Oon pian 19v täyttävä tyttö ja todella yksinäinen. Tämä yksinäisyys rajoittaa mua ja mun todellista luonnetta todella paljon. En tavallaan uskalla näyttää omaa itseäni muille. Tunnen itseni tosi epävarmaksi ja olen yyber ujo. Mulla ei oo kun yksi kaveri (jos sitä kaveriksi voi kutsua) jonka kanssa harvoin olen yhteyksissä vaikka samalla paikkakunnallakin asutaan. Mua on nyt viime päivinä alkanut kovasti myös masentamaan. En haluais tällä hetkellä mitään muuta kuin tuntea että joku tosissaan välittäisi minusta ja kehuisi mua jne. joku joka nostaisi mun itsetuntoa, antaisi valoa elämääni ja tuntisin oloni hyväksytyksi. Tarkoitan tässä nyt sellaista josta saattaisi syntyä myös kauan haaveilemani elämänkumppani. Tai edes kumppani..pelkkä ystävä. Ihan sama. Olisin kuitenkin ikionnellinen!! Mutta tuntuu että mulla ei ole mitään mahdollisuutta sellaiseen. Yksinäisyys on ottanut vallan ja olen muutenkin kovin syrjäytynyt :/ Olisiko kenelläkään minkäänlaisia vinkkejä, lohdutuksia tai neuvoja? Myös teidän omia kokemuksia on aina ilo kuulla.
Yksinäisyys ja haaveilu kumppanista
l0nely0ne
501509
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Tsemppii!
Ymmärrän kyllä sua ihan täysin, itellä päätty viime syksynä melkein 2vuotinen suhde, ja sit joulukuussa muutin uuteen kaupunkiin yms, töit yms ihan hitosti ja tuntuiu ettei mitään yksityisyyt kautta omaa elämää oo pitkään aikaan, ollut ja kaiken näköistä pyörinyt päässä. onneks fb:ssä on jutellu kavereiden kanssa. Ja tosiaan kans pikku hiljaa alkanu kaipailee et löytäs jonkun kenen kanssa viettää koti-iltoja yms. Oletko kokeillut täällä tota treffi osasttoo siellä voi siis ihan kavereitakin hakea. Voimia toivottavast talvi tuo sullle jotain hyvää olet vielä nuori sulla on paljon edessä :)
Voisit saada apua sosiaalisen elämän ongelmiin vaikkapa kognitiivisesta psykoterapiasta. Se voisi olla oikea lääke myös masennukseesi, jonka kanssa olisi parasta hakeutua ajoissa lääkäriin.
EI V*TTU
JOS IHMISET OVAT SUVAITSEMATTOMIA SINUA KOHTAAN JA SYRJIVÄT SINUA (ELI ET SAA KAVEREITA) NIIN MITEN SE SAAKELIN PSYKOTERAPIA AUTTAA MITENKÄÄN???? KYSYNPÄHÄN VAAN!!! VAI ONKO IDEANA TEHDÄ SUSTA LÄÄKKEIDEN AVULLA JOKU ZOMBIE JOKA EI PYSTY TUNTEEN MITÄÄN ENÄÄ EIKÄ VALITTAAN YKSINÄISYYDESTÄ... VOI JEESUS KRISTUS TEITÄ PUOSKAREITA, TAIDATTE MAINOSTAA ITTEÄNNE VAAN TÄÄLLÄ IHMISTEN HÄDÄLLÄ
mulla aikalail samanlaine tilanne ku alottajalla. oon 22v poika. hmm ehkä vielä joskus..
Katos nyt, täällähän näitä olisi. Kirjoita deitti-ilmoitus joko tänne tai tuonne varsinaiseen treffiosioon. Täältä voisit löytää ihan salettiin itelles sopivan yksinäisen poitsun joka varmasti miettii samaa.
Kaksi yksinäistä ja ujoa ihmistä varmasti ymmärtänevät toisiaan hieman paremmin kuin esimerkiksi nuo ekstrovertit.
Itse myös samassa tilanteessa 18vuotias poika tai miehen alku miten haluaa, mutta olen aika yksinäinen ja ujo. Ehkä voisit pistää sähköposti osoitteesi tänne niin voitaisiin jutella kaikesta. =)
joo tääl 18 vuotias tyttö jol on ihan samanlaine tunne, oon niin ujo et mun oikee luonne ei pääse esille. ystäviä ei oikeen ja elämä on tosi yksinäistä ja masentavaa, ois kiva ajatella että kyllä se siitä muttaku alkaa tuntuu et mitä jos tää ei täst muutukkaan vaan oon yksin lopun elämääni. harmittaa koska mun mielestä mussa ei oo mitään vikaa eikä mun luonteessakaan oon vaan niin hiton ujo et vaikee tutustuu ihmisiin :(
Perusta profiili jonka perustella näkisi voisiko joku ryhtyä ystäväksesi. Näen päivittäin paljonkin ihmisiä, mutta mistä sivullinen tietää kaipaako hän juttukaveria.
(Minä voisin olla ikäni puolesta isäsi, eli en ehdota itseäni koska se voitaisiin ymmärtää väärin.)
Mun kissa karkas joskus 5 vuotta sitten. Olen siitä lähtien ollut tosi yksinäinen. Mä huolehdin siitä hyvin mut se ei kai tykännyt minusta joten lähti maailmalle.
Kyllä se varmaan tykkäsi sinusta, mutta se kaipas kissakaveria sun lisäksi. Tai vapaudenhurmaa... kissoja ei oo tarkotettu neljän seinän sisään.
Kaverin kissa, kun oli kiimassa niin hyppäs tuuletusikkunasta kerrostalon toisesta kerroksesta ulos. Samoin parvekkeelta. Ois kantsinu leikkauttaa...
Ei se karkaaminen varmasti sinusta johtunut! Kissa on utelias eläin ja ehkä joku toinen perhe adoptoi sen löydettyään ja nyt se elelee sisäkissana jossain, eikä pääse sinua etsimään. Mitä jos hommaisit toisen uuden kissakaverin?
M22. Olen omassa yksinäisessä tilanteessani todennut, että ihmiset ovat yksinäisiä, jos niillä on jokin poikkeavuus/erilainen piirre itsessään/elämässään. Itselläni näitä on monia ja sen vuoksi eroan "valtavirrasta". Kaikkista vaikeinta on, kun vielä tiedostaa asian ja ei oikeasti kykene piirteidensä puolesta asialle mitään tekemään. Kai sitten vain odotan...
Aloittajan teksti on hyvin tunteella kirjoitettu. Itse kaipaan juuri samoja asioita, että joku edes joskus välittäisi tai osoittaisi kiinnostusta minuun kumppanuuden mielessä. Näin ei ole koskaan tapahtunut.
Uskon vahvasti, että kohdallani naisen löytäminen ei ole ulkoisista asioista kiinni: Huoliteltu ulkonäkö, hienot vaattet, todella terveelliset elämäntavat, terveellinen ruoka, aktiiviurheilija, korkea koulutus meneillään, rahaa on, luovuutta, omaisuutta, hyviä luonteenpiirteitä, elämä kunnossa jne. Mutta sisältä olen täysin kykenemätön asiaa korjaamaan. En vain tiedä miksi olen tällainen. Haluaisin muuttaa sen asian itsessäni, mutta miten? Miten muuttaa näin vaikeaa asiaa itsessään?
Nuoruudessa kavereita (miespuolisia) on ollut, mutta nyt tuntuu tosi pahalta. Minulla ei ole ollut koskaan naispuolista henkilöä edes kaverina. Hyvä jos kaupan kassalla tulee nykyään jotain sanottua vieraammalle naiselle. Haaveilen siitä tunteesta kun joku halaisi ja sanosisi välittävänsä... Se olisi taivaallista. Puhumattakaan siitä, mitä muuta ihminen voi toiselle tehdä saadakseen hänet tuntemaan rakkautta.
Aivan tippa tulee linssiin, kun kertaa faktat itselleen :´(
Well, life goes on, no matter what.
Täällä sitä on oltu jo 29 vuotta ilman parisuhdetta (nainen olen). Näinhän se on ettei kaikki löydä koskaan kumppania. Ahdistavaa ja mielen apeaksi tekee kun ei onnistu löytämään ketään. Eikä yhtään mahdollisuudet helpotu kun ikää tulee lisää ja yhteiskunta on painottunut nuoriin ja kauniisiin ihmisiin. Kyllähän sitä tuntee itsensä kummajaiseksi normaali seurustelevien menevien ihmisten keskellä ja toivoo ettei kukaan huomioisi parisuhdetilannetta.
Haaah, aloin poraan :::D Vituttaa
Eli juu, N19 olen. Aivan tavis olen, en edes mikään ujo. Enkä mikään ihmeellisen rumakaan. Elämänkatsomukseltani hieman hippi ehkä, mikä ei kuitenkaakn ulkoisesta habituksesta välity. Käyn baareissa, siellä vanhat miehet sun muut ahdistelee, mutta joo mitä edes selitän. Olen siis yksin.
Miten tämän alottais... Kesällä olin ekaa kertaa oikeesti rakastunut, luulin että se juttu kestää _pitkään_. No eipä kestäny sitte. Hah! Tyhmä minä. Kun muutin aivan yksin aivan tuntemattomalle paikkakunnalle, niin jätkä sano että hei hei vaan. Tuntuu ihan järkyttävän hirveeltä ku elämäntilanne muuttu niin nopeesti, niin paljon. Eka mulla tuntu olevan kaikki, ja nyt ei oo oikein mitään (okei on mulla jotain jos järjellä ajattelee mut siltä musta TUNTUU).
Nyt täälä on ihan kauheeta olla, varsinki iltasin täälä yksiössä, yksin. Ku olis ees JOKU. Joku jota vähän paijata. Joku joka pitäis hyvänä mua. Sanois just että välittää... ettei olis näin turha ja tyhjä ja kylmä olo. Joku jolle purkaa vitutusta ku kaikki menee päin helvettiä ja joku joka pitää kasassa ku ite on heikko.
Joo, oon toki onnekas kun sain kesällä kokea sen hianon rakkauden tunteen ja joo, oon siitä kauheen kiitollinen... se oli niiiin ihanaa. KAIKKI asiat vaikutti niin paljo paremmilta, isot ongelmat näytti pieniltä.
Äh. En mä tiedä onko mulla ikävä sitä miestä vai sitä rakkauden tunnetta.
Luulen että sitä tunnetta kun tiesi että joku odottaa, tiesi että joku välittää ja kuuntelee ja antaa vähä sitä lämpöö.. Ku oli joku jonka juttuja kuunnella ja jonka jutuille nauraa. Joku johon tutustua hitaasti ja löytää sen luonteesta uusia puolia ja oppia siitä juttuja...
Mietin sitä et kuinka kauan tätä oikein jaksaa tätä tämmöstä ahdistusta. Mä haluan et mun yksinäisyysasia muuttuu, mut miten mä voin muuttaa sitä ite? Pitääkö mun vaan tyytyä odottamaan et tapaan jotenki jossain jonkun?
Haluaisin vaan nukkua.
Lusikassa.
Voiko tähän kumppanittomuuten sit toisaalta ite ees vaikuttaa? Eiks se oo aika sattuman kauppaa et tapaako, ja koska tapaa sen jonkun tietyn?
Enhän mäkään sitä osannu edellisenä päivänä ajatella että "huomenna tapaan miehen johon rakastun"?
Tai siis. Huoh en oikein tiedä mitä selitän. Tää on tälläne sanaoksennus.
Et ei pitäis stressata siitä sillai. Kyl se joskus tapahtuu :) Joku päivä me ei enää ollakkaan yksinäisiä. Näin haluan uskotella. Tai siis uskoa.
Tulipa N19--:n tilanteesta mielee oma tilanne, joka on päinvastanen. Tyttö kun muutti uuelle paikkakunnalle.. jäi vaan sit ikävä. Oltii jo kyl oltu erossa ennen tätä kuukausia.... mut niin..... silti jäin kaipaamaan. ja ois kiva nukkuu jonkun vieres :))
Nyyti.fi oisoitteessa on sinulle monta hyvä vinkkiä ja asiaa,miten tavata toista suku
puolta tai samaa ilman kaljaa tms.tai yhden illan illan tuttuja.Paras on siellä eronneil
le (opiskelijoille)tarkoitettu kohta.Itse olen vastaeronnut eronnut keski-ikäinen mies ja ongelma on sama iästä riippumatta,samoin on miten umpikujasta pääsee.
Käy Nyyti ry:n sivulla,niin näet miten saman ikäisiä ja samanhekisiä voi kohdata,jolloin ajatukset-arvot-suunnitelmat-harrastukset kohtaavat.Sinä olet nuori
ja sinulla on elämä edessässi.Olen kokenut aikanaan saman lähdin sinne missä oman ikäisiäni ja samanhenkisiä liikkuu:valinnan varaa on eikä tarvitse pelätä,että
joku hyväksikäyttäjä tai iskijä haavoittaa sinua.Pää pystyyn 1OnelyOne
Ehkä pelkkä juttelu ammattilaisen esim. kouluterveydenhoitajan kanssa riittäisi. Yhdessä selvittäisitte mistä tuo perimmäinen ujous johtuu ja hän voisi auttaa rohkaisemaan sinua ja auttaa nostamaan itsetuntoasi.
Moi. Haluaisin heti alkuun alkuun mainita, että tuo teksti on kuin itseltäni viety ;). Meinaan annoin eräällä toisella nettisivustolla ymmärtää itsestäni samaa.. Olen itsekin pohtinut syitä miksi olen hieman epävarma itsestäni kuten myös ujo. Toisaalta laitan sen luonteenpiirteen syyksi, osittain jollain tasolla sen, että olen hieman lihava.. Sitäkin olen pohtinut, pitäisikö minun vain yksinkertaisesti nyt panostaa virtuaaliseen kanssakäymiseen, jos se on soveliaampi vaihtoehto, koska olen epävarma? Kyllä toisaalta, mutta ei sinällään, koska haluan oikeata kanssakäymistä livenä. Toisaalta hyvä lähtökohta olisi, jos tekisi alkukontaktin netissä, sitten melko nopeasti voisi yrittää tapaamista..
Kerron hieman omasta tilanteestani; Noin pari vuotta sitten tutustuin facebookissa erääseen naiseen, joka taitaa olla nyt 21-vuotias. Olin hyvin salaperäinen, koska en uskaltanut pitää omaa kuvaani siellä, koska ajattelin olevani joka kuvassa "tyhmän näköinen. Tämä siis sitä kuuluisaa epävarmuutta. Kyseinen nainen siis asui/asuu viereisessä kaupungissa. Minulla on epäilys, että hän saattoi kiinnostua salaperäisyydestäni, ja alkoi selvittää paremmin, kuka olen. Olen itse siis karvan alle 30-vuotias. En ainakaan itse koe olevani kovinkaan ruma, en tiedä mitä ajattelen sitten kuvastani netissä; että kadulla ihminen ei voi kovin tarkasti katsella jokaista kasvoni yksityispiirrettä, mutta kuvastani netissä voi etsiä jokaista vikaa kasvoistani. Tiedän, tämä kuulostaa sairaalta. Olen miettinyt meneväni takaisin facebookiin uudella profiililla, koska minulla on jo ainakin 2 profiilia siellä, oikeilla nimilläni, tietenkin, mutta kuvattomia, enkä jaksa niitä enää yrittää palauttaa, koska salasanat unohtunut. Lisäksi olen ymmärtänyt, että en voi enää etsiä kyseistä naista facesta, koska hänen profiilinsa näkyy vain hänen kavereilleen. Eli siis turha mennä sinne enää?
oon 16v pää tyhjänä ei keksi mitään ku, kukaan ei ole tosi ihminen.
mailma on paha. aivan ärsyttää olla olemassa täs kuppases mailmas.
minä ymmärän kaikki yksinäiset. Yksinäisten vika ei ole että o yksin VAIN Muitten jotka ei tiedä tosi arvoja.
Minä ymmärän :)
itelläki tympii ku kukaan ei tajua
Voi hyvät hyssykät. Ei talvisotaakaan voitettu tuollaisella vinkumisella.
Laske vaikka matematiikkaa 6h päivässä ja se tekee sinut onnelliseksi.
Ota tähtäimeen joku opiskelupaikka ja toteuta se.
Ei saa luovuttaa koskaan.
Näistä nykyajan nuorista ei ole mihinkään.
Pelkkää bilettä, alkoholia, seksiä bb:tä ja idolsia vaan. Nuoret on sosiaalisesti täysin vammaisia kyllä nykyään. Kyllä olette yksinäisyytenne ansainneet.
Jatka taistelua!
Nyt kyllä puhuu henkilö, joka ei tiedä ihmisistä ja yksinäisyydestä yhtään mitään!
Olen yhden noista aikaisemmista "surutarinoista" kirjoittanut ja vastaankin sinulle nyt ihan uhrin näkökulmasta:
"Ei talvisotaakaan voitettu tuollaisella vinkumisella" -En ehkä ole sodassa ollut, mutta varusmiespalveluksessa rankimmasta päästä, vieläpä aliupseerina kotiutettu kersantin jämät hihassa. Puolet palveluksesta ryhmien ja joukkueiden johtamista.
"Laske vaikka matematiikkaa 6h päivässä ja se tekee sinut onnelliseksi." -Kyllä, näin olen monesti tehnyt, painottuen enemmänkin ehkä fysiikkaan. Lukioaikana varsinkin rakasti laskemista ja siitä seuraavaa onnistumisen tunnetta. Mielenkiinto vieläkin yllä.
"Ota tähtäimeen joku opiskelupaikka ja toteuta se." -Lukiosta selvisin sen verran hyvin, että pääsin opiskelemaan teknilliseen yliopistoon. Kolmatta vuotta mennään eli vauhdissa pysytty mukana.
"Ei saa luovuttaa koskaan." -Monelle onkin enemmän se aloittamisen kynnys jo liian korkea.
"Näistä nykyajan nuorista ei ole mihinkään.
Pelkkää bilettä, alkoholia, seksiä bb:tä ja idolsia vaan." -Listasit juuri asiat, joista yksikään ei kuulu elämääni! Et ilmeisesti näe yhtälöä yksinäisten ja muiden välillä.
"Nuoret on sosiaalisesti täysin vammaisia kyllä nykyään." -Yhteiskunnan paine, stereotypiat, oletukset, toiset ihmiset ym. ovat ajaneet meidät tähän tilanteeseen, emme me itse!
"Kyllä olette yksinäisyytenne ansainneet." -SINÄ et ansaitse keneltäkään ihmiseltä kunnioitusta, et minkäänlaista! Tänne palstalle kun tulet täysin asiattomana jo valmiiksi maassa olevia ihmisiä solvaamaan. Ääliöille on oma palstansa!
Näin on!
"-En ehkä ole sodassa ollut, mutta varusmiespalveluksessa rankimmasta päästä, vieläpä aliupseerina kotiutettu kersantin jämät hihassa. Puolet palveluksesta ryhmien ja joukkueiden johtamista."
Justiinsa joo. Et sitten tajunnut, että
tärkeintä on yhteishenki ja nimenomaan se, ettei kaveria jätetä. Aina mosurista Mannerheimiin. Nykyäänhän kakarat ei osaa mitään, mutta vaatii kaiken.
Poliitikotkin myyvät Suomen halpaan hintaan.
"-Yhteiskunnan paine, stereotypiat, oletukset, toiset ihmiset ym. ovat ajaneet meidät tähän tilanteeseen, emme me itse!"
Olet sitten luovuttanut ja alkaa syyttää muita. Kyllä te itse vingutte sitä ja tätä kun ei teillä ole kaikkea mitä muillakin. Ihan itse olette syypäitä. Kyllä kun katsoo nykynuorten menoa niin ihan kieroutunuttahan se on. Ei mitään tapoja. Lyhytnäköistä oman edun tavoittelua. Pahinta on, että nämä nuoret kusipäät vielä päättävät ihmisten asioista aina eduskuntaa myöten.
Sitten nämä yksinäiset nuoret itkee kun eivät pääse porukoihin tai kusipäiden porukkaan mukaan ja tekevät kaikkensa jotta pääsisivät. Kyllä on tekopyhää. Parempi yksin kuin huonossa seurassa sanon minä. Kyllä elämä opettaa jokaiselle joskus että olemme täällä muita varten. Katkeraa kalkkia teille nuoret kusipäät. Sitä niittää mitä kylvää.
Saisko pillua?
Just, nyt sekin selvis ! Ei se yksinäisyys olekaan pointti, vaan pillun puute näköjään.
Täälläkin yksinäinen 19 v nuori nainen. Et todellakaan ole ainoa. Itse en ehdi paljon miettimään tätä yksinäisyyttä, kun kumminkin täytyy elääkkin ja edetä elämässä eteenpäin. No, ei tämä yksinäisyyden tunne minnekkään katoa, vaan se aina siellä taustalla. Voimat alkaa vaan olla välillä aika loppu, varsinkin nyt kun on rankka elämänvaihe. Pyörtyisin ilosta jos saisin edes yhden ystävän :) Poikaystävästä puhumattakaan :) Mutta nyt taas takaisin maan pinnalle. On vähän turha rakennella mitään pilvilinnoja, sattuu vaan sitten vielä enemmän, kun on kuvitellut kaikenlaista ja sitten asiat ovatkin lopulta aivan toisin.
Toisaalta olen myös "kadottanut" muutamia mielenkiintoisia ihmisiä. He ovat vain yhtäkkiä hävinneet elämästäni. Ja siitä toiselle paikkakunnalla muutosta en ole toipunut vieläkään. Siellä entisellä paikkakunnalla asiat olivat vielä ihan hyvin ja oli seuraakin. Nyt ei ole enää mitään. Monesti olen todennut sen, että elämä olisi ollut mukavempaa sillä pienellä paikkakunnalla. Nyt olen "hukkunut" tähän kaupunkiin ja yksinäisyyden tunne on arkipäivää. No, kai tästä selvitään. Voimia vaan kaikille!
Veteraani1939 voisi nyt hiukan takoa järkeä kalloonsa! Teet aivan perättömiä oletuksia ja johtopäätöksiä.
-Kersantin natsatko saa sillä kun ei välitä alaisistaan ja yhteishengestä? Liikkuuko päässäsi yhtään mitään! Oletko edes tietoinen mistä armeijassa on kyse? Kävisit vaikka sen uudestaan tämän vuosituhannen puolella, niin huomaisit.
-Mainitsin "toiset ihmiset" vain yhtenä mahdollisuutena monesta. Tarkoitan tuolla "emme me itse", sitä että emme voi muuttaa luonnettamme tahdonomaisesti, sen on tapahduttava ympäristön vaikutuksen alaisena.
Kohdistat nyt kaiken tekstisi koko nuorisoon. Eli kaikkiko olemme kusipäitä, tekopyhiä, lyhytnäköisiä kakaroita? Koitappas nyt IHAN OIKEASTI miettiä asiaa realistisesti! Näinkö asiat oikeasti ovat? En kiellä sitä, etteikö tuollaisia ihmisiä ole, mutta niitä onkin sitten vain murto-osa! Pysytään nyt kuitenkin siinä toisessa osassa eli meissä normaaleissa ihmissuhteita kaipaavissa.
Voisit nyt oikeasti lopettaa kirjoittelun, koska siinä ei ole mitään järkeä! Mitä sinä hyödyt tai saat tyydytykseksi kun tulet tänne negatiivisista asioista puhumaan? Parannatko sillä ihmisten mieliä ja jaat hymyä?
Sanoisin, että olet itse tekstisi kaltainen, syrjäytynyt, yhteiskunnasta välittämätön henkilö. Katoa keskuudestamme ja pysykin poissa!
Raamatussa sanotaan osuvasti:
100 lyöntiäkään ei paranna tyhmää!
Onneksi mosuriparat saavat armeijassa kykyjään vastaavia hommia.
Rivien välistä on luettavissa, että sinun kuuluisi käydä se armeija uudestaan. Hinkkaisit hammasharjalla vessoja vuoden.
Jospa vaikka ymmärtäisit mitä yhteishenki tarkoittaa.
Kyllähän nämä nykyajan nuoret on juurikin kusipäitä vailla omaa tahtoa.
Kaikki pitää saada mulle heti ja muista viis. Ei siihen ole pakko mennä mukaan.
Ei ole pakko katsoa bb:tä. Ei ole pakko mennä polkemaan muita, ettei itse joutuisi. Ei ole pakko valittaa yksinäisyyttään täällä vaan ottaa se oma ruumis ja kuljettaa se ihmisten ilmoille ja sanoa vaikka hei. Ei ole pakko olla sosiaalisesti vammainen itse, vaikka muut olisivat. Ymmärrän, että nykyajan aliupseeri taipuu ympäristön paineiden alla.
Mutta me ei taivuttu silloin syvärillä!
Ennen vanhaan elämä oli varmasti parempaa ja ihmiset fiksumpia. Mistähän se johtuu, että suurinosa nykyajan nuorista on kusipäitä? Syynä kenties yhteiskunta ja kasvatus? Jokin on pielessä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että me yksinäiset nuoret olemme aivan eri porukkaa kuin nuo ''idiootti''-porukat, koska ollaan tavallaan eristyksissä heistä. Sen voi miettiä ihan maalaisjärjellä :)
Niin ja vielä se, että ei me varmaan kusipäiden porukkaan edes haluta. Siksi ollaan yksin ja ''valitetaan''. Se on iha normaali asia kaivata jotakuta (samankaltaista, samassa tilassa olevaa), koska ihminen ei ole tarkoitettu olemaan yksin.
Olette yksin kun haikailette olevanne jotain mitä te ette ole.
Teillä ei ole itseluottamusta.
Mene sinäkin kylille tyttöjä vikittelemään.
Ehkä jopa saat emännän taloon jonain päivänä.
Toisaalta ei näistä nykyajan velliperseistä enää tiedä.
Menen nukkumaan
Olen jo "ikämies"sinkku ja elämäni on tyydyttävää/välttävää.En tajua miksi ihmiset pitävät parisuhdetta niin tärkeänä kun hyvin tiedetään että puolet avioliitoita päätyy eroon ja siihen toiseenkin puoleen liittyy paljon vaikeuksia,on riippuvuutta,valtatais-
telua,alistamista/alistumista,väkivaltaa,kulissien ylläpitoa jne.
Ystäviä minulla ei ole,vain kavereita ja tuttuja.Parhaiten em.ihmisten itsekeskei-
syyden huomaa Facebuukissa:minä tein sitä,minä tein tätä,minä minä minä.....
Muiden edesottamuksiin otetaan kantaa vain jos siihen keksitään omasta mieles-
tään hauska kommentti.
Ollaan niin humoristii että....
Ihmissuhteiden pointti on hauskuus ja seksi.
Moi!
Mulla on vähän sama tilanne,tuttuja löytyy muttei ainuttakaan ystävää.
Ongelmaa en siitä kuitenkaan tee,viihdyn kyllä hyvin itsekseni joten se on plussaa itseni kannalta.
Naisystävä kyllä löytyy, siis ollut jo 20 vuotta ja toimeen tullaan,heivasin ns. huonot kaverit aikoinaan pois ja se oli hyvä ratkaisu,en kaipaa niistä ketään.
Tietysti olisi kiva saada joku järkevä ja luotettava ystävä mutta ne on niin harvassa,jopa harvemmassa kuin naisystävät.
Täällä yksi yksinäinen myös. M/21. Olen todella yksinäinen, vaikka koen olevani pohjimmiltani hyvinkin kiltti ja mukava. Ongelmani lienee se, että en ole "siisti." Ja lisäksi, ei täällä Porvoossa oikein ole mitään sosiaallista menoa. Baareja muutama, mutta porukka siellä täysin teiniperseitä. Vitusta olla yksin, mutta ei sille voi oikein mitään...
Tsemppiä aiheen aloittajalle, voi kun voisin tavata sinut...
Täällä myös yksinäinen mies Porvoon seudulta.
Niin, tilanne voisi tietysti muuttua sillä, jos haluaisi ottaa yhteyttä ihmisiin. Mutta monesti sitä vaan sulkeutuu niin, että sitten itkee yksin yksinäisyyttään eikä haluakkaan tavata ketään. Eihän tässä ole mitään uutta. Terkut Helsingistä.
jos haluat että joku sua kehuu ja nostattaa sun itsetuntoa - mene baariin. siellä on miehiä heti sua kehumassa ;)
Vieläkin se Veteraani1939 jaksaa! Uskomatonta! Tässä voisi nyt joku muukin tervejärkinen seisoa tuota ääliötä vastaan! Alkaa olemaan aika toivotonta tämä touhu sinun kanssasi.
Lisää ja lisää ja LISÄÄ vain tulee perättömiä väitteitä!!!! Naurattaa aivan kun lukee tekstejäsi! YKSIKÄÄN sanomasi väite ei OIKEASTI siis OIKEASTI pidä ainakaan minussa paikkaansa ja nuorena ihmisenä nuorisoa nähneenä voin myös väittää ettei kyllä valitettavasti monessa muussakaan! Varsinkaan meissä yksinäisissä!
No, onneksi olen itse sen verran järjissäni, että TIEDÄN kuinka asia on ja se ei ainakaan ole kuin sinä sen näet! Itse fiksuna ihmisenä ottaa todella kipeää kun solvaat meitä!
Vieläkin väität KOKO NUORISOA kusipäiksi! Koita nyt siellä mätänevissä pähkinäaivoissasi käyttää edes yhtä vaivaista aivosolua ja miettiä onko asia näin. Mekö siis KAIKKI olemme kusipäitä? Edelleen sanon, että näitä "kusipäitä" on vain murto-osa nuorisosta!
Oikeasti sieppaa todella syvältä kun joku väittää tuollaista vakavalla naamalla.
Mikä tarkoitus sinulla on kirjoitella tällaisia perättömiä viestejä? Sen haluaisin tietää.
No, älkää yksinäiset hänestä välittäkö, nämä vanhukset kun eivät ole kovinkaan vahvasti enää järjissään tuossa iässään eli menee sen piikkiin tuo Veteraani 1939:n lääkehouruilu vanhainkodissa.
Miksi itket sitten täällä?
Mene sinne baariin ja pokaa vaikka se pubiruusu kotiisi.
Saatpahan edes jotain seuraa.
Meidät on tarkoitettu toisiamme varten.
Jos irtaudut todellisuudesta ja roikut vain netissä niin sinusta vähitellen tulee itsekeskeinen pikkusielu eli kusipää kuten nämä nykyajan nuoret tuppaa olemaan. Se, ettet edes yritä etkä luota itseesi kertoo kaiken. Olet pikkusieluinen kusipää.
Mitään pitkäjänteistä ei voida ponnistella, mutta se taatanan facebook ja nettipuhelin pitää olla, jotta voi päivittää narsistista profiiliaan ja jauhaa paskaa kavereiden kanssa. Sitten itketään kun ei ole rahaa kun kaikki on mennyt ryyppäämiseen ja totta kai otetaan lohduksi pikavippi.
Kyllä nykyajan nuoret kuvastaa tätä paremminvointivaltiota paremmin kuin hyvin.
Opetelkaa perusasiat. Päivää sanotaan vanhemille ihmisille ja käyttäydytään niin että otetaan huomioon myös muut. Pitäkää heikoimmista huolta. Älkää olko vain hiljaa ja varsinkaan älkää jääkö yksin nettiin itkemään kuin vinkuva aliupseeri. Vaikuttakaa hyvää!
Katsokaa vähemmän myös bb:tä. Siinä talossa ei äly asu. Lukekaa vaikka matematiikkaa. Rukoilkaa ja tehkää työtä.
Tässä ohjeeni nykyiselle kusipäiden sukupolvelle. Tiedän, että heidän narsisminsa ei kestä kritiikkiään ja heidän pikkusieluisuudella ei ole rajaa, mutta kyllä elämän katkera kalkki tulee olemaan kovaa. Sen sanon, koska tiedän vanhana ja viisaana, että ihminen voi oikeasti olla onnellinen vain jos tekee muut onnelliseksi. Muu on vaan feikkiä ja suoraan sanoen paskaa.
Hyvää elämää teille suomen toivot.
Olette totisesti yksinäisyytenne ansainneet jos ette taistele!
EI JUMALAUTA! Nyt menee niin sairaaksi tuo sun touhu! Mieti nyt mitä saat aikaan kirjoittelullasi! Aina kun luen kirjoituksiasi, menee päivä pilalle! Sitäkö sinä haluat? Jos oikeasti haluat motivoida, kehittää ja "Vaikuttaa hyvää", kuten itsekin sanoit, niin et todellakaan sitä syyttämällä ja haukkumalla saa aikaan. Luulisi jo, että näinkin "vanhalle ja viisaalle" tuo asia olisi selvää. Rohkaisemalla ja kertomalla neuvoja se onnistuisi.
Itken täällä, koska haluan tuntea edes vähän lohdutusta tilanteeseeni. Näistä kirjoituksista (toisin kuin sinun) voi saada jopa motivaatiota yrittää enemmän.
Järjettömiä oletuksia näköjään vieläkin seuraa, no omalta kohdaltani voin niihin vastata seuraavasti:
- Baareistako yleensä löytää sen elämänsä rakkauden, jonka kanssa viettää loppuelämä?
- En todellakaan roiku vain netissä: urheilen melkeinpä joka päivä, koulussa aina arkena, töissä koulun ohessa, viikonloppuisin tapahtumissa, sukulaisissa käyntiä, setäni kanssa firman pyörittämistä, elokuvissa, kaupoissa, syömässä jne... Ystävien kanssa näitä olisi hienoa viettää.
- Ei ole facebookia eikä nettipuhelinta (skype).
- En juo alkoholia ollenkaan ja rahat menee paljon tärkeämpään.
- Pikavippejä en ole koskaan ottanut, enkä ota!
- Ovia availlaan vanhuksille ja muille päivää-toivotusten kera.
- BB on maailman turhin ohjelma.
- Luen matematiikkaa (DI-opinnot).
- En ole uskonnollinen. En kuulu kirkkoon.
- Töissä koulun ohessa.
- Autan sukulaisia heidän ongelmissaan, ystäviäkin auttaisin, jos niitä olisi.
Näin, kumosin KAIKKI väitteesi kusipää-tyypistä.Onko sinulla vielä perättömiä väitteitä, joka tekee minusta kertomasi "kusipään"?
Voin kertoa millainen olet: Olet esihistoriallinen vanhus, joka ei ole sotaa nähnytkään ja elelee vanhainkodissa, koska ei ole ketään läheistä. Kukaan ei välitä sinusta. Eksynyt tänne palstalle yksinäisyytensä takia. Tuntemasi muutamat nuoret ovat juurikin näitä kusipäitä, joiden pohjalta väität kaikkia kusipäiksi. Perämettällä elänyt elämänsä ja nähnyt vain muutamia ihmisiä. Olet yhteiskunnan pohjasakkaa. Vanhuuden höperyys on iskenyt jo aikoja sitten - lääkkeillä yritetään pitää sinut tässä maailmassa.
Noin, miltä tuntuu nämä tällä kertaa minun latelemani perättömät väitteet kohdallasi?
hyvä trolli hermanni
- Ei ole facebookia eikä nettipuhelinta (skype). Hyvä! Selkärankainen nuori olet.
- En juo alkoholia ollenkaan ja rahat menee paljon tärkeämpään. Joskus kyllä kannattaa juoda, jotta saisi vokoteltua ämmiä. Ei elämä ole niin vakavaa, että vain sen yhden ainoan kanssa pitäisi kaikki jakaa. Kyllä ne baari-naisetkin arvon ansaitsevat. Toisiamme varten eletään kuitenkin. Kaikki messiin mukaan. Ei se vaimo ja mahdollinen rakkaus kuitenkaan varmaan pahasta ole. Huumorintajua tarvitaan ihmissuhteissa, jottei tulisi pikkusieluks.
- Pikavippejä en ole koskaan ottanut, enkä ota! Hyvä periaate!
- Ovia availlaan vanhuksille ja muille päivää-toivotusten kera. Loistavaa!
- BB on maailman turhin ohjelma. Näin on.
- Luen matematiikkaa (DI-opinnot). Erittäin hyvä.
- En ole uskonnollinen. En kuulu kirkkoon. Ei Jesse pahaakaan tee ja ehkä voisit tavata seurakunnassa samanhenkisiä mimmejä kun baarit ei sinua kiinnosta.
- Töissä koulun ohessa. Ei sinänsä meriitti, mutta onneksi olkoon. Nykyään on hyvin vaikea saada töitä.
- Autan sukulaisia heidän ongelmissaan, ystäviäkin auttaisin, jos niitä olisi.
Kyllä tuollainen kaveri saa ystäviä. Laajenna katsantokantaa ja luota itseesi.
Ei tämä elämä kauan kestä, joten voit huoletta puhua kenelle haluat.
Ei sinussa ole yhtään mitään vikaa. Silti mangut. Ei ymmärrä. Ehkä sielun sisimmässä haikailet kusipäiden elämäntyyliä kuitenkin.
Jossain mättää. Voisit hyvin olla ylpeä itsestäsi ja tuoda itseäsi enemmän näytille maailmalle. Olla kaveri jollekin. Eikö me kaikki olla yksin? Tämä on juurikin se taistelu.
Paskat tuo mikän veteraani ole kuin korkeintaan omissa kuvitelmissaan.
Ja pilasi hitusen tämän viestiketjun mielialaa. Mistä lie löytänyt tämänkin ketjun ja päättänyt tänne kirjoitella. Todennäköisesti googlettanut "Yksinäisyys", koska itsekin on sellainen ja hakee muita solvaamalla itselleen parempaa itsetuntoa. Sellaisiakin ihmisiä on.
NIINKÖ
Tuntuu niin pahalta kun olen todella ihastunut yhteen mua 4 vuotta nuorempaan tyttöön mutta en uskalla tuoda tunteitani julki tai osoittaa sitä millään tavalla kuinka ihastunut olen.
En varmaan koskaan uskalla tehdä mitään koska olen ollut tällainen koko ikäni. Tuntuu tosi kurjalta kun ihastuu/rakastuu johonkin ihmiseen ja tietää ettei koskaan voi olla hänen kanssaan. Enhän voi tietää olisiko se ihminen edes yhtään kiinnostunut minusta.
Pelkästään sekin että pääsisin halaamaan tätä tyttöä/naista tuntuis aivan taivaalliselta tai se että saisin nukkua hänen vieressä. Tilanne on se että en välttämättä näe häntä enää koskaan. :( Mitäpä silläkään toisaalta väliä kun en uskalla tehdä mitään aloitteita.
vuotta nuorempana kuin sinä,ihastuin kanssa 4 vuotta nuorempaan tyttöön,jota pääsin jopa halaamaan ja pussaamaan ja hän antoi ymmärtää kaikkea että jatkettas tapaamista mutta sitten ei enään nähtykään.......kaverinsa ilmeisesti sai muutettua käännettyä hänen päänsä.
jälkeen päin toivoin ettei olis ikänä tavattukaan.tuntuu vaan pahemmalle kun saa vähän "maistijaisia" muttei muuta....
Ole iloinen että olet naispuolinen. Naisille miehet tulee aina juttelemaan eikä naisen tarvitse kuin valita kiinnostavin miesyksilö. Miehille taas naiset ei tule juttelemaan koskaan, joten jos olisit ujo mies niin hyvin todennäköisesti olisit yksin loppuikäsi, niin kuin minäkin.
Olen yksinäinen...