Liian lahjaton dippainssiksi?

toivoton

Olen opiskellut nyt 82 op ja usko tähän juttuun horjuu. Onko täällä ketään, joka olisi valmistunut DI:ksi silkalla sisulla ja motivaatiolla, vaikkei varsinaisesti olisi kokenut omaavansa matemaattisia lahjoja? Veljeni opiskelee DI:ksi myös ja hänelle on kaikki helpompaa ja hän myös yritti kehaista, että kyllä sitä pärjää jos vaan on motivaatiota ja halu tehdä töitä. Niitä mulla riittäisi, mutta tuntuu silti vaikealta kun välillä lukemisestakin huolimatta tulee takkiin tenteissä. Mielipiteitä? Alaa ei tekis mieli ruveta vaihtamaankaan kun noita opintoja on takana jo jonkin verran ja ala tosiaan kiinnostaa, mutta pelkään, että näissä opinnoissa löytyy kohta edestä se piste, jonka yli en enää pääse.

18

1450

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Eteenpäin!

      Yritä vain vielä. Kun olet saanut kahlatuksi läpi työläät perusopinnot ja pääset suorittamaan ammattiopintoja sekä syventäviä opintoja, niin homma helpottaa. Asiat motivoivat enemmän ja on tullut hankituksi riittävästi opiskelukokemusta.

    • 18+1

      Entä jos onkin toisin päin, eli perusopinnot suoritettu kahdessa vuodessa keskiarvolla 3,4 ja ammattiopintoihin siirryttäessä alkaa alamäki? Pääaine on valittu ja sitä ei vaihtamaan ruveta koska kaikki muut vaihtoehdot kiinnostavat vähemmän. Ensimmäiset hylsyt tulleet vasta ammattiopintojen kursseilta eikä kolmosta parempaa saa millään.

    • 11+11

      suosittelen koulun vaihtoa, jos hommat ei etene tai homma tuntuu liian raskaalta.

      82op tuntuu varmasti paljolta heittää pois, mutta ainakin olet saanut siitä jonkin verran elämän kokemusta. DI koulussa 82op on todella kovan työn takana ja vaatii vähän viisaammaltakin kaverilta 2 vuotta, mutta esim. yliopistossa/kauppakorkeakoulussa monet tavalliset pulliaiset pystyvät vuodessa suorittamaan reilusti yli 100op.

      • :-)

        Empä oikein usko, että fiksu tarttee kahta vuotta moiseen. Siinähän lakkaa tuetkin kesken kaiken: 5 noppaa/kk. Tuo suosituskin on samalta osastolta...

        Aloittajalle. Jos ala kiinnostaa, niin jatka ihmeessä. Juttu on melko usein niin, että maisterivaiheen opinnot on tosiaankin (kuten muutkin tuolla totesivat) helpompia. Osin siksi, että rutiinia ja kypsyyttä alkaa olla tässä vaiheessa, osin siksi, että asiat ovat konkreettisempia. Töitä joutuu kuitenkin tekemään yhtä paljon, joskus enemmänkin. Erona kuitenkin itsenäisempi opiskelu ja vähäisempi riippuvuus heikoista luennoitsijoista, joita kandivaiheessä on mm. matikassa ja fysiikassa.

        Tsemppiä - onnistut kyllä!


    • Teekkarixx

      Elä helkkarissa lopeta koulua. Kysy vaikka keltä 30v ja siitä ylöspäin kuinka paljon vituttaa kun ei käynyt koulua. Suomi on erittäin koulutuskeskeinen yhteiskunta, varsinkin nykyaikana. Esimerkiksi, jos haluat julkiselle sektorille duuniin, niin ovet on ihan varmasti kiinni ilman tutkintoa.
      Ihan vinkkinä vaan, kannattaa hommata muija, niin jo kummasti opiskelut helpottuu kun tulee muutakin aktiviteettia.

    • Usvaa putkeen

      Podet pelkästään ammattiainekriisiä. Matematiikan ja fysiikan kurssit sekä johdatukset ammattiaineisiin menevät lukiorutiinilla eli yksityiskohtien pänttäämisellä. Ammattiaineissa pitäisi sitten vähitellen ryhtyä ajattelemaan aivan itse ja oppia yhdistelemään asioita jo opittuun. Tämä on monille aluksi vaikeaa ja vaatii kypsymistä.

      Loppujen lopuksi ammattiaineiden opiskelu on helpompaa ja niissä useimmat pääsevät myös helpommin parempiin arvosanoihin kuin perusopinnoissa. Monien asioiden syvälliset periaatteet ovat varsin yksinkertaisia ja järkeenkäypiä, kun ne ensin on vain oivaltanut.

      • vähemmän toivoton

        Kiitos kovasti tästä vastauksesta - vaikka se olikin varmaan tarkoitettu toiselle kommentoijalle. Olin joka tapauksessa tän ketjun alottaessani itsekin samassa tilanteessa ensimmäisten ammattiainekurssien alettua ja niiden kaikkien mentyä mielestäni täysin penkin alle.

        Ammattiaineiden opiskeluun liittyvien sopeutumisvaikeuksien lisäksi näissä muutamassa kurssissa, joista olen vetänyt aivan kamalat paiseet, on ollut todella huono opetus huonot käytännön järjestelyt, (ihan kaikkien mielestä) joten olisi jo alunperin pitänyt olla syyttämättä arvosanoista pelkästään itseään. Paljon voi toki tehdä oppimisen eteen itsekin jos luennoitsija on huono, mutta jos luentomateriaalinakin on ainoastaan ne huonon luennoitsijan epäselvät kalvot niin onhan se aika selviö, että kurssi tulee tuottamaan vaikeuksia.

        Jatkan edelleen koulua ja toivon, että ammattiainekurssit alkavat mennä paremmin, tai että edes osa niistä olisi paremmin järjestettyjä. Jos näin ei käy niin täytyy harkita kurssien testaamista muilta osastoilta. Eli en ole lopettamassa! Kiitos kaikista kannustavista vastauksista.

        Mitä tohon "hanki muija" -kommenttiin tulee, niin olen ikävä kyllä parisuhteessa elävä heteronainen, joten en voi tarttua tähän muuten varmasti ihan kelpoon vinkkiin. Pahoittelen.

        -ap


      • Mutta kuitenkin
        vähemmän toivoton kirjoitti:

        Kiitos kovasti tästä vastauksesta - vaikka se olikin varmaan tarkoitettu toiselle kommentoijalle. Olin joka tapauksessa tän ketjun alottaessani itsekin samassa tilanteessa ensimmäisten ammattiainekurssien alettua ja niiden kaikkien mentyä mielestäni täysin penkin alle.

        Ammattiaineiden opiskeluun liittyvien sopeutumisvaikeuksien lisäksi näissä muutamassa kurssissa, joista olen vetänyt aivan kamalat paiseet, on ollut todella huono opetus huonot käytännön järjestelyt, (ihan kaikkien mielestä) joten olisi jo alunperin pitänyt olla syyttämättä arvosanoista pelkästään itseään. Paljon voi toki tehdä oppimisen eteen itsekin jos luennoitsija on huono, mutta jos luentomateriaalinakin on ainoastaan ne huonon luennoitsijan epäselvät kalvot niin onhan se aika selviö, että kurssi tulee tuottamaan vaikeuksia.

        Jatkan edelleen koulua ja toivon, että ammattiainekurssit alkavat mennä paremmin, tai että edes osa niistä olisi paremmin järjestettyjä. Jos näin ei käy niin täytyy harkita kurssien testaamista muilta osastoilta. Eli en ole lopettamassa! Kiitos kaikista kannustavista vastauksista.

        Mitä tohon "hanki muija" -kommenttiin tulee, niin olen ikävä kyllä parisuhteessa elävä heteronainen, joten en voi tarttua tähän muuten varmasti ihan kelpoon vinkkiin. Pahoittelen.

        -ap

        Pieni vihje: Ei kukaan vaadi sinua opiskelemaan asioita epäselvistä luennoista. Voit ottaa selville, mitä lähteitä muualla kyseisellä kurssilla käytetään ja valita niistä parhaat luettavaksesi. Myös tällaisen oppiminen lisää ammatillista osaamista.

        Ai niin. Eihän opiskelijalta voi tuollaista oma-alotteisuutta mitenkään edellyttää. Opiskelijahan on vain tyhjä purkki, joka täytetään oppilaitoksessa tiedolla.


      • vähemmän toivoton
        Mutta kuitenkin kirjoitti:

        Pieni vihje: Ei kukaan vaadi sinua opiskelemaan asioita epäselvistä luennoista. Voit ottaa selville, mitä lähteitä muualla kyseisellä kurssilla käytetään ja valita niistä parhaat luettavaksesi. Myös tällaisen oppiminen lisää ammatillista osaamista.

        Ai niin. Eihän opiskelijalta voi tuollaista oma-alotteisuutta mitenkään edellyttää. Opiskelijahan on vain tyhjä purkki, joka täytetään oppilaitoksessa tiedolla.

        Arvelin, että tää argumentti tulee jossain vaiheessa. :) Tätä olen kyllä tehnyt, ihan jopa sitäkin myöten, että olen käynyt kinuamassa luennoitsijoilta aiheeseen sopivaa lisäluettavaa kun kirjastoissa samat kurssiin sisältyvät kokonaisuudet on välillä ripoteltu kahteenkymmeneen eri kirjaan ja niiden kaikkien läpi pläräämiseen ei ole muiden kurssien takia aikaa. Pahimmillaan luennoitsija on sitten etsinyt mulle jonkun mappi ö:n josta "vois ehkä olla apua" vaikka pikaisen vilauksen jälkeen mapista löytyy ehkä muutama lause josta on hyötyä. Eli oma-alotteisuutta on kyllä ja tiedonhaun vaikeus on varmaan ihan elämän realiteetti - mutta sitten olis vielä ne 55 muuta noppaa suoritettavana ja on pakko priorisoida.


      • Mutta kuitenkin
        vähemmän toivoton kirjoitti:

        Arvelin, että tää argumentti tulee jossain vaiheessa. :) Tätä olen kyllä tehnyt, ihan jopa sitäkin myöten, että olen käynyt kinuamassa luennoitsijoilta aiheeseen sopivaa lisäluettavaa kun kirjastoissa samat kurssiin sisältyvät kokonaisuudet on välillä ripoteltu kahteenkymmeneen eri kirjaan ja niiden kaikkien läpi pläräämiseen ei ole muiden kurssien takia aikaa. Pahimmillaan luennoitsija on sitten etsinyt mulle jonkun mappi ö:n josta "vois ehkä olla apua" vaikka pikaisen vilauksen jälkeen mapista löytyy ehkä muutama lause josta on hyötyä. Eli oma-alotteisuutta on kyllä ja tiedonhaun vaikeus on varmaan ihan elämän realiteetti - mutta sitten olis vielä ne 55 muuta noppaa suoritettavana ja on pakko priorisoida.

        Jos joku kurssi ei mene läpi normaalilla menettelyllä, niin silloin siihen pitää käyttää jotakin muuta menettelyä, vaikka työläämpääkin.

        Näin se vain tässä maailmassa valitettavasti on.


      • yksi valmistunut
        vähemmän toivoton kirjoitti:

        Kiitos kovasti tästä vastauksesta - vaikka se olikin varmaan tarkoitettu toiselle kommentoijalle. Olin joka tapauksessa tän ketjun alottaessani itsekin samassa tilanteessa ensimmäisten ammattiainekurssien alettua ja niiden kaikkien mentyä mielestäni täysin penkin alle.

        Ammattiaineiden opiskeluun liittyvien sopeutumisvaikeuksien lisäksi näissä muutamassa kurssissa, joista olen vetänyt aivan kamalat paiseet, on ollut todella huono opetus huonot käytännön järjestelyt, (ihan kaikkien mielestä) joten olisi jo alunperin pitänyt olla syyttämättä arvosanoista pelkästään itseään. Paljon voi toki tehdä oppimisen eteen itsekin jos luennoitsija on huono, mutta jos luentomateriaalinakin on ainoastaan ne huonon luennoitsijan epäselvät kalvot niin onhan se aika selviö, että kurssi tulee tuottamaan vaikeuksia.

        Jatkan edelleen koulua ja toivon, että ammattiainekurssit alkavat mennä paremmin, tai että edes osa niistä olisi paremmin järjestettyjä. Jos näin ei käy niin täytyy harkita kurssien testaamista muilta osastoilta. Eli en ole lopettamassa! Kiitos kaikista kannustavista vastauksista.

        Mitä tohon "hanki muija" -kommenttiin tulee, niin olen ikävä kyllä parisuhteessa elävä heteronainen, joten en voi tarttua tähän muuten varmasti ihan kelpoon vinkkiin. Pahoittelen.

        -ap

        Toivottavasti olet menossa kesätöihin, jotka liittyvät opintoihisi. Ei ne kaikki ammattiopinnot ole kiinnostavia, mutta klaarattava jos aikoo valmistua. Jos kesätöidenkään jälkeen ei motivaatio parane, niin sitten kannattaa miettiä osaston tai koulun vaihtoa.


    • tsemppia1

      Mites olisi osaston vaihto? Pääaineiden vaikeuksissa on eroa ja nyt lukemasi kurssit saat uuteen pääaineeseesi perusopintoihin ja/tai sivuaineeseen tai vapaavalintaisiin.

    • zxczxc1

      Keskityt vaan tekemään sitä, mikä motivoi ja tuntuu järkevältä. Opiskelusta on turha ottaa turhaa stressiä, koska niillä stressinlähteillä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. Se millä on merkitystä, on se, mitä itse saat ja otat irti ja miksi teet, mitä teet. Myöskään muodollisella oppimenestyksellä ei ole merkitystä, jos silti saat irti sen, mitä haluatkin. Ihmiset ovat erilaisia ja heitä motivoivat erilaiset asiat. Motivaation ja vain ja ainoastaan "jokaisen oman syyn" taas pitäisi olla se, mikä johtaa hyviin tuloksiin ja mahdollistaa opiskelun/työn, joka ei tunnu opiskelulta/työltä lainkaan. Eli, jos tuntuu siltä, että haluaa tehdä asiat vähän erilailla kuin ne annetaan (esim. löysemmällä opiskelutahdilla tai vaikka vähän sikinsokin asioita opiskelemalla), niin siitä vaan, se on tarpeeksi hyvä peruste, jos se edistää sitä, mitä haluat tehdä ja miksi teet, mitä teet.

      Jos oppiaine/-suuntaus/-kokonaisuus ei kiinnosta, niin vaihda se. Jos se ei kiinnosta, mutta haluat jatkaa, etsi asioita, jotka luovat motivaation asioihin, jotka eivät kiinnosta (eli määrittele "miksi opiskelen? miten tämä ei-motivoiva asia/kurssi liittyy siihen, mikä motivoi? mitä haluan tietää? mitä haluan tehdä 'isona'?").

      • zxczxc1

        Ja ei kannata tietenkään myöskään "ulkoistaa" omaa oppimistaan/opiskeluaan joihinkin ulkoisiin tekijöihin, kuten "yliopiston huonoihin järjestelyihin" tai muuhun. Sinähän opiskelet, ei kukaan muu. Ja opiskelet myös vain ja ainoastaan itseäsi varten ja omilla ehdoillasi. Eli tee vain siten kuin hyvältä tuntuu.


    • Älä lopeta...

      Älä anna periksi. :)

      Kyllä se siitä paremmaksi kääntyy, ja nimenomaan aseta vaikka jotakin väli tavoitteita, kuten perusopintojen loppuun saattaminen.

      Perusopinnoissa kuitenkin on paljon ehkä vähän enempi tylsähköjä kursseja, jne. Ne kun saa alta pois, on jo aika hyvällä mallilla homma.

      Sulla on jo kuitenkin yli puolet perusopinnoista plakkarissa.

    • Onnea opinnoillesi!

      Älä luovuta! Yritä vain rauhallisesti ja kun olet 30 vee, kiität itseäsi kun jatkoit opiskelua.

    • Ei kannata luovuttaa

      Itse pääsin lukion jälkeen reilu 10v sitten TTK:lle opiskelemaan sähkötekniikka pääsykokeen kautta rimaa hipoen. Olin matemaattisesti keskitasoa eikä mitään erityistä unelma-alaa ollut mielessä, mutta otin opiskelupaikan vastaan - suvussakaan kun ei ollut aikaisemmin ketään akateemisesti koulutettu joten näytönpaikkaa siinäkin mielessä oli tarjolla.

      Pari ekaa vuotta perusopintojen parissa meni ihan OK, ei huippuarvosanoja mutta kurssit läpäistiin reilun 3 keskiarvolla. Sitten alkoikin alamäki kun tuli aika valita erityisopinnot ja päädyin lukemaan sähkövoimatekniikka ja tehoelektroniikkaa joista varsinkin ensin mainittu oli matemaattisesti vaativaa. Kurssien läpäisemisestä tuli tuskaa, kun läpi lopulta päästiin niin arvosana tentistä oli 1 tai 2. Valitsemani tie alkoi nousta pystyyn eikä tilannetta helpottanut joka keväinen torjutuksi tuleminen alan kesätöihin. Välillä masensi, mutta jotenkin sitä vain puursi eteenpäin ja kurssit saatiin lopulta käytyä. Keskiarvo laski reilusti alle 3:een. Mitään käsistystä tulevaisuudesta ei ollut kunnes keväällä 2006 eräs kesätyöhakemus vihdoin tärppäsi. Homma vaati toiselle paikkakunnalle muuton mutta koska opinnot olivat diplomityötä vaille valmiit eikä perhettä tai muitakaan suunnitelmia vielä ollut niin otin pestin vastaan.

      Siitä lähtien on tullut oltua työelämässä, vaikka en oikeastaan päivääkään ole tehnyt ns. oikeita DI töitä (kuten suunnittelu tai tuotekehitys). Opiskelemiani asioita on tarvinnut vain yleisellä tasolla. Halusin tylöelämässä tehdä alusta asti käytännön läheisempiä hommia ja niitä olen myös diplomityötä myöten saanut. Yhden kerran olen vaihtanut työnantajaa välissä ja ihan tyytyväinen voi olla.

      Ei kannata luovuttaa, itselläni DI opiskelut avasivat lopulta oven työelämään missä uran suuntaan voi paljonkin vaikuttaa jos tekninen näpertely ja laskeminen ei maistu. Itse vastaan nykyisin asiakastoimitusprojekteista kansainvälisessä yrityksessä, saan olla tekemisissä ihmisten kanssa, matkustella maiilmalla sopivassa määrin ja korvausta menetetystä vapaa-ajasta 5 alkavan summan kuukaudessa.

    • engineerman

      Minusta tuntu silta valila etta olen vaarasa paikasa kun olen tkk. Olen valmistunnut 2005 high school keniasa ja opiskelen taala nyt insinoori vaika en tajua alasta mitan sain opiskelupaikka vain koskka tarvitsen kotoutus.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Purra hyökkää nyt suomalaisen duunarin kimppuun teettämällä mamuilla palkatonta työtä

      Niinpä niin. Persut duunaripuolue, HAH. Joko alkaa kovapäisinkin persu älyämään, että persut ovat Suomen kansan vastain
      Maailman menoa
      366
      12330
    2. Purra ehdottaa vaan Tanskan mallia, joka on erittäin hyvä malli

      Purra ehdotti helmikuussa Suomeen Tanskan mallia, jossa maahanmuuttajilta vaaditaan työntekoa sosiaalitukien saamiseksi.
      Maailman menoa
      255
      5387
    3. Kokoomusnuoret: Sosiaalitukien työvelvoitteen tulisi koskea kaikkia

      Riikka Purra on esittänyt, että maahanmuuttajilta tulisi edellyttää palkatonta työtä sosiaalitukien vastineeksi. Kokoom
      Maailman menoa
      212
      3918
    4. Purra vaatii: Työvelvoite maahanmuuttajille ja kantasuomalaisille pitkäaikaistyöttömille

      Jos Perussuomalaiset ja Kokoomus ovat seuraavan hallituksen kaksi johtavaa puoluetta, on suomalaisille pitkäaikaistyöttö
      Perussuomalaiset
      196
      2588
    5. Jyrki Linnankivi, Jyrki 69 - Goottirokkarista kirkonmieheksi Lappiin!

      Jyrki Linnankivi eli Jyrki 69 on The 69 Eyes -rockyhtyeen vokalisti. Lauluhommien lisäksi hän sanoittaa, säveltää ja sov
      Työ ja opiskelu
      15
      1982
    6. Onnea Maria ja Vilma Amazing Race -voitosta!

      Maria Guzenina ja Vilma Vähämaa voittivat Amazing Race Suomi -kisan. Voiton hetkellä Guzenina paljasti, miksi valitsi Vi
      Tv-sarjat
      19
      1824
    7. Mikä on mielestäsi paras miestyyppi?

      Esimerkit kärjistettyinä: a) perustavallinen/tasainen b) himourheilija c) varakas, turvallinen elättäjä d) puolikrimina
      Ikävä
      167
      880
    8. Martina Aitolehti

      Instagramissa pomppas esille Martinan kumipallot. Ihan säikähin. Ja tää on Martina-ketju!
      Kotimaiset julkkisjuorut
      271
      852
    9. No kolahtaako kukaan

      Samalla tavalla kuin mä? Harmi kun et uskaltanut kohdata. Ehkä me löydetään jotkut muut jotka voi olla konkreettisempiak
      Ikävä
      74
      772
    10. Rippituoli

      Kerro joku synkkä tai outo salaisuus, joka liittyy ikävääsi kaivattuasi kohtaan. Tee tunnustus anonyyminä. Se helpottaa
      Ikävä
      59
      716
    Aihe