Ei aina jaksa uskoa parempaan, osaan olla onnellinen elämääni, nautinkin siitä usein.. Silti pettyn, pettyn ihmisiin. Toiset antaa ymmärtää että olet tärkeä, sitten ihastut ja kun olet ihastunut, juostaan pois, satutetaan ja unohdetaan.
Valitettavasti minua on mun lyhyen elämän aikana satutettu jo liikaa, aivan liikaa. Tää kaikki tekee minusta kovan, olen kova kuoreni alla. En uskalla näyttää tunteitani enää, en osaa ottaa kontaktia ihmiseen josta pidän. Luulen että petyn kuitenkin.
Kai on tyydyttävä olemaan onnellinen siihen mitä on, voisihan minulla asiat olla huonomminkin.
Pyytäisinkin ihmisiltä jotka tämän erehtyvät lukemaan, älkää leikkikö toisella. Meilläjokaisella on tunteet, jokainen on kokenut kolhunsa elämässä. Toisilla voi itsetunto olla nollassa ja toisella se leikin jälkeen voi hipoa nollaa.
Haluaisin ikävöidä, haluaisin kaivata, haluaisin haaveilla jostain kauniista ihmissuhteesta, en kuitenkaan uskalla.. Miksi lietsoisin tunteitani, joihin ei vastata. Liian monelle elämä on leikkiä. Leikkiä toisten tunteilla..
Ei ole paljoa pyydetty. Nainen olen, ja kirjoittelen vain omaksi terapiaksi.
Kiitos kun sain avautua..
Valitettavasti minua on mun lyhyen elämän aikana satutettu jo liikaa, aivan liikaa. Tää kaikki tekee minusta kovan, olen kova kuoreni alla. En uskalla näyttää tunteitani enää, en osaa ottaa kontaktia ihmiseen josta pidän. Luulen että petyn kuitenkin.
Kai on tyydyttävä olemaan onnellinen siihen mitä on, voisihan minulla asiat olla huonomminkin.
Pyytäisinkin ihmisiltä jotka tämän erehtyvät lukemaan, älkää leikkikö toisella. Meilläjokaisella on tunteet, jokainen on kokenut kolhunsa elämässä. Toisilla voi itsetunto olla nollassa ja toisella se leikin jälkeen voi hipoa nollaa.
Haluaisin ikävöidä, haluaisin kaivata, haluaisin haaveilla jostain kauniista ihmissuhteesta, en kuitenkaan uskalla.. Miksi lietsoisin tunteitani, joihin ei vastata. Liian monelle elämä on leikkiä. Leikkiä toisten tunteilla..
Ei ole paljoa pyydetty. Nainen olen, ja kirjoittelen vain omaksi terapiaksi.
Kiitos kun sain avautua..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aivan kuin mun näppäimistöltä.
Mä olen myös vahva, mutta ihastuessani jalat menee veteläksi, järki ei kulje ja aivotoiminta nollassa. Hölmönä uskoo kaiken, antaa toisen käyttää hyväksi ja sinisilmäisenä en edes ajattele, että muhun voisi sattua, mua voitais satuttaa.
Mun tunteilla on myös leikitty monta kertaa ja alkaa yksinkertaisesti usko loppumaan siihen, että mun kohdalle sattuisi mies joka arvostaisi mua eikä haluaisi pitää mua räsynukkenaan; kun uusi tulee vastaan niin heitetään menemään sanomatta sanaakaan.
Onneksi elämässä on kuitenkin niin paljon muutakin. Sen varaan mä olen nojannut. Mä olen keskittänyt kaiken energiani mieluisaan tekemiseen, nähnyt ystäviä, yrittänyt rentoutua... Takaraivossa soi lause: "Miksi ikävöidä sellaista ihmistä, joka ei ihan takuulla ikävöi sua?" Olen yrittänyt unohtaa. Helpommin sanottu kuin tehty.
Ap, anna itsellesi aikaa. Sä löydät vielä ansaitsemasi onnen. Virtuaalihali.
Kiitos, edes pienikin empatia näköjään auttaa (ja valutetut kyyneleet). Nämä on näitä iltoja, kun toista kaipaisi vierelleen, silti ei halua edes itselleen sitä myöntää. Tunteet velloo sisällä ja elämä on riekaleina, vaikka mikään ei eilis päivää kummemmin olisikaan.
Voi kun tää joskus loppuis, sais joskus tuntee olonsa aidosti onnelliseksi.
Voimia sinnekin!