selvääkin selvemmin, että mitään ei olisi voinut tulla. En tee johtopäätöksiä palstojen perusteella, mutta näin jotain, mikä palautti mieleen totuuden. Kipeän muiston. Vähän suolaa vanhoihin haavoihin. Teit rohkean ja viisaan päätöksen. En minäkään täällä kauaa vanhene. Syy on yksinkertainen eli kiire ja pikku hiljaa, luopuminen. Ikävä iskee usein erityisesti aamuisin. Välillä on hyviä hetkiä. Ja sitten taas, suden hetkellä. Se ei poista sitä tosiseikkaa etten voisi luottaa sinuun. Siihen ettet taas riuhtoisi itseäsi vapaaksi. Syystä jota en välttämättä tiedä eikä sillä ole oikein väliäkään. Etkä sinä minuun.
Perusta on sortunut. Ja olen ollut raunioilla ennenkin. Monessakin mielessä. Tunnen sinut vielä, ihoni alla. Se tuottaa tuskaa, koska liitännäisen osan tuntemuksista aikaisempiin kokemuksiin ja tiedän, ettei niillä ole osaa eikä arpaa minun kanssani. En haluaisi tietää, mitä tapahtuu. En tosiaankaan. En kaipaa lisää tuskaa. Ja sitä se on. Kumpa en tuntisi enää.
Sanoin joskus että ystäväsi sopii sinulle paremmin kuin minä. Olen edelleen sitä mieltä. Mutta jatko ei kuulu minulle.
Perusta on sortunut. Ja olen ollut raunioilla ennenkin. Monessakin mielessä. Tunnen sinut vielä, ihoni alla. Se tuottaa tuskaa, koska liitännäisen osan tuntemuksista aikaisempiin kokemuksiin ja tiedän, ettei niillä ole osaa eikä arpaa minun kanssani. En haluaisi tietää, mitä tapahtuu. En tosiaankaan. En kaipaa lisää tuskaa. Ja sitä se on. Kumpa en tuntisi enää.
Sanoin joskus että ystäväsi sopii sinulle paremmin kuin minä. Olen edelleen sitä mieltä. Mutta jatko ei kuulu minulle.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mä osaan vielä uskoa suhun ja luottaakin. Ei se oo maailmanloppu, vaikka luottaisi joskus turhaan. En hajoa sellaisesta. Mä on vähän vaikea, tiedän. Emmä koskaan irti riuhtonut, kunhan riuhdoin. Tyhmää, joo. Ainakin autoit mua kasvamaan enkä oo enää niin vaikea ihmisille. Jos sen haluu nähdä niin. Saisit oman työsi/ansiosi hedelmät, koska ne kuuluisi sulle, mutta en halua avata vanhoja haavoja, kun susta tuntuu siltä
No joo. Mutta mähän en koskaan sanonut ettenkö ottaisi uusia haavoja, jos ne olisivat sinun kädestäsi. Jos olisit hän. Mutta et taida olla. Hän ei luota enää meihin.
Luottamista voi olla vaikea nähdä kaiken alta. Kaipaamattomat tunteet piiloutuvat. Saat kokeilla miltä sun teroitetut veitset tuntuu mun sydämen pinnalla, jos haluat. Mutta... et sä avaa siitä ovea, enkä mäkään, tiedän.
Sun vastaukset taisikin olla mulle, vaikken ap olekaan. Kauniisti silti kirjoitit, ja totta, en sitä ovea halua avata.