Voi Hyvät Hyssykät! On varmaan kuukausi aikaa kun olen viimeksi kirjoittanut tänne palstalle.
Arvatkaa, mitä olen sen kuukauden tehnyt. Olen pinkonut pakoon narsistia. Nyt vähän istahdan välillä kirjoittamaan. En tiedä, missä kohtaa pakomatkaani olen. Olen taivaltanut useamman vuoden. Minä muutun ja elämäni on muuttunut paljon. Olen saanut oman elämäni aika hyvin mallilleen. Ja hyvään suuntaan on menossa.
N:a en ole nyt pariin viikkoon nähnyt. Mutta tiedän, että heti kun hän ehtii, hän tulee luokseni ja rakastun taas häneen. En halua ihan vielä luopua hänestä. Täytyy pitää mielessä, että joskus luovun hänestä. Joskus tulevaisuudessa. Ajatus ei tällä hetkellä tunnut pahalta. Tulee joskus näitä valoisia hetkiä.
Mutta, niin kauan, kun päästän hänet luokseni, hän valloittaa minut yhä uudelleen ja uudelleen. Miksei vallottaisi? Luulen, että en saa häntä mielestäni, ennenkuin minulla on joku toinen, ketä rakastan. Tämä on näköjään ainakin minulle pitkällinen prosessi.
Taitaa olla vieläkin vuosia edessä. Mutta tämä n. ei ole lyönyt minua.
Arvatkaa, mitä olen sen kuukauden tehnyt. Olen pinkonut pakoon narsistia. Nyt vähän istahdan välillä kirjoittamaan. En tiedä, missä kohtaa pakomatkaani olen. Olen taivaltanut useamman vuoden. Minä muutun ja elämäni on muuttunut paljon. Olen saanut oman elämäni aika hyvin mallilleen. Ja hyvään suuntaan on menossa.
N:a en ole nyt pariin viikkoon nähnyt. Mutta tiedän, että heti kun hän ehtii, hän tulee luokseni ja rakastun taas häneen. En halua ihan vielä luopua hänestä. Täytyy pitää mielessä, että joskus luovun hänestä. Joskus tulevaisuudessa. Ajatus ei tällä hetkellä tunnut pahalta. Tulee joskus näitä valoisia hetkiä.
Mutta, niin kauan, kun päästän hänet luokseni, hän valloittaa minut yhä uudelleen ja uudelleen. Miksei vallottaisi? Luulen, että en saa häntä mielestäni, ennenkuin minulla on joku toinen, ketä rakastan. Tämä on näköjään ainakin minulle pitkällinen prosessi.
Taitaa olla vieläkin vuosia edessä. Mutta tämä n. ei ole lyönyt minua.
Vastaukset 22
Vanhimmat
On nämä armotonta luettavaa, nämä tämän palstan jutut. Eihän kukaan lähelläkään normaali toista ihmistä kohtele tällätavoin, kuin täällä kerrotaan.
Se mitä itse olen miehiä "jättänyt"... Ihan nuorena olin varmasti ajattelematonkin, mutta minkäänlaista kissa-hiirileikkiä en koskaan pelannut. Jos en jostain tykännyt, se oli sitten siinä, mitä ihmettä siihen olisi jäänyt säheltämään. Enkä koskaan ole ajatellut, että niitä sen kummemmin olisin mihinkään erikoisesti jättänyt... Elämä vain vie. Ehkä oli monta hyvää miestä joukossa.
Ja nyt vanhempana, jos olen jotain puuhannut jossain vaiheessa, olen aina yrittänyt olla loukkaamatta. En kuitenkaan niin paljoa, että haiskahtaisi sääliltä, koska sekin loukkaa. Kyllä normaali ottaa huomioon toisen tunteet.
Ainoastaan yhtä miestä olen pettänyt, vaikka seurustelimme. Enkä häntäkään loukatakseni, koska se ei ollut sen tarkoitus. En vain rakastanut häntä tarpeeksi. Pidin tekoni kuitenkin salassa, koska en halunnut loukata.
Ei normaalin ihmisen suhteissa ole raakuuksia. Ja normaalit voi keskustella. Mikä voi olla motiivi toisen loukkaamiseen. Jonkinlainen huijari täytyy olla, jos toistuvasti loukkaa.
Totuus on yksinkertainen. Mielestäni n voisi yhdeltä nimeltään olla pelkästään huijari.
Taas meni kuukausi... Minun ja narsistin suhde samassa pisteessä. Ihan pikkuisen on uutta. Tunnen välillä pieniä kyllästymisen tunteita, silloin, kun hän on pitkään poissa luotani. Eli yli viikon. Silloin ajattelen, että taas sitä samaa, n junnaa paikoillaan, eikä pysty muuttumaan. Tämä ei miellytä minua.
Narsisteista sanotaan, että heidän kumppaneidensa pitäisi olla muuntautuvia, koska n haluaa vaihtelua. Tässä on nyt toisinpäin asia. Narsisti juoksee naistensa väliä ja pitää vanhaa kuviota yllä, eikä yllätä. Eli on yksitoikkoinen. Narsisti on siis pitkässä juoksussa yksitoikkoinen. Ei tarjoa vaihtelua pitkällä aikavälillä. Aina samat juonet ja temput. Lakkaa olemasta mielenkiintoinen. No, koitan jaksaa. Olenhan itse lujaa tekoa.
----------
Keltikangas-Järvinen kirjassaan Hyvä itsetunto v.-94:
Agressiivinen käyttäytyminen: "Aggressiivisuus herää erityisesti, kun narsistisen ihmisen kaikkivoipaisuutta on loukattu. Vailla syyllisyydentunteita kohoava kylmä ja harkitseva raivo on silloin tunnusmerkkinä narsistisesta häiriöstä."
"Muu ympäristö määrää sen, miten agressiivisuus narsistisessa ihmisessä ilmenee. Hänelle on yleensä tärkeää kasvojen säilyttäminen. Siksi hän ei useinkaan syyllisty avoimeen väkivaltaan, mutta on erittäin taitava käyttämään henkistä väkivaltaa ja alistamista."(s.88)
"Väkivaltarikollinen hänestä saattaa tulla siinä tapauksessa että hänellä ei ole sellaista asemaa tai valtaa, että pääsisi hallitsemaan tai manipuloimaan muita, vaaan hänen ainoaksi keinokseen jää avoin väkivalta." (s.89)
lähde: Liisa Keltikangas-Järvinen, Hyvä itsetunto 1994,WSOY-Kijapainoyksikkö Juva
------
Joku tällä palstalla tahtoi lyödä kanssani 50 € vetoa, ettei kumppanini olisi narsisti, vaan ohutnahkainen narsisti, siis läheisriippuvainen. Perustelunaan hän käytti sitä, että kumppanini ei käyttänyt avointa väkivaltaa minua kohtaan. Tämä teksti tukisi kuitenkin mielestäni minun havaintojani. En usko edelleenkään, ettei olisi narsisti.
Ne, joita kuitenkin avoimesti pahoinpidellään, voisivat miettiä, onko se kumppanin ainoa keino, vai onko joku muu juttu kuin narsismi.
Terveisin: mietinnöt jatkuvat, jotain ymmartamatta
Pysy lujana!
Itse olen haksahtanut narsisteihin useamman kerran, kaksi kertaa naimisiin asti. Toisesta erotessa mulla luojankiitos oli viimein ymmärrys siitä, mistä on kyse ja miten tuosta kaikesta pääsee irti todella kivuttomasti:
Vahvin ja toimivin ase näillä narsisteilla on kyykytettäviään kohtaan tunteet. Siitä se oivallus oikeastaan lähtikin liikkeelle ja tässä muutama havainnollistava vinkki.
Kaikki se, mihin sun tunteet kohdistuu on vain ja ainoastaan pelkkä roolihahmo, ikäänkuin joku elokuvan, tai tv-sarjan henkilö. Sun tunteet siis on aitoja, oikeita, oikeutettuja ja oikein, eikä niitä voi vähätellä sen enempää kukaan muu, kuin sinä itsekään. Opettele siis näkemään tuo tunteidesi kohde pelkkänä näyteltynä roolihahmona ja se roolohahmoa esittävä ihminen siellä taustalla pelkkänä näyttelijänä! Oletetaan, että olet rakastunut vaikkapa Salkkareiden Ismoon, etkä kertakaikkiaan voi vastustaa tätä Ismoa kaikkine luonteenpiirteineen ja ominaisuuksineen. Mietipä nyt hetki Ismoa näyttelevää Esko Koveroa, onko tuo Esko Kovero alkuunkaan sama asia kuin Ismo? Fyysisesti kyllä, mutta entä muuten... Ei. Voit siis edelleen tuntea hyvillä mielin voimakkaita tunteita tuota Ismoa kohtaan, mutta koska olet löytänyt häntä näyttelevän Esko Koveron, näet kohtaamistilanteissa vain näyttelijän näyttelemässä rooliaan..!
Tuossa on avain päästä irti kenestä tahansa narsistista. Kun oivallat tuon roolihahmo-näyttelijä -systeemin, pystyt irrottautumaan siitä roolia näyttelevästä ihmisestä uskomattoman helposti. Opit huomaamaan, ettei se näyttelijä ole alkuunkaan se sama ihminen, kuin tunteidesi kohde, roolihahmo.
Tämän turvin pääsin siis eroon exä2:sta muutamassa kuukaudessa, vaikka takana oli useamman vuoden yhteiselo. Irrottautumisen jälkeen on koko elämäni muuttunut täysin, kaikki on vaan jotenkin niin helppoa ja seesteistä, kun ei tarvitse olla aina alitajuisesti varpaillaan. Myös exä1:n kanssa eron jälkeen 10 vuotta kestänyt vääntö (lapsi pelinappulana, tunnepelillä tietenkin) loppui parissa kuukaudessa, yksinkertaisesti siltä katosi "ote" minuun näiden oivallusten tuoman tilanteen "näkemisen" takia.
Onnea jatkoon, koulu voi olla kova, mut sen läpäistyäsi elämä voittaa =)
"Tuossa on avain päästä irti kenestä tahansa narsistista. Kun oivallat tuon roolihahmo-näyttelijä -systeemin, pystyt irrottautumaan siitä roolia näyttelevästä ihmisestä uskomattoman helposti. Opit huomaamaan, ettei se näyttelijä ole alkuunkaan se sama ihminen, kuin tunteidesi kohde, roolihahmo."
Tiedetään tiedetään. Olen tavannut hänet ensimmäisen kerran jo ihan nuorena, nyt mennään yli 50:ntä. Suhde alkoi vasta muutama vuosi sitten. Olen aina tiennyt että oli heikkoluonteinen. En ollut koskaan kiinnostunut hänestä tuon heikkouden takia. Tiesin, ettei hänestä olisi mieheksi.
Yllätti minut sitten vuosikymmenten jälkeen esittämällä vakuuttavan roolin, että oli muka muuttunut. Ja että olisi aikuistunut... Oli todella iso yllätys, että paljastui, ettei ollutkaan aikuistunut sen enempää eikä muuttunut miksikään.
Olen myös tehnyt noin kuin sinäkin, että näen "hänen lävitseen". Olen nähnyt hänet tosi kurjana ja heikkona. Ei kyllä sinänsä vaikuta minun tunteisiini. Rakkaus on rakkautta, ja jouduin toteamaan, että rakastan lähes raatoa.:)
Minun elämässäni tapahtui samanaikaisesti muuta raskasta, joten en mitenkään jaksanut lähteä muuttamaan elämääni joka sektorilla. No, sekä minä että narsisti ollaan saatu asioitamme kuntoon. Hän todella paljon minun tuellani.
Nyt minun asiani ovat aika hyvässä kunnossa. Minulla on muutamia haasteellisia projekteja, enkä ole sattumaltakaan törmännyt mieheen, joka olisi vienyt sydäntäni, joten päästän narsistin luokseni silloin tällöin. Hän nykyisellään piristää minua kuitenkin tosi paljon. Tulevaisuudessa löydän ehkä jonkun toisen. Sitten jätän narsistin lopullisesti. Hän saa pärjätä ilman minua, mikä varmaan jo häneltä onnistuukin.
"enkä ole sattumaltakaan törmännyt mieheen, joka olisi vienyt sydäntäni, joten päästän narsistin luokseni silloin tällöin. Hän nykyisellään piristää minua kuitenkin tosi paljon. Tulevaisuudessa löydän ehkä jonkun toisen. Sitten jätän narsistin lopullisesti. Hän saa pärjätä ilman minua, mikä varmaan jo häneltä onnistuukin."
Niin en edelleenkään käsitä sinua, kerrot rakastavasi narsistiksi kutsumaasi miestä...eikö hän nimenomaan silloin ole vienyt sydämesi....ettei se ny ole mitenkään avoin olettaakseni kenellekkään muulle...
ja muutenkin annat ymmärtää että olet suhteeseesi ja kumppaniisi kuitenkin sillä tavoin tyytyväinen, että se/hän piristää sinua/elämääsi tosi paljon...
Jotenkin tuo loppusi vaikuttaa kummalliselta...että jos löydän jonkun toisen...niin jätät nykyisen kumppanisi...miksi edes ajattelet jättäväsi ihmisen jota rakastat...
Tuntuu tosi kummalliselta jos sanoo rakastavansa...ja samanaikaisesti puhuu jättämisestä...
Rouva yhteenlasku, Luetun ymmärtäminen ei taida olla vahvuutesi, mahtaako olla mikään muukaan?
Ehkäpä sinun olisi parasta vain keskittyä siihen "isoon kirjaan".
Tietämäni henkilöt jotka ovat ison kirjan faneja, ovat päihteillä päänsä pehmentänyt ja sitten tulleet u..........
Mikäs on sinun tarinasi?
" Luetun ymmärtäminen ei taida olla vahvuutesi, mahtaako olla mikään muukaan?"
Niin noh, en tiedä...ainakin nimimerkki "jotain ymmärtämättä" kirjoitti näin, josta päättelin, että hän rakastaa ko. narsistia, kuin muistan myös hänen aiemmista kirjoituksistaan miten heillä mm. on yhteinen toive päästä yhdessä pakoon kavalaa maailmaa...
"Rakkaus on rakkautta, ja jouduin toteamaan, että rakastan lähes raatoa.:)"
"Tulevaisuudessa löydän ehkä jonkun toisen. Sitten jätän narsistin lopullisesti."
Niin noh...minun mielestäni tuo vaan kuullostaa kummalta...ensin rakastetaan ja samassa yhydessä puhutaan jättämisestä...
Että en nyt tiedä, miten tuon rakastan ja jätän kunhan löydän paremman jutun sitte pitäisi tulkita... että edelleen...Tuntuu tosi kummalliselta jos sanoo rakastavansa...ja samanaikaisesti puhuu jättämisestä...
"Ehkäpä sinun olisi parasta vain keskittyä siihen "isoon kirjaan".
Mitä taas tuohon tulee... niin kyllä minulla on jonkinlainen usko, itseäni korkeampaan voimaan, nimitettäköön sitä sitten vaikka Jumalaksi...ja fanitan kyllä raamattua hyvänä aikansa psykologian ja elämänohje kirjanakin...olen aina ollut kiinnostunut uskonnosta...
"Tietämäni henkilöt jotka ovat ison kirjan faneja, ovat päihteillä päänsä pehmentänyt ja sitten tulleet u.........."
Niin en usko että kuulun sinun tuttavapiirisisi kuitenkaan...mutta tiedän minäkin joitakin jotka ovat uskostakin löytäneet avun päästä irti päihteistä...mutta ei kuitenkaan ole niin yleistä...että sen perusteella voisi sanoa, että henkilöllä jota uskonto kiinnostaa olisi päihteillä pehmennyt pää...puhumattakaan siitä että kaikki uskovaiset olisivat entisiä päihdeongelmaisia...
"Mikäs on sinun tarinasi?"
Noh, uskoisin että tarinani on jo täällä sen verran tuttu, myös sinulle, kun vittasit "isoon kirjaankin", etten ihan ny lähde sitä tähän kohtaan kertaamaan...
Mutta ilmeisesti ny onnistuin ihmettelylläni loukkaamaan sinua joka nimität minua rouva yhteenlaskuksi, että pyydän anteeksi,
vaikka en nyt tiedä, mikä kohta tuossa komentissani "jotain ymmärtämättä" kirjoitukseen nyt erityisesti tuntui loukkaavalta sinusta...josta en tiedä, oletko tuo "jotain ymmärtämättä" vaiko joku muu...
"vaikka en nyt tiedä, mikä kohta tuossa komentissani "jotain ymmärtämättä" kirjoitukseen nyt erityisesti tuntui loukkaavalta sinusta...josta en tiedä, oletko tuo "jotain ymmärtämättä" vaiko joku muu... "
Oli joku muu. Minä taas en tiedä, mitä ajattelisin sisälukutaidostasi... Sen sijaan ihmettelen kyllä muutamaa muuta asiaa. Mutta niinhän sitä vieraiden ihmisten kanssa yleensäkin.
Ajattelen esim. että haluat todistaa Rakkauden (isolla R:llä) joksikin muuksi kuin minä sen käsitän. Mutta en tekstissäni kyllä tosiaankaan viitannut mihinkään ajankohtaan koska jouduin toteamaan rakkauteni kohteen olevan lähinnä raato...:)
Totuuden nimessä mainittakoon, että n on ikäänkuin vuoronperään se huipputyyppi ja sitten taas raato, kun se hetki koittaa.
"Oli joku muu"
Niin mene ja tiedä...
Toivottavasti ny kuitenkin tuo ihminen jossa minä/ kirjoitukseni ilmeisesti herättävät negatiivisia tunteita ...
on jatkossa kiinnostunut/keskittyy enemmän sinuun ja tarinaasi kuin minun, itselleen tuntemattoman ihmisen herjaamiseen ...kun käsittääkseni iso kirja tai minä en ollut tämän ketjun varsinainen aihe...
Mutta noh...joskus tuntuu, että puheenaiheen vaihtaminen lie täällä ns. maan tapa...ja helpoiten kai se käy herjaamalla jotakuta jos ei muuten keksi mitään järkevää sanottavaa...
Ikäväähän se on sinunkin kannaltasi...kun oma asiasi sysätään ikäänkuin syrjään ja yhtäkisti puheenaiheena olenkin minä...
"Ajattelen esim. että haluat todistaa Rakkauden (isolla R:llä) joksikin muuksi kuin minä sen käsitän. Mutta en tekstissäni kyllä tosiaankaan viitannut mihinkään ajankohtaan koska jouduin toteamaan rakkauteni kohteen olevan lähinnä raato...:)"
En voi ymmärtää ihmisiä jotka tuomitsevat toisen näkemyksiä esim. parisuhteesta.
Jokaisella meillä oma käsitys parisuhteesta. Jos kummatkin osapuolet ovat tyytyväisiä ja kummatkin kunniottavat toistensa "rajoja" ja heillä on yhteiset ja molempien hyväksymät "pelisäännöt", niin mielestäni suhteella on hyvät mahdollisuudet onnistua.
Jos haluan tehdä jotain, niin puolisollani on myös oikeus tehdä samoja asiota. Mielestäni on väärin jos kiellän puolisoltani asiota joita itse teen. Odotan tämän toimivan myös toisin päin.
Esim. Jos vaikka haluaisin mennä exäni kanssa kahville, niin puolisollani voi myös mennä exän kanssa kahville.
Kannatan tasa-arvoa parisuhteessa ja kaikissa muissakin suhteissa. Kohtele muita kuten haluasit sinua kohdeltavan... Toista poskea en kuitenkaan käännä, koska löytyy ihmisiä jotka käyttävät tilaisuuden hyväksi :-)
"Mutta noh...joskus tuntuu, että puheenaiheen vaihtaminen lie täällä ns. maan tapa...ja helpoiten kai se käy herjaamalla jotakuta jos ei muuten keksi mitään järkevää sanottavaa..."
Oletko itse syyllistynyt mainitsemiisi asiohin?
Tuosta 12 12 3.12.2012 11:16 kommentista kalskahtaa narsistinen viestintätyyli, mitätöivä, agressiivinen, toisen yläpuolelle asettuva.
Vaikkei sen kirjoittanut olisikaan narsisti, tuolla tyylillä herättää kyllä kanssaihmisten epäilykset että olisi sittenkin.
Se, miksi joku kokee antipatiaa tuntematonta kohtaan, on sen antipatiaa kokevan ongelma - negaviestit kertovatkin enemmän kirjoittajastaan kuin siitä kelle ne on osoitettu.
"Niin noh...minun mielestäni tuo vaan kuullostaa kummalta...ensin rakastetaan ja samassa yhydessä puhutaan jättämisestä..."
Siis laskutoimitukselle: aika usein elämässä käy juuri niin. Tieto, ymmärrys ja tulevaisuuden suunnitelmat, varsinkin kiperissä tilanteissa käyvät varsinaisen toiminnan edellä. Onneksi, koska säntäleimällä hätäpäissään tekee todennäköisesti vain uusia tyhmyyksiä. Siksi rakkaudesta ja jättämisestä usein puhutaan samassa yhteydessä.
Tämä on tosin ensimmäinen kerta minun elämässäni, kun joudun näin ajattelemaan. Toivotan parempaa onnea vaikka kaikille muille, mutta reaalitodellisuutta se tuskin on.
"En voi ymmärtää ihmisiä jotka tuomitsevat toisen näkemyksiä esim. parisuhteesta."
Niin...mikä lie tuomitsemista sitten...käsittääkseni ilmaisin vain oman näkemykseni...näillä sanoilla...
"Jotenkin tuo loppusi vaikuttaa kummalliselta...että jos löydän jonkun toisen...niin jätät nykyisen kumppanisi...miksi edes ajattelet jättäväsi ihmisen jota rakastat..."
Tuntuu tosi kummalliselta jos sanoo rakastavansa...ja samanaikaisesti puhuu jättämisestä.."
Jonka jälkeen joku kommentoi tuota mielipidettäni sitten tähän tapaan...
"Rouva yhteenlasku, Luetun ymmärtäminen ei taida olla vahvuutesi, mahtaako olla mikään muukaan?
Ehkäpä sinun olisi parasta vain keskittyä siihen "isoon kirjaan".
Tietämäni henkilöt jotka ovat ison kirjan faneja, ovat päihteillä päänsä pehmentänyt ja sitten tulleet u..........
Mikäs on sinun tarinasi? "
Etten ny ymmärrä miten rouva yhteenlasku ja isokirja , joilla viitattiin minuun jolla oli oma mielipide asiasta... liittyy jotain ymmärtämättä esille ottamaan aiheeseen rakkaus ja parisuhde...josta keskusteltiin...
Että luetun ymmärtämisen vaikeutta lie hänelläkin joka vastasi minun mielipiteeseeni parisuhteesta ja rakkaudesta tuohon tapaan...
Eikö olisi ollut järkevämpää ilmaista oma mielipide asiasta/aiheesta...mutta edelleen ole itse sitä mieltä, että jos rakastaa, ei voi ajatella samanaikaisesti jättävänsä kunhan löytää paremman...
"Jos kummatkin osapuolet ovat tyytyväisiä ja kummatkin kunniottavat toistensa "rajoja" ja heillä on yhteiset ja molempien hyväksymät "pelisäännöt", niin mielestäni suhteella on hyvät mahdollisuudet onnistua"
Mutta tuosta olen kanssasi samaa mieltä...ja tuo jotain ymmärtämättä vaikuttaa hyvinkin tyytyväiseltä parrisuhteeseensa...jota jo kommentoinkin aiemmin tähän tapaan...
"ja muutenkin annat ymmärtää että olet suhteeseesi ja kumppaniisi kuitenkin sillä tavoin tyytyväinen, että se/hän piristää sinua/elämääsi tosi paljon...
Jotenkin tuo loppusi vaikuttaa kummalliselta...että jos löydän jonkun toisen...niin jätät nykyisen kumppanisi...miksi edes ajattelet jättäväsi ihmisen jota rakastat.."
Kuhan ny vain kummastelin ja kysyin asiaa...
Noh, sinä ilmaisit ny oman mielipiteesi parisuhteesta tässä..mutta et kommentoinut tuota varsinaista kummasteluani rakastan/jätän tyyliä kohtaan mitenkään...
mutta jostain syystä sinäkin haluat ilmeisesti jatkaa keskustelua minusta..vaikka en tämän tarinan henkilö edes ole...
"Oletko itse syyllistynyt mainitsemiisi asiohin?"
Mielestäni en ole koskaan täällä herjannut/nimitellyt ketään kirjoittajaa ns. henk. koht...vihjaillut tietäväni hänestä jotain, kun en tunne täältä oikeasti ketään...
Että edelleen kummastelen...miksi minä ny nousin keskustelun aiheeksi...kun varsinainen keskustelun aihe oli tuon jotain ymmärtämättä parisuhde...ja se millaisia ajatuksia lukijalle sen pohjalta syntyy...
"Siksi rakkaudesta ja jättämisestä usein puhutaan samassa yhteydessä."
Noh, minä en tottunut ajattelemaan tuohon tapaan...että jätän rakastamani ihmisen, kunhan löydän/etsin itselleni paremman kumppanin....
jollain tasolla voin ajatuksen... jätän rakastamani ihmisen...ymmärtää ehkä siten...että jos kokisin itse olevani jotenkin vahingoksi hänelle tai ajattelisin, että toisen elämä olisi parempi ilman minua ...
esim...joskus äidit luopuvat lapsistaan joskus noista syistä vaikka rakastavatkin lapsiaan...mutta käsittävät etteivät voi omista ongelmistaan johtuen tarjota heille ns. hyvää elämää...
Jättäminen on silloin ns. rakkaudellinen teko...jätetään siksi, että toivotaan/halutaan että toisen elämä muuttuisi paremmaksi......
Että liekö sitten sinullakin taustalla ajatus että ilman sinua narsistisi olisi onnellisempi...jos ajatellaan että toisen rakastaminen on jotain sellaista, että pyrkii luontaisesti toimimaan toisen parhaaksi...haluaa rakastamansa ihmisen olevan onnellinen...
Mutta muuten...ajattelen, että jos haluaa jättää kumppaninsa ...niin silloin rakkaus siihen ihmiseen on päättynyt...
Mutta toki parisuhteessa voi olla ja ollaankin....ilman rakkauttakin...syystä ettei osata olla yksin, ollaan riippuvaisia kumppanista, ei ole ketään muutakaan yms...joillekkin riittää sekin, että kunhan edes on joku...jota voi vaikkapa syyttää siitä ettei ole itse onnellinen...
Niin mene ja tiedä onko kyse tästä...
"Vaikkei sen kirjoittanut olisikaan narsisti, tuolla tyylillä herättää kyllä kanssaihmisten epäilykset että olisi sittenkin"
"Se, miksi joku kokee antipatiaa tuntematonta kohtaan, on sen antipatiaa kokevan ongelma - negaviestit kertovatkin enemmän kirjoittajastaan kuin siitä kelle ne on osoitettu."
Niin ainakin hän reagoi eriävään mielipiteeseen juurikin narsistin tavoin..
".Narsisti kokee jokaisen erimielisyyden - puhumattakaan kritiikistä - valtavana uhkana."
"Halveksimalla kriitikkoa ja vähättelemällä epäsointuisen keskustelukumppanin arvoa - narsisti minimoi erimielisyyden tai kritiikin vaikutusta häneen itseensä. Tämä puolustusmekanismi tunnetaan nimellä kognitiivinen dissonanssi (tai projektiivinen identifioituminen - oman kokemuksen itsestä alitajuinen heijastaminen toiseen, suom. huom.)
"Vankeuteen joutuneen eläimen lailla narsisti on aina tähystyspaikallaan: oliko tämä kommentti tarkoitettu halveksimaan häntä? Oliko tämä äännähdys tietoinen hyökkäys?"
Empä arvannut että kummastelemalla sitä miten yhtäältä puhutaan rakkaudesta ja toisaalta jättämisestä heti kun löytyy parempi...tulin ilmeisesti loukanneeksi jonkun ihmisen minuutta...ja hän koki tarvetta puolustatua narsistin tavoin...
http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq73.html
Voi meitä empatian "vankeja".
Tiedän tunteen, miten narsisti osaa käännyttää toistamiseen puolelleen. Vastoinkäymisenjälkeen seuraa aina se kultainen hetki. Siitä pitäisi vain pystyä laskemaan irti ja unohtaa empatia siksi pieneksi hetkeksi. Ei muuten onnistu. Empatialla on niin valtava voima - ainakin heillä, keillä on kyky sitä tuntea.
Voimia ja lämmintä joulua!
"Siitä pitäisi vain pystyä laskemaan irti ja unohtaa empatia siksi pieneksi hetkeksi."
Hyvä Hyvä ihminen.
Olen ajatellut tuota, ja verrannut sitä tuhoamiseen. Tuhotyönkin voi tehdä hetkessä, samoin rikoksen. Ja monta muuta asiaa voi tehdä hetkessä. Mutta onko se sama, kuin tekisi oikein? (Itseään kohtaan siis, n ei ole tässäkohtaa huomionarvoinen seikka enää).
En ole hänen kanssaan enää empatian takia, vaan itseni takia. Tulen etsimään uuden miehen, mutta hakuprosessista tulee kunnollinen ja vaativa. Valmistelen parhaillaan hakuprosessia. Siinä sivussa vielä tapailen n:a ja annan hänen uskoa, että olen hänen pauloissaan.:)
"Mutta onko se sama, kuin tekisi oikein?"
Siis tuon kirjoitti Jotain ymmärtämättä edelleen.
Kirjoitin tuonne koulutuspalstalle pari mielipidettä tällä Ikävä Ilmiö -nimellä, ja laitoin sen vahingossa tähän. Mutta toivottavasti ei häiritse ketään.
"Empä arvannut että kummastelemalla sitä miten yhtäältä puhutaan rakkaudesta ja toisaalta jättämisestä heti kun löytyy parempi...tulin ilmeisesti loukanneeksi jonkun ihmisen minuutta...ja hän koki tarvetta puolustatua narsistin tavoin..."
Minua tuo kummastelusi ei ainakaan loukkaa, sillä olen huomannut, että ainakaan sinä et ole vastaavassa tilanteessa ollut. Silloin ei oikein kai voi ymmärtääkään...
Rakkauteni n:a kohtaan on ilmeisesti muuttunut. Olen joutunut kohtaamaan hänen luonteenlaatunsa erikoislaatuisuuden.
"Jokaisella meillä oma käsitys parisuhteesta. Jos kummatkin osapuolet ovat tyytyväisiä ja kummatkin kunniottavat toistensa "rajoja" ja heillä on yhteiset ja molempien hyväksymät "pelisäännöt", niin mielestäni suhteella on hyvät mahdollisuudet onnistua.uuden."
Tässä Lehtisen kommentti. Niin, kunnioittavat toistensa "rajoja". -Meillä ylitetään ryskyen, mutta onneksi ei ole fyysistä väkivaltaa. N tosin aloittaa aina ärsyttämällä.
Yhteiset "pelisäännöt". -Säännöt on, ja lisäksi n:lla on omansa, niinkuin hyvin tiedämme, ja koska n käyttää minua hyväkseen törkeällä tavalla, en näe mitään syytä, miksi minä en voisi käyttää häntä hyväkseni.
En voi häntä muuttaa rakastettavammaksi, koska hän ei muutu.
En voi häntä rakastaa enempää, koska hän ei pysty ottamaan sitä vastaan.
Hän ei pysty rakastamaan minua enempää, koska hänellä ei ole kykyä siihen.
Olemme luultavasti kumpikin tyytyväisiä siihen, ettei tarvitse riidellä. Riitely tuntuu meistä kummastakin tosi pahalta ja huonolta ratkaisulta. Loukkaamme toisiamme riidellessämme tosi paljon, minäkin ihan tahallani. Haluan satuttaa häntä, koska hänkin satuttaa minua. Niinpä olemme ilmeisesti vain päättäneet yksinkertaisesti pysytellä sovussa.
Ja niinpä sitten tapailemme toisiamme, useimmiten kivoissa merkeissä.
Mutta jonakin päivänä saatan haluta enemmän. Ja luultavasti haluankin. Eikö ole ihan realistista?
"Minua tuo kummastelusi ei ainakaan loukkaa, sillä olen huomannut, että ainakaan sinä et ole vastaavassa tilanteessa ollut. Silloin ei oikein kai voi ymmärtääkään..."
Juu en ole ollut ja meillä lie muutenkin erilainen käsitys rakkaudesta...
Mutta joo...sen verran tuo minun mitätöijäni sai aikaan, että kiinnostukseni sinun tarinaasi nyt herpaantui ja pohdin enemmänkin juurikin tuota narsistille ominaista tarvetta mitätöidä toista ihmistä, jopa pelkän erivävän mielipiteen johdosta...
"Ja niinpä sitten tapailemme toisiamme, useimmiten kivoissa merkeissä.
Mutta jonakin päivänä saatan haluta enemmän. Ja luultavasti haluankin. Eikö ole ihan realistista?
muta tuohon loppuusi ny kommentoin veilä sen verran...että vaikutat ny kuitenkin suht tyytyväiseltä nykyiseenkin suhteeseesi...hyvä niin...että en tiedä...mikset voisi tyytyä siihen...
toki on luvallista haaveilla paremmastakin, mutta voi olla että haaveet jää vaan haaveeksi...ja joutuu tyytymään siihen mitä on saanut...että mikset iloitsisi ja nauttisi siitä mitä sinulla on...ole onnellinen siitä, että sinulla on joku jota rakastaa...jota tapailla kivoissa merkeissä...vaikka oliskin sitten vähemmän hyvä kuin joku toinen...
"muta tuohon loppuusi ny kommentoin veilä sen verran...että vaikutat ny kuitenkin suht tyytyväiseltä nykyiseenkin suhteeseesi...hyvä niin...että en tiedä...mikset voisi tyytyä siihen.."
Koska elämä kuuluu elää, eikä kupeksia ja maleksia sitä jossain elämän peräkylän takakomeroissa, en taida tähän tyytyä. No, onhan tätä nyt jo kestänyt aikansa. Olen innostunut monesta uudesta hyvästä asiasta, mitä olen kohdannut ja löytänyt. Ei elämää saa haaskata, jos sen voi elämiseen käyttää.
Toki on mahdollista, että parhaillaan elän parempaa aikaa kun tulevaisuudessa, kun lähden toteuttamaan haaveitani, aina voi käydä niin, mutta riskejä on otettava. Muuten ei voi voittaakaan...
Luin muuten uudestaan sen 12 12 -kirjoituksen,:) En myös nyt ihan voi ymmärtää moista hepulia... Mikä ihme jonkun tosiaan saakin noin suoltamaan... En minä kyllä sinusta ole tuollaista käsitystä saanut.
Olen huomannut, että täällä palstoilla aina välillä joku purkaa sisäistä raivoaan näillä ihmeellisillä kommenteilla. Ehkä ne ovat hyökkäyksiä joltain toiselta planeetalta. Niistä tulee vähän sellainen olo, kuin joku raivoissaan pyrkisi iholle. Sitä vain ihmettelen, miksi niitä täällä netissä latelee, miksei mene kasvotusten jonkun kanssa riitelemään. Ehkei uskalla. Minä olen katsonut parhaaksi sivuuttaa moiset huomautukset.
Ehkä siltä puuttuu oikea tappelukaveri, tai sitten ei uskalla nousta poterostaan...