Jatka kirjettä hänelle

.....Soittaisitkos minulle tai tekstaa, on niin kova ikävä.

.... tulisit jo luokseni. En tiedä, kuvittelitko saaneesi sen taudin minulta. Se luulosi on kuitenkin väärä. Voisimme siis taas laittaa ilolla lihaa piiloon ja jatkaa siitä, mihin jäätiin. Pahasti kesken jäi pikku harrastuksemme ja monta ihanaa tyyliä kokeilematta, siksi sinua niin kovin ikävöin. Ja kyllä mä susta vähän tykkäänkin.

Rakkaani, olet kaikki mitä maailmassani on. En ole aina ollut täydellinen enkä mallikelpoinen mutta aletaan kaikki alusta ja muistetaan miten lähellä oli että olisimme menettäneet toisemme.

Rakkaudella ..

Rakkaani, tahdotko, haluatko, voisitko ..

Rakkaani, tiedän että se mitä tulen kirjoittamaan voi kuulostaa liialta, mutta en kirjoita järjellä, kirjoitan sydämellä koko sielustani.

Et ehkä uskoisi tätä minusta, mutta katsoin pari päivää sitten elokuviin yhdessä meneviä perheitä, äitejä ja isiä lapsineen ja mietin millaista se olisi viedä oma lapsi tai lapset elokuviin. En ole koskaan kokenut olevani äiti-ihminen tai haaveillut omasta perheestä, mutta nyt huomaan että minustakin löytyy se kaipuu. Ehkä se alkoi unista. Unista, joissa meillä oli yhteinen lapsi. Sitä kivuliaammalta sinun menettämisesi vain tuntuu nyt, sillä olet ensimmäinen mies, joka on saanut tämän muutoksen minussa aikaan, mutta olet naimisissa ja en tiedä haluaisitko siltikään perhettä?

En tiennyt, että voin vielä rakastaa sinua tällä tavalla. Rakastaa ja kaivata. Kuljet usein ajatuksissani mukanani ikään kuin voisin jakaa tämän kaiken, jonka nyt näen ja koen. Ja ennen minä hiukan pelkäsin sitä samankaltaisuuttamme. Niin pelkäsin... En ollut varma onko kyseessä todella minä vai minä, joka haluaa miellyttää, mutta se on totta, ei teatteria.

On niin paljon asioita, jotka haluaisin selvittää, mutta en voi häiritä rauhaasi. Vain jos sinä joskus osoitat minulle haluavasi tietää mitä tunnen tai mitä ajattelen, niin kerron, mutta sitä ennen vaikenen nämä sanani tänne.

Tunsin pitkään syyllisyyttä, ajattelin että ansaitsisit parempaa. Mutta ei, nyt olen alkanut tajuta, että tää meni sittenkin ihan oikein näin. Ei silti millään pahalla, ollaan kai yhtä surkeita molemmat, toivottavasti edes vähän fiksumpia sitten seuraavalla kerralla.

Rakkaani....
en usko sanaakaan mitä sanot
mutta en kerro sitä sinulle.
On totta, että tunsin sinua kohtaan joskus jotain,
mutta se ei ollut kiehtovaa kiinnostusta,
vaan alkavaa syvää masennusta,
kuten sun tilanteesi on nyt.
Ja siihen en ole minä lääke,
olet väsyttävä ja kiero kuin käärme.
Pure huulta kun häntä et saa,
minun kanssanikaan et kauaa sä makaa!

Ei immeisillä ole mitään tarvetta tunnustaa mitään?