Juri Derjabin kertoo tämän päivän lehdessä (HS) Kekkosesta, pitäen häntä maailmanluokan valtiomiehenä, joka tunsi erinomaisesti itänaapurin heikkoudet ja vahvuudet.
Vahvuuksia Kekkonen yritti vesittää ja käytti heikkouksia upeasti Suomen hyväksi. Eräs heikkouksista oli Breznevin narsistisuus, jonka UKK hoksasi aika nopeasti. Sellaiseen tehosivat ylisanat ja kunniamerkit.
Ne pelastivat Suomen pahemmasta pälkähästä, joka muuten olisi seurannut nimenomaan ko. aikana.
P.S. Onkohan asiaa käsitelty lainkaan täällä niin kuulussa Kekkostytkielmassa?
Vahvuuksia Kekkonen yritti vesittää ja käytti heikkouksia upeasti Suomen hyväksi. Eräs heikkouksista oli Breznevin narsistisuus, jonka UKK hoksasi aika nopeasti. Sellaiseen tehosivat ylisanat ja kunniamerkit.
Ne pelastivat Suomen pahemmasta pälkähästä, joka muuten olisi seurannut nimenomaan ko. aikana.
P.S. Onkohan asiaa käsitelty lainkaan täällä niin kuulussa Kekkostytkielmassa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Myös Koivisto käytti KGB-kanavia yhteydenpidossaan. Ei kuitenkaan yltänyt lähellekään Kekkosen suoritusta.
Koiviston persoonallisuus oli joustamaton eikä soveltunut yhtä hyvin venäläisten kanssa työskentelyyn. Mutta se oli pientä verrattuna vahinkoon, jota Koivisto sai aikaan puuttumalla Suomen pankin toimintaan ja Suomen rahapolitiikkaan.
Noinhan se asia Koiviston "rahapolitiikan" osalta oli. Juuri tuo "jästipäisyys" aiheutti paljon muutakin vahinkoa. Suhteet naapuriinkin kärsivät siitä.
Kyllähän pitää kehuakin, olihan hän loistava agentti. Harvoin on millään muulla maalla kuin Neuvostoliitolla ollut omaa agenttia toisen maan presidenttinä.
"Harvoin on millään muulla maalla kuin Neuvostoliitolla ollut omaa agenttia toisen maan presidenttinä."
Marionettihallitsijat ovat tavallinen ilmiö historiassa. Erittäin hyvä esimerkki on USA:n pönkittämä Georgian naurettava Saakašvili, jonka odotettavissa oleva kukistuminen tulee ainakin allekirjoittaneelle olemaan suuri tyytyväisyyden aihe.
Kekkonen sitä vastoin ei ollut mikään Neuvostoliiton klienttiruhtinas, vaan Suomen eduista viimeiseen saakka kovana neuvottelijana kiinni pitänyt suvereenin valtion johtaja. Kun Kekkonen jyrähti, oli mahtavien neuvostojohtajienkin pakko suostua kompromisseihin. Paljon puhuttu suomettuminen koski enemmän Neuvostoliittoa kuin Suomea. Pieni Suomi käytti suurta Neuvostoliittoa hyväkseen kaikin tavoin. Yhtä edullisesta asemasta suhteessa Venäjään Suomi oli viimeksi nauttinut 1800-luvun lopulla.
Mitä tulee nk. noottikriisiin, oli Suomen intressien kannalta erinomaisen tärkeää, ettei keulakuvamaisesta Olavi Hongasta tullut Suomen presidenttiä eikä edes Kekkosen vastaehdokasta. Honkahan oli pelkkä kulissihahmo, jota SDP:n asevelisosialistit ja Tanner olisivat manipuloineet mielensä mukaan. Honka presidenttinä olisi ollut YYA-Suomelle katastrofi. Luottamus olisi murentunut, Suomen asema romahtanut. Kekkonen selvitti tilanteen. Ja sen turvin jatkui tärkein taloudellinen kasvukausi ja yhteiskunnallisen rakennemuutoksen kausi Suomen historiassa.
Jos tuossa Sinun agenttihömpässä olisi hiukkaakaan perää, olisi Kekkonen jo ajat sitten revitty kappaleiksi, manan majoja kunnioittamatta.
On helppoa olla jälkiviisas, kuten myös tollona väittää tuollaisia perättömyyksiä.
Jos Honka-liitto olisi pitänyt, Suomen johtoon olisi todellisuudessa tulleet Tanner asevelisosialisteineen ja kokoomus ja olisimme välttyneet surkealta, alentavalta, häpeälliseltä suomettumiselta. Olisimme liittyneet kaikkiin läntisiin yhteyksiin, myös Natoon, eikä Neukkulalla olisi ollut kanttia vastaan rypistellä. Suomi olisi taloudellisesti noussut pian sellaiseen kukoistukseen, että ei olisi tarvinnut puolen miljoonan suomalaisen lähteä elintasopakolaisiksi Ruotsiin.
Kylläpä todella luotettavaan tiedonantajaan nojaat kuin Juri Komissarov Derjabiniin! Häntä luotettavampi olisi vain Tiedonantaja-lehti, mutta se kai kuoli ja kuopattiin Taisto Sinisalon ja hänen kommunistiensa myötä.
Eli demari Koivistoahan tarkoitit, mainitessasi, että tuskinpa millään muulla maalla kuin neuvostoliitolla on ollut omaa agenttia toisen maan Presidenttinä.
Kyllähän tuon Koiviston toimista huomasikin, että mistä on kotoisin.
Johan tuon Koiviston ulkonäkökin kulmakarvoineen kaikkineen oli kuin naapurin Ivan.
heimopäälliköt ovat parhaita. Ruotsissa oli oma savolainen heimopäällikkönsä samaan aikaan kuin Kekkonen hallitsi Suomea. Ruotsin savolainen heimopäällikkö johti maataan yhtä suvereenilla otteella kuin Kekkonen ja hallituskausikin oli melkein saman mittainen. Jotenkin Ruotsin Kekkonen onnistui myös välttymään ankarilta vihamiehiltä jotka roikkuivat äristen Kekkosen perskarvoissa melkein koko hänen valtakautensa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11011666
"Jotenkin Ruotsin Kekkonen onnistui myös välttymään ankarilta vihamiehiltä jotka roikkuivat äristen Kekkosen perskarvoissa melkein koko hänen valtakautensa."
Kekkosen loistava ura ja upea elämäntyö on Kekkosen vihaajille vieläkin katkera pilleri nieltäväksi. Eipä taida kulua vuottakaan ilman kekkostraumaisten uusia "tutkimuksia" ja "paljastuksia" Kekkosesta. Ne todistavat kuitenkin enemmän kirjoittajiensa henkisistä ongelmista ja alemmuuskompleksista suurmiehen edessä kuin mistään uudesta historiallisesta tiedosta.
...tarvitse teeskennellä mitään. Tässä elämänveiheessaan hän voi kertoa totuuden. Se, että hän on kaiken nähtyään yhä vaikuttunut Kekkosesta, on jälleen yksi todistus, että Kekkosessa meillä on saattanut suurempi valtiomies kuin saatamme ymmärtää.
Pysy vaan siinä, minkä sanoit Kekkosesta aikaisemmin, se on totuus:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10969845#comment-58013956-view
Kekkosen perskarvoissa roikkuneiden pikkupaskiaisten paskapuheita. Heistä ISO-Urho kerran murjaisikin:
"Puhukoot pikkupaskiaiset vaikka kuinka paljon paskaa ja mitä hyvänsä, tiineksi eivät kuitenkaan saa."