Eräs entinen mies ystäväni kirkasti asian minulle seuraavasti: olen hyvä sille joka on hyvä minulle ja paha sille joka on paha minulle. Jälkikäteen ajateltuna hän kohteli minua äärimmäisen huonosti. Mitä tästä voidaan päätellä. Hänellä oli loistava huumorintaju, on kuulemma vieläkin, mutta hän kohteli minua äärimmäisen huonosti. Jätin hänet puhelinsoitolla. Tunsin syyllisyyttä, mutta tein oikein. Yhtenä syyskuun sateisena päivänä eräässä itäuudenmaan kaupungissa minä päätin, mulle ei tehdä noin. Enkä ole katunut. Ja joka tekee vastaavan päätöksen: Minua ei ole kohdeltu oikein, en halua tuota ihmistä elämääni. Hän saa minulta täyden ymmärryksen ja hatun noston. - oikein, sinä päätät mikä on hyväksi sinulle.
The rule of X
Tarinoita menneestä I
2126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juuri näin. Olet löytänyt onnen.
Tuollaiset miehet menköön menojaan.
Eräs miespuolinen ystäväni totesi kuultuaan mun ja erään toisen miehen "jutusta" säätöineen kaikkineen ettei se mies ole mun arvoinen, kun toimii tietyllä tavalla. Sain vielä kehuja siitä miten ihana nainen olen ja se mies, joka mut "nappaa" omakseen tulee olemaan maailman onnellisin. Nii-ih, vielä kun se mies osuisi omalle kohdalle. :) Jotenkin tuo kommentti sai mut luopumaan koko ajatuksesta, että meistä vielä tulisi jotain. Irtaantumaan niistä hattarapilvistä ja ymmärtämään millainen se mies ihan oikeasti on.
En mä sitä kiellä ettenkö miestä yhä ikävöisi. Ikävöin niitä ihania hetkiä, ihania sanoja ja tekoja, jotka olivat pelkkää huuhaata ja valhetta. Enää ikävä ei ole niin raastavaa, enemmänkin sellaista "tulipahan koettua, silti hyvä fiilis" -tunteilua.