Taas on takana kuukausi merellä. Ihana reissu, jolla elää pitkälle talveen. Yksi asia askarruttaa vuosi vuodelta enemmän: mihin on menossa kaveriapu laitureilta?
Purjehtijat auttavat kyllä usein toisiaan rantautumisissa ja lähdöissä, mutta moottoriveneilijöiltä on turha oma-aloitteista apua pyytää. Räikein esimerkki oli tänä kesänä kippari, joka pesi perunoita veneensä täkillä rantautessamme. Kova sivusta tullut tuulenpuuska painoi venettämme kovalla vauhdilla päin hänen venettään. Naisenvoimani eivät riittäneet laiturilla vetämään liian pitkäksi jääneestä keulaköydestä. Perunanpesijä nousi apuun vasta kun huusin häntä. Kommenttinsa oli: "Tää on rautaa, kyllä tää kestää."
Tyhmeliinejä on aina joukossa, mutta me muut vaalikaamme toistemme auttamista ja huomioimista laitureilla.
Purjehtijat auttavat kyllä usein toisiaan rantautumisissa ja lähdöissä, mutta moottoriveneilijöiltä on turha oma-aloitteista apua pyytää. Räikein esimerkki oli tänä kesänä kippari, joka pesi perunoita veneensä täkillä rantautessamme. Kova sivusta tullut tuulenpuuska painoi venettämme kovalla vauhdilla päin hänen venettään. Naisenvoimani eivät riittäneet laiturilla vetämään liian pitkäksi jääneestä keulaköydestä. Perunanpesijä nousi apuun vasta kun huusin häntä. Kommenttinsa oli: "Tää on rautaa, kyllä tää kestää."
Tyhmeliinejä on aina joukossa, mutta me muut vaalikaamme toistemme auttamista ja huomioimista laitureilla.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sinähän se olit hankaluuksia aiheuttamassa !
-- syyllinen ja haitanteossa -- ei suinkaan se perunanpesijä --
Yritit syyllistää ! Mutta paljastitkin oman pienen maailmankuvasi ... !
Toimit kuin kansakoulunopettaja - ja aina olet väärässä!
Opi jo !
Perimmäinen ajatus oli kyllä oikein. Nykyään katsellaan ihan liikaa vierestä toisten ongelmia rantautumisessa, pahimmat tapaukset vielä kehtaa naureskellakkin. Itse pyrin auttamaan vaikka istuisin moottorinveneeni peräkannella sanomalehti kädessä, jos vain huomaan veneen tulevan rantaan ja huomaan alimiehitystä tai esim. naisen keulaköydessä kovassa tuulessa. Minusta näin toimiminen on hyvien veneilytapojen mukaista. Sitäpaitsi odotan myös savani itse samanlaista apua kun tulen perheeni kanssa rantaan.
Hyviä loppukesäisiä veneilykelejä!
Toivottavasti ett veneile.
Kyllä oikea veneilijä auttaa toista veneilijää.
Sinunlaisia veneilijöitä toivottavasti ei ole samassa laiturissa.
Pyrin myös itse auttamaan mutta saattaisinpa joskus pestä myös perunani rauhassa. Nyppii kun ihmiset rantautuvat aina vain isommilla ja isommilla pursilla joiden käyttöä he eivät harjoittele esim kotirannassa. Kyllä jokaisen veneen pitäisi päästä rantaan juuri sillä joukolla millä se on liikkeelle lähtenytkin eikä aina toivoa, että rannassa on joku auttamassa. Kohteliaisuutta se on sekin, että hallitsee veneensä...
Kun osaa hommansa, niin noista vapaaehtoisista auttajista on vain harmia. Jos on liikkeellä yksin tai muusta syystä tarvitsee apua, sitä voi kohteliaasti pyytää.
tällaisia ääliöitä ja tietäjiä on paljon! kuten
Nimim. veneilijä)
Ne tietää ja neuvoo -- mutta oma asenne on suoraan pseestä!
Noita "kansakoulunopettajia" ja neuvojia riittää joko paikkaan.
ne on tärkeitä ja terrorisoi muita.
Se on elämäntapa. (kookoomus /isänmaa/ ja muut perversiot...)
Mutta paskantärkeys tappaa lopulta oman mielenkin.
Eli huonosti käy.
Siinä kai palkinto kaikesta?
"Best visitcard in a foreign harbour is good manouvers" mutta ihan tosi, aina ei voi ennakkoon tietää vallitsevia olosuhteita vieraassa satamassa, ja varsinkin jos on liikkeellä jätskikiskan kokoisen motskarin kanssa, niin esim sivutuuli voi yllättää vaikka kuinka tietäisi miten vene käyttäytyy...eli loppukanettini on, että tilanteen mukaan on hienoa jos oma-aloitteisesti ainakin ollaan varuillaan, ja jos sitten apua pyydetään, niin ollaan valmiita..naarmuuntuuhan se teräsvenekin...
Hyvää loppukesää!
Tuntuu mukavalta kun joku vaivautuu vastaan kun rantautuu. Eikä kysymys ole ettei selvittäisi ominkin avuin, sitä vaan tuntee itsensä tervetulleeksi kun joku on ottamassa köyttä vastaan. Tällaisia veneilijöitä on onneksi suurin osa ja pyrin sitä olemaan vastaavasti itsekin. Huomaavainen käytös kunniaan!
Olen hämmästynyt asenteestasi nimimerkki Näitä riittää. Juuri kaltaisiasi tarkoitan. Mieheni purjehduskokemus on 30 vuotta (joista 15 ilman moottoria) ja omani 15 vuotta.
Jos olet ollut vesillä vähänkään pitempään ja lillunut muuallakin kuin pläkässä, tiedät että meille kaikille tapahtuu kaikenlaista. Olen surullinen siitä, että kaltaisiasi alkaa olla laitureissa enemmän ja enemmän.
Toivon, ettet koskaan missään tilanteessa tarvitse kenenkään apua.
Kaltaisia ----
katso peiliin -- kaltaisiasi on aina muille harmiksi .....
-- huomaavainen ja kohtelias käytös on hyvä asia.
sen toivoisi koskevan myös noita nimittelijöitä ja ns."herrakansaa".
Mutta jos mielessään on niin paljon perunanpesijän yläpuolella, on kai turha odottaa muuta, kuin huonoa käytöstä ja toisen ihmisen leimaamista - syyttelyä.
Vaikka syynä on oma toiminta...
Suurten veneiden omistajien pitäisi myös ajatella vakavasti henkilökunnan palkkausta, renkejä ja piikoja sitten voisi käskyttää ja neuvoa mielen mukaan !
........nimenomaan on löydettävä syyllinen, muu on toisarvoista..........
Mitä valitat. Anna tulla vaan päälle. Mä haluan kuoria pottuni rauhassa, joten pyydä partiolaisilta apua. Jos ottaisit jonkun asiantuntevan ensi kerralla seulaasi.
on kyllä ollut tapani auttaa, jos näyttää, että naapurilla on vaikeuksia. Toisaalta ei esimerkiksi tuota perunanpesijän kommenttia voi mielestäni välttämättä piittaamattomuudeksi lukea; ehkäpä hän vain halusi sanoa, että nojatkaa vain, ei tarvitse sääliä hänen venettään. Näki, että teitä oli veneessä kaksi ja ajatteli, että ainakin kipparin voima riittää vetämiseen.
En itse pidä liiasta avuliasuudesta. Jos keli on hyvä, ja miehistöä tarpeeksi, yksi keulassa, yksi "puikoissa" ja yksi perässä, en kaipaa mitään vastaanottajia. Kaksinkin hommassa ei ole mitään ongelmaa, jos ei vallan hirveä puhuri käy päälle. Toisaalta vältän viimeiseen saakka rantautumista sellaiseen paikkaan ja sellaisissa olosuhteissa, jossa en usko omin avuin selviäväni.
Mielestäni paras rantautuminen on sellainen mitä muut eivät edes huomaa.
Toisaalta yksinpurjehtija on kiitollinen saamastaan avusta, joten meiltä aiemmin rantautuneilta vaaditaan hieman pelisilmää.
Tässä asiassa on vaikea miellyttää kaikkia.
Annamme ilomielin apua kaikille, jotka mielestämme sitä rantautumisessa tarvitsevat. Toisaalta omassa rantautumisessamme emme ole apua halunneet. Meille on tullut vaimon kanssa hyvä rutiini hommien hoidossa ja kaikki sujuu hyvin kahdestaankin. Vaimo on virtuoosi köysien kanssa työskenneltyään aiemmin matkustajaliikenteessä. Hän lähestulkoon pahoittaa mielensä kun joku yrittää sotkea pasmat.
Vaan mistäpä tämänkin päällepäin voisi arvata. Yritetään vaan ymmärtää että meillä on erilaisia tarpeita tässäkin asiassa.
ehkäpä perunan pesijä tällä selkeästi antoi "luvan" nojata kylkeä vasten ja katsoi että pärjäätte sen jälkeen omillanne...
apua ei kai oikeasti tarvitse kuin erikoistapauksissa, erityisen kova sivutuuli?, yksinpurjehtija, korkea(=huonosti varustettu)keula matalalle (kivikko)annalle, tms