Moi, ihmiset!
Olen 15v poika Jyväskylän tienoilta, uskon hyvinkin olevani masentunut. Tiedän tarvitsevani apua, mutta olisi vain paljon helpompaa lopettaa elämä, kuin jutella jonkun psykiatrin kanssa kuukausia. Tätä on jatkunut jo 2-3 vuotta, tuntuu että masennukseni pahenee koko ajan.
Olen jo kauan miettinyt, mistä masennukseni on saanut alkunsa, mutta en ole koskaan keksinyt mitään syytä, tai tapahtumaa, josta tämä "henkinen helvetti" sai alkunsa. Mutta tiedän, että se sai alkunsa joskus silloin kun tulin ylä-asteelle.
Kirjoitan tänne tästä, koska minulla ei oikein ole ketään, jolle voisin tästä puhua. Olen jo kauan miettinyt eri syitä miksi olen aina allapäin, surullinen ja vaisu. Tässäpä muutama;
1. Olen rakastunut erääseen tyttöön luokaltani, mutta on typerää edes haaveilla, että olisin joskus hänen kanssaan. Hän on mielestäni maailman kaunein tyttö, ja silloin kun koulussa tanssitunnilla tanssin hänen kanssaan... Se oli elämäni onnellisin päivä. En ole koskaan samoissa "piireissä" hänen kanssaan, hän on hyvinkin sosiaalinen ja tunnettu täälläpäin. Olen varma, että moni muukin haluaisi hänet. Olen yrittänyt jutella tälle tytölle facebookissa, mutta hän ei halua jutella minulle, kyllä sen näkee keskusteluistamme.
2. Minusta ei yleensä pidetä. Minulla on yli viisi hyvää kaveria, mutta muut nuoret eivät yleensä pidä minusta. Siihen on syy; olen hiljainen, ja en ole hyvä sosiaalisissa asioissa. Nykynuorilla on varmaan joku pakonomainen tarve (ainakin vähän) kiusata, ja koska olen hiljainen, niin olen helppo kohde. Minua ärsyttää aivan suunnattomasti tämä vammainen hiljaisuus, ja uusien tilanteiden jännittäminen.
3. Olen huono kaikessa liikunnassa ja urheilussa, vaikka minä pidän erittäin paljon urheilusta, erityisesti jääkiekosta. En vain kykene, ja kun epäonnistun jossain, masennun. Vaadin itseltäni liikoja liikunnassa, tiedän sen. Mutta en voi mitään, minä tulen aina asettamaan omat tavoitteeni, etenkin liikunnassa, korkealle. Joskus haaveilen, että tulevaisuudessa pelaisin ammattilaisena jääkiekkoa. Mutta minä olen aivan älyttömän huono luistelutaidoiltani.
4. En näe itselläni hyvää tulevaisuutta, koska minulla ei ole juurikaan hyviä arvosanoja koulussa. En pysty keskittymään opetukseen, koska olen niin pirun masentunut, että "mitä järkee tässä on, tapa vaan ittes, ni ei enää tarvii täällä olla".
Näistä syistä tunnen itseni masentuneeksi ja ahdistuneeksi. Nyt olen alkanut tuntemaan hirveää vihaa joitain ihmisiä kohtaan, ja olen nähnyt jo unia, että olen tappanut ihmisiä. Välillä minun oikeasti tekee mieli vain tuhota joitain ihmisiä.
Joten, tämä olen minä.
Olen pilannut nuoruuteni, ja minusta tuntuu, että kohta vaaditaan enää vaan yksi erittäin huono päivä, niin saan kerättyä "rohkeuteni" ja hoidan homman.
Olisin hyvin kiitollinen, jos joku pystyisi minua auttamaan. Mutta uskon, että kukaan ei pysty enää minua auttamaan. Ihmisiä kuolee jatkuvasti, ja minä olen vain yksi ihminen.
Olen 15v poika Jyväskylän tienoilta, uskon hyvinkin olevani masentunut. Tiedän tarvitsevani apua, mutta olisi vain paljon helpompaa lopettaa elämä, kuin jutella jonkun psykiatrin kanssa kuukausia. Tätä on jatkunut jo 2-3 vuotta, tuntuu että masennukseni pahenee koko ajan.
Olen jo kauan miettinyt, mistä masennukseni on saanut alkunsa, mutta en ole koskaan keksinyt mitään syytä, tai tapahtumaa, josta tämä "henkinen helvetti" sai alkunsa. Mutta tiedän, että se sai alkunsa joskus silloin kun tulin ylä-asteelle.
Kirjoitan tänne tästä, koska minulla ei oikein ole ketään, jolle voisin tästä puhua. Olen jo kauan miettinyt eri syitä miksi olen aina allapäin, surullinen ja vaisu. Tässäpä muutama;
1. Olen rakastunut erääseen tyttöön luokaltani, mutta on typerää edes haaveilla, että olisin joskus hänen kanssaan. Hän on mielestäni maailman kaunein tyttö, ja silloin kun koulussa tanssitunnilla tanssin hänen kanssaan... Se oli elämäni onnellisin päivä. En ole koskaan samoissa "piireissä" hänen kanssaan, hän on hyvinkin sosiaalinen ja tunnettu täälläpäin. Olen varma, että moni muukin haluaisi hänet. Olen yrittänyt jutella tälle tytölle facebookissa, mutta hän ei halua jutella minulle, kyllä sen näkee keskusteluistamme.
2. Minusta ei yleensä pidetä. Minulla on yli viisi hyvää kaveria, mutta muut nuoret eivät yleensä pidä minusta. Siihen on syy; olen hiljainen, ja en ole hyvä sosiaalisissa asioissa. Nykynuorilla on varmaan joku pakonomainen tarve (ainakin vähän) kiusata, ja koska olen hiljainen, niin olen helppo kohde. Minua ärsyttää aivan suunnattomasti tämä vammainen hiljaisuus, ja uusien tilanteiden jännittäminen.
3. Olen huono kaikessa liikunnassa ja urheilussa, vaikka minä pidän erittäin paljon urheilusta, erityisesti jääkiekosta. En vain kykene, ja kun epäonnistun jossain, masennun. Vaadin itseltäni liikoja liikunnassa, tiedän sen. Mutta en voi mitään, minä tulen aina asettamaan omat tavoitteeni, etenkin liikunnassa, korkealle. Joskus haaveilen, että tulevaisuudessa pelaisin ammattilaisena jääkiekkoa. Mutta minä olen aivan älyttömän huono luistelutaidoiltani.
4. En näe itselläni hyvää tulevaisuutta, koska minulla ei ole juurikaan hyviä arvosanoja koulussa. En pysty keskittymään opetukseen, koska olen niin pirun masentunut, että "mitä järkee tässä on, tapa vaan ittes, ni ei enää tarvii täällä olla".
Näistä syistä tunnen itseni masentuneeksi ja ahdistuneeksi. Nyt olen alkanut tuntemaan hirveää vihaa joitain ihmisiä kohtaan, ja olen nähnyt jo unia, että olen tappanut ihmisiä. Välillä minun oikeasti tekee mieli vain tuhota joitain ihmisiä.
Joten, tämä olen minä.
Olen pilannut nuoruuteni, ja minusta tuntuu, että kohta vaaditaan enää vaan yksi erittäin huono päivä, niin saan kerättyä "rohkeuteni" ja hoidan homman.
Olisin hyvin kiitollinen, jos joku pystyisi minua auttamaan. Mutta uskon, että kukaan ei pysty enää minua auttamaan. Ihmisiä kuolee jatkuvasti, ja minä olen vain yksi ihminen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mäkin oon todella ujo ja hiljainen. Enkä ole ikinä osannut sen koommin keskustella ihmisten kanssa ja siksi jännitän sosiaalisia tilanteita paljon. oon myös ollut masentunu jo kauan..en edes muista koska ttämä alkoi. mutta kuitenkin niin kauan että oon melkein alkanut jo tottua tähän pahan olon tunteeseen. Kaikesta huolimatta silti mä jaksan pysytellä vielä hengissä yksin ajatusteni kanssa. en oo ajatellut hakevani apua vaikka sitä mäkin tarvitsisin. Loppujen lopuks mun mielestä itsemurha ei oo mikään ratkaisu. yritä jaksaa ja voimia sulle :)
Samoin, mutta en mä kestä, kauaa...
Hiljaisuuteesi taustalla lienee heikko itsetunto. Uskallatko sanoa asioista omat mielipiteesi vai kuluuko "puheaikasi" keskustelutilanteissa siihen, että mietit mitä mieltä olisi sopivaa olla, jotta olisit samaa mieltä toisten kanssa?
Harvoin uskallan sanoa mielipiteeni...
Sun pitäis sisäistää, että ei tarvitse olla kaikesta samaa mieltä muiden kanssa. Ne voi olla sun kavereita siitä huolimatta. Mitä enemmän tuot omia mielipiteitäsi esiin, sitä paremmin löydät juuri ne kaverit, jotka ovat samaa mieltä kanssasi. Silloin olet myös kiinnostava etkä tylsä tyyppi, koska sulla oikeasti on mielipiteitä. Sua on helppo kiusata juuri siksi, että et sano mistään vastaan, eli et kunnioita itseäsi ja omia mielipiteitäsi. Moni voi itse asiassa ajatella sun kanssa aivan samalla tavalla, vaikka ei sanokaan sitä ääneen. Jos ajattelet joskus jotain, mutta et uskalla sanoa sitä, niin yritä vain pakottaa itsesi siihen. Vähitellen alat huomata, että teet juuri oikein ja että muut hyväksyvät sinut juuri sellaisena kuin olet. Lisäksi olet hauska tyyppi jos aloitat joskus leikilläsi/kiusoitellen juupas-eipäs -tyyppisen väittelyn ja vielä näytät että nautit siitä ja uskallat nauraa. Ainakin tytöt tykkää.
Itsetuntoosi saattaa vaikuttaa paljon se, että et ole tyytyväinen ulkonäköösi. Siihen paras ohje on, että teet sille jotain. Seuraa omasta mielestäsi hyvännäköisten tyyppien pukeutumista ja kerää niistä vaikutteita, muuta rohkeasti pukeutumistasi. Mene itse kampaajalle ja sano, että haluaisit ihan uuden hiustyylin. Katso itsellesi juuri sellainen tyyli kuin haluat ajattelematta kenenkään muun reaktioita. Kun olet itse tyytyväinen ulkonäköösi, tunnet olosi itsevarmaksi ja itsetuntosi lähtee kohoamaan kuin nousukiidossa oleva lentokone. Tiedän sen omasta kokemuksesta.
Sulle olisi ehkä psykoterapiasta apua. Vaikka olet väsynyt, hae apua, itsemurha ei ole ratkaisu.
Kaikki tuntuu vaan niin turhalta... Ei mikään terapia voisi kuitenkaan auttaa...
Kyllä se auttaa. Se auttaa siihen, että takerrut pieniin vastoinkäymisiin ja kuvittelet niistä mielessäsi suuria ongelmia ja lopulta alat jopa uskoa että ne ovat sellaisia.
Ensinnäkin, itsemurha on maailman itsekkäin teko. Mieti, mitä kaikki sun läheiset (jota sulla kyllä varmasti niitäkin on) ajattelis. Kannattaa ajatella elämän parempia puolia, mitkä sulla oikeesti on hyvin. Sulla on varmasti katto pään päälläs eikä mitään tappavaa tautia kuten syöpää tms. Sulla on ruokaa ja mahollisuus koulutukseen ja muuhun. Ja tää tyttö, kerta sanoit että se on sun mahdotonta saada, niin varmaan justiinsa sen takia pidät siitä. Asetat varmaan itelles liian suuria tavoitteita (niin kuin kerroit että liikunnassakin teet) jotta sä varmasti epäonnistuisit niissä ja sulle tulis entistä huonompi olo. Sä sanoit että sä rakastat tätä tyttöä, mutta miten sä voit rakastaa toista ihmistä jos sä et edes tunne sitä. Oot varmasti vaan rakastunut siihen rakkauden tunteeseen. Sun pitää vaan ettiä joku toinen kohde jos tää tyttö ei kerta oikeesti ei halua huomioida sua. Maailma on pullollaan tyttöjä eikä se yhteen kaadu. Ja eikö sun kannattas ajatella vaikka sitä, että sä oot vasta 15, ja jos sulla on ollu ehkä ihan paska yläasteaika, niin so what, kohta sä sieltä lähet pois (ellet oo jo lähteny). Ja varmasti se sun hiljasuuskin kaikkonee iän myötä. Vaikka missä tutkimuksissaki on osotettu että yläasteiässä kaikkien itsetunto on alhaisimmillaan. Ja jos sä noin paljon pidät siitä luistelusta, niin ota askel kerrallaan ja mee jonnekkin opettelemaan sitä. Oikeesti ei kannata ryvetä ajatustensa kanssa omassa sängyssä neljän seinän sisällä kun ne vaan pahenee ja kasvaa omassa päässä (varsinkin jos niitä ei ilmoille päästä). JA mikä kaikkein tärkeintä, sä et ihan varmasti oo ainut sun ongelmien kanssa. Mä itsekin aina luulin että oon ainut jolla on tällasia ongelmia, ja kun oon ottanu asioista selvää niin en todellakaan ole. Monella muulla on asiat niin paljon huonommin. Ja täälä me vaan vinistään omista ongelmista vaikka ne on ihan ruohonjuuritasolla joidenki toisten ongelmiin verrattuna. Ja sulla ei todellakaan ole nuoruus pilalla, sähän oot vasta 15! Sulla on niin paljo elämää vielä edessä ja et voi yhtään tietää mitä ihania juttuja sulle voi vielä tapahtua. Ja hei, ei hyvään tulevaisuuteen hyviä arvosanoja koulussa tarvita, vaan hyvä tulevaisuus koostuu oikeesti niistä kaikista pienistä iloista mitä elämässä on. Ja sulla tulee varmasti vielä oleen sellasia hetkiä monia. Sun kannattaa oikeesti uskoa mua, mä tiedän tän jutun pitkästä ja rankasta kokemuksesta!
Älä aseta itselles liikaa tavotteita,alota pienistä asioista kuten pieni puolen tunnin kävelylenkki tai vaikka juoksulenkki raikkaassa luonnossa,se piristää kummasti.
Vai että nuoruus on jo pilalla kun on vasta 15-vuotias? Entäs mulla sitten kun oon 23-vuotias enkä ole saavuttanut mitään elämässäni. Mun olis varmaan kans pitäny tappaa itseni jo 8 vuotta sitten kun olin yläasteella ja mua vaan kiusattiin siellä eikä tytöt ollu kiinnostuneita. En minä kuitenkaan vielä tuon ikäisenä osannut olla masentunut tai millään lailla kyllästynyt elämääni.
Nyt olen ollut jo ainakin 4 vuotta vakavasti masentunut ja mikään ei tunnu muuttuvan. Kaikki asiat menee vaan huonompaan suuntaan. Luulen että sitä itsensä tappamista kannattaa miettiä vaikka vasta mun ikäsenä jos on tähän ikään mennessä sössinyt kaikki asiansa täydellisesti kuten minä.
Hei! Jokainen saa olla juuri sellainen kun on! Ei tarvitse ikinä olla mitään muuta. Jos olet hiljainen niin olet hiljainen. Olet nuori. Kenelläkään nuorella ei ole helppoa. Luottakaa nuoret siihen, että elämä kantaa. Ei 15v. tarvitse tietää vielä paljoa elämästä. Ei kukaan tiedä edes vanhempana. Kaikilla on sydänsuruja iästä riippumatta. Surut ja ilot opettavat käsittelemään tunteita. Et ole yksin. Mieti mieleisiäsi asioita, katso komedioita, lue vitsejä. Elämä ei ole niin totista. Elämä on lahja. Mitä tekisit tänään jos tietäisit että se onnistuu? Hae apua, ettei ajatukset pääse painamaan ihan liikaa. Luota apuun reippaasti. Opetelkaa olemista, ihan vaan olemista. Aina ei tarvitse suorittaa. Toivon Sinulle kaikkea hyvää!
Vai että elämä on oikein lahja. Joopa joo. Mun tapauksessa se on joku kosto että olen edes syntynyt.