Te kinaatte täällä lapsellisesti "mun Cannon paras -eiku mun Nikon .... pääää mun Sony oli kallein"!
Kinaisitte mieluummin siitä tuotteesta, jota kameralla pyritte tekemään. Itselläni on 40 vuoden lehtimieskokemus kameralla ala julkaisuihin.
Aloitin nuorena juippina silloin, kun vielä monessa lehtitalossa vain 6x6 sm nega oli ainut oikea pimiöjuttu. Sitten ajoi 35 mm kino sisään ja siinäkin oli vain mustavalkoinen aina 1980- luvulle saakka "se oikea".
Muistelen, että vuoden lehtikuvista ainakin kaksi on otettu ns. kertakäyttökameroilla 1990-luvulla. Yksi on näpätty lähinnä lasten 16 m kasettileikkikameralla valtioneuvoston kokouksesta. Vuoden luontokuvista on monta napsaistu parinkympin räppänöillä.
(luontokuvakilpailuista voisin kertoa, miksi Hannu Hautala ne voitti, eikä koskaan noteerattu Kalevi Aaltoa, Seppo Kotisaarta tai Ilari Polarniemeä. Heillä oli yhtä laadukkaita ja ainutkertaisia laukaisuja.)
Valokuvauksemme ehdoton Äijä eli Matti Kaleva teki parhaita taidekuviaan 6x6 Jassikaflexillä studiossaan nopeasti. Muut hosuivat ja heiluivat Hasselelilaan ja Mammyillään saaden paljon negatiivia arvioitavakseen. Kaleva otti sen 12 ruutua. Kiitti asiakasta ja avustajaa, kehitti ja vedosti voittoisat kilpailukuvat.
Tällä tarkoitan, että valokuvauksen ensimmäinen tarkoitushan on saada tilanteesta säilyvä valo, tunnelma, tapahtuman ajatus ja tarkoitus. Ei ole väliä onko se tehty 5000 euron, vai 50 euron vehkeellä, kunhan siinä on muutama perusasia kohdallaan. Ne ovat:
1. Järkevä rajaus. Ei aina kultaiseen leikkaukseen, vaan haluttu info kuvaan.
2. Valon, varjon ja värin keskenäinen suhde. Miten ne asettuvat ja leikkaavat toisiaan. Tästä on kolme koulukuntaa, mutta sekoitukset vasta ovatkin hyviä.
3. Kuvassa ei pidä olla liikaa "palanutta infoa tai -mustaa infoa" Kummastakaan ei ole hyötyä, kuin ns. "taidekuvissa", mutta tosielämän kuvissa ei mitään.
4. Hyvä kuva tehdään ottaessa. Fotosopilla vain parannellaan tapahtuneita ongelmia.
Kinaisitte mieluummin siitä tuotteesta, jota kameralla pyritte tekemään. Itselläni on 40 vuoden lehtimieskokemus kameralla ala julkaisuihin.
Aloitin nuorena juippina silloin, kun vielä monessa lehtitalossa vain 6x6 sm nega oli ainut oikea pimiöjuttu. Sitten ajoi 35 mm kino sisään ja siinäkin oli vain mustavalkoinen aina 1980- luvulle saakka "se oikea".
Muistelen, että vuoden lehtikuvista ainakin kaksi on otettu ns. kertakäyttökameroilla 1990-luvulla. Yksi on näpätty lähinnä lasten 16 m kasettileikkikameralla valtioneuvoston kokouksesta. Vuoden luontokuvista on monta napsaistu parinkympin räppänöillä.
(luontokuvakilpailuista voisin kertoa, miksi Hannu Hautala ne voitti, eikä koskaan noteerattu Kalevi Aaltoa, Seppo Kotisaarta tai Ilari Polarniemeä. Heillä oli yhtä laadukkaita ja ainutkertaisia laukaisuja.)
Valokuvauksemme ehdoton Äijä eli Matti Kaleva teki parhaita taidekuviaan 6x6 Jassikaflexillä studiossaan nopeasti. Muut hosuivat ja heiluivat Hasselelilaan ja Mammyillään saaden paljon negatiivia arvioitavakseen. Kaleva otti sen 12 ruutua. Kiitti asiakasta ja avustajaa, kehitti ja vedosti voittoisat kilpailukuvat.
Tällä tarkoitan, että valokuvauksen ensimmäinen tarkoitushan on saada tilanteesta säilyvä valo, tunnelma, tapahtuman ajatus ja tarkoitus. Ei ole väliä onko se tehty 5000 euron, vai 50 euron vehkeellä, kunhan siinä on muutama perusasia kohdallaan. Ne ovat:
1. Järkevä rajaus. Ei aina kultaiseen leikkaukseen, vaan haluttu info kuvaan.
2. Valon, varjon ja värin keskenäinen suhde. Miten ne asettuvat ja leikkaavat toisiaan. Tästä on kolme koulukuntaa, mutta sekoitukset vasta ovatkin hyviä.
3. Kuvassa ei pidä olla liikaa "palanutta infoa tai -mustaa infoa" Kummastakaan ei ole hyötyä, kuin ns. "taidekuvissa", mutta tosielämän kuvissa ei mitään.
4. Hyvä kuva tehdään ottaessa. Fotosopilla vain parannellaan tapahtuneita ongelmia.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Tänks pappa. Jotakin tuota oon funtsinutki.
Tämä oli hyvä esitys. Itsekkin olen pähkäillyt kauan sen asian kimpussa mikä on hyvä valokuva. Olen ostanut himoitsemani ammattilaiskaluston suurehkolla rahalla ja kuvannut ja paininut asian tiimoilla. Koska en myy kuviani enkä laita niitä mihínkään näytille maksua vastaan olen kallistumassa siihen suuntaan että tärkeintä on esteettisyys. Se että kuva näyttää kauniilta. Esteettisesti kauniin kuvan luomiseen tarvitaan jonkun verran kokemusta, ja ennen kaikkea hyvä kalusto jotta kuvista löyyy sitä dynamiikkaa ja värien sinfoniaa, tarvittavaa terävyyttäkään unohtamatta. Vasta paremman kaluston hankkimisen jälkeen olen saanut aikaiseksi kuvia joita itsekin jaksaa katsella kerta toisensa jälkeen hykerrellen tyytyväisenä. Eri asia jos olisin lehtikuvaaja jonka tärkein tehtävä on olla ottamassa kuva sieltä missä tapahtuu. On minulla niitäkin ihan vaikka myytäväksi asti mutta en myy koska se on vastoin itselleni asettamia amatööriys-sääntöjä. Jos joskus ottaisin niin täydellisen kuvan että tietäisin minkä tahansa kuvatoimiston tai lehtitalon maksavan siitä rutkasti, niin voisin harkita siitä luopumista. Korvauksetta.
Oikein on asiaa! Minäkin olen "koulutettu kuvaaja" ja kuitenkin painin aloittelijoiden ongelmien kanssa.
Meille korkeakoulussa opetettiin, että on kaksi koulukuntaa valossa ja varjossa. On oikein sen tekevät ja väärin ne tekevät! Kerro sinä, mitä ne kolme koulukuntaa ovat?
Sitten tuo kilpailu. Olen ottanut kaikkiin mahdollisiin osaajaa. Aina on paikka 15 - 25 välissä. Olkoot sarja mikä tahansa? Miksi Hannu Hautala voitti luontokuvat? Uskallatko kertoa sen?
En pyri jäämään tänne vastaajaksi, mutta vastaan näihin.
On se perinteinen kuvausopin porukka, joka uskoo, että kaikki varjon, valon ja pintojen pitää olla harmoniassa. Se vaikka tehdään lisävalolla, värivalolla ja suotimin. Todellisuudessahan ei suljetussa huonetilassa, tai luonnossa ole mikään koskaan tasapainossa. Vaikka kamera olisi jalustalla sinitaivaisella juuri sataneella meren jäällä, niin ottamalla tunnin välein kuvia, tasapainot heittää.
Toinen on sitten tämä digiajan porukka, joka uskoo, että kaiken valokuvauksen voi tietsikalla kotona istuen tehdä fotosopissa kuntoon. Ei tarvitse, kuin mitata pimein ja kirkkain piste ja pyytää konetta tekemään "parempi" kuva. Sehän on vain bittien välisen infon tasaamista! Ei sillä valokuvan ottohetken virheitä korjata. Läpipolttava valo on läpipoltettua valoa! Sille ei mahda mitään. Valottamaton kohta kennossa on mustaa!
Kolmas on sitten tämä itseäni lähellä oleva tapa. Katsoa jo kuvauspaikalla, että seisoo, tai on muuten kameroineen oikeassa kohtaa tulevaan valoon ja sen varjoihin. Samalla voi miettiä heti, jos käyttäisi lukua pienempää aukkoa. Kameraa voi ihminen siirtää ja kuljettaa mielensä mukaan kaikessa muussa, kuin "tässä ja nyt tapahtumassa". Niissähän me olemme harvoin kameran kanssa.
Muuten kuvaajan pitääkin hieman "hakea" sitä kulmaa, jos se värikin tulisi sitten täydellisempänä. Tämä on se koulukunta, joka sanoo: Hyvä kuva tehdään ottohetkellä!
Luontokuvakilpailuissa oli 1970 ja 80-luvilla ensisijaista se, että kuvaaja itse toi kilpailukuvat jopa suoraan tuomaristolle. Hänen piti "kuulua" siinä ja "näkyä" siinä. Sitten, kun hän oli voittanut 3-4 kilpailua, riitti, että vain toi ne.
Nuo kolme aloituksessa mainitsemaani lähettivät kuvansa postissa. Olivat näkymättöminä jopa kilpailupaikalla ja pitivät enemmän siitä, että kuva oli kertova, kun he itse.
Usein heiltä unohtui retostella paikallislehdessä kuvausmatkastaan karhun kanssa. He eivät myöskään pyrkineet pyrkimällä TV- ohjelmiin pesserinvissereiksi. Eivätkä käyttäneet täytettyjä elämiä tai raatoja kuvissan. Tämä kertokoon rivien välistä missä silloin mentiin.
Olin itse tuomarina kokeilevassa sarjassa, jossa tuomareina olivat isä ja poika B. Eräs diasarjan kilpailija oli kokeilut silloista vastaväri Orwo-filmiä.- Sitä sai vain käymällä Itä-Saksassa, tai Budapestissä. Silloinkin vain 30 m tavarana, joten piti itse rullata pimiöpussissa kasetit.
Isä-poika B. olivat tuohduksissaan punaisesta taivaasta, sinisestä lumesta, sekä mustista katuvaloista. Se oli heistä vulgääriä, ennenkuulumattoman mautonta ja tuomittavaa! Jäin tuomaristossa ainoana puoltamaan "kokeilua" kokeilusarjassa.
Parin vuoden kulutta poika-B:llä oli samanlainen näyttely Orwo-filmillä Valokuvamuseon seinillä. Silloinen professori-isä oli vielä kehunut pokansa kokeilun "ennennäkemättömän uskaliaaksi" vertaansa vailla olevaksi "näytökseksi vailla rajoja" lisäksi vielä "uraauurtavaa valokuvauksen kokeilua"!
Näin isä B:n avajaisissa. Muistutin, että pari vuotta sitten tämä sai hänet vapisemaan tyrmistyksestä.
-He hee .. Se oli silloin, mutta nyt on nyt ja poikani osaa!
Myöhemmin poika B oli Suomen edustajana lähes kaikissa valolla ja väreillä tehdyissä kilpailuissa maalimalla. Lopetin tuomarina olemisen, kun paljastui, että ainutkaan kerhokilpailukaan ei ollut "rehellinen".
Olen myös tullut siihen tulokseen että kaikki valokuvauskilpailut ovat humpuukia. Ainakin Suomen kokoisessa maassa jatkuvana uhkana on tuo nepotismi, sukulaisten suosiminen. Pahimmissa tapauksissa juuri varastetaan parhaimmat ideat omaan käyttöön ja elvistellään "omaperäisellä" tuotannolla ympäriinsä. Nykyaikainen Suomi ja muukin maailma on rakennettu siihen malliin, että pätevin ei ole paras vaan suhteiden ja älämölön keralla biljeeraavat valtaavat framit ja areenat.
”Todellisuudessahan ei suljetussa huonetilassa, tai luonnossa ole mikään koskaan tasapainossa.”
Minulla on kovin toisenlainen uskonto. Huvin suunnitellussa sisätilassa kaikki on tasapainossa.
Luonnossa taas evoluutio ja luonnollinen valinta huolehtivat siitä, että kaikki on tasapainossa.
Fibonacci, Da Vinci ja kumppanit huomasivat jo kauan sitten miten tasapaino muodostuu luonnossa ja toivat sen arkkitehtuuriin ja kuvataiteeseen.
Katoppa vaikka auringonkukkaa niin saatat ymmärtää miten tasapaino rakentuu luonnossa
http://img10.imageshack.us/img10/9605/flowerqv.jpg
Muutama juttu meni minulta yli ymmärryksen.
Mtä on/ tarkoittaa :
– juuri satanut meren jää
– tasapainot heittää (onko kysymys 6x6 hopeanegasta vai RAW-kuvasta)
– Läpipolttava valo on läpipoltettua valoa
– lukua pienempi aukko
– pitivät enemmän siitä, että kuva oli kertova, kun he itse
– valolla ja väreillä tehdyissä kilpailuissa
minä autan
-oletko kuullut puhuttavan sataneesta lumesta jäälle? jääkin on kiinteää lunta
-tasapaino voi olla sekaisin digissa ja hopeassa
-kun on valo polttanut infon pois niin on
-kamerassa on aukkojen lukuja -mitä pienempi aukko sen terävämpi, mutta vähemmän valoa
-tyyppi ei ole kuin sinä minä-minäminä vaan syrjään menevä
-valokuvaus on valoa ja väriä
miehisty ja yritä nussia äitiäsi!
Harmittaa nuorten puolesta lukea näitten titityy-äijien juttuja. Muistutan tätä juu#-tyyppiä huomisesta. Huomenna on lauantai, ja ota lääkkeet siitä kohtaa kiekkoa. Rauhoittavaa voit ottaa jo tänään.
- lumi on yksi veden olomuoto kuten jää, siis kiinteä. lunta muodostuu jään päälle muidenkin ilmiöiden johdosta kuin lumisateesta. ota selvää.
- tää info-tarina on järkky. valo muodostaa latentin kuvan filmille, hopearkeet tummuvat eri tavoin. digikamerassa sensorit tuottavat I/O:ta tämän "infon" sai yli- tai valivalotettua vielä filmin kehittysvaiheessa ja vedostettaessa. ukko ei puhu tai tiedä koko totuutta. digikuvissa ei ole tollasia riskejä.
- filmikamerassa aukkoarvoja oli vain objektiivissa. digiaikana lukemia voi olla ja näkyä myös tai vain kamerassa.
- tyyppi-jutusta en ymmärtänyt. pelkkää diibadaapaa. setää alkoi väsyttää
- valokuvaus ei ole valoa ja värejä. kuvattavassa kohteessa on valoa ja värejä. mutta mitä ukko halusikaan tässä kohtaa meille kertoa, jää salaisuudeksi
- viimeinen kaneetti oli jälleen ala-arvoista soopaa. muistutan lopuksi niistä rauhoittavista! hävettää näiden seniilien titityy-ukkojen kirjoitukset. minkälaisen käsityksen nuoret teistä saavat.
Auta vähän vielä
-oletko kuullut puhuttavan sataneesta lumesta jäälle? jääkin on kiinteää lunta
> sataako silloin siis suolaista lunta joka on meren jäätä?
Laittoiko aloittaja kameran meren päälle kun siihen oli juuti satanut lunta joka onmeren jäätä?
-tasapaino voi olla sekaisin digissa ja hopeassa
> meneekä RAW:ssa ykköset ja nollat sekaisin ja hopeanegassa taas värikiteet leikkaavat sekaaisin.
-kun on valo polttanut infon pois niin on
> siinä kennossa tai negassa oli siis info, mutta sitten valo poltti sen pois?
-kamerassa on aukkojen lukuja
> kuinka pieni on lukua pienempi aukko?
Mun kamerassa on monta eri kokoista aukkoa, mikä niistä on lukua pienempi ja voiko aukko olla pienempi kuin luku?
-mitä pienempi aukko sen terävämpi, mutta vähemmän valoa
Tuleeko siitä sitten se joku terävä difraktio vai eikö sellaista olekaan? Eikö haittaa, että syväterävyys muuttuu ja boken?
Kannattaako aina laittaa pienin auukko, että tulee sen terävämpi?
-tyyppi ei ole kuin sinä minä-minäminä vaan syrjään menevä
> nyt en tajuu yhtään
-valokuvaus on valoa ja väriä
> tää ei kai tarkoita aloittajan 6x6 hopeanegan väriä?
Ei kai digissäkään mitään väriä paitsi siinä Bayerissä vai mikä se oli, eiks se oo vaan mustavalkoisia ykkösiä a nollia ja paperitulostin sit laittaa sitä väriä ja näyttö niit valoja?
siskosikin
28.10.2012 20:18
0
Sulje
Äitisi kaapi sinua pois tavarastaan löylykauhalla, mutta sinä vain synnyit?
Caj och Stefan Bremer?
Akateemikkoisä ja taiteilijaprofessoripoika. Missä kunnioitus?
Eiks toi taiteilijaprofessuuri menny vähä kuin perintönä isiltä pojulle? Kertooko sen, miten vähällä sen akateemikon arvon saakaan ja professuurin?
Googlasin nimet (valokuvaaja, lehtikuvaaja, valikuvaaja) Kalevi Aalto, Seppo Kotisaari tai Ilari Polarniemi. Kävin myös luontokuvaajien ja lehtikuvaajien sivuilla. En löytänyt yhtään linkkiä noille herroille, lukuunottamatta tätä keskustelupalstaa. Ovatko he millään tavalla ansioituneita kuvaajia? Luulis olevan joitakin kuvia netissä.
Väitän, että isä ja poika ovat jossakin määrin ansioituneita, vaikka en usko valokuvasprofessuuriin olevan kovin paljon pyrkiöitä tai kovaa vaatimustasoa.
Eiköös sit kummiski olis parasta uskoa vaan itteensä ja ottaa kritiikistä opiks kuin myös kiitoksista.
Eihän kukaan pysty tekemään mitään niinkun toiset haluaa.
Entisenä ammattikuvaajana aina luottanut omaan ja asiakkaan silmään.
Vähemmän osallistunut mihinkään kilpailuihin.
Palkinnoksi saanut elämiseeni tarvittavan rahamäärän.
Riittänyt vielä verottajallekin.
Toki arvostanut hyvin otettuja kauniita tai puhuttelevia kuvia näyttelyissä.
Arvostan ja ihailen vieläkin.
Myös joitakin tältä palstalta linkitettyjä.
Toisten panetteleminen ei tuota muuta kuin katkeran mielen.
Kuvaamme kaikki omasta arvomaailmastanne ja näemme asiat vaan ja ainoastaan omasta perspektiivistämme.
Mainitut Bremerit ovat hyviä kuten Hautalakin.
Kalevan ottamia kuvia olen kursseillaan nähnyt.
Ihmettelenkin, etteivät niinkään ole suuren yleisön tiedossa.
Eivät kuitenkaan millään lailla vertailtavissa suurimmalta osaltaan täällä keskustelevien tasoon.
Joten eiköhän tämä aihe kannattaisi jättää tähän bessewisserit!
Olet poju hakoteillä, kun luulet googlea jumalaksi ja Wikiä taivaaksi. Et sinäkään voi laittaa aineistoa keksintöön, joka tulee sulle 2030! Se siitä.
Nuo nimet olivat 1960- 80 luvulla kyllä nippa nappa esillä sille, joka jaksoi juosta mm. Polilla Teekkarikamerojen valokuvanäyttelyssä, Valokuvamuseon kuukausijutuissa, tai Joensuun Osuuspankin konttorin luontokuvanäyttelyissä. Itselleni Aalto on tuttu erään luontokirjan kuvittajana. Seppo Kotisaaren dioja TV joskus näytti ohjelmakatkoksien välillä taustamusiikilla häivytettynä.
Aloittajahan kertoi, että olivat "maan hiljaisia". Tavalliselle Pulliaiselle kuviensa ja tietojensa syöttö nettiin tuli todella mahdolliseksi 2000 luvulla.
Googlasit kai Matti Kalevankin? Huomasitko, että hän on maamme ainut, joka on voittanut viiden maailman tunnetuimman valokuvausalan järjestön ensimmäiset palkinnot. Ei ole paljon hänkään katsonut aiheelliseksi työntää urotöistään sulle nettiin taivasteltavaa.
Sitten nämä täytetyillä elukoilla voittaneet ovat melkein täyttäneet bittimaailman pilipalipoleillaan.
Kalevalle riitti, että Tampereen ilmaisualan instituutin seinällä korkealla oppilaat saivat ne lukea. Älykkäimmät tiesivät, että osaan kilpailusta pääseekin vain kolmen esikarsintakilpailun kautta. Pyrkijöitä kilpailuun on tuhansin.
Terveisin mies myös kaukaa peilikameroineen ja 120 filmeineen
Ps
Hämmästytän hevosmiesporukkaasi tiedolla, että Suomen eräs aktiivisin ja suurin valokuvanäyttelyjen järjestäjä 1963- 79 oli Nokian kaapelitehtaan kameraseura. Punavuorenkatu 3, liiketilassa olivat näyttelyt ja takatiloissa oli pari pimiötäkin jäsenille.
Oli kaksi syksyn kilpailunäyttelyä ja kolme talvi-kevät. Parhaaseen aikaan sarjat dia, mustavalkoinen, väri, kokeilu ja sekamenetelmät. Ei varmaan ole sanaakaan netissä, mutta mm. tuomareina Sainio, Leskinen ja vaikkapa minä. On paljon asioita, jota et koskaan netistä tule löytämään!
sama
Joensuulaisena korjaan yhden kohdan. Säästöpankin johtaja oli innokas valokuvaja ja siellä oli suuria ja tunnettuja näyttelyjä. Ei ollut siis Osuuspankki.
Just näin "A. S. Espoo" !
Kaiken tämän nähnyt ja jotain niistä muistankin.
Siksipä omakin vähäinen mielipiteeni edellä.
Googlasin setäni nimellä kuvia. Yllätyin, koska niitä löytyy satapäin. Toisesta maailmansodasta rintamakuvia ja sitä edeltävästä ajasta ei ole kuvia julkaistu, onneksi. Myös viitteet mm. kirjoihin löytyvät. Kuka lienee kuvat nettiin tuikannut, mutta setäni ei ainakaan, jo edesmennyt. Ei siis henkölön itsensä tarvitse kuviaan esille tuoda. Ei ollut Googlea hänen eläessään. Hyvä että oli sähköposti. Kelpaisivat kuvansa edelleen vaikka telkkariin, 120 koossa Hasselilla kuvattuja dioja. On näitä mestareita muitakin.
A S Espoosta, kiihkoat suotta ja teet virheellisiä väittämiä, ja näytät muistavan väärin. Ei kenenkään nimi ole niin pyhä, etteikö tästä saisi kysellä. En epäile etteikö mm. MK olisi tehnyt valokuvausalan urotöitä. Kysyin vain nähdä niitä malliksi. Ei edes "matin mietteitä" (liekkö po. heppu) sivuilta kuvia löydy. Aika vaatimatonta.
En ole vielä täysin hörypää. Muutaman vuoden vielä rakennan pääkäaupunkiseutua ja musta tupsu piposta löytyy. Tämmöstä on otsikon vierestä puhuminen. Valokuvan laatu ei tästä parane. En silti ymmärrä, miksi aloittaja keskustelun aloitti. Pyhä Henki vielä puuttuu keskustelusta.
Löytyyhän googlaamalla jeesuksestakin 990 718 980 osumaa 3 sekunnissa. Hänen elämisestään ei kukaan ole varma. Ihmekö se, jos jonkun joukko-osaston kaikki kamat on skannattu jollekin hihhulisaitille.
Mikä sulla muuten on skismana kiimaistaa itseesi tänne aukomaan päätäsi, jos käytän sinun tapaasi keskustella?
Nämä kaksi vanhaa miestä ovat kirjoittaneet 1960-1990 luvun juttujaan. Mikä siinä on sinun kikkeliäsi niin valuttanut märäksi?
Kato vaan peiliin. Jospa vastaus sieltä löytyy.
"....vaikka en usko valokuvasprofessuuriin olevan kovin paljon pyrkiöitä tai kovaa vaatimustasoa."
itseäni sieppaa väkisin tungettu fiilis, joka liehuu tämän Luukkolan yläpuolella.
Onhan ne hyviä kuvia, mutta monta vuotta samaa teemaa, on alkanut jo kyllästyttämään.
Missä on uudet tuulet?
Aloittajalle
Meitä on kai ainakin kahdenlaisia kuvaajia.
Sinä kaipaat ohjeita (mielestäni omituisia), miten tehdään kuva. Minä haluan harrastaa valokuvausta luovasti, ohjeista piittaamatta.
Palaneesta infosta ja mustasta infosta en ole edes kuullu koskaan. Samoin valojen ja varjojen toistensa leikkaamisesta, mitähän siitäkin seuraa.
”Hyvä kuva tehdään ottaessa”
– minä en ota kuvaa tehdessä enkä ajaessa vaikka se uulemma vähentää käsien vapinaa jos ottaa sopivasti.
”Fotosopilla vain parannellaan tapahtuneita ongelmia.”
– tuo kai tarkoittaa niitä palaneita ja mustia infoja.
Voisitko kertoa muutaman esimerkin tapahtuneista ongelmista joita olet korjannut ”Fotosopilla”?
Onko sinulla vielä käytössä se Fotosop professional?
Hevosmiehelle:
Taidat vääntää'' suustasi sontaa.
"Kelpaisivat kuvansa edelleen vaikka telkkariin, 120 koossa Hasselilla kuvattuja dioja. On näitä mestareita muitakin.
......
En epäile etteikö mm. MK olisi tehnyt valokuvausalan urotöitä. Kysyin vain nähdä niitä malliksi. Ei edes "matin mietteitä" (liekkö po. heppu) sivuilta kuvia löydy. Aika vaatimatonta."
Kun en millään muista Hasselilta 120 kokoa. Tiedän ja olen käyttänytkin F1600 ja F1000 malleja. Ne olivat 6x6 formaattia. Nuo numerot tulivat suljinnopeudesta. Hasselilla oli 7x9 formaatti ja 80x80 Nasalle avaruuteen ja maailman laboratorioihin kuvauksiin.
Sellainen sota-aikainen 120 dia olisi ollut niin kallista kamaa, että vain Felix Forsman sai sitä käyttöönsä lähinnä Mannerheimin poseerauskuviin.
Toinen juttu on, että esiinnyt täällä valokuvauksen asiantuntijana, mutta et tiedä kuka on Matti Kaleva! Sama kuin minä soittaisin suutani juoksemisen asiantuntijana tietämättä Lasse Vireenistä tai Paavo Nurmesta mitään.
Suomalainen, joka on voittanut viiden maailman halutuimman valokuvausalan ensimmäistä palkintoa, ei ole kuka tahansa "setä joka napsi kuvia", vaan alansa todellinen huippu! Kyllä löydät Kalevan valokuvatuotantoa, jos osaat etsiä ja halua löytyy. Tupsuista en tiedä, mutta merkanttipoika tuossa naapurissa sellaista heilutteli 1980-luvulla.
Etko tunne tavallista 6x6 filmiä! Saivartelet. Halpaa ja arkista kelle tahhaa.
Tietääkseni en ole esiintynyt valokuvauksen asiantuntijana. Taidat nähdä harhoja.
Muuten merkanttipojat eivät tupsuja heilutelleet 80-luvulla. Et vaan muista, tai ... vielä pahempaa.
Ota ihan rauhallisesti ja käy vaikka äänestämässä.
”… tavallista 6x6 filmiä”
—sellaista ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan. 6x4,5, 6x6 ja 6x9 kameroila kuvattiin ja kuvataan edelleen 120-filmille.
Sinä et tiedä mitä "teekkari" tarkoittaa 120 diafilmillä sota-aikaan. Ha haa ahaaaa. Menen sinä vaikka vesaan!
40 vuoden lehtimieskokemus kameralla … 6x6 sm nega ja filmille tuli ottaessa palanutta ja mustaa infoa kun ei ollut ”nämä ohhjeet 1970!”
”tarkoitushan on saada tilanteesta säilyvä valo” ottaessa?
Missä säilytit valoa?
—valo säilyy kai parhaiten jos sen pakastaa, mutta missä sitä säilytettiin silloin kun ei vielä ollut pakastimia?
1. Järkevä rajaus.
– onko paha jos on järjetön rajaus?
2. Valon, varjon ja värin keskenäinen suhde. Miten ne asettuvat ja leikkaavat toisiaan.
– mikä on sopiva varjon ja värin keskinäinen suhde?
Tästä on kolme koulukuntaa, mutta sekoitukset vasta ovatkin hyviä.
– miten pitää sekoittaa varjon ja värin koulukunnat. että sekoitus on hyvä?
3. Kuvassa ei pidä olla liikaa "palanutta infoa tai -mustaa infoa" Kummastakaan ei ole hyötyä, kuin ns. "taidekuvissa", mutta tosielämän kuvissa ei mitään.
– paljinko taidekuvissa olisi hyvä olla ”palanutta infoa tai -mustaa infoa”?
– miksi pitää olla palanutta tai mustaa infoa,eikä molempia. Eikö niiden (koulukuntien) sekoitus ole hyvä?
4. Hyvä kuva tehdään ottaessa.
– jos tekee kuvia ottaessa niin paljonko pitää ottaa, että tulee hyviä ja onko promillemittari tarpeen ottaessa?
– tuleeko palaneita tai mustia jos ottaa liikaa?
Äitisi kaapi sinua pois tavarastaan löylykauhalla, mutta sinä vain synnyit?
Stallari, klenkka, klenkkastalari ja stallarin klenkkaa valehtelet! Stallari, klenkka, klenkkastalari ja stallarin klenkkaa valehtelet! Stallari, klenkka, klenkkastalari ja stallarin klenkkaa valehtelet!
"Stallari, klenkka, klenkkastalari ja stallarin klenkkaa valehtelet! Stallari, klenkka, klenkkastalari ja stallarin klenkkaa valehtelet! Stallari, klenkka, klenkkastalari ja stallarin klenkkaa valehtelet! "
kivaa, kun otit osaa keskusteluun
On se ihanata kun kaiken maailman liikaa ottaneet saivartelijat täyttävät palstan het kun joku kirjoittaa todellista asiaa. Johtuneeko nykyajan tyhjäpäisyydestä vai liikaa ottaneiden juoppoushulluuskohtauksista että järjen ääni sumenee noin monilta. Tai ainakin yhdeltä.
"On se ihanata kun kaiken maailman liikaa ottaneet saivartelijat täyttävät palstan het kun joku kirjoittaa todellista asiaa. "
tämä on kyllä kummallista.
asia kuin asia, niin paremman tiedon lähde löytyy 15 minuutissa.
tai jos ei löydy, niin tilalle astuu aihepiirin muuntaja.
Asiasta ei kuitenkaan pääse juttelemaan.
Se, että ei tiedä että 120-filmiä oli ja on edelleenkin ja että niin on satakolmeviitostakin, niin ei se mitään.
Mutta täytyykö aina huutaa väliin, eikä esim kysyä, että mitä kukakin milläkin tarkoittaa.
”40 vuoden lehtimieskokemus kameralla ala julkaisuihin.
Minulla on 40 vuoden kokemus valokuvillavain ylä julkaisuihin. Onko paha kun ei ole kokemusta kameralla ala julkaisuihin?
Minullakin on ottaessa tapahtuneita ongelmia. Olen parannellut niitä Buranalla kun en tiennyt, että niitä voi parannella Fotosopilla.
Ymmärrän, että ainutkaan tietäjä ja osaaja ei halua tänne jäädäkään jäiden pissapäiden pilkattavaksi!
Joo otetaanpa vaikka yksi aivan erinomainen esimerkki:
Olisinpa minä saanut nämä ohhjeet 1970!
3. Kuvassa ei pidä olla liikaa "palanutta infoa tai -mustaa infoa" Kummastakaan ei ole hyötyä, kuin ns. "taidekuvissa", mutta tosielämän kuvissa ei mitään.
Siis jos olisi saanut 1970 tällaiset ”ohhjeet”, niin olisiko 6x6 filmillä ollut "palanutta infoa tai -mustaa infoa tosielämän kuvissa ei mitään" ?
Äitisi kaapi sinua pois tavarastaan löylykauhalla, mutta sinä vain synnyit?
Sinä kussipie et tiiä mittee on yli- ja alivalotus?
Kyllähän mie nu ylit ja alit tiiän. Vuan mitee se onpi se jotta negatillä vilmillä on palnutta inhvoo? Miun silmillä kun kahtoo nii ei näjy missään vilmissä mittee palanutta.
Suattappiko olla niinkii jot vanhal papparaisel onkii männyt puutot ja vellinkit(vilmit ja riki-inhvot) sekkaisin piässä vaikko nassikat on polttoklasilla kujjeilleet?
Miten ihmeessä tehtiin palanutta ja mustaa infoa 6x6 negalle vuonna 1970?
Riitelyksi ja kinaamiseksi meni tämäkin ketju mutta olen samaa mieltä aloittajan kanssa, turhaa riidellä kameroista kun hyvä kuvaaja osaa käyttää alkeellistakin kameraa niin että kuvasta tulee hieno.
Voisin vaan tähän sanoa että, joskus olen ottanut vaan kerran elämässä hyvän kuvan joistain kohteista,,, toistakertaa
ei ehkä minulle tule enään milloinkaan tässä elämässä...
Ei millään ajalla eikä välineillä vaikka näkisin lopunikääni aikaa ja vaivaa.
Joten älä tuu mulle sönköttämään.
Sillä sinun parhaasi on ihan eriasia kun minunparhaani tässäkin asiassa.
Mielenkiintoinen juttu. Aloittajan asia sai olla rauhassa 27. päivän. Sitten ilmeisesti hänen tarkoittamat filunkiluontokuvaajat ja heidän lapsensa saivat älämölökohtauksen. Sillä selvästi 28.10. tuli ensimmäinen häirikkö klo 12 ja toinen klo 14.
Se kertoo, että oli osunut "palkittujen sankarikuvaajien" joukkoon "fotarin" juttu pahasti. Itse tunnistan erään pojaksi toisen häirikön, koska käytti samoja menetelmiä eräässä valokuvausaiheisessa kokouksessa. Elämöi sielläkin niin vitsikkäillä tekniikan tiedoillaan, että isänsä olisi varmaan antanut sen kuuluisan karhun syödä ittensä häpeästä Ähtärin eläinpuistossa.
Mistäkö tässä nyt on asia? Siitä, että aloittaja puhui valoista. Kyllä hopeanegan saa yli ja alivalotettua samoin, kuin digin kennonkin. Se, joka ei sitä tajua, siirtyköön sönkkäämään politiikka -palstalle.
Tuossa ammattivalokuvaajana oleva ei tiedä varjojen, valojen ja värien leikkauksista. Ne,kun ovat niitä valokuvauksen ainoita elementtejä. Muita ei ole.
ihan tosissanne?
”Kyllä hopeanegan saa yli ja alivalotettua … ei tiedä varjojen, valojen ja värien leikkauksista.”
Pyydän ystävällisesti, voisitko selittää
– miten varjot, valot ja värit leikkaavat hopeanegasa?
– mitä tarkoittaa värien leikkaaminen?
– voiko hopeanegalla kuvata värikuvia?
Tiedätkö mikä negatiivi on? Etkö! Se on hopean kiteitä, joihin valo osuu ja muuttaa sen tummuus- ja värimaailmaa.
Oletko koskaan nähnyt varjoa? Etkö! se on siinä, kun suurempi valomäärä tekee terävän rajauksen pienempään, tahi jopa pimeään valon puutteeseen.
Sitten kaikki ihmiset eivät tajua kaikkea. Sinulle ehkä Suosikki -lehti tai Korkeajännitys olisi parempi vaihtoehto, kuin häiriköidä täällä päivästä päivään.
”kun suurempi valomäärä tekee terävän rajauksen pienempäänn”
Just noin ne värit leikkaa.
Älä missään tapauksessa myönnä, että hopeanegalla värit ei leikkaa!
Minullakaa ei ollut näitä neuvoja netissä 1970!
Kokeile leikkiä taskulampulla nyt pimeässä peiton alla. Ehkä se valo ja varjo sullekin aukee. Tai sitten leiki muuten vaan.... hiii hiii
Kyllä aloittaja on täysin oikeassa näitä neuvoja ei ollut netissä 1970!
Minäkin jouduin aikoinaan opettelemaan perusteet kirjastosta lainaamastani kirjasta ”Amatöörivalokuvaaja” K.O. Sjöström, WSOY 1951. Kirjan opit ovat edelleen ”täyttä tavaraa” ja ajan tasalla välineitä lukuunottamatta.
Todella ikävää ettei alottajalla ollut vastaavaa mahdollisuutta. Esim tuosta kirjasta hän olisi saanut oikeat tiedot kaipaamistaan asioista eikä tarvitsisi nyt täällä teeskennellä viisasta.
Ihmettelen miksei aloittaja voinut, halunnut tai osannut lukea alan kirjallisuutta?
Isäsi ei ollut sinusta kovin ylpeä Ähtärissä?
Tämäkö se piteli täytettyä karhua isille puuta vasten pystyssä. Näkyi vain punainen saapas ainakin ensimmäisessä kilpailukuvassa...
Johan on hengenjättiläisten kokoontumisajot ? Ihan kuin olisi lauma Olympisteja paikalla. Tietämättömyys kukoistaa!
Tämä loppupään häirikkö lienee tosiaan sen "palkitun SUUREN luontokuvaajan" poika.
Osaako joku selittää miksi ketjun aloittaja ei löytänyt mistään kirjasta ”ohhjeet 1970”! Kun alan kirjallisuutta oli jo yleisesti saatavilla myös suomeksi ainakin kahdenkymmenen vuoden ajan?
Mitä viittua se sullekin kuuluu?
Porukalta pussillinen herneitä imuriin. Tukehtukaa, perhana.
Mikä tässä on tarkoitus noin kymmenellä viimeisellä kirjoituksella muu, kuin häiriköidä?
Kyllähän ne Hautalan kuvat olivat tuohon aikaan aika ainutlaatuisia. Osittain siksi ettei silloin ollu kovin hirveän montaa luontokuvaajaa nykypäivään verrattuna.
Tottakai pitää olla myös sopiva mediapersoona, niinku Hautala oli, Kuusamossa asuva partajeesus, joka oli hyvä suustaan. Vähän niinku Reidari. Pitää osata markinoida itseään eikä seisoa nurkassa ja luottamassa taiteen voimaan.
Hautala sai muutamassa vuodessa maineen, että ei ole huonoa kuvaa ottanutkaan. Sellainen yli-ihmisen viitan hänelle puki Ilkka ja Vaasa lehdet ja Valokuvalehti.
Se on vaarallinen liitto, kun alle kolmikymppisenä nostetaan sellaisen kaapin päälle, jota kukaan ei uskalla avata.
Ei Hautala ole luontokuvauksen suurimpia konnia. Kyllä niitä on suurempiakin ja muutama niistä jopa arvostettu valtakunnallisin palkinnoin.
1. Järkevä rajaus.
= tehdään digikuvaan aina jälkikäteen kuvankäsittelyssä. Maailmaa ei ole rakennettu 3:2 tms kennon mittasuhteiden mukaan
2. Valon, varjon ja värin keskenäinen suhde …
= valokuvaus on ”valolla maalaamista”, koulukunnat on hörhöille
3. Kuvassa ei pidä olla liikaa "palanutta infoa tai -mustaa infoa"
= valota histogrammi oikeaan laitaan, jos tulee palanutta ja mustaa niin hanki kamera jossa on enemmän dynamiikkaa
4. Hyvä kuva tehdään ottaessa.
= kuvan ”temkeminen ottaessa” lienee egon lavastusta tai pelkkää hörhön uhoa. Hyvä kuva tehdään ennen ottamista. ”Ottaminen” on vain kuvasus-suunnitelman mekaaninen toteutus jonka usein tekee kuvaajan avustaja. Ottaminen ei saa näkyä kuvassa.
"Hyvä kuva tehdään ennen ottamista. ”Ottaminen” on vain kuvasus-suunnitelman mekaaninen toteutus jonka usein tekee kuvaajan avustaja. Ottaminen ei saa näkyä kuvassa. "
kuvasin eilen tilheä.
kuvasta tuli paska.
täytyy laittaa vissiin assari vaihtoon ja ottaa itse pari "neuvoa antavaa" niin kyllä ammattimainen kuva syntyy tölkin käänteessä :-)
Oliko munuaisistasi paine toisaan tihkunut selkärankaa pitkin ylös? Nyt sitten on helpompi?
Amis, Viikset, Lippsi ja BMW?
"täytyy laittaa vissiin assari vaihtoon ja ottaa itse pari "neuvoa antavaa" niin kyllä ammattimainen kuva syntyy tölkin käänteessä :-) "
Totta se on.
Vaihdoin Carlsbergin Karjalaan, niin kyllä tilhikuvaus onnistui.
Minäpä sain kuvan onnistumaan rikkinäisellä kameralla. Siitä tuli jopa loistava. En tarvitse mitään Mark III tai D800 Lälälääää....
"Minäpä sain kuvan onnistumaan rikkinäisellä kameralla. Siitä tuli jopa loistava. En tarvitse mitään Mark III tai D800 Lälälääää.... "
tämä on helppo uskoa, että et tosiaan tarvitse.