Ikävä rakkauttasi

mitä kohtaa siitä?

miehelle.

Voi.

Ei sen rakkauden tarvitse edes muuttua, se on ollut koko ajan, ei ole karannut mihinkään, pysynyt minussa ----> sinuun kohdistuen.

mun tunteeni häntä kohtaan ovat edelleen olemassa,en vain haluaa sotkea hänen elämäänsä.

Oletko kysynyt?
Kysy tai ota muuten vain yhteyttä
ajan kanssa saat varmaan vastauksen
oli se mikä hyvänsä niin ainakin
tiedät ja voit jatkaa elämää

Jaa. Ei tunnu siltä. Mitä sillä rakkaudellani tekisit. Nauraisit, kääntäisit selän ja sylkisit perääni.

Ois kiva rakastua uudelleen livenä:)

Millä tai miten sait hänen rakkauden loppumaan ? Mitä teit väärin ?

Luultavasti se, muuttuisiko hänen tunne vielä rakkaudeksi on varmaankin eniten kiinni sinusta itsestäsi. Jos sinä sait sen rakkauden kerran loppumaan niin vain sinä voit olla se joka sen vielä sytyttää. Oletuksella että et ole tehnyt kuitenkaan liian pahaa.

loppui ?

Mitä jos sitten taas toimit samoin kuin aiemmin ja menetät sen rakkauden uudelleen ? Asiaa kannattaa miettiä myös hänen kannaltaan.
Oletko valmis toimimaan kypsemmin ja paremmin ?
Pettymyksiä ei pidä tuottaa sarjassa kenellekään.

ei voi olen kyllästynyt jo koko tilanteeseen siksi en käänny takaisin älä säkään
on tullut kokeiltua jo tuollaista kuviota eikä se toimi kohdallani, sydänsuruja saisit sitten vain sinä, sydämeni saa se joka kohtelee sitä mitä hellimmin tavoin, suojellen alusta alkaen, nähden kuka olen ja mistä tulen, ehkä olen sen verran omapäinen prinsessa myös minä, ei onnistu

Oletko varattu???

Uskotko et pystyt muuttumaan niin paljon et hän vois vielä rakastaa sua ? Se vaatii sulta paljon, saada unohtamaan ne menneet mitä teit. Se on sulla näytön paikka,
kaikkihan on kiinni vaan susta nyt sitten. Tsemppiä.

miten pahaa teit että rakkaus aikanaan loppui. sä oot nyt se kenestä kaikki on kiinni.

Laita naisen nimikirjaimet ja kaupunki

En lakannut rakastamasta.

En tiedä. En usko että voisin luottaa siihen ettet kävelisi taas kylmästi pois. Sinä loukkaisit minua. Minun pitäisi muuttua, sinun pitäisi muuttua. Jotta se toimisi. Mutta nythän Sä rakastat jo toista. Et vielä tiedä sitä, mutta hän tuo sinulle hyvän olon. Siitä se alkaa. Hyvästä olosta.

rakastan, erästä miestä edelleen....

Niin minullakin on ikävä aikaa, jolloin tunsin ne tunteet.....

Jospa tietäisin mitä tää kaikki oli, kun toisemme tunsimme!
Mikäli et oli samalla tapaa kiinnostunut kuin minä, pyydän älä pelkää, älä puhu pahaa, älä levitä asiaa asiaan kuulumattomille.
Anna anteeksi, tunteeni eivät ole kuolleet! Pidän sinua sitten vain ystävänä, arvokkaana ja rakkaana ihmisenä. En fantasoi sinusta, pidän paljon susta, se riittää.
Älä spekuloi sinäkään, älä ihmettele. Unohda ahdistus! Jatka elämää. Älä pelkää, kun mut kohtaat.
Lopetin itse miettimisen jo aikaa sitten. Tunnen kaunista oloa ja toivon tutustumista, ei siinä lie mitään kaameaa.
Unohdetaan työt ja virka-asemat, ollaan vain ihmisiä, jotka haluaa elää, ihmisiä, jotka haluaa toisen lähelleen jakamaan päivän tunneista osan, jakamaan arjen tapahtumat, ihmisiä jotka suunnittelee tulevaisuutta myös yhdessä ja erikseen.
Tunnemme vieläkin toisemme jollain tapaa tai ainakin tiedämme mistä toisen löytää, jos vain uskaltaa soittaa tai lähettää mailin, että mennään syömään nyt vihdoinkin yhdessä sitä lounasta! Aluksi sanoisin varovasti, että tutustutaan siihen tahtiin kun se meille sopii, jutellaan ja tehdään kompromissit! Kunnon oikea kiintymys ei katoa vaikka odotetaan. Joskus ei kannata odottaa liian kauaa. Sit menettää elämän ja onnen! On otettava riskejä!Juu, olen odottanut oikeaa ihmistä kauan. Oikea ihminen, joka lähtee joskus lomalle kanssani, ihminen, joka arvostaa elämän ainutlaatuisuutta. Ihminen, joka ei tuomitse menneisyyden "hullutuksiani". Olen nyt yhden ihmisien oma. Olen itseni oma loppuelämäni ja /tai samalla vain sinun omasi, jos kanssani joskus kulkemaan suostut samoja ajatuspolkuja. Etsitään uusia yhteisiä harrasteita, vai mitä? Jos en mahtuisi sun ystäväpiiriisi niin ei se kauheaa ois. Kerro vain se, että et mua inhoa !Toivottavasti niin on ettet vihaa ja inhoa.
Tiedän, että haluat myös omaa aikaa, niin minäkin. Siihen on ratkaisuna omat asunnot kummallakin. Myöhemmin kenties jotakin muuta, tilavaa... Ei toiseen ihmiseen nyt kovin vaikea ole tutustua, kun sen ensi askeleen uskaltaa ottaa luottaen. Kyllä sitä sitten tottuu ja kasvaa luottamuksessakin. Haluaisin antaa laatuaikaa molemmille; ruuanlaittoa, lenkkilyä, matkoja, soffailtoja, hiljaista olemista, musiikkia...kynttilänvaloa ja kuutamoiltoja korkeuksissa! Hiljalleen ymmärsin, että viihtyisin kanssasi, koko paketti kiinnostaa- juuri tuo erilaisuuskin. ja harkiten tutustuisimme, ikäänkuin muilta salaa. ei sitä tarvitse toitottaa ellet halua, en halua minäkään! Mulla ei ole mitään sua vastaan kunhan opit kertomaan ajatuksiasi, jotta tiedän kenen kanssa olen. En pakota! Saanhan toki kysellä?!
Arkana odotan, että tekisit aloituksen ihan omalla tavallasi. Niin kuitenkin, että tiedän mitä toivot. En fantasoi, en osaa ajatella sellaista, koska olet ystävä, kaipaan syvää yhteenkuuluvuuden tunnetta, jossa on oma vapaus. Vapaus harrasteisiin ja ystäviin.

Ahdistaa joskus ja ihmetyttää mitä tää oli ja on. Annoit ymmärtää paljon silloin aikoinaan. Ujot eivät vain uskalla puhua. En olisi tahtonut pelästyä katsettasi pitkää aikoinaan. Olisitpa kertonut sen... Vasta raksuttivat aivot myöhemmin. Jospa erehdyin.
Toivon, että olet aito itsesi kaikessa. Kompromisseja on toki opittava puolin ja toisin, vai mitä, Jos jokin on rakastamisen ja tavoittelemisen arvoista niin silloin on valmis työhön ja jopa pieniin uhrauksiin. Se tekemisen ja ilahduttamisen taito tulee itsestään. Mistä toinen pitää, huomioi,kuuntele ja katsele.
Odotan, että rauhoitut ja kutsut lounaalle tai lenkille. Mikä lienee sulle helpointa. Älä vihaa, älä nolaa, Rauhallisesti odottava.
Roosaa lemmenjuomaa seuraavalla kerralla

Anteeksi........ Olin tyhmä..... todella..... kadun

Miten sait hänen rakkauden loppuun? Mitä teit pahoin?

niin toinen mm kertoo että yhäkin ♡ sinua.

vai olisiko kyse, että toinen ei uskalla osoittaa rakkautta?

loppui?

eiköhän rakkauden osoittaminen lopu välinpitämättömyyteen toiselta puolen... Rakkaus ei lopu koskaan.

Eli molemmat varattuja, mies ei halua sotkea toisen perhe elämää, parempi näin, eikö? Kun ei muutakaan voi...

Sanoisin aloittajalle, että Ymmärrän ja voisi.

Mun tilanne:

molemmat varattuja.
molemmat saattavat kaivata toisiaan. olleet ennenkin yhdessä, mutta siitä on aikaa. ei siis mahdoton ajatus, mutta..

Mun ajatukset:

mietin haluanko oikeasti. ja pelkään että jos tämä nykyinen onkin se oikea ja haihattelen vain. ja eniten pelkään että rakastan eksääni vieläkin. jos palattais yhteen taas.. satuttaisi meidän molempien tän hetkisiä. ja entä jos katuisin lopun elämääni valintaa?

Se on selvää että joko tämä nykyinen tai mun eksä on mulle se oikea - en ole ollut kiinnostunut oikeasti kenestäkään muusta enkä tule olemaan.

Olen typerä nainen siis..

Rakkaus on rakkautta vaikka sen muuksi naamioisi. Ei se häviä.