Tilanteeni on se, että olen ulkomaanvaihdossa poissa puolisoni luota. Olen iloinen ja reipas ihminen, mutta täällä ollessani tunnen itseni todella yksinäiseksi. Tuntuu, että ahdistus vain tulee ja en jaksa pistää sille hanttiin. Olen hankkinut itselleni harrastuksia täältä ja muutama kaverikin on. Tuntuu vain, etten jaksa tehdä mitään kun mikään ei tunnu miltään. Minulla on mukavia kämppiksiä, joiden kanssa olen aika paljon tekemisissä, mutta eipä jatkuva ahdistukseni purkaminen heihinkään oikein innosta. Se kun ei ole mitään mielenkiintoisinta kuunneltavaa.
En tiedä, miten pääsisin tästä tunteesta ja olosta eroon. Miksei mikään tunnu miltään? Miksen jaksa tehdä asioita, joista ennen iloitsin? Ja kun teen, huomaan vain sen jälkeen putoavani takaisin tähän tyhjiöön. Olisi mukava keskustella jonkun kanssa joka jaksaisi oikeasti jutella aiheesta. Tunnen itseni niin väsyneeksi tähän kaikkeen.
En tiedä, miten pääsisin tästä tunteesta ja olosta eroon. Miksei mikään tunnu miltään? Miksen jaksa tehdä asioita, joista ennen iloitsin? Ja kun teen, huomaan vain sen jälkeen putoavani takaisin tähän tyhjiöön. Olisi mukava keskustella jonkun kanssa joka jaksaisi oikeasti jutella aiheesta. Tunnen itseni niin väsyneeksi tähän kaikkeen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ota varaukko .
Tilanne on väliaikainen, kyllä sinä pääset vielä turvalliseen kainaloon. Älä turhaa murehdi, vaikka olosi olisi turvaton. Tuollaiset tilanteet kasvattavat ja kehittävät ihmistä, olet varmasti uusi ihminen tuon kokemuksen jälkeen.
Niin minäkin koin kun olin vaihdossa. Laskin päiviä, että pääsen takaisin Suomeen. Onneks se ei kestänyt kuin kaks kuukautta.
Yritä nyt kuitenkin tutustua vähän sikäläiseen kulttuuriin/nähtävyyksiin jne. Minä ainakin olen hyvilläni, että kävin esim. kyseisen miljoonakaupungin valtavassa taidemuseossa sekä eläintarhassa yms.
Itse kävin vuoden verran toisella paikkakunnalla työssä, ja ehti se yksinäisyyden tunne tulla siinä varsin monesti. Elämä tuntui sellaiselta puolielämältä, jossa ei ole mitään järkeä. Työni liikkuvuuden takia en voinut edes lemmikkiä ottaa yksinäisyyden tunnetta lievittämään. Yritin kyllä tutustua paikallisiin, kävin kirjastossa, elokuvissa ja nähtävyyksiä katselemassa. Rangaistukselta tuo kokonaisuus silti tuntui.