Ahdistuksen kaa on opittava elämään.

No menneisyydenstä kannata liikaa ruoskia itseään. Riittää hyvin kun ottaa virheestään opiksi ja päättää, että ei enää läträä alkoholia ja voit alkaa elämään terveellisemmin.
OIkein on hvyäksyttävä oma sairsu ja tultava sen kanssa sinuksi. Ukson että vaikeihin traumoihin tarvitaan terapiaan, mutta kyllä asioita voi työstää ihan ominkin neuvoin. On hyvää kirjallisuutta ja eheytyä voi pikkuhiljaa. Ei kai missään ole kirjoitettu ettei itsenäisesti voi eheytyä ja terveytyäkkin. Se vain vaatii enenmmän aikaa.

Ahdistuksen kanssa on elettävä , oppi siihen tai ei , muista nyt kapteeni taas kerran ,että kerroit jälleen kerran omasta subjektiivisesta kokemuksestasi. Ahdistuneen ei ole pakko tehdä yhtään mitään, mikä ei itseään satu kiinnostamaan. Ahdistus itsessään vie kaikki voimavarat eikä silloin mielessään pyörittele ahdistuksen syitä tai sitä ehkä mahdollisesti helpottavia harjoituksia.
Ei siis kannata päässään pyöritellä kaikenlaisia teoreettisia epäolennaisuuksia , ennemmin keskittyy arjessa pärjäämiseen parhaansa mukaan- minun mielestäni.

Minä en ainakaan koskaan opi elämään ahdistuksen kanssa. Pääsis nyt vaan kokonaan eroon tästä jatkuvasta ahdistuksesta tai en voi koskaan elämässäni tehdä mitään. En todellakaan halua hyväksyä sitä asiaa että olis pakko oppia elämään ahdistuksen kanssa. Sen kanssa on kuitenkin pakko elää halus tai ei ellei tee itsemurhaa.

Onneksi on niitä helppojakin päiviä tai niin että päivissä on hyviäkin hetkiä. Sen vaan valitettavasti tietää että pian angst-pilviä ajautuu väistämättömästi mielen taivaalle.

Omassa tapauksessani tiedän tähän syynkin. Kehitykseni lähti sivuraiteelle tietenkään itse sitä tietämättä alle neljävuotiaana.
Joku voi neuvoa, että otat vaan itseäni niskasta kii ja nostat itsesi hetteiköstä kuivalle kankaalle tunnetu ex paronin mukaan. Ei oo helppoo keinoo tähän.

kaa??

kaa= teinityttöjen käyttämä ilmaisu = kanssa.

Pahankin tressi/ahdistus-alueen läpi selviää tahdonvoimalla ja vastaavista tilanteista selviämisen logiikalla. Eilinen ilta tosi paha, tänään jo parempi kondis.

Ei muuten selviä - taas yleistät vaarallisesti.

Minä en ole selvinnyt. Tätä ahdistusta on jatkunut jo monta vuotta ja tuntuu vaan pahenevan.

Itse olen sairastanut vasta kohta 4 kuukautta ja helvettiähän tämä on.
En jaksa lähteä mihinkään, yritän vain levätä ja elää jotta tämä loppuisi,

Kokeilin venlafaxinia... aluksi meni hyvin mutta huomasin että sykkeeni nousi
aineen takia mikä oli todella epämielyttävää..

Vasta kuukauden päästä taas terapiaan :(

Suomessa on tähän aikaan vuodesta miljoona enemmän tai vähemmän ahdistunutta ihmistä. Julkinen terveydenhuolto on ylikuormittunutta.
Ikääntyneelle väestönosalle ei riitä millään kirveellä terapiahoitomahdollisuuksia. Vanhat voivat sinnitellä ahdistavien tuntien yli. Nuoremmista kansalaisista enemmän huolenaihetta. Lääkkeetkin auttavat vain pientä osaa käyttäjistä.

Niinpä sitä on sinniteltävä päivästä päivään. Ei siinä valittelut yhtään auta.