VARKAUS
X on murtautumalla välikaton kautta kioskiin, anastanut liikkeestä erilaista omaisuutta mm. tupakkatuotteita noin 100 askia, kasinoarpoja ja 2 mäyräkoiraolut pakkausta.
X on kiistänyt syytteen, koska ei ole kyseistä anastusta tehnyt. X:ällä ei ole käsitystä siitä, miten DNA-näyte on paikalle joutunut, mutta hänellä on käsitys siitä, ketkä ovat anastuksen tehneet.
Todiste: DNA määrityslausunto välikatosta löydetystä tupakantumpista
X on kiistänyt syytteen. Tupakantumpin ja siitä tehdyn DNA-tutkimuksen lisäksi muuta syytettä tukevaa näyttöä ei ole esitetty.
Tutkintailmoitukseen merkityn mukaan kioskin välikatolta on löytynyt kaksi kappaletta tupakka-askeja ja tumpattu tupakka. Tutkintailmoituksesta ei ilmene, onko tupakka tumpattu välikaton tiloissa siinä paikassa, mistä se on löytynyt. Sen vuoksi DNA-tutkimusta ei tässä tapauksessa voida pitää riittävänä näyttönä siitä, että X olisi syyllistynyt asiassa varkauteen.
Näyttämättä on jäänyt, että X olisi menetellyt syytteessä selostetulla tavalla. Syyte varkaudesta hylätään.
Rikos on tehty jo 2006 vuonna, mutta epäillyn DNA on taltioitu poliisirekistereihin vasta myöhemmin muiden varkauksien ja rikosten yhteydessä. Oikeudessa juttua on käsitelty ensimmäistä kertaa vasta 2011.
Eikö poliisit nykyään viitsi enää tutkia rikosjuttuja mitenkään muuten kuin keräämällä DNA:n, tallettamalla sen ja toivomalla että joskus löytää sille mätsäävän tyypin?
Pitäisikö PELKÄN DNA:n perusteella tuomita?
X on murtautumalla välikaton kautta kioskiin, anastanut liikkeestä erilaista omaisuutta mm. tupakkatuotteita noin 100 askia, kasinoarpoja ja 2 mäyräkoiraolut pakkausta.
X on kiistänyt syytteen, koska ei ole kyseistä anastusta tehnyt. X:ällä ei ole käsitystä siitä, miten DNA-näyte on paikalle joutunut, mutta hänellä on käsitys siitä, ketkä ovat anastuksen tehneet.
Todiste: DNA määrityslausunto välikatosta löydetystä tupakantumpista
X on kiistänyt syytteen. Tupakantumpin ja siitä tehdyn DNA-tutkimuksen lisäksi muuta syytettä tukevaa näyttöä ei ole esitetty.
Tutkintailmoitukseen merkityn mukaan kioskin välikatolta on löytynyt kaksi kappaletta tupakka-askeja ja tumpattu tupakka. Tutkintailmoituksesta ei ilmene, onko tupakka tumpattu välikaton tiloissa siinä paikassa, mistä se on löytynyt. Sen vuoksi DNA-tutkimusta ei tässä tapauksessa voida pitää riittävänä näyttönä siitä, että X olisi syyllistynyt asiassa varkauteen.
Näyttämättä on jäänyt, että X olisi menetellyt syytteessä selostetulla tavalla. Syyte varkaudesta hylätään.
Rikos on tehty jo 2006 vuonna, mutta epäillyn DNA on taltioitu poliisirekistereihin vasta myöhemmin muiden varkauksien ja rikosten yhteydessä. Oikeudessa juttua on käsitelty ensimmäistä kertaa vasta 2011.
Eikö poliisit nykyään viitsi enää tutkia rikosjuttuja mitenkään muuten kuin keräämällä DNA:n, tallettamalla sen ja toivomalla että joskus löytää sille mätsäävän tyypin?
Pitäisikö PELKÄN DNA:n perusteella tuomita?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Riippuu tietysti täysin tapahtuneesta. Jos DNA on saatu vaikka kaupan murron yhteydessä rikkoutuneeseen ikkunaan jääneestä verestä, on aika selitteleminen kuinka veri siihen on joutunut. Kun taas esimerkki tapauksen kaltaisissa jutuissa tupakan tumppi on voinut päätyä montaakin tietä kyseiseen paikkaan. Oikeus harkinnee näytön riittävyyttä siis tapauskohtaisesti.