Minulla on 16-vuotias asperger-tyttö. Hänellä ei ole ainuttakaan kaveria, eikä niitä kaipaakaan. Koulusta tullessaan hän menee huoneeseensa eikä halua kenenkään häiritsevän, välillä käy ulkona koiriensa kanssa. Viikonloppuisin tyttö käskee meidän mennä muualle ja odottaa aina että saisi olla viikonloput yksin kotona. Tuntuu kuin olisimme jotakin ongelmajätettä, josta tulee hankkiutua eroon. Tyttö viihtyy eläimien seurassa ja aloitti eläintenhoitajan opiskelut. On ilo nähdä, että vihdoinkin nauttii koulussa käymisestä, tosin luokkakavereille ei puhu mitään.
Aina kun tytön on pitänyt mennä yksin uuteen paikkaan, on se ollut hänelle ahdistavaa. TET-jaksot yläasteella olivat aina vaikeita, ja pääsykoepäivänä eräässä ammattikoulussa tyttö oli ahdistunut niin että oli lähtenyt sieltä kesken kaiken.
Ei kai tyttärestäni tule erakkoa joka asuu keskellä metsää ja minun pitää tuoda sille vaatteita ja ruokaa? Miten saan sen kiinnostumaan ihmisten seurasta, jos tytön mielestä vain eläinten kanssa voi tuntea olonsa rennoksi?
Aina kun tytön on pitänyt mennä yksin uuteen paikkaan, on se ollut hänelle ahdistavaa. TET-jaksot yläasteella olivat aina vaikeita, ja pääsykoepäivänä eräässä ammattikoulussa tyttö oli ahdistunut niin että oli lähtenyt sieltä kesken kaiken.
Ei kai tyttärestäni tule erakkoa joka asuu keskellä metsää ja minun pitää tuoda sille vaatteita ja ruokaa? Miten saan sen kiinnostumaan ihmisten seurasta, jos tytön mielestä vain eläinten kanssa voi tuntea olonsa rennoksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on vähä samanlaisia tuntemuksia ollut jo pidempäänkin joten voin hyvin samaistua tilanteeseenne. Erakkoudessa ei ole mitän pahaa, kunhan se ei mene äärimmäisyyksiin eli vaate-ja ruokahuollosta voit pitää niin kauan huolta kun tyttö osoittaa edes jonkinnäköistä kiinnostusta ulkomaailmaan eli esim. keittää kahvit tai kyselee kuulumisia tavattaessa.
Oli kyllä aikamoinen provo tuo aloituksesi taas täällä.
perus assi
Niinpä. Tämä ei tähän jää..
Koska tytön käytös täyttää tyypillisen naispuolisen Asperger-henkilön käyttäytymiseen liittyvän kriteeristön, voit olla huoletta koska kehityksellistä poikkeamaa ikätovereihinsa verrattuna hänestä todennäköisesti ei ole nähtävissä.
Anna hänelle tilaa sekä mahdollisuus tehdä sitä, mihin hänellä on synnynnäiset valmiudet.
Noin minäkin kasvattaisin omat jälkeläiseni eli
rakastamalla
kunnioittamalla
hyväksymällä
kannustamalla omana itsenään eteenpäin.