Sisareni kauan kaivattu ensimmäinen kuoli viimeviikolla kolme päivää ennen laskettua aikaa.Viikkoa ennemmein kaikki oli ollut tutkimuksissa hyvin! Siskoni on 25 v ja terve.samoin puolisonsa.
Siskoni ei vastaa puhelimeen mikä on ihan ymmärrettävää.Hän asuu Ruotsissa.
Olen täällä itkenyt ja surrut yksikseni heille tapahtunutta hirveätä surua.
Onko palstalla samoin kokeneita kuin hän tai mihin voisin kääntyä löytääkseni sellaisia ,jotka ovat kokeneet saman?
Mitä minun pitäisi Sanoa tai tehdä?Ja mitä ei pitäisi tuossa tilanteessa sanoa,jottei lisäisi taakkaa.
Siskoni on minulle hyvin rakas?Auttakaa minua löytämään oikean tavan lähestyä häntä!
Äitimme kuoli huhtikuussa syöpään.Olisiko tämä
voinut vaikuttaa,heillä oli erityisen läheiset välit,koska isämme kuoli pikkusiskon ollessa 3vuotta niin he elivät kahdestaan siihen asti kun sisko täytti 18v.
Kaikista kirjoituksista ja kokemuksista kiitollinen
Siskoni ei vastaa puhelimeen mikä on ihan ymmärrettävää.Hän asuu Ruotsissa.
Olen täällä itkenyt ja surrut yksikseni heille tapahtunutta hirveätä surua.
Onko palstalla samoin kokeneita kuin hän tai mihin voisin kääntyä löytääkseni sellaisia ,jotka ovat kokeneet saman?
Mitä minun pitäisi Sanoa tai tehdä?Ja mitä ei pitäisi tuossa tilanteessa sanoa,jottei lisäisi taakkaa.
Siskoni on minulle hyvin rakas?Auttakaa minua löytämään oikean tavan lähestyä häntä!
Äitimme kuoli huhtikuussa syöpään.Olisiko tämä
voinut vaikuttaa,heillä oli erityisen läheiset välit,koska isämme kuoli pikkusiskon ollessa 3vuotta niin he elivät kahdestaan siihen asti kun sisko täytti 18v.
Kaikista kirjoituksista ja kokemuksista kiitollinen
Vastaukset 8
Vanhimmat
Todella surullinen viesti :( Itse odotan toista lasta raskauden puolessa välissä, ja pelkään kovasti lapsen menettämistä. Itse en ole kokenut sitä, enkä kauheasti osaa auttaa, mutta ajattelin suositella sinulle vauva lehden nettisivuja, joilla vierailee todella paljon erilaisia vauvoista kiinnostuneita ihmisiä. Osoite on siis www.vauva-lehti.fi. Siellä on erikseen myös keskustelupalsta surun kohdanneille. Voimia sinulle ja siskollesi!!!
Ei sitä ikinä voi tietää..järkyttävää se on kun odottaa niin kovasti, ja tuntee lapsen sisällään, ja tutustuu häneen jo. Olen pahoillani siskosi ja sinun puolestasi..
ei koskaan elämän tarkoitusta tietää voi, ei kohtalon kello edeltä soi
Sisareni 4. lapsi kuoli LA:n jälkeen ihan yllättäen -napanuoraan kuristuminen. Näin voi joskus käydä, vaikka kukaan ei osaa siihen varautua. Apua voi hakea neuvolasta, psykologilta, seurakunnasta, auttavista puhelimista ja vertaisryhmistä (Suomessakin ryhmiä pienen lapsensa tai vauvan menettäneille). Neuvolasta pitäisi löytää apua mistä saada yhteyttä näihin tahoihin. Tärkeintä on kuunnella ja myötäelää!
Olen hyvin pahoillani siskosi puolesta!! Lapsen kuolema on erittäin raskas ja rankka kokemus perheelle ja heidän lähipiirilleen. Laita siskollisesti viesti, että olet hänen tukenaan ja että hän voi ottaa sinuun yhteyttä, kun itse on siihen valmis.
Ehkä jotakin lohdutusta ja apua löytyy tältä nettisivulta:
http://koti.mbnet.fi/enkelit/
Minä lähtisin sinun tilanteessasi Ruotsiin katsomaan siskoa. Mikäpä muu hänelle kertoisi kuinka paljon hänestä välität ja kuinka pahoillasi olet hänen puolestaan.
Kukin ihminen kokee asian eri tavalla, mutta ainakin minä halusin olla rauhassa enkä kaivannut ketään luokseni käymään. Kun olin käsitellyt keskenmenoani itsekseni riittävästi, niin otin sitten taas jo yhteyksiä ystäviinikin. Ja olen iloinen, ettei heistä kukaan alkanut tungetella ja tarjota olkapäätään, sillä kukaan ei olisi voinut tietää miltä juuri minusta tuntui. Joten luulen, että koska siskostasi ei ole kuulunut mitään, niin hän haluaa puida asiaa ensin yhdessä puolisonsa kanssa.
Vauvat.net-palstalla luin järkyttävän kertomuksen vauvan menehtymisestä raskausviikolla 37.
Jos siitä on mitään apua, viesti löytyy linkistä:
http://www.vauvat.net/keskustelupalsta/index.php?showtopic=7545
T:M.e
Oman lapseni menetyksestä on nyt 8 vuotta, ja
parasta mitä voit sisarellesi antaa, on aika.
Aika parantaa, ilmaise pienillä asioilla, että
olet lähellä ja ajatuksissa mukana, hän ottaa
kyllä yhteyttä, kun on valmis siihen.
Lapsen menetys on äidille ja isälle niin kova
paikka, ja juuri nuo kaksi ihmistä yhdessä
tarvitsevat aikaa ja rauhaa käydä kipein vaihe
yhdessä läpi, ennenkuin jakavat surunsa muille.
Voimia siskollesi!