Olen ylpeä kommunismista

kyllä aivan sitä toista aatetta, sitä jossa pankki nimisille temppeleille uskollisuutta vannotaan, niiden "pappeja" kumarretaan...


"Kyllä talous on uskontoa.

Uskonnon tunnustamiselle on aina ominaista se, että sitä ei voida katsoa "ulkoapäin", ettei voida sanoa: tämä on yksi uskomusjärjestelmä. Uskonnon totuudet ovat aina kyseenalaistamattomia. Nämä totuudet legitimoivat niihin perustuvan valtajärjestelmän. Oma uskontomme nykyisin on talous - se on asia, jonka mukaan elämämme on järjestetty. Sitä me emme "saa" kyseenalaistaa. Rahan kuvittelemme kaikkivoipaiseksi.

Uskonnoille on tunnusomaista myös vaatimus tietynlaisesta "hyvästä" käyttäytymisestä, jota vaatimusta sitten tehostetaan "tuonpuoleisilla" rangaistuksilla tai muuten maagisella uhkaamisella. Kaikki uskonnot tarvitsevat legitimaatiokseen jotain ihmistä ja elämää suurempia. Palkkioihin ja rangaistuksiin liittyvät uskomukset voivat olla monenlaisia, ja riippuu kulttuurista ja mm. yhteisön sosiaalisen kiinteyden asteesta millaisia sanktioinnit ovat. Jossakin korostuvat lempeät palkkiot, jossakin hekumoidaan tulikivenkatkuisilla synnintuntoisilla saarnoilla.

Tunnusomaista uskonnolliselle valtajärjestelmälle on, että "hyvä" käyttäytyminen on käytännössä hyvin kokonaisvaltaisesti määrittynyttä. Ihminen joka sijoittuu uskonnollisesti perustellun valtajärjestelmän hierarkian yläpäähän, voi käytännössä elää "synnillisemmin" kuin se, jonka sijoitus todistaa huonoa uskoa. Taloususkonnossa tämä tarkoittaa, että rikkaat luovat rahalle omat pelisääntönsä, mutta köyhät, siis syntiset, tuomitaan ankarasti sosiaalitukien väärinkäytöksistä.

Taloususkonnosta on kirjoittanut esim. Seppo Oikkonen "Narkissos-esseissään":

http://personal.inet.fi/tiede/seppo.oikkonen

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000002231677