Menipä vkloppu vanhempien luona. Kävin myös moikkaamassa ystävääni, jonka kanssa ennen hengailtiin. Nyt hänellä on perhe, meillä ei ole enåä mitään yhteistä... Pyysin nyös yhtä toista kaveria leffaan mutta hän kierteli ja oli lopulta vastaamatta. Nyt olen matkalla kotiin, jossa odottaa kämppäkaveri. Onhan se kivaa kun on kämppis, nutta hänelläkään ei näköjään ole aikaa kun aika menee muihin ihmisiin. Tunnen itseni siis kotonakin ns.ulkopuoliseksi, mutta täytyy se kestää koska en halua asua yksinkään. Kavereita on muutama joita nåän keskimäärin kerran viikossa, mutta ei ketään "ydinporukkaa" tai ketään jolle olisin kovin tärkeä. Töissä on ihan kiva porukka ja harrastuskin on minkä kautta tutustuu hyvin ihmisiin. Olen kyllä kiitollinen niistäkin harvoista kavereista, hyvistä vanhemmista ja hyvästä elämänmallista, mutta tuntuu vain niin yksinäiseltä. Ei ole oikein ketään kelle soittaa ja jos avaudun ja olen masentuneen oloinen niin tietysti ihmiset alkavat enemmän karttamaan, joten täytty vain hymyillä...
avautumista vklopusta
n24
6258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä olen ollut vaan kotona. Kaupassa kävin mut muuten kotona vaan. Ketään ei koskaan soita eikä tule käymään. Ihan kun mua ei olis edes olemassa. Ei ketään kiinnosta edes et olenko olemassa.
kai käyt edes töissä
"Kukaan" ei koskaan soita.
Kielioppi ei ollut tämän ketjun pääpointti, eikä tuo napautus varmaan auttanut ketään millään tavalla.
Ei soita mullekaan.
Ens viikonloppu on yhtä kurja kuin edellinen. Ja yhtä yksinäinen