Naiset, mitä mieltä olette, jos olet varattu nainen ja ihastunut toiseen varattuun mieheen, niin haluaisitteko, että tämä mies tulisi juttelemaan teille?
Helpottaisiko se oloa, jos saisitte varmuuden, että toinen tuntee samoin?
Helpottaisiko se oloa, jos saisitte varmuuden, että toinen tuntee samoin?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Tottakai toivon, että mies tulisi juttelemaan ja kyllä haluaisin varmuuden hänen tunteistaan.
Mutta miksi? Helpottaisiko tuo oikeasti? Itsestä alkanut tuntumaan siltä, että mitä vähemmän tietää sen parempi.
No mitä sitä sitten kyselet, jos tunnet noin?
Itse haluaisin ainakin jutella, selviäisi ehkä muutama asia ja tunteet saisi järjen kaverikseen. Ja ehkä paljastuisi, että ne kemiat on ihan höpöä.
Etkö sä tiedä itse, mitä haluat ? Eihän kukaan tiedä, mitä sun elämälle pitäisi tehdä. En mä ainakaan kysele muilta tunneasioitani...täältä varsinkaan
Ihastuminen on kaunis tunne kaikesta huolimatta. Tietämättä voi menettää uskoa tärkeisiin asioihin, vähän kylmettyä. Tietämällä tulee surullinen, ehkä repivä olo, mutta ei ihmisenä kylmety. Kertominen on lämpimämpää ja repivämpää. Kylmettyminen ei tunnu yhtään paremmalta enkä usko, että elämä olisi paras elää kylmänä.
Pikku ihastumisen takia en tekisi yhtään mitään.
Jos olisin syvästi rakastunut, tilanne jatkunut vuosia ja tietäisin vastapuolen samanlaisista tunteista, ilman muuta haluaisin keskustella.
Itse elän jälkimmäisessä tilanteessa.
Mä elän myös tilanteessa ,jossa rakkaus kestänyt vuosia..toisen tunteet kuulemma samat.
Mutta,hän ei halua jutella . Ei edes kuulla minusta. Sepä vasta raastavaa on .
Jokainen tekee omat valintansa ja ne on vaan hyväksyttävä...ja yritettävä ymmärtää asiat myös sen toisen osapuolen näkökulmasta. Raastavaahan se on, mutta hän ehkä toimii oman moraalinsa mukaan ja ei kai häntä siitä voi moittia.
Voimia sinulle! :)
Moraali se on minullakin..silti haluaisin aina selvittää asiat perinpohjin! Mutta,sehän on ihan sama narisenko siitä vai en ...
Helpottaisi vaan tilannetta ,joka joskus kuitenkin tulee vastaan. Sitä joskus tapaa yllättäen ja minä en ainakaan tiedä miten suhtautua ihmiseen ,jota rakastaa ja jolle et kuitenkaan ole edes olemassa enään.
Moraalia on monenlaista,ratkaisuja ja ihmisiä. Olen yleensä "ammattiymmärtäjä" ystävilleni...tiedän,että oma vikahan tämä.Kuka leikkiin ryhtyy,se ...yms.
En minä kyseiseltä henkilöltä mitään vaadi /halua.Päätä on lyöty seinään ihan tarpeeksi.Kunhan puran tätä oloa.
Voimia sinulle! :)
Haluan. Kauheinta on se epätietoisuus toisen tunteista, kun itse on korviaan myöten ihastunut ja ajattelee toista koko ajan...
mikä v.itun puberteetti tekee tommosii aloituksia ?
puberteetti on itse hyvä ja menee takaisin koulunpenkille opettelemaan yhdyssanoja ja niiden köyttöä, sori.
Voimia sinulle! :)
koko kysymys. Mitä sen on väliä onko varattu vai ei, jos juttelememaan tulee.
Et kai niin ihastuksen pauloissa roiku ettetkö huomaa jutellessa onko ihastusta ilmassa.
aina, semmosta tilannetta ei olekaan etteikö kannattaisi.
Tähän sanon että kyllä todellakin. Epätietoisuus oikeen ruokkii epämääräisiä tunteita ja kaikki keskeneräisyys vaikuttaa keskittymiskykyyn. Useinhan nuo tunteet on molemmin puoliset ja kumpikin kärsii hiljaa ittekseen.
Itse en tiedä, onko mies varattu, olettaisin kyllä että on.
Väliilä tuntuu tosiaan siltä, että mitä vähemmän tiedän, sen parempi. Olen koittanut ajatella, että meillä on kummallakin omat elämämme tahoillamme, ja että pärjään kyllä tunteideni kanssa, mitäs niitä lietsomaan sen enempää.
Toisinaan taas tuntuu, että olisi hyvä jutella ja vaihtaa ajatuksia. Ja tuo varattu-vaiko-ei -asiakin tuntuisi toisinaan kivalta selvittää. Suoraa en ole kehdannut kysyä, eikä ole tullut mitään luontevaa aasinsiltaakaan aiheeseen, enkä ole alkanut stalkkeriksikaan. Jos tietäisin varmasti, että hän on varattu ja että hänellä on lapsiakin, osaisin ehkä helpommin antaa olla. Toisaalta, jos hän olisikin sinkku, tuntisin oloni varmaan vieläkin rikollisemmaksi tällaisesta henkisen tason pettämisestä. Varsinkin, kun omassa miehessäni ei ole mitään vikaa ja meillä menee oikeasti hyvin, sanoi S24-asiantuntijaraati mitä hyvänsä.
Eli, enpä osaa itsekään sanoa, mikä olisi mielestäni parasta :D.
Minulla vastaava tilanne. Olen varattu ja ihastunut minua vanhempaan varattuun mieheen. Haluaisin jutella hänen kanssaan. Kertoa, mitä ajattelen ja tunnen.
Mutta siis ap:n kysymykseen oma vastaus; toivoisin miehen kertovan tunteistaan, oli varattu tai ei.
En usko sen loppupelissä johtavan mihinkään, tai sitten olen väärässä.
Itse olen sitä mieltä, että ainahan voi jutella!! Ja kannattaa asiat ottaa esille, jos rohkeus riittää :) ei kait siinä mitään menetä. Tietty voi tulla hymy naamalle :) /pettymys, mutta ainakin tietää sitten totuuden ja osaa suunnata omat ajatukset ihan muuhun.
Ehkä olisi parempi kaikille, että varatut pitäisivät ihastumisensa ihan omana tietonaan.
haluaisin tietysti :)
Totta maar; voi kunpa Hän tulisikin juttelemaan, mutta missä?
Tuskin siellä, jossa tapaamme srv:n kerran, emme voi jutella yksinkertaisesti vain näistä ♥asioista
http://www.youtube.com/watch?v=RmA9JP_Zvxw&feature=related
Jos haluat niin mene sitten tapaamaan sitä ihmistä. Miksi asiasta pitää tehdä vaikeampaa mitä se oikeasti on?
Äänet näköjään selvästi juttelemisen puolella. Taisin hakea vain pientä potkua perseelle.:) Ensiviikolla, jos tulee sopiva hetki, niin tulen juttelemaan päivänpäätteeksi. Sydän saattaa jättää muutaman lyönnin väliin, mutta ei sen pahempaa. Jännä miten nämä höpö höpö kemiat, kuten joku mainitsi, voi saada pään pyörälle ilman, että toista edes tuntee.
Kiitokset asiallisista vastauksista. :)
Varattuna naisena ihan vastaavassa tilanteessa ihastuneena varattuun mieheen, olen pohtinut samaa asiaa jo pitkään. Tunteet jäi kertomatta silloin aikanaan, kun asian esille ottaminen olisi ollut paljon helpompaa. Sinisilmäisenä elämään luottavana sitä oletti tunteiden laimenevan ajan kanssa, jäävän jotenkin unholaan. Kun vastapuolen kanssa on kuitenkin tekemisissä kokoajan, kokemuksesta voin kertoa etteivät ne tunteet mihinkään kadonneet. Puhumattomuus taisi vain pahentaa monimutkaista tilannetta entisestään. No puhumisen aika tulee meilläkin vastaan vielä joskus, ennemin ta myöhemmin. Toivoisi tietenkin miehen olevan se joka tekee aloitteen, mutta saas nähdä kuin käy. Jotenkin tämä tunteiden vuoristorata on saatava päättymään se on selvää.
Kun todennäköisesti kumpikin kokee puhumisen hankalaksi, niin ei kannata pitäytyä perinteisissä rooleissa. Se joka ensiksi rohkaistuu ethköön aloitteen keskusteluun.
Äh yritän huijata itseäni. Ei hän halua jutella. Annoin hänelle jo sposti osoitteen, johon olis voinut laittaa postia, jos haluaisi jutella. Ei ole postia näkynyt, joten en kyllä enempää häntä häiritse. :)
Mites kerrotte asianne omille aviopuolisoille tai avopuolisoille.
Katsotteko sen olevan turhaa.
Te leikitte monen ihmisen elämällä.
Voimia sinulle! :)
Ei ole vielä mitään kerrottavaakaan, koska ei ole mitään sellaista tapahtunutkaan.
Tarkoitatko, että juttelusta pitäisi kertoa omalle aviopuolisolle? En tiedä siitä, mutta eihän juttelu ole mitään pettämistä, vaan päinvastoin parhaimmillaan vastuunkantoa omasta itsestä ja omista ihmissuhteista. Oman mielenterveyden kannalta on parasta selvittää asiat puhumalla asianomaisen ihmisen kanssa. Aviopuolisolla ei ole tähän osaa eikä arpaa, mutta luulenpa, että itsekin haluaisin, että jos hän olisi johonkuhun rakastunut sekopäisesti, hän hoitaisi "päänsä" kuntoon eli pyrkisi selvittämään asiansa ennen kuin meidän suhde voisi kunnolla toimia.
Pään työntäminen pensaaseen sopii söpöille pörhöisille pupuille, mutta ihmiset osaavat puhua asioista. Ei muuta kuin puhumaan vaan, kun sopiva tilaisuus koittaa!
leikkii myös monen elämällä , jos tuomitsee, sotkee, tuntemattomien ihmisten elämää ja valintoja.
Miksi pitää jutella ja kertoa ihastumisensa toiselle jolla ei välttämättä ole edes aavistusta asiasta, vai onko oikeasti motiivi päästä viemään ihastusta käytännön tasolle?
Miksi sotkea muita ihmisiä omiin ajatuksiinsa?
Jep en kyllä juttele, koska ihastus on kuitenkin vain ulkonäkötasolla ja siitä on helpompi päästä ylitse, kuin se, että tuntisi vielä muutenkin. Nainen on kyllä upea, mutta hänellä on vain kauneus ja minulla perhe ja rakastava vaimo. Miehet on heikkoja, joten en ala leikkimään tulella.
Jep,ja kannattaa olla luomatta mitään suhdetta siihen upeaan naiseen,koska hänelläkin on kenties tunteet;) Muistaa vaan sen rakastavan vaimon ja perheen ihan heti .Niin sitä toivoisi varmaan kaikki!
Tottakai Sinä hassu, todella toivon et kertoisit ääneen että välität.. ja juttelisit...Olet jättänyt mut pimentoon..
Hitto näitä tunnetiloja, kun heiluu ylös alas. Kyllä hänelläkin on tunteet ja pakko se on vaan mennä juttelemaan. Sanomaan, että olen valintani tehnyt, jos sillä sitten saisi rauhan. Hän sitä kontaktia haki ja ehkä se juuri sai mut vielä enemmän sekaisin, kun ulkonäöllisesti unelmien nainen muuttuukin todelliseksi. Tosin en kyllä tiedä mikä hänen motiivinsa on kun varattuna lähestyy varattua.
Ei välttis tartte olla sensaatiomaista...ei toista voi omistaa, mielestäni voi olla aviopuolison jne. läheisiä ystäviä oikeesti jotka välittää toisesta...ei siis pettämisiä, minusta reilusti kertoa kaikille osapuolille tilanteesta ja olla rehellisiä toisille, kiitos.
Asia voidaan hoitaa niin monella tapaa...
Ei missään nimessä.