Elikkä itselleni kävi nyt niin, että itselleni erittäin tärkeä ihminen, johon en (oman eristäytymiseni, sosiaalisten ongelmien ym.) takia ole pitänyt yhteyttä pitkään aikaan, kuoli. On hirveä olo, todella kova syyllisyys ja katumus liittyen menneisiin vuosiin, ihan n. 15-v takaisiin asioihin ja siitä nykypäivään asti. Olen tällä hetkellä käytännössä täysin toimintakyvytön. Ajattelen vain tätä ihmistä, ja kuinka paljon hän minulle merkitsi, ja kuinka haluan nyt itsekin pois, kun hän lähti.
Tilanne on se, että olen itse ollut työharjoittelussa tämän sairaanhoitopiirin ainoassa psykiatrisessa sairaalassa. Siellä akuuttiosaston työntekijöistä osa saattaa olla tuttuja, ja joka tapauksessa sairaalan pihalla törmää ihmisiin, joiden kanssa työskentelin harjoittelujakson aikana. Sinne meneminen ei todellakaan edesauttaisi toipumistani (joka nyt muutenkin näyttää mahdottomalta omissa silmissäni.)
Kysymys on, onko mahdollista päästä jonkun toisen sairaanhoitopiirin psykiatriseen sairaalaan tällaisessa tilanteessa, johon oma kotikaupunki ei kuulu?
Tilanne on se, että olen itse ollut työharjoittelussa tämän sairaanhoitopiirin ainoassa psykiatrisessa sairaalassa. Siellä akuuttiosaston työntekijöistä osa saattaa olla tuttuja, ja joka tapauksessa sairaalan pihalla törmää ihmisiin, joiden kanssa työskentelin harjoittelujakson aikana. Sinne meneminen ei todellakaan edesauttaisi toipumistani (joka nyt muutenkin näyttää mahdottomalta omissa silmissäni.)
Kysymys on, onko mahdollista päästä jonkun toisen sairaanhoitopiirin psykiatriseen sairaalaan tällaisessa tilanteessa, johon oma kotikaupunki ei kuulu?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eipä taida onnistua.
Voimia!
Pääset yksityiselle minne vain.
Kerrotko joitakin yksityisten psykiatristen sairaaloiden nimiä, kiitos....itselleni ei tule näin äkkiseltään mieleen yhtään yksityistä psykiatrista _sairaalaa_. Ap. kirjoittaa nimenomaan sairaalahoidon tarpeesta.
En tiedä sairaalahoidosta, mutta itse olen päässyt hoitoon toiseen kaupunkiin, koska äitini työskentelee kaupunkini mt. poliklinikalla. Luulisin että myös tuo tilanteesi on mahdollinen saada hoitoa toisaalla, kun työntekijät ovat tuttuja.
Oletko varma että sairaalajakso on todella tarpeellinen? Jospa tarvitsisit vain jonkun jonka kanssa jäsennellä menetystä ja surua?
En ole aloittaja, mutta yhdyn näkemykseesi tarvittavasta tukihenkilöstä osaston sijaan. Psykiatrian henkilökunnan mielestä ei kuulu olla suruaikaa, joten aloittajan olisi mahdotonta parantua osastolla suruaikana.
Paikkakuntasi kuuluu myös jonkin yliopistollisen keskussairaalan alaisuuteen eli pyydä persuteillasi lähete yliopistosairaalan psykiatrian kilinikan osastolle. Esimerkiksi Kajaanilainen voi mennä Ouluun (OYS) tai Vantaalainen Helsinkiin (HYKS). Kotikuntasi tk:n ylilääkäri tms viskaali voi myös antaa maksusitoumukseen johonkin lähikunnan sairaalaan noilla perusteillasi, jos yliopistosairaalaan hakeutuminen olisi jostain syystä vaikeaa.
Menin lääkärille asiasta, joka sanoi, että menen alueeni psykiatriseen sairaalaan joko pakkolähetteellä tai vapaaehtoisesti, koska siirtoa toisen sairaanhoitopiirin sairaalaan ei pysty järjestämään nopeasti. Menin sitten tähän tuttuun sairaalaan, jossa oli ollut opiskelijana aiemmin.
Heti sairaalaan tultuani tuli tuttu hoitaja juttelemaan, tarkastamaan laukkuni ja esittelemään huoneeni ja käytännöt. Hänen lisäkseen osastolla oli muitakin tuttuja hoitajia. Ylilääkäri ei suostunut siirtämään minua, koska olin ollut ko. paikassa vain opiskelijana, en työsuhteessa. Työntekijä olisi päässyt toisen sairaanhoitopiirin sairaalaan maksusitoumuksella. Kyseisellä osastolla oli tuttujen työntekijöiden lisäksi vielä kaksi minulle tuttua opiskelijaa harjoittelussa, ja heihin törmäsin hoitojakson alussa lähes jokainen päivä. Lisäksi he tietysti saivat tutustua potilaskansiooni, jossa luki aiempaa historiaani.
Kuin tässä ei olisi ollut tarpeeksi, itseäni samassa sairaalassa aiemmin ohjannut opettajani käveli kaksi kertaa sisään, kun olin oleskelutiloissa, eikä henkilökunta ollut varoittanut kummallakaan kerralla hänen tulostaan, vaikka ensimmäisen kerran jälkeen (tuolloin opettaja ei ehtinyt nähdä kasvojani, kun häivyin nopeasti huoneeseeni), olin henkilökuntaa pyytänyt varoittamaan etukäteen, kun opettajani tulee paikalle.
Siitä, että 7 itselleni enemmän tai vähemmän tuttua ihmistä näki minut mielisairaalassa potilaana, tuli omat traumansa. Sairaalassaolo kuitenkin auttoi, koska sain lääkityksen, joka auttoi pääsemään yli kuolemantapauksesta ja vietin aikaa muiden potilaiden kanssa, jotka saivat minut tajuamaan, että voin vieläkin välittää muista ihmisistä ja yrittää auttaa heitä, vaikka tätä kuollutta henkilöä en enää voikaan auttaa.
Huomenna pitäisi sitten mennä kouluun tunneille, jossa tämä minut mielisairaalassa hoidossa nähnyt opettajani luennoi. Sillä lailla.
Täsmennys: Olin sairaalassa aluksi pakkohoidossa, koska en vapaaehtoisesti olisi mennyt nöyryytettäväksi usean tutun hoitajan sekä parin tutun opiskelijan hoidettavaksi.
on se mahdollista, mutta sinun pitää tehdä paperi, millä siirryt toiseen sh-piiriin. Se on noin vuodeksi. Oman alueen asemille ei ole asiaa sinä aikana.
Niin kuin tuosta jo aiemmin kirjoittamastani viestistä selkenee, psykiatrisissa sairaaloissa työskentelevät tai aiemmin työskennelleet voivat saada ylilääkäriltä maksusitoumuksen toisen sh-piirin sairaalaan. Sen sijaan laitoksessa aiemmin harjoitelleille opiskelijoille, joka itsekin olen, ei ilmeisesti pääsääntöisesti tällaista siirtoa myönnetä. Käytäntö saattaa vaihdella alueittain, mutta työntekijät siis halutessaan voivat siirron saada anonymiteetin säilyttämiseksi. -