että tää on täysin järjetöntä. Sä oot onnellinen siellä ja minäkin enimmäkseen onnellinen täällä... Silti kaipaus nousee pintaan toisinaan. Kaipaus meidän yhteisiin hetkiin, niihin joissa olimme rehellisä toinen toisillemme, avoimia ottamaan vastauksen vastaan sellaisena kun se tulee, tietoisia riskeistä, rohkeutta tihkuen, järkeä uhmaten, niin lähellä toisiamme kun kaksi ihmistä voi olla, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Se kaikki loppui liian pian, katosi taivaan tuuliin, vai katosiko sittenkään? Näinä kaipauksen hetkinä tunnen sinut edelleen lähelläni, luotan ja uskon sinun olevan vielä siellä jossain minua varten. Mihin katosikaan rehellisyys, rohkeus puhua suoraan, avoimuus ottaa vastaus vastaan sellaisena kuin se tulee? Sattuiko luopuminen kaikesta sittenkin liikaa, rikkoiko se jo ennestään säröisen sydämen? Ikävöimään jäin liikaa, merkitsitkö sittenkin enemmän kuin uskoin itsekkään? Olenko minä meistä ainoa joka jäi muistelemaan, miettimään vastauskia kysymyksiin? Vastauksia, joilla ei kuitenkaan loppujenlopuksi ole mitään merkitystä, jotka kuitenkin haluan saada.
Kyllä mä tiedän
vastauksia vailla
23792
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mikset kysy?
Nyt mä en kestä.
Mitä sä sielä kiukkuat, joku tuntee tarvetta purkaa pahaa oloa. Oot tumpelo!! Mee ittees!! Älä lue jos niin ketuttaa..
Kirjoittajalle tsemppiä ..Kyllä aika parantaa haavat .
Helpottaako tieto, en ole täällä onnellinen.
Mutta minä en oikeasti ole onnellinen. Tiedän kuitenkin ettet halua menneeseen, joten en kirjoittele sinulle mitään. Uskon että sinun kannaltasi parempi näin.
Mä haluaisin sut ja rakastan sua. Mut,esteitä tuntuu olevan.Pelkässä yhteydenpidossa.esim,
Voisin ajatella samoin kuin sinä. Miten monta ihmistä ajatteleekaan samoin.
Mulla kävi niin, että ei ole mikään kadonnut ja muistelen usein ja ikävöin. mutta
yksin mietin ja en tiedä vastauksia minunkaan tilaanteessa. Miten se toinen osapuoli mahtaa ajatella vai ajatteleeko mitenkään. Vai tapaako useinkin vastaavia tuttavuuksia elämänsä varrella. Ja kuinka monta muuta ihmistä hän on jättänyt samaan vaiheeseen.
Kyllä ajattelen ja ikävöin...kaipaan seuraasi...en ole kaltaistasi ennen tavannut.Meistä vois tulla jotain:)
Tämän kirjoittajan haluaisin tuntea, vaikka en entuudestaan tuntisikaan. Imin jokaisen sanan itseeni, analysoiden, tutkien.
Hieno ihminen, haluaisin tuntea aloittajankaltaisen.
Vastata voisin jos osaisin ja sen sulle mielelläni nyt soisin.
Kaksi jäi muistelemaan vastauksitta, säröillä järjettömään tilaan kuin pilaan pistelevään.
älä anna järjen tulla tielle... jos kaipaat vastauksia niin hae ne itsellesi.
Simple as hell, ette kohdanneet kuitenkaan oikealla tasolla jostain syystä eikä se ole kummankaan syy.Muista hetket, unohda muu, tuskin siitä mitään muuta tulee :)
Anna tunniste itsestäsi..
Aloittaja kirjoittaa kuten eräs tuntemani voisi kirjoittaa ja miten me ajattelimme, puhuimme..
T?
Tämä aloittaja on ihan tavallinen "tyttö" isolla T:llä. :) Yksin, hiukan hukassa, isojen kysymysten edessä. Varovainen, mutta tarvittaessa hyvinkin rokea. Tapoihin ei kuulu asioiden jättäminen puolitiehen, eikä tässäkään niin pitänyt käydä. Ehkä on vain opittava etteivät asiat aina menekkään käsikirjoituksen mukaan, toisinaan elämä yllättää ja sehän on vain hyvä niin. Tälle asialla on jo annettu aikaa, mutta se näyttää vaativan sitä vielä lisää. Kyllä ne asiat järjestyvät parhainpäin, enköhän minäkin vastaukseni vielä joskus saa ja jos en niin se on sitten omaa pelkuruutta se. Ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin, muistoissa säilyy aina.
Minkäslaisia vastauksia siellä kaipaillaan? Oletkin jo niitä pitkään ollut vailla ilmeisesti. Mistä aloitit ja mihin pyrit? Ketä ja mitä etsit? On jäänyt vähän epäselväksi. Oon aika uusi "täällä".
Kaikkea hyvää sinulle, meillä oli mitä oli ja nyt olen toisen oma jota rakastan ja haluan elä hänen kanssa ja jota rakastan oikealla tavalla,
Voisitko laittaa saman sähköpostilla vaikka en ole ap.
Aika lyhyessä ajassa tapahtu meidän keskustelut, nopeestippa sää oot löytänyt uuden.
Kivasti tehty, heitit toisen romukoppaan ja otit uuden tilalle. :(
Minulle vastaukseksi riittää yksinkertaisesti totuus. Ei toista voi pakottaa tuntemaan samoin kuin itse tuntee. Ja mitä sitä sitten itse tuntee? Toisinaan järjetöntä kaipausta, toisinaan "sielunveljeyttä", toisinaan toinen onnistuu sekoittamaan pään totaalisesti ;) Ehkä kuitenkin eniten sitä että tietää toisen ymmärtävän, kuitenkin.
Vaikka toinen ei tuntisikaan samoin tai yksinkertaisesti mitään, siitä lähtökohdasta olisi jotenkin helpompi jatkaa matkaa, vie se sitten mihin vain. Totuus tekisi asioista helpomman, järkevä keskustelu avaisi solmuja. Varmasti sattuisi aikansa, mutta siitä huolimatta uskoisin asioiden muuttuvan yksinkertaisemmiksi, ei tarvitsisi enää arvailla, harkita sanojaan tai vältellä katseita. Voisi olla jälleen rehellinen toinen toiselle.
Tosiaan olen kaipallut vastauksia jo jonkin aikaa, en oikeastan aloittanut, vaan palasin menneeseen. Jokin herätti muistot elävästi mieleen, en kai koskaan ollut kunnolla unohtanutkaan. Kai sitä toisinaan pettää itseäänkin. Etsinnässä mielenrauha.
Sinulle totuus4: Hienoa, että olet päässyt eteenpäin. Pidät muistot muistoina, arvostat ihmisiä menneisyydestä, jatkat elämääsi onnellisena. Olet löytänyt omasi. Toivottavasti olet kertonut tuon myös tosielämässä. Uteliaisuudesta ihmettelen, oletko ohikulkumatkalla ikävä-palstalla?
Eikö olisi kiva olla onnellisia yhdessä. Soita mulle tai tekstaa..