Olen aivan kaameassa ikävässä täällä. Siitä on todella kauan, kun olemme viimeksi kohdanneet ja minulla ei olisi mitään syytä ikävöidä sinua. Jätit jälkesi minuun ja nyt olen aivan kuutamolla täällä. Olet kokoajan mielessäni. Nyt erossa olessamme olet ollut vain tiiviimmiin mielessäni. Tämä on uskomatonta. Olen antanut itselleni periksi, että jos minulla on sinua ikävä, ikävöidään sitten ja kunnolla. Nyt sitten tuli toivo takaisin. Jotenkin sisimmässä sellainen olo, että myös sinä ajattelet minua. Toki sekin on paljon mahdollista, että kuvittelen vain itse. Tuntuu nimittäin jo, että järki alkaa lähteä tällaisessa ikävöinnissä. Niin kauan sinua rakastin ja rakastan tämän ikävän perusteella enemmän kokoajan. Haluaisin sinut takaisin. Minulla ei kuitenkaan ole pokkaa laittaa viestiä tai soittaa. Muut lukijat, pääsenkö minä tästä ajan kanssa yli. Tällä hetkellä tuntuu toivottomalta ylipääsy. Rakastan rakastan rakastan piste. Siinä totuus. Olen sen hyväksynyt aikoja sitten itselleni ja muille. Muita ei tule olemaan pitkään aikaan, joka saisi minut tuntemaan yhtä tulista rakkautta, vihaa, himoa, iloa..kaikkia mahdollisia tunteita. Olen kohta menettänyt järkeni tämän asian kanssa, ellen sitten ole jo.
Joni, mikä minulla on.
Menen seiniä pitkin.
12108
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Unohda Joni Toivohan tuli takaisin.
On kuules yritetty unohtaa, mutta se ei vain onnistu. Hän vain asustaa mielessäni päiväs päivään. Missä olet, miksei sinusta kuulu mitään. Tahdon sinut, tahdon rakkautesi. Tule luokseni ja ota minut itsellesi. Odotan sinua täällä. Siihen asti pyrin unohtamsan sinut.
Rakastan myöskin. Luulin että unohdit minut ja halusin jättää rauhaan. Punapäälle paöjon pusuja.
Luin tämän varmaan kymmenen kertaa läpi, pohtien voisiko olla.. Vaikea vaan antaa itsensä uskoa niin ja ottaa yhteyttä, kun aikaa on kulunut.
Miksi ei voisi olla? Onhan mulla näitä "juttuja". Kävin sukeltelemassa.
Onhan tämä vähän uskomatonta, että edelleen ajattelee. Olen kokoajan ollut siinä uskossa, tai ainakin hän on antanut ymmärtää, ettei häntä haittaa tilanne yhtään, että olemme erillään. Kuitenkin sisimmässäni on ollut tunne ja olen saanut merkkejä, että kyllä hän ikävöi. En ymmärrä, miksi hän yrittää huijata itseään ja päästä minusta eroon, vaikka välittää. Toki voin olla väärässäkin.
Toivon vain, että mikäli tunnemme kummatkin oikein, saisimme toisemme. En ymmärrä tätä kärsimyksen syytä, miksi rakastamme toisiamme ja olemme silti niin jääräpäitä, ettei kumpikaan voi tulla vastaan.
Niin olen. Mulla on se sama fiilis mikä silloinkin. En ole paljoa uskaltanut perääsi kysellä. Sattuisi ihan liikaa. Mutta sain viestejä "jostain" ja vähän päätteelin. Olen todella pahoillani jos olet täällä tuskaasi huutanut. Olin vähän aikaa pois pelistä ja uskosta. Tätä mieltä oikeasti olen.
Ketä sinä kaipaat? Sano jotain tuntomerkkejä. Odotan, että aika näyttää mitä tulee tapahtua. Itse en uskalla ottaa yhteyttä. Pelkään että hän/ sinä et halua että otan yhteyttä. Jos vain näkisimme jossaki, silloin näkisin heti silmistäsi, mitä ajattelet.
Sama paikka kuin viimekerralla?
Mikä oli viimekertainen näkemispaikka. Miten niin olet vapaassa suhteessa. Haluan, että haluat minut oikeasti elämääsi, enkä ala toiseksi naiseksi. Mitä tarkoitat tuolla vapaalla suhteella?
Nähtiin stadissa. Kait?
Ei mennyt oikein. Et luultavasti ole oikea henkilö.