Sattuisiko jollakin olemaan tietoa, miten jatko-opiskelijaksi ilmoittautuminen käytännössä tapahtuu? Pitäisikö tiedossa olla jo tutkimusaihe jne. ennen kuin laitoksen proffaan voi ottaa yhteyttä?
Jatko-opiskelijaksi
Tutkija
151560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Riippunee yliopistosta/tiedekunnasta.
Ymmärtääkseni lopullinen hyväksyminen tapahtuu aina tiedekuntaneuvostossa tai vastaavassa.
Tutkimussuunnitelma ja -aihe pitää käsittääkseni laatia ensimmäisen vuoden aikana ja hyväksyttää työtä ohjaavalla proffalla/laitoksen johtajalla tms. Hyvä kai olisi kuitenkin että sekin olisi jo mietittynä ennen jatko-opiskelijaksi hakemista.
Etsi yliopistosi nettisivuilta jatko-opiskelijoille suunnattu opinto-opas tai kysy tiedekunnan kansliasta tai opintotoimistosta.
Jonkin verran samanlaisia mietteitä on minullakin ollut, joskin gradun teko on vielä kesken eli en vielä liiaksi tuolla asialla mieltä vaivaa.
Ainakin meidän tiedekunnassa piti olla tutkimus- ja opintosuunnitelma tehtynä jatko-opintoihin haettaessa. Vaikka tutkimusaihe onkin jo hyvä olla tiedossa, voit varmasti mennä juttelemaan proffalle ilman sitäkin. Useat proffat ovat vain innoissaan, jos joku on kiinnostunut jatko-opinnoista ja he saattavat näin ollen myös tarjota tutkimusideoita. Useimmiten näissä proffien aihe-ehdotolmissa on tosin "oma lehmä ojassa", sillä proffat luonnollisestikin yrittävät tuputtaa omia tutkimusintressejään. Mutta kannattaa siis mennä juttelemaan esim. graduohjaajallesi, joka varmasti infoaa sinua jatko-opinnoista lisää.
Proffien omien intressien tyrkyttämistä ei kannata kovasti vierastaa. Tällaiseen tarttumalla voi päästä tekemään hyödyllisempää tutkimusta ja samalla saada tärkeitä kontakteja. Täysin "omaa" aihetta voi olla vaikea sovittaa mihinkään ja tuloksena _voi_ olla vain romaanin paksuinen, perinteisen mallinen väitöskirja, johon ei kukaan väitöksen jälkeen koske pitkällä tikullakaan.
Myös meidän tiedekunnassa (kasvatustiede) suunnitelma on oltava valmiina ja jossain määrin tieteenalaan sopivakin. Omani tuli aikanaa bumerangina takaisin, kun ei ollut riittävän sopiva, ennen kuin proffa kävi sitä puolustamassa kokouksessa. :)
Saahan sitä näin maisterismieskin joskus kokea riemastuttavia viisauden ja ylemmyyden tunteita kun lueskelee täällä avuttomien (jo yliopistosta valmistuneiden?!?!?!) kirjoituksia siitä miten he eivät avuttomuuksissaan osaa selvittää näin yksinkertaisia asioita suoraan yliopiston ja/tai ko. proffan kanssa?! Miten tuollaiset "Ihmiset" voivat olla jatkossa päättämässä meidän maamme asioista, jos ajattelukyky on tuolla tasolla ja uusavuttomuus kukoistaa?! Olen järkyttynyt.
Toisaalta sinun oma kommenttisi kaikessa turhuudessaan ei sekään hirvittävästi mieltä hivele.
Kyllä kysyjä varmasti tietää että asiaa voi kysellä yliopiston op.toimistosta tai proffalta, mutta kenties hän nyt tässä halusi kuulla ennen tuota muiden opiskelijoiden omia näkemyksiä asiaan - näin minä hänen viestinsä tulkitisin.
Kyllä on oikein näppärää kysyä etukäteen. Yleensä asioiden etukäteisselvittelyä katsotaan ihan hyvällä, niin kai sentään työelämässäkin? Ei välttämättä ole kovin hyvä mennä esim. uudessa työpaikassaan toimitusjohtajalta ensimmäiseksi kysymään, että missäs täällä onkaan se vessa. Ylimielisyyttä sen sijaan toivottavasti ei katsota yhtään missään hyvällä.
Joo olen kanssasi samaa mieltä siitä, että proffien omien tutkimusintressien jälkien seuraaminen voi olla joskus jopa kannattavaakin. Yleensä proffa, joka on itse kiinnostunut aiheesta antaa myös hyvää ohjausta ja myös niitä mainitsemisia tärkeitä kontakteja.
Lähinnä nyt vain tarkoitin sitä, että proffien ideoita kuunnellessa kannattaa pitää mielessä, että he yrittävät luonnollisestikin tarjota vain niitä omia aiheitaan. Jokainen jatko-opiskelija ja oman tutkimualueen jatkaja on kuitenkin proffan uralle hyödyllinen...Jos siis aihetta ei ole vielä ollenkaan mielessä, niin kannattaa kuitenkin kysellä myös muilta kuin yhdeltä proffalta aiheita. Toinen asia on sitten se, että jos ei ole hajuakaan siitä, mitä kiinnostaa tutkia, niin jatko-opintoja olisi ehkä syytä hieman lykätä...
Ei täällä kevyen keskustelun virittäminen ole merkki siitä, ettei osaisi asioita hoitaa suoraan yliopiston ja proffien kanssa. Kun omia ajatuksiaan kypsyttelee, jopa pienestä, kevyesti heitetystä kommentista voi sitten sukeutua omia ajatuksia johonkin suuntaan. Tämä voi olla kaiken muun lisänä.
Sinä, joka epäilit nykymaistereiden olevan kykenemättömiä omatoimiseen ajatteluun, koska he kysyvät netistä neuvoa, putosit kyllä oman perusteettoman ylemmyydentuntosi kaivamaan kuoppaan, jonka reunalla lukee "Ei vain minun aikanani"... humps!
Täysin samaa mieltä. Miten voi olla noin avuton? Uskomatonta.
Lisää vaan provoilijoita.
Missähän mielessä kyseessä voi määritelmällisestikään olla avuton tai kyvytön henkilö, kun kuitenkin osaa täällä asioista tiedustella?
Meillä monet jatkavat suoraan gradun jälkeen, mutta ne jotka eivät, yleensä ovat haudutelleet tutkimusaihetta ainakin sen verran että on jotain valmiina takataskussa. Oma kiinnostus ja kyvyt ratkaisevat. Kun aiheesta on sovittu pääaineen professorin kanssa, laaditaan tarkempi tutkimussuunnitelma ja ilmoittaudutaan jatko-opiskelijaksi. Käytännössä aikaa menee parista viikosta pariin kuukauteen aikatauluista riippuen.
Kuten tuolla edellä jo olikin todettu, ei kannata mennä hakemaan väitöstyön aihetta professorilta. Graduvaiheessa se on vielä mahdollista. Toki joskus käy niinkin onnellisesti, että tutkimuksen aihe soveltuu johonkin olemassaolevaan projektiin... mutta en suosittelisi lähtemään ihan tyhjin käsin, se on sama kuin menisi kauppaan ja kysyisi, että mitäs te nyt haluaisitte myydä minulle :)
Kiitos kaikille kommenteista! Yllättynyt olen vastausten määrästä. Olen jonkin verran perehtynyt jatko-opiskeluun, mutta kaipasin erityisesti näitä omakohtaisia kokemuksia. Näitä, kun ei juuri oppaista löydy enkä tunne henkilökohtaisesti jatko-opiskelijoita.
Hienoa, että tarjosin muutamalla lauseellani jollekin mahdollisuuden kokea myös viisauden ja ylemmyyden tunteita! Miten vähällä ihmisistä voi tehdäkään iloisia=) En näe syytä lähteä kommentoimaan väitteitäsi enempää.
Saijattaren kanssa olen vähän eri mieltä. Ensin ehkä kannattaa selvittää, mitä projekteja on menossa ja mitä niissä voisi tutkia. Sen jälkeen vasta, viime hädässä kannattaa alkaa tehdä ihan täysin omaa tutkimusta. Pääsääntöisesti jo ennalta hyödylliseksi määritelty tutkimus on ihan oikeasti hyödyllistä ja niinpä sen avulla voi saada palkkaa ja mahdollisuuden luoda itselleen kytköksiä eri suuntiin.
Yleensäkin monografin tekemistä väitöksenä kannattaa harkita ja jos mahdollista tehdä tiedekunnasta riippuen mahdollisimman paljon artikkeleihin perustuva väitös.
Pitaako jatko-opiskelijan olla valmistunut samasta yliopistosta vai voiko han olla jostain muusta jopa ulkomailta?
Ei tarvitse olla valmistunut samasta yo:sta ja voi olla valmistunut ulkomailta. Haku vaan menemään, päättävät sitten tiedekunnassa ottavatko vaiko eivät. Päähakuperusteena on maisteritutkinto tai vastaava samasta tai jostakin läheisestä oppiaineesta, jossa haluaa jatko-opintonsa suorittaa. Ulkomaisella tutkinnolla hakeva joutunee hieman tarkemmin selvittämään sitten sitä millaisia opintoja on tarkkaan ottaen suoritellut, mutta siis missään nimessä ulkomainen tutkinto ei ole mikään este.
Jostakin taannoin luin, että suomessa saisi olla enemmän sellaista meininkiä, että hakeuduttaisiin tekemään jatko-opintoja muihin kuin siihen yliopistoon missä on tehnyt perustutkintonsa. Näin mm. siksi, että perusopinnot (siis kandi/maisteri) ovat joka paikassa, vaikka perusteiltaan samat, niin aina hieman omalla tavallaan painottuneet. Hakeutumalla eri paikakan tekemään jatko-opinnot veisi opiskelija sitten mukanaan sen oman perustutkinto-yliopsitonsa fiilistä siihen uuteen paikkaan jne.