Mieliala heittelee. Päivällä voi tuntua ihan hyvältä, illalla alkaa masentaa. Nyt masentaa ja itkettää vaan. Toivon vaan, että joku soittais. En oo puhunu kenenkään kanssa kuukauteen. Kukaan ei musta välitä, ei edes vanhemmat. Makaan vaan kotona, eikä mulla ole muuta kuin netti. En tiedä mitä tekisin, kun rahaakaan ei ole. Mulla ei ole yhtään kaveria. Olen elämässäni epäonnistunut, kelvoton. Syrjäytynyt ja yksinäinen.
Kurjuutta päivästä toiseen
0.0
7163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sama juttu ja mulla vielä kaikki läheiset kuolleet ja kaikki ystävät kans. kauheet vaihdevuodet päällä ja kova syöpälääkitys...rinta leikattiin pois syövän takia 2kk sitten .olen ollut jo 3v työtön ja en saa enää ees töitä .itken vaan kun kaikki satuttaa ja olen niin turhautunut elämään
Tässä kirjoittaa teille eräs yli 50-vuotias ämmä. Kyllä alkaa masentaa jos on kukauden ollut puhumatta ja on sairastunut. Teillä ei ymmärrettävästi ole voimia lähteä ihmisten ilmoille. Nykyään on tapan että ihiset eivät käy kylässä ja soittelukin loppuu jos ei jaksa olla aktiivinen.
On sentään hyvä että vielä joskus on hyvä olla. Kyllä vanhemmat välittävät ainkin omalla tavallaan aina.
Jospa sittenkin päättäisitte olla itse aloitteentekijöitä ja avartaa reviiriänne. Jos jää kotiin: ei näy eikä kulu, niin helposti sitä unohtuu.
Ja te olette iahan oikesti arvokkaita, ainutlaatuisa tyyppejä. Sinulle leikkauspotilas, toivon että uskot että elämä kantaa ja sairaudesta voi parantua.
keissa
Jep. Muhun oikein sattuu kun lyötyä lyödään.. kun olet heikoimmilasi niin joku kuvainnollisesti sylkee kasvoille.
Teette maailmasta todella RUMAN.
Teille muille: Rohkeutta ja voimaa jatkaa jaksaa
Maailma on epätäydellinen, raaka, rujo paikka. Välillä todellisuus masentaa kunnolla eikä missään näytä olevan mitään järkeä. Joskus saa ikään kuin vahingossa kokea onnen hippusia, siihen on kai tyytyminen. Liikunta, ja esim kävely raikkaassa ulkoilmassa voi saada asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja sen jälkeisessä mielentilassa voi kokea olevansa kuitenkin ihminen omalla paikallaan, jolla on jokin merkitys. Täydellistä tästä maailmasta ei tule. Eikä meistä ihmisistäkään. Oikeastaan kauneus on juuri epätäydellisyydessä, ihminen on ja saa olla myös haavoittuva ja heikko. Kukaan meistä ei yllä täydellisyyteen, epätäydellisyyteen on tyytyminen. Jokaisen..
Itse olen nähnyt maailman aika kauniina ja inspiroivana ennen kuin kävi mitä kävi. En ole täydellisyydestä koskaan haaveillut kun ei sellaista ole mutten koskaan kuvitellut et voi vajota näin maanalle :((
Hyvä et se karmea viesti poistettiin.
http://www.youtube.com/watch?v=hJvIEtx4qZw
"Kurjuutta päivästä toiseen"
Tsemppiä sinne kurjuuden keskelle.