Olen kesästä asti tuntenut ajoittain ahdistuneisuuden tunnetta, erityisesti silloin kun olen yksin. Tuolloin tuntuu, että kaikki asiat (työ, elämä, raha, terveys, ihmissuhteet..) ovat sekaisin eikä mistään tule mitään, vaikka todellisuudessa näin ei ole. Elämänarvojen pitäisi olla kohdallaan, mutta en vaan osaa nauttia niistä ja jostain syystä tunnen ahdistuneisuutta. En vaan tiedä miksi.
Kaksi vuotta sitten avovaimo lähti ja jäin yksin. Viime vuosi kului toipuessa ja olinkin täynnä virtaa tälle vuodelle. Nyt kuitenkin tuntuu, että viime vuonna meni paaljon parempi ja mieli oli kirkkaampi, toisin kuin nyt. Viime vuonna minulle tapahtui enemmän asioita joista nautin, mutta nyt tuntuu, että meno on vaan paikallaan junnaamista. Kesällä minulla oli romanssi, josta kuvittelin kehkeytyvän vakavempaa, mutta toisin kävi ja otin sen vähän raskaasti. Kesän jälkeen ahdistuneisuus vaan voimistui. Nyt en uskalla tutustua uusiin ihmisiin. Tekisi mieli vaihtaa maisemaa/työpaikkaa, mutta en saa itsestäni mitään irti. Ilmeisesti haen jotain. Tuntuu, että olen sulkeutunut ja se viime vuoden positiivisuuskin on kadonnut johonkin. Haluan saada jotain piristystä tähän ahdistavaan elämäntyyliin.
Kaksi vuotta sitten avovaimo lähti ja jäin yksin. Viime vuosi kului toipuessa ja olinkin täynnä virtaa tälle vuodelle. Nyt kuitenkin tuntuu, että viime vuonna meni paaljon parempi ja mieli oli kirkkaampi, toisin kuin nyt. Viime vuonna minulle tapahtui enemmän asioita joista nautin, mutta nyt tuntuu, että meno on vaan paikallaan junnaamista. Kesällä minulla oli romanssi, josta kuvittelin kehkeytyvän vakavempaa, mutta toisin kävi ja otin sen vähän raskaasti. Kesän jälkeen ahdistuneisuus vaan voimistui. Nyt en uskalla tutustua uusiin ihmisiin. Tekisi mieli vaihtaa maisemaa/työpaikkaa, mutta en saa itsestäni mitään irti. Ilmeisesti haen jotain. Tuntuu, että olen sulkeutunut ja se viime vuoden positiivisuuskin on kadonnut johonkin. Haluan saada jotain piristystä tähän ahdistavaan elämäntyyliin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinun pitäisi löytää se perushyväolo ihan itsestäsi käsin. Ei vain toisten ihmisen ja temsien kautta. Toki ihmissuhteet, työ ja terveys kuuluvat lisänä elämään.
Ehkä löysinkin sen perushyvänolon viime vuonna, vaikka muuten olo oli surkea eron jälkeen. Tapasin ystäviä, reissasin ja nautin vapaudesta. Kai se ero tietyllä tavalla helpotti, kun tunsin vapauden tunnetta. Menneen kesän jälkeen kadotin sen hyvänolon tunteen.
Ja psyyke käsittelee asioita sysäyksittäin. Itse uskon niin että alitajunta käsittelee kuin kimpussa asioita: aika välistä päästää paineita pintaan: sitten seraa paussi ja on levon ja torjuntamekanismin vuoro, jolloin tuntuu että on helpompaa vaikka sielun sopukoissa muhii. Varmaan osa melankoliasta liittyy sinulla myös surutyöhön. Ero ja sen läpikäyminen ottaa aikansa.