Suomessa kukaan ei halua tutustua

Ongelmasi on että asut Turussa.

Mäkin oon melko kyllästynyt tähän suomen yhteiskuntaan! Ihmiset on just niin tuollaisia pinnallisia, paskantärkeitä ja itseään täynnä olevia. Ja en nyt yleistä että kaikki olisivat mutta omien kokemuksieni mukaan näin on. Ja eihän tuosta noin vain kavereita kenestäkään saa. Jos saisin mahdollisuuden muuttaisin pikimmiten toiseen maahan jossa voisi rauhassa jutella tuntemattomillekin ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja jne. olla hyvillä mielin avoin. Toivon etten ikinä olisi edes syntynyt suomalaiseksi.

Samaa mieltä kuin edellinen

Totta se on että tuo ongelma on todella yleinen... Ei näitä samanlaisia kommentteja muuten tulisi joka paikasta.

Itsekin olen huomannut saman asian. Ulkomaalaisten työkavereiden kanssa ei ole minkäänlaista ongelmaa ja ulkomaillakin onnistun tutustumaan helposti uusiin ihmisiin, mutta Suomessa ei. Noh, ehkäpä tämä tulee muuttumaan tulevaisuudessa kun saadaan houkuteltua lisää ulkomaalaisia tänne...

En voisi olla enempää samaa mieltä.

Vähän samansuuntaista olen itsekin havainnut. Ulkomaalaistaustaisten kanssa on jotenkin helpompi jutella kuin töykeiden ja hiljaisten suomalaisten kanssa. Poikkeuksiakin toki on, mutta pääpiirteittäin muualta päin tulleet ovat helpommin lähestyttäviä ja usein mukavampia ihmisiä.

Tämä on aivan totta. Yksi loistava syy muuttaa ulkomaille..

Oon osittain samaa mieltä, mutta kyllä itsekin pystyy asiaan vaikuttamaan. Huomaan että vaikka haluaisin tutustua uusiin ihmisiin ja saada enemmän kavereita, niin en ole itse tarpeeksi avoin ja päästä ihmisiä riittävän lähelle.

En "uskalla" viedä sitä tutustumista ns. loppuun asti, ajattelen että hui jos tästä tuliskin oikee kaveri mulle. Tämä on tietenkin pääosin tiedostamatonta. Jännä ois tietää miks meidän kulttuurista on tullut tämmöinen.

Uskon että ihmiset haluaa tavata toisia, mutta ehkä just sinun täytyy ottaa ei vain se ensimmäinen askel vaan ne pari seuraavaakin

Oon aikaisemmin asunut ulkomailla useamman vuoden, eikä tuolloin koskaan ollut ongelmia ihmisiin tutustumisessa, ja aina löytyi seuraa istumaan iltaa jne. Suomeen palattuani jäin ypöyksin, vanhojen tuttujen kanssa käytiin vähän aikaa väkinäisesti kahvilla ja lopulta loppui kaikki yhteydenpito uusiin ihmisiin ollut näin aikuisena lähes mahdotonta tutustua. Suomalaiset ovat myös kateellista kansaa, ilmeisesti näitä tuttuja rassasi kun olin päässyt kokemaan elämää maan rajojen ulkopuolellakin, kun itse ovat olleet sen ajan jumissa omissa lokeroissaan. No eipä tässä hätää, kunhan saan asiat kuntoon parin vuoden sisällä, niin matka jatkuu taas. Miksipä jäädä tänne katkerana ja yksinäisenä piehtaroimaan, jos muitakin mahdollisuuksia on.

Jos ulkomailta löytyy työpaikka jossa on inhimilliset työajat ja kohtuullinen palkkaus, niin lähden varmasti ja lopullisesti Suomesta. Tällä hetkellä hakemuksia on sisällä Australiassa ja Uudessa Seelannissa sekä Filippiineillä. Taisinpa yhtä paikkaa hakea Intiastakin. Etelä-Afrikkaan ja Keniaan olen myös hakenut pariin paikkaan.

Yhdysvaltoihin en halua ja brittein saarilla on liian kosteaa ja kylmää. Venäjää en puhu enkä niiden slaavien sekaan lähde. Baltian maat ovat poissa laskuista, kun ei siellä puhuta ihmisten kieliä rikollisuus rehottaa.

Kaikella kunnioituksella, mutta jos löytyy jotain pahaa niin hyvääkin. Suomessa osataan kunnioittaa yksityisyyttä ja pidetään huolta ihmisistä myös huonoina hetkinä. Ulkomailla voi kohdata ongelmia, kun söpölle smalltalk-tasolle jääneet suhteet saattavat osoittautua pinnallisiksi silloin, kun tarvitaan ihan oikeaa tukea ja olkapäätä. Kukin taablaa tyylillään, joku etsii itseään ympäri maailmaa reissaten kun joku toinen löytää itsensä lähtemättä koskaan kotikylältä. Minusta on jotenkin huvittavaa, että muutamat tutut ovat jotenkin hirveän polleina ollessaan töissä tai käydessään ulkomailla, töissä tai lomalla, ihan samanlaista arkea sielläkin eletään, tehdään töitä yms. Joillekin ulkomailla eläminen ja sen romantisointi ja vieraalla kielellä puhuminen vain tuntuu olevan elämää suurempaa.

Tässä ketjussa on kaksi osallistujaa jotka ovat antaneet yhteystietonsa. Sinänsä hauskaa koska aihe on "ei haluta tutustua", eivätkä nämä muut anonyymit ilmeisestikään halua tutustua, vaan pysyä omissa oloissaan.

En minäkään pahemmin halva tutustua kehenkään uuteen. On nimittäin tosi ihania kavereilta vauva-ajoilta ja myös sellaisista viime ajan tilanteista esim. kun olen kysynyt tietä johonkin paikkaan. En olisi ikinä uskonut saavani uutta kaveria tietä kysymällä, mutta kaveriksi tullaan ei aleta :)
En siis suosittele tunkemaan itseäsi kaikille kylään yms. ihmiset ovat epäileväistä sakkia. Hissukseen hyvä tulee.

Ja miksi pitäis olla läjä kavereita? Eihän sitä ole aikaa niille kaikille jos niitä on kilokaupalla?

"Jos menet kysymään joltakulta että saanko tulla teidän juhliinne tai haluatko tutustua niin vastaus on ylimielinen eikiitos, etsaa tai mitäsäyrität. "

Tota kellä on pokkaa ees kysyä voinko toisin sanoen Tunkee toisen juhliin jos sua ei ole yksinkertasesti kutsuttu.
Ja ne jotka on tuntenu lapsuudesta saakka ,ei välttämättä tarvii uusia kavereita kun on ne Vanhat YS-TäVÄT jo johon voi luottaa ja puhua iloista/ vaikeista asiosta. Ehkä sun pitää mennä pintaliitäjien joukkoon joille ei ystävyys oo niin tärkeetä..

Ite oon asunu kolmisen vuotta jenkeissä ja täytyy sanoa, että tuntuu kyllä koko paikka kuin paratiisilta kun vertaa Suomeen, johon on syntynyt ja jossa lähes koko ikänsä on elänyt. :D Ihmiset ovat iloisia, ystävällisiä ja sosiaalisia ja tästä seuraa hyvinvoivat ja onnellisen tuntuiset ihmiset. Los Angelesin Santa Monicassa siis asun:)

Totta maar! Naapurin tervehtiminenkin koetaan häirintänä ja soittamisesta tai sähköposiviestin lähettämisesta, vaikka kysymyksessä olisi asiallinen asia, täytyy sopia etukäteen

Missä maissa näitä sosiaalisempia tapauksia on enemmän? Onko jo Ruotsissa vai pitääkö mennä pidemmälle? Saattaisin tarttua mahdollisuuten jos pääsisi ulkomaille vähän pidemmäksi aikaa, niin näkis vähän pintaa syvemmälle sielläkin. Olen luonteeltani muutenkin hyvin epäsuomalainen ja uskosin että saattaisin ehkä löytää helpommin samanlaista seuraa ulkomailta (tai mistäs minä tiedän). Täytyy tietenkin sanoa että kyllä Suomessa siis on ihania ihmisiä, mutta jähmeä kulttuuri elää vielä vahvasti monissa, vaikka nuorempi sukupolvi taitaakin(toivottavasti) murtaa sitä käsitystä pikkuhiljaa. Tämän takia myös itsensä ilmaisu on haasteellista sillä hiemankin joukosta poikkeavaa katsotaan paheksuvalla (ja epäilemättä huonon itsetunnon :P) siivittämällä katseella. Tuli tästäkin sitten tarkoitettua pidempi teksti - aina minulle käy näin XD

Moni keskustelija oikeastaan paljastaa miksi Suomi on niin kauhea maa, esim. rekiste1 kirjoitti: "Tota kellä on pokkaa ees kysyä voinko toisin sanoen Tunkee toisen juhliin jos sua ei ole yksinkertasesti kutsuttu.
Ja ne jotka on tuntenu lapsuudesta saakka ,ei välttämättä tarvii uusia kavereita kun on ne Vanhat YS-TäVÄT jo johon voi luottaa ja puhua iloista/ vaikeista asiosta."

Täytyykö sosiaalisuus ottaa niin kamalan totisesti? Ehkä voisi ajatella, että voisi tuottaa iloa toiselle ihmiselle kutsumalla hänet juhliin? Kai nyt joukkoon mahtuu. Mistä tulee tämä kammottava halu suojella omaa reviiriään? Tai tuo että on tuntenut lapsuudesta asti: ihan kuin minä väheksyisin vanhoja ystäviäni jos vähän juttelen niitä näitä uuden ihmisen kanssa.

Miksi olla niin joko tai: pitää olla joko sydänystävä lapsuudesta asti tai sitten ollaan tuppisuita. Uskokaa pois, arki, josta suomalaiset jaksaa aina valittaa, olisi paljon hauskempaa jos se nimenomaan otettaisiin kevyemmin, ettei aina laskelmoitaisi ja suunniteltaisi että voiko tuon nyt päästää omalle reviirilleni kun mitä se nyt tekee eikä se mulle voi kotiin tulla kun en mä ole siivonnut ja mitä se oikein haluaa multa ja onpa nyt kauheeta...

Naurattaa kyllä suomalaiset välillä kun yrittävät olla maailman parhaita lähes joka asiassa mikä on mahdoton yhtälö kuten lisäksi se että virheitä ei saisi tehdä, pitää olla niin korrektia että . Kyllä nyt virheitä saa tehdä ja suunsa avata, herran jestas. Välillä suomalaisten mykkyys kyllä ärsyttää! Herätkää jo, ollaan 2000 -luvulla jo pitkälti, puhuminen on sallittua.

Suomalaisten "happamuus" johtuu kateudesta. Kateus siitä, että Suomesta ei yksinkertaisesti irtoa kansainvälisiä menestyjiä lätkäpelaajia ja Kimi räikköstä lukuunottamatta.

suomi tosiaan on outo maa,jos et esimerkiksi pidä homoista olet jotenkin estynyt sinun pitäisi hyväksyä homot,eli sinulla ei ole oikeutta omaan mielipiteeseen.ja mitä tulee maahan muuttajiin sinä joko hyväksyt ne tai olet rasisti mitään muuta siltä väliltä ei ole.se jopa on asia josta ei voi keskustella julkisesti,,,hyväksy tai ole rasisti.
suomalaiset ovat mielestäni paljonkin sosiaalisempia mitä media meidän väittää olevan,mutta kuka noita typeriä toimittajia uskoo en ainakaan minä.

Miten YKSINÄINEN, UJO ja kaikin puolin ESTYNYT miespuolinen persoona pääsee Suomesta pois??? Vihaan yli kaiken tätä maata mutta en tiedä mitään paikkaa minne lähteä, kun töitä ei ilman suhteita saa ulkomailtakaan! Naisten kyllä on helppo lähteä aina jonkun miehen matkaan (tämän olen huomannut) mutta yksinäinen mies on yksin joka asiassa, aina ja ikuisesti.

Lähde naisen matkaan.

on raakaa. Jos yksilö ei pärjää sosiaalisesti ja saa sitä kautta lisääntymismenestystä niin hän ei jatka sukua. Sosiaalisemmat yksilöt pärjäävät paremmin ja heidän sosiaaliset geeninsä valtaavat alaa populaatiossa. Jos yksilö ei taistele saadakseen sosiaalista elämää ja lisääntymismenestystä niin hänen geeninsä eivät jatku. Niin se vaan menee. Se on jokaisen itsensä valinta toimiiko itse auttaen itseään vai odottaako muiden tekevän jotain.

Jos havaitsee olevansa sulkeutuneiden kaveripiirien ulkopuolella niin silloin varmaankin täytyy lähteä tästä ympäristöstä ja vaihtaa ihmisiä elämässään. Jos omalla paikkakunnalla ei menesty niin sitten pitää varmaankin vaihtaa paikkakuntaa.

Ei se nyt aivan noin mene, sosiologiaa kun hieman ymmärtää niin asiassa on mutkia. Luonnonvalinta ei ole estänyt suurten ihmisjoukkojen ajautumisen tuhon tielle juuri sillä että on uskottu sokeasti samaan mihin muutkin. Eri lailla ajattelevien varoituksista piittaamatta. Ensimmäinen harha on se, että erilainen ja porukasta jäänyt olisi jotenkin huonompi kuin muut.
Toinen on se, että porukoissa kun pari kolme on jotain mieltä, vaikka he olisivatkin väärillä urilla niin koko porukka tulee perässä.
Kolmanneksi yksinäisiä ja eri tavoin ajattelevia on paljon ja kannattaisi hakea kaltaisiaan ja vahvistaa omia vahvuuksiaan. Ei ole niin yksin kun uskoo.
Neljänneksi ihmisen osaan kuuluu se että loppujen lopuksi ON yksin, uskonto kuitenkin tarjoaa siihenkin lohdun.
Porukassa "tyhmyys tiivistyy" Voi olla todella vaikeata yrittää mukautua johonkin aivottomaan ryhmään ja ei todellakaan kannata yrittää sitä.
Sosiaalinen pärjäävyys on oikeasti silmänlumetta, tätä on jo uusimpien tietojen mukaan todistettu. Työpaikan haussa ominaisuus on ollut yliarvostettua.
Menestymisellä ja sosiaalisuudella ei välttämättä ole yhteyttä, on aloja joissa on kyettävä työskentelemään yksin, esim. luovat alat
Missään tapauksessa ei kannata antaa periksi kiusallakaan, jostain kummasta syystä sosiaalinen porukka tuntuu tarvitsevan "vahvistusta" ei-sosiaalisten olemassaololla!
Totta on kyllä että maan vaihto on kannattavaa. Yhdysvalloissa, Kanadassa kun muutat asumaan niin naapurit tulevat kyllä toivottamaan tervetulleeksi monin tavoin.
Suomessa pikkupaikkakunnat saattavat olla jopa helvetillisiä paikkoja joissa voi joutua epäsuosioon , eikä uskalla mennä mitään sanomaan kenellekään kun ne sanomiset kiertävät kylän ja muunnetaan aivan muuksi kuin alkuperäinen tarkoitus.

Ollaanpa "me" Kamalia. mutta ymmärrätkö, se olet juuri sinä, joka teet suomesta tällaisen omalta osaltasi. Luulet olevasi "jotain" ja kuljet nokka pystyssä kun olet päässyt ihan oikein ulkomaille. Samaa harrastaa liian moni omalla osallaan, kaikki ei ehkä ole ulkomaille tunkemassa ja muiden ystävällisyydellä ratsastamassa. Kyllä se lähtee omasta navasta. Tervehdinkö huomenna naapuria? Autanko jos näen avuntarvitsijan? Olenko ystävällinen vai töninkö, katsonko vai käännänkö pään pois päin? Miten työkaverini jaksavat, kuuntelenko vai selostanko suuna päänä omia juttujani vai mökötänkö tuppisuuna?

itse ainakin olen huomannut ulkomaalaisena ( olen Australialainen.tosin kaksoiskansalainen kun toinen vanhemmista on Suomalainen), että yleensä jos baarissa on niin jos olet yksin liikkeellä niin se on game over! jos menet jutteleen jollekkin miehelle tai miesjengille, niin olet tietysti homo. jos menet jutteleen jollekkin naiselle tai naisporukalle, niin olet tietysti yrittämässä pokata niitä. jos istut sitten pöydässä yksin, niin olet tietysti joku sekopääskitsohead ku yksin baarissa oot. ja jos yrität jutella työntekijöille, niin olet tietysti heille vain joku känninen häirikkö. onneksi on tuoppi ja Angry birds!! :D

Onpahan koko ketju täynnä kliseitä kuinka Suomi ja suomalaiset ovat kurjia, tietenkin kirjoittajat itse ovat poikkeuksia säännöstä. Todellisuus vaan on se, että ei sitä muissakaan Euroopan maissa väkisin seuraan tuppautujista pidetä ja ruuhkabussissa tai metrossa maanantaiaamuna ihmisillä on naama ihan yhtä norsunvitulla kuin Helsingissäkin. En tiedä Euroopan ulkopuolisista maista kun en ole koskaan käynyt.

Kuitenkin, minua ainakin ahdistaisi asua sellaisessa ympäristössä, jossa kuuluisi jonkinlaiseen käytöskoodistoon alkaa turisemaan joutavia tuikituntemattomien kanssa esim bussissa sen sijaan, että lukisi esim kirjaa.

Kaikenlaista häiriöö
No hän omassa persoonassaan, siis yksi ja ainut häiriintynyt multinikki on näiden kaikkien nikkien takana.
Ja sitkeesti vain pysyy keskuudessamme, vaikka monet toivovat hänen menevän hoitoon, jotta saisi elämänsä järjestykseen.
Hän rakastaa nostaa itseään esille ja dualistisesti kaipailee ja komppaa itseään omissa viesteissään.
Elämä on ja joillakin se on vielä enemmän, yeah!

Muutamia kuukausia sitten luin paikallislehdestä jutun, jossa oli lukiolaisten haastatteluja. Teinit valittivat, että voi kun kamalaa, kun sille ja sille kurssille ei tullutkaan yhtään kaveria, se tekee koulunkäynnistä ikävää ja kurjaa jne.
Siinä sitä suomalaista sivistystä. Edes vessaan ei voida mennä ilman kaveria.

Hah, ihan totta. Kaikki ulisee, että on tylsää ja yksinäistä, mutta kukaan ei halua tavata tai uskalla edes lähteä vaikka kävelylle ja syömään kaupungille.

Terveiset vaan Helsingistä.

Olen yksinäinen

tarkoitat varmaan, ettei suomessa kukaan halua tutustua miehiin. naisilla kyllä riittää kysyntää ;)

Monesta jutusta tässäkin keskustelussa tulee mieleen omat ajatukset. Mutta ne on alkaneet hiljalleen muuttumaan. Ennen ajattelin että "nyyh, kukaan ei haluu tutustua muhun tai olla mun kanssa". Mutta nykyään tiedän että kaikki on itsestä ja omasta asenteesta kiinni.

Jos menee joka paikkaan sellaisella "ei kukaan musta tykkää"-asenteella, niin ei silloin kukaan tule juttelemaan. Huono fiilis leviää itsen ulkopuolelle. Jos murjottaa yksin jossain nurkassa, niin eipä kukaan tule varmasti puhumaan.

Pitää uskoa itseensä ja arvostaa sitä mitä on. Totta kai tämä ei ole kaikille mahdollista, mutta se on ainoa asenne millä pääsee elämässä yhtään mihinkään! Maailma on sellainen miksi sen tekee.

Hauska lukea monenlaisia pohdintoja aiheesta millaisia me suomalaiset olemme. Ollakseni rehellinen en jaksanut lukea kaikkien mielipiteita, vaan jutun juuri sytytti minutkin vastaamaan. Kylla suomalaisilla on aivan erilainenMutt mentaliteetti ja suhtautuminen toisiin ihmisiin. Kaikkea vierasta pelataan ja vastutetaan, ollaan mielummin yksin kuin tehdaan tuttavuutta kenenkaan kanssa. Olen asunut pitkaan ulkomailla ja joutunut kasvattamaan itseni ulos tasta perin suomalaisesta piirteesta.
Luulen etta pelataan kovasti kasvojen menettamista ja itsensa munaamista niin etta ollaan mielummin hiljaa. Suomalaisilla on myos huono itsetunto ja siita kertoo myos suuri mieltymys viinaan. Humalassa sitten millaan ei ole mitaan rajoja ja haetaan seuraa vaikka vakisin.
Lahdin pois Suomesta vuonna 1997 elikka mulla oli munaa muuttaa elamaani ja lahtea seikkaluun. En ole koskaan katunut lahtoani - ainoa asia jota kadun etta lahdin niin myohaan, olisi pitanyt uskaltaa aikaisemmin. Olisin ehtinyt enemman ja tana paivana varmaan istuisin viela paremmalla oksalla kuin nykyaan.

nojöö mutta se on immeisestä kii. extrovertit löytää kavereita vaikka vieraalta paikkakunnalta hetkessä.

Minulla taas on se ongelma, että haluan tutustua liian moneen ihmiseen. Jos jatkan vielä tätä tahtia, minulla ei kohta riitä aikaa olla kenenkään kanssa kuin hetki vain.
...
Tarkoitus oli kirjoittaa enemmänkin, mutta ei jostain syystä saanut aikaiseksi enempää tekstiä :)

SUOMESSA KUKAAN EI KUULE HUUTOASI! :(

Naiset ei halua tutustua miehiin. jos haluais niin monikin löytäis sellasen josta tykkäis mut ei haluta edes tutustua kun naisilla on ennakkoluuloja.