Hallitus kysyy

Sitä huonompi soppa mitä useampi kokki. Tämä viisaus pätee myös kuntamalliin.

Kepu haluaisi käyttää mallissaan useita kokkeja. Olisi ns. kotikunta, jonka tehtäväksi jäisi pikkuasioiden kanssa näpertely. Sitten olisi maakuntahallinto, joka päättäisi maakunnan kuntia koskevista suurista asioista eli sote-palveluista. sitten olisivat sairaanhoitopiirit erikoisaaraanhoitoa varten ja vielä valtio muuta hallintoa varten.

Kepun mallissa ylivoimaisesti tärkeimmät asiat siirtyisivät kunnallisesta päätöksenteosta pois kokonaan. Vaaleilla valittava maakuntahallinto keskittäisi palveluja, koska yleensä maakuntien keskuspaikkakunnilla asuu eniten väkeä eli ne ovat niitä suuria kuntia maakunnassa. Pienten kuntien ääni jäisi kokonaan kuulematta, koska maakuntavaaleissa voisi käydä niin, että pienet kunnat eivät saisi välttämättä edes edustajaa maakuntatasolle, jos vaalit ovat maakunnalliset. Kun vahvassa peruskuntamallissa kunta saisi aina itse ratkaista asiat, maakuntamallissa voisi joillekin kunnille käydä niin, ettei niillä ole mitään sananvaltaa asioissa, kun isommat kunnat jyräävät päätökset.

Edellä oleva kritiikki ei koske mitenkään pelkkää hallintoa, vaan siinä on kyse demokratiavajeesta. Pienten kuntien ääni ei isoissa asioissa pääse mahdollisesti lainkaan kuuluviin. Ja miksipä maakunnan isot ja vahvat kunnat alkaisivat rahoittamaan pieniä kuntia, kun rahat olisivat niiltä itseltä pois.

Vahva peruskunta sen sijaan päättäisi lähes kaikista asioista. Vain erikoissairaanhoito saattaisi jäädä edelleen jonkin yhteistyöelimen päätettäväksi, koska meillä lienee mahdotonta saada aikaan koko Suomeen taloudellisesti niin vahvoja kuntia, että kykenisivät hoitamaan erikoissairaanhoitotaoauksia, jos näitä osuu yhdelle kunnalle useita.

mielipidepankki kirjoitti:

Sitä huonompi soppa mitä useampi kokki. Tämä viisaus pätee myös kuntamalliin.

Kepu haluaisi käyttää mallissaan useita kokkeja. Olisi ns. kotikunta, jonka tehtäväksi jäisi pikkuasioiden kanssa näpertely. Sitten olisi maakuntahallinto, joka päättäisi maakunnan kuntia koskevista suurista asioista eli sote-palveluista. sitten olisivat sairaanhoitopiirit erikoisaaraanhoitoa varten ja vielä valtio muuta hallintoa varten.

Kepun mallissa ylivoimaisesti tärkeimmät asiat siirtyisivät kunnallisesta päätöksenteosta pois kokonaan. Vaaleilla valittava maakuntahallinto keskittäisi palveluja, koska yleensä maakuntien keskuspaikkakunnilla asuu eniten väkeä eli ne ovat niitä suuria kuntia maakunnassa. Pienten kuntien ääni jäisi kokonaan kuulematta, koska maakuntavaaleissa voisi käydä niin, että pienet kunnat eivät saisi välttämättä edes edustajaa maakuntatasolle, jos vaalit ovat maakunnalliset. Kun vahvassa peruskuntamallissa kunta saisi aina itse ratkaista asiat, maakuntamallissa voisi joillekin kunnille käydä niin, ettei niillä ole mitään sananvaltaa asioissa, kun isommat kunnat jyräävät päätökset.

Edellä oleva kritiikki ei koske mitenkään pelkkää hallintoa, vaan siinä on kyse demokratiavajeesta. Pienten kuntien ääni ei isoissa asioissa pääse mahdollisesti lainkaan kuuluviin. Ja miksipä maakunnan isot ja vahvat kunnat alkaisivat rahoittamaan pieniä kuntia, kun rahat olisivat niiltä itseltä pois.

Vahva peruskunta sen sijaan päättäisi lähes kaikista asioista. Vain erikoissairaanhoito saattaisi jäädä edelleen jonkin yhteistyöelimen päätettäväksi, koska meillä lienee mahdotonta saada aikaan koko Suomeen taloudellisesti niin vahvoja kuntia, että kykenisivät hoitamaan erikoissairaanhoitotaoauksia, jos näitä osuu yhdelle kunnalle useita.

Aikaisemmin sinä puolustit isoja kuntia, etkä uskonut sen haittavaan lähidemokratiaa. Mistä nyt täydellinen takinkäännös?

Ihmettelen kovasti kirjoitti:

Aikaisemmin sinä puolustit isoja kuntia, etkä uskonut sen haittavaan lähidemokratiaa. Mistä nyt täydellinen takinkäännös?

En ole puolustanut isoja kuntia vaan vahvojen kuntien mallia, missä siis kunta on taloudellisesti niin vahva, että se kykenee tuottamaan kuntalaisille tarpeelliset hyvinvointipalvelut. Vahvassa kunnassa voidaan toki huolehtia lähidemokratiasta, jos niin halutaan. Maakuntatasolla sellainen ei ole mahdollista, koska maakunta on eräänlainen ylikunnallinen hallintoelin.

Kepun maakuntamalli on demokratian näkökulmasta vaarallinen ja lisäksi se vain kasvattaa byrokratiaa.

mielipidepankki kirjoitti:

Sitä huonompi soppa mitä useampi kokki. Tämä viisaus pätee myös kuntamalliin.

Kepu haluaisi käyttää mallissaan useita kokkeja. Olisi ns. kotikunta, jonka tehtäväksi jäisi pikkuasioiden kanssa näpertely. Sitten olisi maakuntahallinto, joka päättäisi maakunnan kuntia koskevista suurista asioista eli sote-palveluista. sitten olisivat sairaanhoitopiirit erikoisaaraanhoitoa varten ja vielä valtio muuta hallintoa varten.

Kepun mallissa ylivoimaisesti tärkeimmät asiat siirtyisivät kunnallisesta päätöksenteosta pois kokonaan. Vaaleilla valittava maakuntahallinto keskittäisi palveluja, koska yleensä maakuntien keskuspaikkakunnilla asuu eniten väkeä eli ne ovat niitä suuria kuntia maakunnassa. Pienten kuntien ääni jäisi kokonaan kuulematta, koska maakuntavaaleissa voisi käydä niin, että pienet kunnat eivät saisi välttämättä edes edustajaa maakuntatasolle, jos vaalit ovat maakunnalliset. Kun vahvassa peruskuntamallissa kunta saisi aina itse ratkaista asiat, maakuntamallissa voisi joillekin kunnille käydä niin, ettei niillä ole mitään sananvaltaa asioissa, kun isommat kunnat jyräävät päätökset.

Edellä oleva kritiikki ei koske mitenkään pelkkää hallintoa, vaan siinä on kyse demokratiavajeesta. Pienten kuntien ääni ei isoissa asioissa pääse mahdollisesti lainkaan kuuluviin. Ja miksipä maakunnan isot ja vahvat kunnat alkaisivat rahoittamaan pieniä kuntia, kun rahat olisivat niiltä itseltä pois.

Vahva peruskunta sen sijaan päättäisi lähes kaikista asioista. Vain erikoissairaanhoito saattaisi jäädä edelleen jonkin yhteistyöelimen päätettäväksi, koska meillä lienee mahdotonta saada aikaan koko Suomeen taloudellisesti niin vahvoja kuntia, että kykenisivät hoitamaan erikoissairaanhoitotaoauksia, jos näitä osuu yhdelle kunnalle useita.

Kaikista kunnista ei saada kuntaliitoksillakaan niin vahvoja, että ne kykenevät itsenäisesti järjestämään erityissairaanhoidon. Tämän on myöntänyt nyt Kataisen hallituskin. Se on esittänyt ratkaisuksi jotain lain vielä puuttuessa epäselvää ratkaisua, jossa nämä kunnat luultavasti ostaisivat erityissairaanhoidon joltain muulta kunnalta.

Missä siinä tapauksessa demokratia on? Näillä ostajakunnilla ei ole minkäänlaista edustusta myyjäkunnan hallintoelimissä.

Ne vahvatkaan kunnat eivät todennäköisesti ryhdy rakentamaan omaa keskussairaalaa, vaan järjestävät hoidon nykyisissä keskussairaaloissa. Kuitenkin myös keskussairaala tarvitsee oman hallinnon, koska suuri osa erikoissairaalahoidon kuluista menee sairaalarakennuksen infraan ja miljoonia maksaviin hoito- ja tutkimuslaitteisiin.

Vai meinaatko, että kukin kunta remontoisi jotain tiettyä osaa sairaalasta ja jokainen kunta ostaisi oman hoito- ja tutkimuslaitteen? Palkkaisiko jokainen kunta oman syöpälääkärin ja oman sydänlääkärin? Luultavasti ei, mutta kuka siinä tapauksessa toimisi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työnantajana ja hoitaisi työnantajavelvoitteet. Olisiko samassa keskussairaalassa työskentelevillä lääkäreillä ja hoitajilla useita työnantajia eli jokainen kunta erikseen?

volmari kirjoitti:

Kaikista kunnista ei saada kuntaliitoksillakaan niin vahvoja, että ne kykenevät itsenäisesti järjestämään erityissairaanhoidon. Tämän on myöntänyt nyt Kataisen hallituskin. Se on esittänyt ratkaisuksi jotain lain vielä puuttuessa epäselvää ratkaisua, jossa nämä kunnat luultavasti ostaisivat erityissairaanhoidon joltain muulta kunnalta.

Missä siinä tapauksessa demokratia on? Näillä ostajakunnilla ei ole minkäänlaista edustusta myyjäkunnan hallintoelimissä.

Ne vahvatkaan kunnat eivät todennäköisesti ryhdy rakentamaan omaa keskussairaalaa, vaan järjestävät hoidon nykyisissä keskussairaaloissa. Kuitenkin myös keskussairaala tarvitsee oman hallinnon, koska suuri osa erikoissairaalahoidon kuluista menee sairaalarakennuksen infraan ja miljoonia maksaviin hoito- ja tutkimuslaitteisiin.

Vai meinaatko, että kukin kunta remontoisi jotain tiettyä osaa sairaalasta ja jokainen kunta ostaisi oman hoito- ja tutkimuslaitteen? Palkkaisiko jokainen kunta oman syöpälääkärin ja oman sydänlääkärin? Luultavasti ei, mutta kuka siinä tapauksessa toimisi lääkäreiden ja sairaanhoitajien työnantajana ja hoitaisi työnantajavelvoitteet. Olisiko samassa keskussairaalassa työskentelevillä lääkäreillä ja hoitajilla useita työnantajia eli jokainen kunta erikseen?

Erityissairaanhoito koskettaa suhteellisen vähäistä määrää ihmisiä. Se pitäisi järjestää tässä kokonaisuudessa niin isoksi palakaksi, ettei se rasita yksittäisen kunnan taloutta, mutta varmistaa ihmisten tasavertaisen pääsyn tällaiseen hoitoon. Erityissairaanhoidon voisi minun puolestani vaikka valtiollistaa eli valtio ottaisi vastuulleen sen järjestämisen ja siitä aiheutuvat kustannukset ja vähentäisi sitten vastaavasti kuntien valtionosuuksia siinä suhteessa, mikä tähän palveluun menee. Eli se istuu huonosti kunnalliseksi palveluksi.

mielipidepankki kirjoitti:

Erityissairaanhoito koskettaa suhteellisen vähäistä määrää ihmisiä. Se pitäisi järjestää tässä kokonaisuudessa niin isoksi palakaksi, ettei se rasita yksittäisen kunnan taloutta, mutta varmistaa ihmisten tasavertaisen pääsyn tällaiseen hoitoon. Erityissairaanhoidon voisi minun puolestani vaikka valtiollistaa eli valtio ottaisi vastuulleen sen järjestämisen ja siitä aiheutuvat kustannukset ja vähentäisi sitten vastaavasti kuntien valtionosuuksia siinä suhteessa, mikä tähän palveluun menee. Eli se istuu huonosti kunnalliseksi palveluksi.

Erityis- eli erikoissairaanhoitoa on kaikki se hoito, johon tarvitaan erikoistuneita lääkäreitä, kuten kirurgia, syöpähoidot, mielenterveyshoidot, synnytykset sekä tavallinen poliklinikkahoito mm. sydän-, silmä-, korva- ja lastenosastoilla, joten ei se mitään vähäistä määrää ihmisiä kosketa.

Vaalikeskustelussa hallituspuolueet on päästetty liian helpolla sen suhteen, miten nuo kaikki hoidot muka järjestettäisiin kuntatasolla sen jälkeen, kun keskussairaalapiireistä on luovuttu. Vastausta odotettiin sote-laista, mutta kuten näimme, sitä ei saatukaan ennen kunnallisvaaleja. Ehkä osin tarkoituksellakin, mutta pääosin varmaan siksi, että hallituspuolueet huomasivat, että tuollainen järjestely on mahdoton.

mielipidepankki kirjoitti:

Sitä huonompi soppa mitä useampi kokki. Tämä viisaus pätee myös kuntamalliin.

Kepu haluaisi käyttää mallissaan useita kokkeja. Olisi ns. kotikunta, jonka tehtäväksi jäisi pikkuasioiden kanssa näpertely. Sitten olisi maakuntahallinto, joka päättäisi maakunnan kuntia koskevista suurista asioista eli sote-palveluista. sitten olisivat sairaanhoitopiirit erikoisaaraanhoitoa varten ja vielä valtio muuta hallintoa varten.

Kepun mallissa ylivoimaisesti tärkeimmät asiat siirtyisivät kunnallisesta päätöksenteosta pois kokonaan. Vaaleilla valittava maakuntahallinto keskittäisi palveluja, koska yleensä maakuntien keskuspaikkakunnilla asuu eniten väkeä eli ne ovat niitä suuria kuntia maakunnassa. Pienten kuntien ääni jäisi kokonaan kuulematta, koska maakuntavaaleissa voisi käydä niin, että pienet kunnat eivät saisi välttämättä edes edustajaa maakuntatasolle, jos vaalit ovat maakunnalliset. Kun vahvassa peruskuntamallissa kunta saisi aina itse ratkaista asiat, maakuntamallissa voisi joillekin kunnille käydä niin, ettei niillä ole mitään sananvaltaa asioissa, kun isommat kunnat jyräävät päätökset.

Edellä oleva kritiikki ei koske mitenkään pelkkää hallintoa, vaan siinä on kyse demokratiavajeesta. Pienten kuntien ääni ei isoissa asioissa pääse mahdollisesti lainkaan kuuluviin. Ja miksipä maakunnan isot ja vahvat kunnat alkaisivat rahoittamaan pieniä kuntia, kun rahat olisivat niiltä itseltä pois.

Vahva peruskunta sen sijaan päättäisi lähes kaikista asioista. Vain erikoissairaanhoito saattaisi jäädä edelleen jonkin yhteistyöelimen päätettäväksi, koska meillä lienee mahdotonta saada aikaan koko Suomeen taloudellisesti niin vahvoja kuntia, että kykenisivät hoitamaan erikoissairaanhoitotaoauksia, jos näitä osuu yhdelle kunnalle useita.

Vaihtoehto
Keskustan malli turvaa palvelut koko Suomessa
Kunnallisvaalien pääkysymys on, miten palvelut turvataan koko Suomessa myös tulevaisuudessa. Kuntia ja palveluja on uudistettava. Kiireellisintä on laittaa terveys- ja sosiaalipalvelut kuntoon. Lääkäriin on päästävä postinumerosta tai lompakon koosta riippumatta.

Keskusta haluaa uudistaa hyvinvointiyhteiskuntaa kotikunta-maakuntamallilla.

Keskustan mallissa kotikunnat eli nykyiset kunnat vastaavat lähipalveluista, kuten päivähoidosta, peruskoulusta, kulttuuri- ja liikuntapalveluista ja kirjastoista sekä asumisesta, kaavoituksesta ja työpaikkojen ja yritystoiminnan edellytysten luonnista paikallisesti.

Näistä tehtävistä selviää hyvin niin 11 000 asukkaan Nivala kuin 2 000 asukkaan Karvia.

Keskustan mallissa laajempia hartioita vaativat palvelut hoidetaan maakunnittain. Näitä palveluja ovat esimerkiksi perusterveydenhoito, erikoissairaanhoito, sosiaalitoimi, toisen asteen koulutus, maakunnan tason liikenne-, maankäyttö- ja kaavoitusasiat sekä alueen yhteiset työpaikkojen lisäämiseen ja yrittäjyyden edellytysten parantamiseen tähtäävät toimet.

Terveyskeskus joka kunnassa

Meidän vaihtoehdossamme lääkäriin pääsee edelleen esimerkiksi tutussa terveyskeskuksessa, mutta yhtä hyvin voi käydä naapurikunnan terveyskeskuksessa asioiden hoitamisen lomassa. Jokaisessa kotikunnassa säilyy terveyskeskus.

Kotikunta – maakuntamallissa turvataan katkeamaton hoitoketju, kun raja-aidat perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä poistetaan. Se tarkoittaa esimerkiksi välitöntä kuntoutusta suuren leikkauksen jälkeen. Olennaista on, että koko hoitoketjun järjestämisvastuu on samalla taholla eli maakunnalla. Malli tarkoittaa myös henkilökunnan osaamisen tehokkaampaa hyödyntämistä. Se tarkoittaa käytännössä lääkäripulan helpottumista terveyskeskuksissa ja henkilöstön nykyistä joustavampaa etenemistä eri tehtäviin saman organisaation sisällä. Kustannukset alenevat nykyisiin ratkaisuihin verrattuna.

Hallinto vähenee

Yksi väite kotikunta-maakuntamallia vastaan on ollut hallintohimmeleiden kasvaminen. Se ei pidä paikkaansa. Hallinto kevenee nykytilaan verrattuna. Toinen väite on ollut demokratiavaje. Sekään ei pidä paikkaansa. Keskustan vaihtoehdossa päättäjät voidaan valita maakuntavaltuustoihin samoissa vaaleissa kuin kuntapäättäjätkin. Toinen vaihtoehto on valita kunnanvaltuutetuista kunnan edustajat maakuntahallintoon.

Keskustan mallissa kuntaliitoksia tapahtuu vain vapaaehtoisesti.

Kotikunta-maakuntamalli perustuu tutkittuun tietoon, onnistuneisiin kokemuksiin meillä ja muualla sekä ennen kaikkea kansalaisten toiveisiin palveluista. Keskustan mallilla terveydenhuolto saadaan nopeasti kuntoon ja lähipalvelut turvataan koko Suomessa.

mielipidepankki kirjoitti:

Sitä huonompi soppa mitä useampi kokki. Tämä viisaus pätee myös kuntamalliin.

Kepu haluaisi käyttää mallissaan useita kokkeja. Olisi ns. kotikunta, jonka tehtäväksi jäisi pikkuasioiden kanssa näpertely. Sitten olisi maakuntahallinto, joka päättäisi maakunnan kuntia koskevista suurista asioista eli sote-palveluista. sitten olisivat sairaanhoitopiirit erikoisaaraanhoitoa varten ja vielä valtio muuta hallintoa varten.

Kepun mallissa ylivoimaisesti tärkeimmät asiat siirtyisivät kunnallisesta päätöksenteosta pois kokonaan. Vaaleilla valittava maakuntahallinto keskittäisi palveluja, koska yleensä maakuntien keskuspaikkakunnilla asuu eniten väkeä eli ne ovat niitä suuria kuntia maakunnassa. Pienten kuntien ääni jäisi kokonaan kuulematta, koska maakuntavaaleissa voisi käydä niin, että pienet kunnat eivät saisi välttämättä edes edustajaa maakuntatasolle, jos vaalit ovat maakunnalliset. Kun vahvassa peruskuntamallissa kunta saisi aina itse ratkaista asiat, maakuntamallissa voisi joillekin kunnille käydä niin, ettei niillä ole mitään sananvaltaa asioissa, kun isommat kunnat jyräävät päätökset.

Edellä oleva kritiikki ei koske mitenkään pelkkää hallintoa, vaan siinä on kyse demokratiavajeesta. Pienten kuntien ääni ei isoissa asioissa pääse mahdollisesti lainkaan kuuluviin. Ja miksipä maakunnan isot ja vahvat kunnat alkaisivat rahoittamaan pieniä kuntia, kun rahat olisivat niiltä itseltä pois.

Vahva peruskunta sen sijaan päättäisi lähes kaikista asioista. Vain erikoissairaanhoito saattaisi jäädä edelleen jonkin yhteistyöelimen päätettäväksi, koska meillä lienee mahdotonta saada aikaan koko Suomeen taloudellisesti niin vahvoja kuntia, että kykenisivät hoitamaan erikoissairaanhoitotaoauksia, jos näitä osuu yhdelle kunnalle useita.

Kunnilla 520 lakisääteistä tehtävää. Niistä siirtyisi 20 maakunnille. Eli jäljelle jää 500 kappaletta "näperreltävää".

Eiköhän tuossa vielä riitä' sitä nä'perreltävää.

Kokoomuskessa mietitään ainoastaan sitä kuinka vähäksi kuntamäärä saadaan laskettua tuolla sote uudistuksella.

Tuo DSote ei ole Kokoomukselle eikä hallitukselle mikääm merkittävä asia. SE on ainoastaan astinlauta mahdollisimman pieneen kuntamäärään.

Katrainenhan sanoikin että' se yksi osa kuntaremonttia. Ei siis pääasia vaan yksi osa painostaa kunnat naimisiin toistensa kanssa.