mukavasti. Eniten painoarvoa laittaisin ehdottomasti hermorakenteelle, rotikan hermojen tulee mennä joko "tasapainoinen ja varma" tai "tasapainoinen", mutta myös "hieman rauhaton" on OK, jos muut osa-alueet sitten paikkaavat sitä. Samoin itselleni luoksepäästävyys on tärkeä eli 3 mielellään rotolla. Mutta luonnetesti kuten MHkin ovat kokonaisuuksia, jossa tuomarit tarkaillevat koko ajan koiraa ja sitä miten se rasituksestaan palautuu ja miten sen toimintakyky säilyy.
Edelleen toitottaisin sitä, että menisit sinne lähimmän rotikkayhdityksesi alaosaston treeneihin mukaan. Sinne saa todellakin mennä katselemaan, kuuntelemaan ja juttelemaan eri harrastajien kanssa. Siten saat vielä kattavamman kuvan rotikan kanssa olemista ja treenaamisesta. Meillekin saa toki tulla visiteeraamaan, kyselemään ja juttelemaan ja tapaamaan rotikkaamme, tosin tällä hetkellä meillä asuu vain yksi rotikka. En itse pidä ollenkaan huonona sitä, että rodusta kiinnostuneet ottavat yhteyttä, kyselevät ja tulevat juomaan kahvia. Sillä tavalla saamme jakaa tietoa rodusta ja se on ihan kaikkien etu.- voi elämän kevä
rottweiler-mami kirjoitti:
Nykyään rotikan hankkiminen on vähän uhkapeliä, joskus voittaa, useimmiten kuitenkaan ei.
Kun puhun rodun muuttumisesta huonompaan suuntaan ja "varoitan" hankkimasta rotikkaa, niin teen sen kyllä ihan sydämellä, tunteella ja järjellä - en siis provokaatio mielessäni. Parhaimmillaan perimä on kunnossa ja koulutus onnistuu ja rotosta tulee kunniallinen koirakansalainen. Mutta pahimmillaan siitä tulee vaarallinen niin perheelleen kuin ympäristölleenkin.
Puhun siis omasta kokemuksestani koiramaailmassa ja rotikkapiireissä liki 40 vuoden ajalta. Itse koulutusohjaajana pääsen näkemään rotua monista eri näkökulmista eli tapaan myös paljon niitä omistajia, joilla ei mene rotikkansa kanssa hyvin. Valitettavan monilla tuntuu olevan se ajatus, että media vain paisuttaa uutisia ja leimaa rotikan vaaralliseksi koiraksi. Valtavan paljon puolustellaan sitä omaa koiraa "se on sellainen mussukka, joka ei voi ikinä tehdä pahaa kenellekään". Näin ei valitettavasti ole ja realismi on muistettava. Kuten olen sanonut, niin parhaimmillaan rotikka on upea perheenjäsen ja harrastuskaveri. Mutta pahimmillaan elo sen kanssa on *elvettiä. Paljon on kiinni koiran perimästä ja siitä mitä se oppii pentulaatikossa. Mutta paljon on kiinni oikeasta ja oikea-aikaisesta kasvatuksesta ja koulutuksesta. Siksi koiran omistajien on tiedettävä miten koiraansa kouluttaa ja sille on varattava aikaa.
Kokemus koirista ja koiranlukutaito on hyvä perusta. Samoin pitää tiedostaa millainen koira rotikka on. Käsitykseni mukaan jalostuksella on haettu sitä malinoismaista vietikkyyttä myös rotikkaan sillä valitettavalla seurauksella, että se taspainoinen hermorakenne on kärsinyt pahoin.
Luonnetestissä ja mh-kuvauksessa mitataan koiraa ja koiran käytöstä tietyillä tavoin. Tuloksiin kannattaa perehtyä huolella. MIKÄÄN osa-alue ei mielestäni saa rotikalla olla miinuksella, ei siis yksikään! Kaikkien osa-alueiden tulee olla plussalla ja kokonaispistemäärän siten kivuta mukavasti. Eniten painoarvoa laittaisin ehdottomasti hermorakenteelle, rotikan hermojen tulee mennä joko "tasapainoinen ja varma" tai "tasapainoinen", mutta myös "hieman rauhaton" on OK, jos muut osa-alueet sitten paikkaavat sitä. Samoin itselleni luoksepäästävyys on tärkeä eli 3 mielellään rotolla. Mutta luonnetesti kuten MHkin ovat kokonaisuuksia, jossa tuomarit tarkaillevat koko ajan koiraa ja sitä miten se rasituksestaan palautuu ja miten sen toimintakyky säilyy.
Edelleen toitottaisin sitä, että menisit sinne lähimmän rotikkayhdityksesi alaosaston treeneihin mukaan. Sinne saa todellakin mennä katselemaan, kuuntelemaan ja juttelemaan eri harrastajien kanssa. Siten saat vielä kattavamman kuvan rotikan kanssa olemista ja treenaamisesta. Meillekin saa toki tulla visiteeraamaan, kyselemään ja juttelemaan ja tapaamaan rotikkaamme, tosin tällä hetkellä meillä asuu vain yksi rotikka. En itse pidä ollenkaan huonona sitä, että rodusta kiinnostuneet ottavat yhteyttä, kyselevät ja tulevat juomaan kahvia. Sillä tavalla saamme jakaa tietoa rodusta ja se on ihan kaikkien etu.Puhutko nyt pelkästään suomessa tapahtuvasta jalostuksesta ?
- koiraa hankkimassa
Kiitos vastauksesta pentunen, olen myös yrittänyt tuollaisia koiria etsiä.
Ikävä kyllä nykyään kai voi unohtaa luonnetestin hermorakenteessa tuon 3 "tasapainoinen ja varma", vaikka siihen nimenomaan kai pitäisi pyrkiä. Sillä jos yli kymmenen vuoden luonnetilastoissa se esiintyy vain yhden koiran kohdalla.
http://www.rottweiler.fi/files/files/Luonnetestitulokset20121004.xls
Eikä tuo 2 "Suhteellisen rauhallinen" :kaan esiinny kuin 12% testatuista koirista. Sitten kun vielä yrittää samalla löytää terve lonkka ja kyynäräiset vanhemmat niin ei jää enää montaakaan prosentia jäljelle. Harmillista - ROTIKKA UROS 2,5 VEE
Niinsanotusti takuupentua et todellakaan saa ikinä, oli vanhemmat sitten miten testattuja ja kannattaa tutustua vaikka siihe lähinnä olevaan rotuyhdistykseen sen kautta saat tietoa paljon ja hyödyllistä tietoa ja jos todella olet hankkimassa rotikkaa kyllä kasvattajat mielellään antavat sinun tutustua koiriinsa! Se on vaan sinun parhaaksi kun koiraa olet hankkimassa ja kasvattajat kyllä tuosta pitävät, että olet todella kiinnostunut hankkimaan tietoa rotikasta, menehän Suomen Rottweiler yhdistyksen sivuille katselemaan kasvattajia ja tutustumaan niihin ROHKEASTI VAIN!
- pentunen
Se mikä sai minut hämilleen rottweilerin luonteesta on seuraava: Kohtasin kadulla rottiksen istumassa omistajansa kanssa. Menin jututtamaan. Koira oli hyvin ystävällinen. Omistaja kertoi, että koira ei ota katsekontaktia seuratessa. Kokeilin ja kävelin lyhyen matkan koiran kanssa. Koira oli aivan surkea. Kertaakaa ei edes vilkaissut minua, vaikka olin aivan vieras. Pokkoili vetäen pää joka suuntaan heiluen. Kysyin omistajalta onko koiraa pentuna kuljetettu fexissä. Omista sanoin niin olevan. En siitäkään huolimatta voi uskoa, että vieras koira on noin välinpitämätön, kuka sitä taluttaa. On aika mahdotonta saada sitä millään koulutuksella tottelemaan, kun koira ei osaa kuunnella käskyä.
Tästä tulee mieleen se usein puhutta kädetön, rotua tuntematon omistaja. Tällä koiralla ei ainakaan ollut kyse siitä. Kasvattajan vastuu korvata pennun vikoja perustuu ilmiasuun, terveyteen. Tälläisen luonnehäiriöisen saanut omistaja ei voi vedota mihinkään, vaikka koira on täysin toimintakyvytön.
Rotuun tutustuminen on kyllä tärkeää, mutta pentukoirasta ei vielä näe, kuin hivenen sen tulevaa luonnetta. Enkä tarkoita, että heti pitäisi syyttää kasvattajaa ja vaatia korvauksia. Tämä käytöshäiriö ei myöskään näy pennun vanhemmissa. Nuoren koiran häsläämisen vielä ymmärtää, mutta katsekontaktin puuttumista ei. Siksi kyselin täällä näitä luonneominaisuuksia. - oppia ikä kaikki
Koira joka ei ota kontaktia ihmiseen...joo kyllä näitäkin tapaa välillä. Olen tavannut rottweilerin jolla ei ollut mitään yhteitä omistajansa kanssa. Ja tällä en tarkoita etteikö koira innostunut tekemään; pentukasvatus oli tehty ok. Osasi istua, seurata sivulla, muutaman harjoituksen jälkeen hakea leikkikalua ja tuoda. Silmät loistaen.
Mutta... jossakin vaiheessa oli omistajan ja koiran yhteistyö hävinnyt. Ja sanoisin että omistajan tekemättömyyden vuoksi.
Koiria hankitaan hetken innostuksesta, niitä opetetaan ja ohjataan kunnes muut asiat tulevat tärkeämmiksi ja koiran tarpeet unohdetaan tai ainakin koiran kanssa tehdään vaan ne velvoittavat pissalenkit.
Rottweiler niin kuin mielestäni kaikki koirat tarvitsevat ihmisen joka sitoutuu täyttämään lemmikkinsä tarpeet siitäkin huolimatta että elämäntilanne muuttuu. Koiran omistaminen on elämäntapa joka sitoo päivittäin, viikottain, vuosiksi eteenpäin. Noin 10 vuotta. Myös loma-aikoina ja viikonloppuina. Ja työelämän vaihteluista huolimatta.
Kasvattaja tekee tavoitteellisen yhdistelmän, neuvoo uusia koiran omistajia. Mutta ei ole näkemässä sitä mitä kotioloissa tapahtuu. Pari vuotta voidaan olla lähemmässä kontaktissa mutta jos koiran ostaja tuntee epäonnistumista hän harvemmin sitä haluaa kasvattajalle tunnustaa. Ikävä juttu mutta totta.
Tällöin usein todetaan kasvattaja syylliseksi ja koira epäkelvoksi.
Sohvalla makaillen tai netissä viipyillen ei koiran ja omistajan yhteispeli synny. Pentukoira toki pärjää vähemmällä liikunnalla mutta tarvitsee paljon virikkeitä kasvaakseen tasapainoiseksi .Laiska liikkuja ei tarvitse koiraa. Rehentelijä ei myöskään tarvitse koiraa.
Koiran voi opettaa toinen henkilö mutta se ei tarkoita sitä että se toimii tällöin omistajansa ohjauksessa.
Rottweiler on koira joka leimautuu vahvasti omistajaansa, vartioi ja puolustaa omistajaansa ja tämän kotia. Jos koira/omistaja suhde ei ole kunnossa seuraukset voimme lukea lehdistä.
Ihmisen pitäisi käyttää yhteiselossa koiran kanssa aivojaan, tapaeläimenä koira taas tarvitsee ihmisen ohjausta.
Koira tarvitsee oman lauman, myös oman ihmislauman johon se kuuluu. - huppelis5
"koska vietikkyyttä ja terävyyttä on jalostuksessa korostettu. " No ei ainakaan suomessa.... Jalostuksessa on keskitytty pääosin ulkonäköön ja pas..at välitetty mitä koiran pää sisältää.
Tutustukaa pentulistaan ja katsokaa mitä tuloksia koirilla on.... Suomessa on niin harva " käyttökoira" päässy osalliseksi jalostushommeleista, ettei niillä ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa, luin murto-osaan populaatiosta. - Tiuku
Tuoreena rottiksen omistajana (pentu 6kk) voin kertoa kokemuksia.
Halusin "rauhallisen pennun". Kotioloissa koiran täytyy rentoutua ja olla häsläämättä, ihan jo pienten lasten takia. Ulkona saa purkaa energiaa.
Jälkeä, hakua ja esineiden etsintää on harjoiteltu aivan ensimmäisestä päivästä asti, kun pentu tuli kotiin.
Tämä pentu on ainakin yllättänyt rauhallisuudellaan. Kotioloissa tämä ei riehu, kun harvemmin. Häkkiin käskettäessä alkaa lepäämään. Ulos mentäessä on iloinen ja reipas, haastaa leikkiin jne. Kun yhdessä mennään treenaamaan tms. koira on täysin motivoitunut tekemäänsä ja kuuntelee ohjeita.
Jääräpäisyyttä ja omaa tahtoa löytyy ja toisinaan minun ónkin mietittävä, miten lähteä asiaa ratkomaan. Haasteita siis on tämänkin pennun koulutuksessa ja kasvatuksessa. Mutta olen todella onnellinen, että uskalsin toteuttaa haaveeni ja ottaa rottweilerin elämääni. "Häkkiin käskettäessä alkaa lepäämään." Siis ulkona on häkitetty aitaus koiralle vaiko?
- hmm..
vai oliskohan sisällä kevytmetallihäkki yms.
^ Voi olla, mutta siellä häkissähän sitä koiraa ei tietenkään säilytetä eli ovea ei laiteta kiinni. Joillakin on se häkki pesänä, mutta todellakin vain niin, että häkissä ei ole ovea/ovi ei ole koskaan kiinni. Tuo särähti vain korvaani "häkkiin käskettäessä" ja halusin vain tarkentaa mitä kirjoittaja sillä tarkoitti.
Koiran pitäminen tietyn kokoista pienemmässä häkissä ovi suljettuna kun on kuitenkin ihan rikos. Väliaikaisesti koiraa saa pitää häkissä (esim. autossa kuljetuksen aikana), mutta jos koira on häkissä yhtään kauemmin, niin häkin kokoon tulee rotikon kokoiselle koiralle olla jo huonetta vastaava koko eikä mikään pieni metallihäkki. Häkitys esim. omistajan työpäivän ajaksi on paitsi eläinsuojelurikos niin myös äärimmäisen väärin koiraa kohtaan, joka ei voi kunnolla liikutella itseään häkissä.
Häkki pesäpaikkana OVI aina auki on ihan OK, siinä ei ole mitään pahaa, mutta suljetussa häkissä sitä koiraa ei saa säilyttää.- kiva pentu
No entäs pentukoira? Jos pentu saa olla vapaana, mutta tarvittaessa laitetaan päivällä häkkiin ja yöksi myös. Alkaako vinkumaan pois tai jääkö sisällä oloon jotain oppimatta. Tuleeko ongelmakoira vai sopeutuuko. Näitä olen pohtinut ja olisi kiva, jos jollain olisi kokemusta.
Kyllä se on kullanarvoinen taito, että koira osaa olla häkissä sillä voi tulla tilanteita joissa tätä taitoa tarvitaan, eikä ylenpalttinen stressi iske, vaan se on turvapaikka.
Näin saat pennulle myös rajausharjoituksia asunnossa eikä sellaisesta tule koskaan esim eroahdistunutta.
Pentu saattaa kiljua ekoilla kerroilla vaikka kuinka, mutta korvat kiinni vaan ja odottelemaan kunnes rauhoittuu kunnolla, ei se ääni vielä kanna esim naapureihin samalla tavalla kuin aikuisena. Oppii parista kerrasta eikä tartte sitten isompana koettaa opettaa ja kattoa sitä rynkytystä. Pieni pentu on sopeutuvainen, sillä on enemmän tilaa siellä käytettävissä harjoitusten ajan ja se oppii nopeasti.
Näin estät muutakin mahdollista tulevaa ongelmakäytöstä. Eipä ala öisin salaa syömään tai rikkomaan mitään yksikseen ja tosiaan opetat sille, että sinä määräät missä se odottaa ja näin luottamus lopulta rakentuu.
Ei sitä ekojen kertojen vinkumista kannata säikähtää, se kuuluu asiaan ;)
Mutta... ole varma, että viet harjoitukset alkuun kunnialla loppuun (että koira on oikeasti rauhoittunut ennen kuin pääsee pois) ja ettei häkissäoloajat ole liian pitkiä. Lopulta saat koiran, joka nukkuu vapaaehtoisesti avoimessa häkissä ja pitää sitä omana turvapaikkanaan.
Onnea matkaan.clarma kirjoitti:
Kyllä se on kullanarvoinen taito, että koira osaa olla häkissä sillä voi tulla tilanteita joissa tätä taitoa tarvitaan, eikä ylenpalttinen stressi iske, vaan se on turvapaikka.
Näin saat pennulle myös rajausharjoituksia asunnossa eikä sellaisesta tule koskaan esim eroahdistunutta.
Pentu saattaa kiljua ekoilla kerroilla vaikka kuinka, mutta korvat kiinni vaan ja odottelemaan kunnes rauhoittuu kunnolla, ei se ääni vielä kanna esim naapureihin samalla tavalla kuin aikuisena. Oppii parista kerrasta eikä tartte sitten isompana koettaa opettaa ja kattoa sitä rynkytystä. Pieni pentu on sopeutuvainen, sillä on enemmän tilaa siellä käytettävissä harjoitusten ajan ja se oppii nopeasti.
Näin estät muutakin mahdollista tulevaa ongelmakäytöstä. Eipä ala öisin salaa syömään tai rikkomaan mitään yksikseen ja tosiaan opetat sille, että sinä määräät missä se odottaa ja näin luottamus lopulta rakentuu.
Ei sitä ekojen kertojen vinkumista kannata säikähtää, se kuuluu asiaan ;)
Mutta... ole varma, että viet harjoitukset alkuun kunnialla loppuun (että koira on oikeasti rauhoittunut ennen kuin pääsee pois) ja ettei häkissäoloajat ole liian pitkiä. Lopulta saat koiran, joka nukkuu vapaaehtoisesti avoimessa häkissä ja pitää sitä omana turvapaikkanaan.
Onnea matkaan.Unohtupa tuossa hässäkässä, että alkuun kannattaisi tutustua häkkiin muuten. Eli heität vaikka oikeasti kiinnostavia luita sinne häkkiin, ehkä jopa sellasia joita ei saa hyvin siirreltyä. Pennulle vaikka sellainen, mikä on "liian painava" mutta vaikka lihaisa ja todella herkullinen.
Näin häkistä jää positiinen mielikuva. Itse heitän muutenkin aina luut sinne, en jaksa kattella niitä limasia kasoja tossa lattialla.
Niitä olisi muutenkin hyvä olla seurana siellä.clarma kirjoitti:
Kyllä se on kullanarvoinen taito, että koira osaa olla häkissä sillä voi tulla tilanteita joissa tätä taitoa tarvitaan, eikä ylenpalttinen stressi iske, vaan se on turvapaikka.
Näin saat pennulle myös rajausharjoituksia asunnossa eikä sellaisesta tule koskaan esim eroahdistunutta.
Pentu saattaa kiljua ekoilla kerroilla vaikka kuinka, mutta korvat kiinni vaan ja odottelemaan kunnes rauhoittuu kunnolla, ei se ääni vielä kanna esim naapureihin samalla tavalla kuin aikuisena. Oppii parista kerrasta eikä tartte sitten isompana koettaa opettaa ja kattoa sitä rynkytystä. Pieni pentu on sopeutuvainen, sillä on enemmän tilaa siellä käytettävissä harjoitusten ajan ja se oppii nopeasti.
Näin estät muutakin mahdollista tulevaa ongelmakäytöstä. Eipä ala öisin salaa syömään tai rikkomaan mitään yksikseen ja tosiaan opetat sille, että sinä määräät missä se odottaa ja näin luottamus lopulta rakentuu.
Ei sitä ekojen kertojen vinkumista kannata säikähtää, se kuuluu asiaan ;)
Mutta... ole varma, että viet harjoitukset alkuun kunnialla loppuun (että koira on oikeasti rauhoittunut ennen kuin pääsee pois) ja ettei häkissäoloajat ole liian pitkiä. Lopulta saat koiran, joka nukkuu vapaaehtoisesti avoimessa häkissä ja pitää sitä omana turvapaikkanaan.
Onnea matkaan.Voihan *piip* millaisia "neuvoja" täällä taas tulee. Se koiran paikka kun ei ole pienessä häkissä, se on ensinnäkin rikos ja toisekseen erittäin huono idea kaikilta kannoilta katsottuna. Niin, että pentu häkkiin vaan ja siitä se luottamus sitten rakentuu... tai sitten ei.
Koiraa ei häkitetä. Ei siinä sen kummempaa. Väkivalta alkaa aina kun taidot loppuvat. Jos edes suunnittelee häkittävänsä koiraa, niin jätä koko koira hankkimatta ja hanki pehmolelu - se on hajuton, mauton ja ei riko mitään.
Häkki ei todellakaan estä ongelmakäytöstä, vaan lisää sitä. Koira ei opi olemaan ns. normaalisti ja sillä on paljon patoutunutta energiaa häkissä olon jälkeen, jonka se purkaa tekemiseen. Pieni pentu tulee opettaa talon tavoille ja se vaatii osaamista ja aikaa, eli vain laiska ja tyhmä omistaja viskaa pennun häkkiin. Asuntoa voi rajata esim. lapsiporteilla koiralle ja pennulle turvalliseksi. Pentu ei koskaan opi olemaan tuhoamatta, jos omistaja ei sitä sille opeta - ja se ei tapahdu häkittämällä.
Häkin tulee olla rotikon kokoiselle koiralle noin kokonaisen huoneen kokoinen ja pituinen, jotta se täyttää laissa määritellyt eläinsuojelunormit. Pienessä häkissä häkittäminen on rikos ja siitä määrätään laissa. Pienessä häkissä koira ei pääse kunnolla liikkumaan ja vaihtamaan asentoaan ja koiralle tulee kipuja, kasvava pentu kasvaa vääriin asentoihin kun ei pääse liikkumaan normaalilla tavalla. Jos pentu/koira on yöt häkissä (9h) ja työpäivät häkissä (9h matkoineen) niin se koiraparkahan on häkissä 18 tuntia vuorokaudessa eli elää normaalia elämää vain 6 tuntia vuorokaudessa.
Koiran ei ole pakko oppia makoilemaan häkissä, vaan sen oma paikka voi olla sen oma peti - ei siinä mitään häkkiä tarvita. Jotkut koirat oma-aloitteisesti valitsevan jonkin paikan pesäkseen - osa myös auki olevan häkin - ja ei siinä mitään pahaa ole. Mutta se, että koira pakotetaan häkkiin, siinä on pahaa.
Autossa matkustamisen tulee olla turvallista myös koiralle ja siksi tulee muistaa koiralle turvavyö tai kalteri tai autohäkki. Mutta vain siis matkustuksen ajaksi, ei päivittäin tuntitolkulla. Se vaatii myös taidon opettaa koira matkustamaan autossa rauhassa.
Lisää tietoa löydät Suomen eläinsuojeluyhdistyksen liiton kampanjasta "Älä häkitä".
http://www.sey.fi/alahakita- mybestfriend5v
clarma kirjoitti:
Unohtupa tuossa hässäkässä, että alkuun kannattaisi tutustua häkkiin muuten. Eli heität vaikka oikeasti kiinnostavia luita sinne häkkiin, ehkä jopa sellasia joita ei saa hyvin siirreltyä. Pennulle vaikka sellainen, mikä on "liian painava" mutta vaikka lihaisa ja todella herkullinen.
Näin häkistä jää positiinen mielikuva. Itse heitän muutenkin aina luut sinne, en jaksa kattella niitä limasia kasoja tossa lattialla.
Niitä olisi muutenkin hyvä olla seurana siellä.ja mulla eka rotikka ,nyt kohta 5v narttu.Mä en oo juossut koulutuskentillä enkä oo näyttely ihmisii.mulle koira on kaveri,me tunnetaan koira kaa toisemme niin hyvin että osaamme jo lukee toistemme ajatuksii.Ja mitä ihmettä te tärkeilijät siellä leikitte ja noita häkki juttuja?miksi helkutissa koiraa pitäis häkissä pitää?mun ei oo koskaan tarvinnut ees ajatella työntää koiraani häkkiin kun ei oo syytä,ehkä kun teidän koirat joutuu oleen häkeissä ni sieltä pois päästyään ovatkin raivopäisii,nii oisin minäkin.Rotikka on koira siinä missä muutkin,ja eroja tietty on mutta kun lukee näitä juttujanne saa sen kuvan että luulette olevanne maailman parhaita rotikka tuntijoita.Oisko heikko itsetunto?Tunnen erään joka otti dobermannin ja oli pirun ylpee.No koirasta tuli peto ja raateli tän käsivarren.Tarkkaa syytä en tiiä,oisko ollu just näitä häkki koirii?Lyhyesti:Rotikka mielettömän ihana koira,sopii ekeksi koiraksi,vaatii liikuntaa paljon,saat siitä ikuisen ystävän.
mybestfriend5v kirjoitti:
ja mulla eka rotikka ,nyt kohta 5v narttu.Mä en oo juossut koulutuskentillä enkä oo näyttely ihmisii.mulle koira on kaveri,me tunnetaan koira kaa toisemme niin hyvin että osaamme jo lukee toistemme ajatuksii.Ja mitä ihmettä te tärkeilijät siellä leikitte ja noita häkki juttuja?miksi helkutissa koiraa pitäis häkissä pitää?mun ei oo koskaan tarvinnut ees ajatella työntää koiraani häkkiin kun ei oo syytä,ehkä kun teidän koirat joutuu oleen häkeissä ni sieltä pois päästyään ovatkin raivopäisii,nii oisin minäkin.Rotikka on koira siinä missä muutkin,ja eroja tietty on mutta kun lukee näitä juttujanne saa sen kuvan että luulette olevanne maailman parhaita rotikka tuntijoita.Oisko heikko itsetunto?Tunnen erään joka otti dobermannin ja oli pirun ylpee.No koirasta tuli peto ja raateli tän käsivarren.Tarkkaa syytä en tiiä,oisko ollu just näitä häkki koirii?Lyhyesti:Rotikka mielettömän ihana koira,sopii ekeksi koiraksi,vaatii liikuntaa paljon,saat siitä ikuisen ystävän.
Njääh, en mä ainakaan "säilö" koiraani häkissä mutta pidän sitä erittäin tärkeänä taitona mahdollista tarvetta varten. Eli yksi asia koulutettavien joukossa pennulle. Se ei tarkoita sitä, että siitä tehtäis kämppää koiralle. En näe mitään syytä pitää koiraa jatkuvasti siellä, mutta hyvänä apuna toimii.
Mulla ainakin on koira vapaana asunnossa, muista en tiedä.
Häkki "tekee aggressiiviseksi" väärinkäytettynä - eli koira turhautuu. Opettaminen siellä olemiseen ja sen väliaikaiskäyttö on edelleenkin mielestäni hyvä homma ja täysin eri asia.
- kiva pentu
clarma "Eipä ala öisin salaa syömään tai rikkomaan mitään yksikseen "
Kiitos ajatuksistasi. Tuo on nimenomaan mun tarkoitus, ettei totu tuhoamaan. Ja jos tulee vaikka vieraita, niin pentu voi tutustumisen jälkeen olla häkissään katselemassa. Ja sitten meillä on ongelmana vielä kaksikerroksinen talo. Joten, kun menen yläkertaan voin laittaa pennun odottamaan häkkiinsä.
Kysyisin vielä, että minkälaisia ne häkit on ja mistä niitä saa ostaa, vai pitääkö tilata. Onko ne samanlaisia, kuin autossa pidettävät, miten niiden kiinnitys kotona, että pysyy paikalla.Myös portteja voi hyödyntää. Meillä on mm lapsen huoneen ovella itsetehty nätti puinen portti.
Olen lisäksi opettanut "yhden huoneen taktiikan", eli ovella oli merkkinä esim keittiöjakkara (ei tartte joka oveen laittaa porttia tai siirrellä sellaista) ja jätin pennun sinne syömään herkkuluuta. Jonkin kerran joutu viemään takaisin, mutta äkkiä ne oppii, jjos huone on sellainen josta näkee toiminnan. Tätä taitoa voi sitten hyödyntää vieraillessa vaikka.
Häkkejä löytyy googlettamalla, tilata voi (itelle tuli tämä uusi häkki suoraan kotiin pienellä kuljetusmaksulla) tai hakea jostain eläinkaupasta. On metallista ja on kuljetusboxia ,joka käy myös tarvittaessa lentoliikenteeseen, mutta on huomattavasti kalliimpi.
Itte tämän uroksen kanssa päädyin kasattavaan metallihäkkiin, taitaa olla suurinta kokoa. Helppo siirrellä ja pitää puhtaana sekä näkyvyyttä sieltä tai sinne voi itse säädellä. Pienen pojan lempipaikka ;)
Onhan se aika kolhon näköinen tossa, mutta heitin siihen liinaa päälle yms jotta ei nyt niin silmiin pistäisi. Eli nykyään toimii hyvänä vaatteiden varastopaikkana :)
- kiva pentu
"rottweiler-mami
28.11.2012 17:22 Pienessä häkissä koira ei pääse kunnolla liikkumaan ja vaihtamaan asentoaan ja koiralle tulee kipuja, kasvava pentu kasvaa vääriin asentoihin kun ei pääse liikkumaan normaalilla tavalla. Jos pentu/koira on yöt häkissä (9h) ja työpäivät häkissä (9h matkoineen) niin se koiraparkahan on häkissä 18 tuntia vuorokaudessa eli elää normaalia elämää vain 6 tuntia vuorokaudessa. "
Mitä ihmettä sinä dramasoit. Häkkiä kyselin siksi, että pennun voisi laittaa turvalliseen tilaan hetkittäin, kun esim. menen yläkerrassa käymään, kauppaan, WC:n, yöksi jne. Kasvattajalla pennut asuvat pentulaatikossa, mutta koira-mamin mielestä ei saisi. Kai nyt jokainen normaali ihminen tietää mikä on oman pentunsa parhaaksi.No niinhän sitä toivoisi, että jokainen tietäisi mikä on omalle pennulleen parhaaksi... mutta kun ei näytä tietävän!
Kyllä, kasvattajalla (viikot 0-7) pennut asuvat kasvattajan luona pentuaitauksessa/yhdessä huoneessa. Pentuaitauksen koko on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin yhden häkin koko ja 0-7 viikkoinen pentuhan ei paljon liiku eli ei siten tilaa tarvitse niin paljon. Mutta siitä pentu vain kasvaa ja kehittyy, niin emotionaalisesti kuin fyysisestikin.
Yöt ovat pitkä aika viettää häkissä, puhutaan kuintenkin helposti 8-9 tunnista. Se on siis jo eläinsuojelurikos, mutta kukapa nyt siitä piittaisi, vai? Ja mitä pennun hyvinvoinnista, kunhan omistaja saa laiskanpulskasti nukkua yönsä rauhassa! Häkittäminen yöksi ei siis ole mitään "hetkittäin" häkittämistä. WC:ssäkään tuskin kukaan asuu eli kyllä se pentu voi sen aikaa olla ihan normisti vaikkapa yhdessä huoneessa.
Koira EI kuulu häkkiin, älä siis hanki koiraa häkkiin asumaan ja elämään. Jos pentu haluaa valita pesäpaikakseen kopan tai häkin, jonka ovi on aina AUKI, niin se on ihan ok. Mutta suljettuun häkkiin koiraa ei saa lykätä (paitsi esim. kuljetuksen ajaksi tms.)
Pentu pärjää loistavasti kunhan sen opettaa tavoille ja koiraa hankkiessaan täytyykin sitoutua siihen, että on aikaa ja halua opettaa koira. Vanha totuus on, että väkivalta alkaa kun konstit ja osaaminen loppuvat. Pehmokoiria saa ostaa kaupan hyllystä.
- Hömpelipömpeli
Puhun vaan omasta näkemyksestäni,en ole asiantuntija! Itselläni ensimmäinen Rotikka,aikaisemmin ollut kaksi sakemannia..mielestäni ei niin vaativa,mitä puhutaan.Liikuntaa tarvitsee,niinkun jokainen koira...mutta ei tarvitse tehdä joka päivä 3h metsälenkkiä.Parasta liikuntaa on,kun pääsee peuhaamaan ja juoksemaan koirapuistoon muitten koirien kanssa,mutta vielä nuori koira.Aktiviteettiä ja touhua tarvitsee joka päivä,mutta ei niin älyttömästi..lelun piilotusta,pallon hakemista ja vähän repimisleikkejä.On ollut suht.helppo kouluttaa ja kasvattaa..jääräpäisempi tosin kun sakemanni.
- Ainon elma
On se rotikka "NIIIIN vaativa nykyään". Huohhh.. Mikä siinä on NIIIIN vaativaa NYKYÄÄN ?? Ne läskit jotka selätetään ?? Ja tällä tarkoitan oikeoppista selätystä. En fyys. pahoinpitelyä.
- Selättäjä
Ei mikään koira vaadi minkäänlaista "selätystä", moiset puheet ovat vain taitamattomien horinoita.
Näiden "selättäjien" aikaansaannoksia sitten ihmetellään ja korjaillaan jopa täälläkin.
Eläimet joita itse olen joutunut "selättämään" ovat painaneet noin 600kg (kyllä, 600 kiloa ei ollut kirjoitusvirhe), koskaan ei ole tarvinut turvautua niihin konsteihin koirien kohdalla.
- mitä pask**
Oikeaoppinen selätys? millainenkohan se oikein mahtaa olla? Voiko jostain saada moiseen oppiin tietoa? Ihan vain mielenkiinnosta kyselen.
Kyllähän koira osaa osoittaa alistumistaan kyljelleen menemällä ja muutenkin, mutta eipä silloin siihen tarvitse edes koskea. - Mh testi
Haloo...oletteko oikeasti sitä mieltä että MH- kertoo jotakin...???
Aika naivia ajatusta pukkaa,kyseiseen testiin treenaavat tälläkin hetkellä useat koirat ,tavoitteena saada hyvät pisteet ko testistä.
Pisteet kun on saatu niin jalostukseen menee että heilahtaa...ja todellisuudessa koiria on jo koulutettu / sidätetty kyseisiin ärsykeisiin todella kauan.
Ei kerro todellisista ominaisuuksista mitään.
Luuleeko joku että kyseinen tesi on jalostuksellinen mitari??
Monelle se on jo harrastus johon treenataan ja seuraavana viikonloppuna mennään luonne testiin .=),voi elämän kevät.....
Tiedän erään koiran jota treenattiin 2v että se meni "läpi" testistä ja sai oikuden astua, eiköhän sinä aikana vaihdettu kelkaan jalatkin kertaalleen kun hinkatiin tietä edes takaisin.
Kyseiset testit ovat ajan vietettä ihmisille jotka haluvat viettää aikaa koiransa kanssa mutta eivät voi harrastaa mitään lajia oikeasti,koska koira on jalostettu jo geeneiltään niin surkeaksi että ei voi muuta kuin katsella pyörivää tynnyriä.Ihan varmasti niin luonnetestiin kuin MH-kuvaukseenkin liittyy ongelmia. SRYn jäsenistö (minä mukaanlukien) äänesti kuitenkin muutama vuosi sitten pakollisen testin, jolla mitataan koiran luonnetta. Tämä luonnetta testaava pakko syntyi pitkälti siitä, että rodun luonteen kanssa alkoi olla jo iso nippu vaikeita ongelmia.
Selvää on se, että mikään testi ei ole aukoton, ne ovat mittareita, joita varmasti osa "kasvattajista" käyttää väärin. Selvää on kuitenkin se, että ääripään koirat varmasti testeissä paljastuvat, eli selvästi epävarmat ja selvästi aggressiiviset tulevat esiin. Luonnetesti ja MH ovat myös tuomari-lajeja eli tuomareilla ja heidän taidoillaan lukea koiraa ja sen reagointitapaa on suuri merkitys. Luonnetesti- tai MH-kuvaustuomariksi ei kuitenkaan tuosta vain aleta, vaan tuomariksi on pitkä koulutus.
Sotket kirjoituksessasi osittain luonnetestin ja MH-kuvauksen toisiinsa, ne ovat kuitenkin siis erilaiset testit. MH-kuvauksestahan koira ei saa varsinaisesti pisteitä, vaan profiilin ja lopputulos on hyväksytty tai hylätty. Tietyn rotikan profiilia voi verrata rodun "ihanneprofiiliin", mutta täysin "ihanneprofiiliin" sopivaa rotikkaa tuskin kaikilta osa-alueiltaan löytyy.
MH on alunperin tarkoitettu nuorten koirien luonteen testaamiseen, toki nykyään testissä näkee yhä enenevissä määrin myös muita kuin nuoria rotikoita. MH-kuvauksella (ja luonnetestillä) kartoitetaan koiran luonnetta tietyillä mittareilla mitattuna. Osaa asioista voi tietenkin harjoitella ja treenata, mutta tietysti tarkoitus on, että koira menee testiin ilman "koulutusta", jotta sen todelliset luonneominaisuudet tulevat esiin. Mutta varmaan sinne treenataankin, mikä on mielestäni typerää, mutta osa varmaan tekee niin.
Kuitenkin testitilanteessa ääripään reaktiot tulevat esiin, koska testissähän koiran ohjaaja ei saa antaa koiralle käskyjä. Koiran koulutustaso kyllä vaikuttaa, mitä nuorempi koira sen selvemmin luonneominaisuudet tulevat näkyviin, varttuneemmalla koiralla vaikuttaa myös koulutus. Esimerkiksi oman koiran kohdalla olin täysin 100% varma, että koirani EI MH-etäleikissä lähde leikkimään etäleikkijän luokse. Näin siksi, että olen opettanut koiralleni 100% varmaksi sen, että se ei ilman minun lupaani (käsky "vapaa") lähde vieraiden luokse vaikka olisi vapaana. Ja koska testissähän ei ohjaaja saa antaa käskyä koiralle, niin en minäkään antanut ja koira oli kyllä todella kiinnostunut, mutta koska mamma ei lupaa antanut, niin ei se viereltäni myöskään irronnut. Ja sehän ei mennyt rotuprofiiliin, mutta ITSE henkilökohtaisesti olin äärimmäisen ylpeä koirastani, joka ei irronnut ohjaajansa vierestä luvatta. Tämän jo tiesin siis etukäteen eli ei tullut yllätyksenä.
En oikein jaksa uskoa, että MH-kuvaus tai luonnetesti olisi kenellekään varsinainen harrastus, pikemminkin testi, joka jokaiselle koiralle jossakin vaiheessa elämää olisi hyvä teettää - ja ilman mitään ennakkovalmisteluja. Yksi testi kestää kuitenkin puolisen tuntia eli ei se oikein riitä harrastukseksi pidemmän päälle.
Koiranhan saa viedä molempiin, siis sekä luonnetestiin että MH-kuvaukseen. Mutta niitä ei todellakaan teetetä peräkkäisinä viikonloppuina, vaan väliaika testien välillä pitää olla muistaakseni vähintään 3 kk.
- Mh testi
Valitettavasti kyseinen tesi ja siinä pisteiden saaminen on harrastus....osalle, eikä sekään ole keltään pois mutta että kyseiset testit olisivat rodunparhaaksi ,en usko.
Kuten sanoit "MH on alunperin tarkoitettu nuorten koirien luonteen testaamiseen.."niin on ..no kuinka varmaa ja lopullista tietoa saat nuoren koiran ominiasuuksista testillä jalostusmielessä??
Eikö jalostus yksilön kuuluisi olla "valmis" niin fyysisiltä kuin henkisiltäkin omiaisuuksiltaan ennen testaamista tai valintaa jalostusyksilöksi??
Vai onko nuori MH- testattu kehtiymätön yksilö pisteiden valossa jalostusyksilö rodunparhaaksi?
Miten terveys kehityy ym...
Koiran treenaaminen 2v Mh on mielstäni jo harrastus..=),kyseinen koira on ollut jalostuksessa sen jälkeen , aiemmin sitä ei olisi viety edes testiin koska se ei olisi sitä selvitänyt vaaditusti..=(,paljonko vei rotua eteenpäin ?
Milaisena rottweiler-mami näet rodun tilan tällä hetkellä?Onko suomessa mielestäsi yhtään hyvää jalostus koiraa?
Esim : Kansallisiin lajeihin tai ipoon..... Harrastus... hmmm, no itse en ole törmännyt vastaavaan ilmiöön, siis siihin, että MH-kuvaus olisi harrastus, mutta varmaan sitäkin varten osa treenaa. Aina on niitä, jotka käyttävät parhaintakin testiä/mittaria väärin omiin tarkoitusperiinsä. Onneksi testi-pakko kuitenkin nykyään on, kuten sanoin niin se kuitenkin karsii ne ääripään koirat pois. Kuten sanoin niin MHn lähtökohtana on ollut nuorten koirien kuvaaminen testillä. Silloin tavallaan tulevat esiin koiran luonneominaisuudet ilman sitä ympäristön (ml. koulutus) vaikutusta. Nyt en jaksa luntata millainen prosenttiosuus MH-kuvatuista on ollut nuoria koiria, mutta nehän on ihan julkista tietoa. Tuo kysymys sitten siitä missä vaiheessa pitäisi testata on myös hyvä. Luonnetestissä ikä 2-6 vuotta eli aika, jolloin koiran luonne on jo "tasaantunut". Mutta MH puolestaan soveltuu myös nuorille koirille testimenetelmänsä puolesta.
Treenaamalla saavutettu LT-tulos tai MH-tulos on tietysti fuskuuta, jota en kannata. Jalostuksen lähtökohdan tulee olla siinä, että jokainen jalostusrotikka todellakin vie rotua eteenpäin hyvässä mielessä ja tuo rotuun jotakin hyvää.
Rotikan hankkiminen koostuu monesta eri osa-alueista ja MH-kuvauksen tai LTn suorittaminen on vain osa pakettia - tosin tärkeä sellainen. Pennun ostajan on katsottava myös muut terveystulokset, käyttötulokset, ehkäpä myös näyttötulokset. Useilla pennunhankkijoilla on kuitenkin mielessä vain se oma suloinen pallero ja se pentu halutaan asap. Se on se suuri kompatuskivi, pennun hankkimiselle kun pitää olla aikaa kerätä tietoa. Pennun hankkijan tulee perehtyä luonnetesti ja MH-tuloksiin, terveystuloksiin, näyttö- ja käyttötuloksiin, tavata pennun emä ja isä ja tutustuttava niiden luonteeseen ja reakointitapoihin, mielellään vielä nähtävä emä ja isä erilaisissa tilanteissa (ulkolenkillä, treeneissä jne.).
Minä näen rodun tilanteen Suomessa erittäin huonona. Jalostus lähti käpälästä parikymmentä vuotta takaperin ihan kunnolla. Kasvattajia pukkasi joka niemeen ja notkelmaan, osa otti kasvatuksen tosissaan ja osa "kasvattajista" lisäsi vain määrää, ei laatua. Tuli sisäsiittoisuutta, terävyys ja huono hermorakenne korostuivat, rotikan sai kuka tahansa ostaa, kun tarjontaa oli pilvin pimein ja osa joutui ihan osaamattomiin käsiin. Pommi oli valmis: huonolla hermorakenteella varustettu rotikka ja osaamaton omistaja, kouluttamaton koira... Sitten kävi kuten kävi, tuli paljon ikävää julkisuutta ja rotujärjestö heräsi tajuamaan, että kohta meillä Suomessakin koko rotu kielletään, jos mitään ei tehdä. Onneksi rekisteröinnit ovat lähteneet laskuun, varmaan uudella luonnetta testaavalla pakolla on oma merkityksensä asiaan - ja hyvä niin. Vuonna 2007 rekattuja rotoja tuli 547, seuraavan avuonna lukumäärä läheni jo 600 sataa (594 kpl) ja vuonna 2011 rekattuja on tullut 356 kipaletta. Suunta on oikea, mutta edelleenkin määrä on liian korkea. Tuohon määrään mahtuu hyviäkin yksilöitä, mutta paljon myös höttöä/huonoa hermorakennetta. Ja kaikille noillekaan ei löydy sopivaa, osaavaa kotia. Rekisteröinnit alle puoleen nykyisestään, niin jo alkaa olemaan laatua ja myös oikeasti aktiivisia osaavia koteja. Valitettavasti nykyään kuka tahansa saa rotikan hankituksi, jos haluaa; joko rekatun tai ainakin rekkaamattoman, josta ei sitten tiedetäkään mitään. Ei niitä rekkaamattomia "kyllä tämä on rotikka" olisi tarjolla, jos ei olisi kysyntää, mutta niin kauan kuin on kysyntää on myös pentutehtailua.
Nyt minulla itselläni ei ole haku päällä rotikan suhteen, mutta tietenkin edelleen seuraan aktiivisesti mitä rodussa tapahtuu. Itselläni on nyt "Maailman Paras Roto" täällä kotona, tuossa mimmissä on luonne aivan napakymppi minulle ja käyttöominaisuuksiltaan huippu - minulle, jollekin toisella saattaisi viettimoottori olla liian lepsu. Osaltaan siis ihannerotikan ominaisuudet ovat kiinni myös ohjaajan luonteesta - ja tietysti taidoista. Lähtökohtaisesti kuitenkin sen hermorakenteen on rotikalla oltava koossa. Jos olisin nyt itselleni rotoa hankkimassa, niin erittäin tarkkaan syyniin menisi kasvattaja ja pentue (kuten on tietysti mennyt aina aikaisemminkin). Enpä osaa sanoa uskaltaisinko nykytilanteessa rotikkaa enää edes hankkiakaan, koska luonne on niin pilattu. Lähtökohtaisesti kaksi kasvattajaa tulee nyt mieleen, jolta sen rotikan voisin nykypäivänä kuvitella hankkivani ja tietyistä yhdistelmistä.IPO MM-kisoissa Suomen joukkueella meni melko kivasti, muutamalla koirakolla tuli ihan kivaa settiä, jossakin vaiheessa jännäsin jopa ihan kullan puolesta. Ensi vuonna sitten revanssi paikka Espanjan auringon alla... Mutta totta puhuen, ei niitä IPO-rotoja ihan ruuhkaksi asti tuolla huipulla ole, paljon enemmän saisi olla, mutta jos ei ole materiaalia mistä tehdä. Samoin kansallisten puolella on muutamia valopilkkuja, mutta ei sielläkään ruuhkaa huippukoirissa ole. Ei muutama tähti vielä pelasta koko rotojen tulevaisuutta palveluskoirina.
Ehkä luonnetta testaavan pakon lisäksi olisi hyvä olla ns. koulutuspakko rotikoilla, eli omistajan olisi osallistuttava ja suoritettava rotikkansa kanssa vähintään BH-koe. Osaltaan ihmisiltä on nyt unohtunut se, että rotikka on palveluskoira ja vaatii sen mukaista tekemistä. Pelkkänä seurakoirana rotikka muodostuu ongelmaksi, koska se vaatii tekemistä ja aktiviteettiä. Itse olen sitä mieltä, että ihan kaikkien koirakkojen tulisi BH suorittaa, mutta ehdottomasti kaikkien pk-rotujen, mukaanlukien rotikka. Se ei ole koulutustasona paljon vaadittu, mutta hyvä perusta yhteiselolle roton kanssa.
Luonnetta testaava pakko on hyvä minun mielestäni. Se ei ole koko totuus, se on osa totuutta ja kuten sanottua nyt ne ääripään koirat karsiutuvat pois. Jos rotikka oikeasti on huonohermoinen, niin ei se kestä esim. luonnetestin kuormitusta loppuun saakka, vaan menettää toimintakykynsä ja pahimmassa tapauksessa nappaa tuomariin.
Tulipas pitkä vuodatus, mutta asiakin on tärkeä.
- huppelis31
"IPO MM-kisoissa Suomen joukkueella meni melko kivasti" Pelastuskoirien maailmanmestaruus kuitenkin tuli rotikalle, mutta eihän se mitään tietty ole, ipo-koirien rinnalla....
- HUKASSA3
NO EI TODELLAKAAN.
Herneet pois nenästä ja se silmä käteen. Vastasin kirjoittajan "Mh testi" kysymykseen, jossa hän NIMENOMAAN kysyi kansallisista lajeista ja IPOsta. Se oli siis vastaus kysymykseen! Ennen kuin huppelis31 hiiltyy, niin kannattaa katsoa onko hiiltymiseen edes aihetta.
Ja kyllä, pelastuskoirajoukkue oli aivan huippu! Olen heitä(kin) jo menestyksestään ihan henkilökohtaisestikin kiittänyt - eli kyllä kiitos menee perille sen ansaitseville.- om yli 50 rotikkaa
Mihin tarkoitukseen haet rotikkaa? Yhteisiin leikkeihin seuratoiminnassa?? Turun suunnalla ainaski niin sisääpäin lämmennyttä sakkia etten menisi millään.Oulussa aikoinaan oli hyvä henki ja kaikki kavereita. Vai haetko vain parasta ystävää joka on aina mukana-niinkuin mulla. Ja toimii-käyttäytyy paremmin kuin ihmiset vastaantulo tilanteessa tai missään tilanteessa. Kaikki sen täälläpäin tunteekin kun se on niin kiltti-toki kotiini ei voi tulla ilman lupaani. Laumassa kouluttaminen diibadaapaa-ei tosin poikkeuksetta
- Esson baari
"Turun suunnalla ainaski niin sisääpäin lämmennyttä sakkia etten menisi millään."
Samankaltaista löpinää kuulee kaikista muistakin "sakeista", kannattaa tarkistaa se OMA asenne ensin... avoimella mielellä löytyy "kantapöydästä" tilaa missä tahansa!
- rotikka puri
rotikka lenkillä vastaantullessa tien toistapuolta vetäsi ittensä irti omistajalta joka oli isokokoinen mies ja syöksi omiani pieniä koiria riepottamaan ja tilanne oli hirveä ja omistaja sanoi että oli tappo aikeet sillä pedolla jaoli aiemmin raadellut supikoiran,hänen nähden,tuli miehelle lenkitys aika kalliiksi kun omani oli sairaalassa päivän tiputuksessa ja tarkkailussa ja korvauksia vaadin kaikesta mahdollisesta,koska itse olin syytön ja MIKSI PITÄÄ PETOA joka on luonnevikainen
- ruohosipuli
Nyt erheennyit aiheesta.. niin minäkin seuraavassa.. Eli eikö ne rotikat sopiskin paremmin juurikin pelastus ym tehtäviin kuin ipoon tms ? Luonteenkin puolesta.
- rotuko muuttunut?
Pelastus vai ipo tms
Riippuu aivan ko koiran luonteesta. Hakukoiralta vaaditaan halua ihmiskontaktiin, myös vieraaseen. Vilkkaus ja sosiaalisuus edesauttavat. Jäljestyksessä taas pärjää hyvällä nenällä ja keskittymiskyvyllä. Voi olla vain omaan omistajaansa leimautunut koira. Jälkeä joi myös tehdä/harrastaa yksinään koiransa kanssa ilman muita koirakontakteja. Pelastuskoiralla taas pitää olla ketteryyttä pärjätä monenlaisessa "maastossa" ja kaikki edellä mainitut ominaisuudet. Ipo koirasta en sano mitään koska en ole tähän harrastukseen perehtynyt.
Harrastus pitää valita koiran soveltuvuuden mukaan, ikävä jos tähtää suoraan johonkin määrättyyn harrastukseen ja kokee sitten ettei koirasta (taikka ehkä todellisuudessa ihmisestä itsestään) ei ole lajia harrastamaan.
Rottweilerista on moneksi, kotioloissa käyttäytymiseen taas vaikuttavat suurimmalta osalta olosuhteet. Sanonta että saman ihmisen kaikki koirat ovat yhtäläisiä käytöstavoiltaan pitää usein paikkansa koiran suvusta riippumatta.
Sukuja tutkimalla löytyy paljon tietoa. Itsellä ensimmäinen rotikka n 20 vuotta sitten, jatkossa ollut pari aina yhtäaikaa. Uusin yksilö ensimmäisen lähisukulainen ( uskokaa tai älkää) ja muistot palautuvat mieleen käytöstä seuratessa.
Kun pennun omistamisesta on kulunut vuosia ei jokapäiväisessä elämässä aina muista edellisen kanssa tehtyä työtä, tällöin on hyvä palata muistiinpanoihinsa menneiltä ajoilta. Niitä lukiessa huomaa ettei se itselle osunut rottweileryksilö, rodun 20 vuotta jatkuneen kehityksen vuoksi, ole kovasti erilainen kuin silloin joskus ennen se ensimmäinen.
Ja rottweilerin kanssa pärjää terveellä "maalaisjärjellä" jos osaa käyttää hyväkseen/ymmärtää että koira on tapaeläin ja täysin ajattelevan ihmisen ohjattavissa. Tämä kuitenkin vaatii ajankäytön suunnittelua, paneutumista koiran kasvatukseen ja ohjaamiseen.
Ihmisen jolla on huono itsetunto tai keskittymiskyky, tapa vaihtaa harrastusta innostuksen mukaan tai jolla ihmissuhteet ja ajankäyttö eivät ole hanskassa ei kannata hankkia rottweileria tai ehkä ei mitään muutakaan koiraa.
Valitsemalla vaikka kissan kaverikseen voi myös käydä näyttelyissä ja sitä hoitaa huomattavasti vaivattomammin ja muista ihmisistä välittämättä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 702317
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012113- 781728
- 781536
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411530- 101457
- 311429
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?521298Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.681241Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?301209