Rakastan sitä miestä. Ajattelen joka päivä ja mietin, onko kaikki hänellä kunnossa. Menen hänen viereensä nukkumaan ja siitä herään. En ole koskaan saanut oikeasti kokea hänen rakkauttaan. Mutta mielikuvituksessani hän on lähelläni, silloin kun sallin itseni haaveilla hänestä.
Tätä kirjoittaessani valtavat kuumat kyyneleet tulvivat poskilleni. Jälleen. Tein kaikkeni hänen eteensä ja hänen kanssaan, mutta hän ei rakasta minua. Tätä asiaa olen palastellut jo kauan, eikä se siitä helpommaksi tule. Aika ei auta, ei auta mikään muukaan. Todellinen rakkaus kestää loppuelämän, vaikka sitten yksinäisyydessä, salattuna, hiljaisuudessa.
Tätä kirjoittaessani valtavat kuumat kyyneleet tulvivat poskilleni. Jälleen. Tein kaikkeni hänen eteensä ja hänen kanssaan, mutta hän ei rakasta minua. Tätä asiaa olen palastellut jo kauan, eikä se siitä helpommaksi tule. Aika ei auta, ei auta mikään muukaan. Todellinen rakkaus kestää loppuelämän, vaikka sitten yksinäisyydessä, salattuna, hiljaisuudessa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
aika ei aina autakaan. Se että saisi pyyhittyä koko ihmisen pois silmistä ja mielestä. Muistinmenetys? Siinä tosin lähtisi kaikki ihanat yhteiset muistotkin.
Rakkauden ja rakastamisen ei pitäisi koskaan sattua, sen verran ihana asia kyseessä. Silti se sattuu, tekee kipeätä ja aiheuttaa murhetta ja huolta.
Miten yksi ihminen voikaan laittaa pään, koko kropan ja elämän sekaisin??
Mullon niin hyvä mielikuvitus, että näen ne jo ennen kuin ne tapahtuu. Maailma tulee vain perässä.
Haaveet on tärkeitä.