saippuaa suuhun

Vai haluaa tuhmuri suunpesun saippualla? No, se onkin ainoa keino mikä tepsii kiroileviin pojannulikoihin ja tuhmiin tyttöihin.

Minun suuni on pesty useasti saippualla ja rätillä. Siinä lavuaarin vieressä isä käyttänyt rättiä ja saippuaa oikein runsaasti, kieltä pestessä meinasi aina ruveta oksettamaan. Kun suu oli pesty piti sen vaikuttaa suussa ja samalla lavuaarista kiinni pitäen vedettiin housut kinttuihin ja remmi alkoi laulaa pakaroilla ja kunnolla.
Suu täynnä sitä kauheanmakuista saippuaa ja huuto ja itku, remmityksestä siihen päälle. Oli se kovaa koulua - mutta tuottipa tulosta.

Voi helevetin helevetti teijän kans!

Näi meillä kotona toimittiin. Koko poikakööri vuorollaan sai kyseisen pesun ja päälle kunnon risusaunan. Ei kaikunut pirtissä v eikä p.
Ja kunnon ihmisiä tuli kaikista.

Samoin meillä ja hyi hitto kun se suun peseminen oli kamalaa. Ja ei pahemmin välitetty vaikka oksennus tuli. Sen pesun ajan kun vielä tiesi että remmiä oli sen jälkeen tulossa kun suu oli huuhdottu, niin oli kyllä valmis jo sanavarastostaan, pyyhkimään kaikki kakkaa pahemmat sanat ;) . Kiroilut jäi kyllä siltäosin ja jos tänäpäivänä tuollainen sana lipsahtaakin joskus, melkein jostain tulee kuin pieni väristys tuonne pakaroille.
Taitaisi tänäpäivänä loppua suomesta saippua ja muutama remelikin kulua puhki, jos tuota v-sanaa yritettäisiin pois karsia :)

Maalla kun asuttiin ja oltiin 15v. ja naapurit meillä sunnuntai kylässä. Oli syksyä ja me pojat lähdettiin ulos temmeltämään. Siinä touhuiltiin kaikenlaista, pihapiirissä. Jutut menivät siinä jossain vaiheessa vähän levottomiksi ja niitä säestettiin kunnolla voimasanoilla. Emme huomanneet siinä rehvastellessamme että isännät (isäni ja naapurinisäntä) olivat käymässä navetassa uutta varsaa katsomassa. Olivat siinä parinsadan metrin päässä meistä, navetan kulmilla tupakalla ja olivat kuunnellet, meitä kuulemma jo tovin. Jossain vaiheessa kuului huuto POJAT! Ja me tietysti lampsimme navettaa kohti. Isäni kysyi että mikäs se sellainen on joka lehmällä ja naisella on, naapuri jatkoi mikäs se hiilihanko mies on nimeltään jne.. Kesti hetken ennenkuin suuttomien sanattomien poikien päässä välähti että olomme juttujamme kirosanoin vahvistaneet. No ei tullut, meiltä vastausta isäntien kysymyksiin. Mutta sen sijaan pipomme lensivät naahan ja korvatillikoita sateli molemmille roppakaupalla. Siinä yrittäessämme vaikeroida molempien isät tarttuivat pörröihimme kiinni ja lähtivät retuuttamaan meitä karjakeittiolle. Siellä ankarasti meitä ravisteltiin ja käskettiin riisua pyhävaatteet pois. Pientä vastustelua, siinä yritimme, mutta selitykset saivat vastakaijuksi, uutta avokämmentä, ympäri korvia. Pian olimme alusvaatteisillamme. Jotka olivat siististi siinä pöydällä. Isäni laittoi lämmintä vettä padasta kahteen ämpäriin ja karjaisi että alusvaatteet, myös pois etteivät kastu. Katselimme vähän ihmeissämme, mutta uusien korvatillikoiden pelossa ja isiemme julmien katseiden alla olimme pian munasillamme molemmat. Isäni antoi naapurin miehelle jonkin rätin ja kuin yhteisestä sopimuksesta isämme olivat omien poikiensa niskavilloissa kiinni kastelivat rätit ja hankasivat niitä mäntysaippuaan. Pian olivat rätit suussamme ja alkoi suiden pesu. Siinä ei auttanut kakistelut eikä itkun tuherrukset. En tiedä kauvanko suiden pesu kesti, mutta välillä rättiä huuhdottiin ja saippuaa lisättiin ja pesu jatkui. Iäisyydeltä tuntuvan ajan jälkeen naapurin poika oksensi ja minä kohta perässä. Maku suussa oli ennen ja jälkeen kokematon. Vaahdon ja liman valuessa suusta kuului käsky että käykääpäs tyhjentämässä ämpärit tunkiolle. Siinä sitten alastomina lähdimme kiikuttamaan äpäreitä tunkiolle. Ja huomasimme että molemmat siskoni olivat tulleet ulos ja kikattivat hiljaa, navetan nurkilla - voi sitä häpeän tunnetta.. Ämpärit tyhjenivät bopsaan ja vilkkaasti olimme takaisin karjakeittiöllä jossa oli vettä ja saimme vihdoin pestä naamamme ja suumme. Kun homma oli tehty, julmien katseiden alla alkoivat isämme kysellä uudestaan, että mitä ne sanat taas olivatkaan... Siinä vaiheessa pyytelimme anteeksi ja lupasimme ettemme koskaan käytä sellaista kieltä, jota olimme ulkona. jokinaika sitten viljelleet. Isiä hymyilytti ja totesivat, vai ette koskaan... Kysyin voidaanko pukea päälle nyt. Johon isä totesi että sinetti, ei kiroilulle on vielä hoitamatta. Molemmat miehet irroittivat housuistaan paksut nahkavyöt ja pian olimme isiemme polvien päällä ja alkoi, varmasti elämäni kovin remmitys. Molemmat huusimme täyttä kurkkua ja pian se vaihtui itkuksi. Nähkavyöt vain lätisivät pakaroillemme.. Lyöntien loputtua isät tuumasivat, vieläkö niitä sanoja tulee. EI tuli itkuisista suistamme. No isät vielä sinetin vahvistamiseksi totesivat että kun tässä on kaksi todistajaa sanoillemme, niin laitetaan samantien toiset sinetit. Ja niin naapurin poika oli poikittain isäni polvien päällä ja minä vastaavasti naapurin isännän polvilla. Ja nahkaremmit alkoivat uudestaan laulaa pakroillamme. Kun remmitys vihdoin loppui. Isännät puhuttelivat vielä meidät ja jos kuulevat vielä kirosanoja suistamme on kuritus seuraavaksi vielä ankarampi. Isännät lähtivät tupaan ja käskivät meidän siistiytyä ja tulla perässä. Puimme ja menimme tupaan. Häpesimme ja kun istua piti, julmettu kihelmöinti takalistossa, lisäsi vielä häpeää. Ei tullut toista löylytystä tämän takia isiltämme ja unohtuivat kiroilut - ainakin joksikin aikaa.