Päiväkodin tädit ja alemmuuskompleksi.

Onneksi meidän lapsen päiväkodissa on henkilökunnassa myös miespuolisia. Se kummasti raikastaa ilmapiiriä.

Ja pah. Tämä ei ole läheskään niin tärkeää työtä kuin moni muu. Senhän näkee suoraan palkassa.! Ja siksi toisekseen: Jos ne lapset muka olisivat niin tärkeitä, niin vanhemmat hoitaisivat heidät ihan itse, eivätkä toisi heitä muiden hoidettaviksi.Vanhemmillekin tärkeämpää kuin lapset, on raha ja tietty elintaso. Hoitajien elintaso ei ole kummoinen, mutta eipä tarvitse töissäkään tehdä kuin se pakollinen ja aika pienellä koulutusella pääsee vakitöihin.

Perhearvot kunniaan. Oma lapsi pitäisi olla tärkein ja omalle pitäisi riittää aikaa vaikka se bemari jäisi hankkimatta.

Kuuleppas, jos kaikki vanhemmat hoitaisivat lapsensa kotona, NIIN SULLA EI OLIS TÖITÄ !!!

Ensinnäkään en ole päiväkodin täti. Ja kyllä ainakin itse arvostan työtäni ja työkavereideni työtä, vielä kun kaikki vanhemmat ja päättäjätkin saataisiin arvostamaan pienten lasten hoitoa ja varhaiskasvattajia.

NINKÖ

Hoitotyön arvostuksaen pitäisi näkyä palkassa.
Iso vastuu, palkalla ei tule toimeen.
Valitettavasti se syö työmotivaatiota vaikka kuinka pitäisi työstään.

Ite oot täti.

Kyllä ap taitaa itse olla ainoa alemmuuskomplekseinen. Minä ainakaan en tunne minkäänlaista alemmuutta ihmisenä tai ammattilaisena. Teen työni palkkaa vastaan ja nautin vapaa-ajastani omalla tavallani täysin siemauksin. En ymmärrä ketä kohtaan tässä muka pitäisi alemmuutta tuntea. Päin vastoin olen ylpeä siitä että minä en koskaan käyttänyt päivähoitopalveluja vaan hoidon kyllä omat lapseni ihan itse.

Olen itse nähnyt toimintaa kolmelta eri kantilta. Olen ollut katsomassa työpaikkakiusaamista, huonoa ilmapiiriä, lasten pakkosyöttämistä, vanhempien ja lasten haukkumista ja huono itsetuntoisia lähäreitä pätemässä vanhemmille ja työkavereilleen, sekä itse työntekijänä, vanhempana, sekä opiskelijana.

Olen itse lähihoitaja ja valitettavasti halveksin ammattikuntaani :/ eipä oikeestaan tämän ihmeempiä kokemuksia vielä sosiaali ja terveysalalta olekaan.

Puolet työntekijöistä jokapaikassa on työhönsä katkeroituneita ja loppuunpalaneita, kuten itsekin olen, vaikka työvuosia on vielä useita kymmeniä edessä.

Loppuunpalamiset johtuvat vain ja ainoastaan työntekijöiden keskinäisistä suhteista, ainaisesta marinasta milloin mistäkin asiasta. Hyvin, hyvin harvoin näkee edes peruspositiivista työntekijää. Aina on joku huonosti ja se on aina jonkun toisen syy.

Olen töissä päiväkodissa ja totta..Sielä kyllä tapellaan työntekijöiden kesken. Miksi? Koska jotkut akat luulee aina olevansa parempia, kuin toiset ja näitä on JOKA ammatissa ja työpaikassa!

Ja todella, kyllä sielä kuulee että kuinka jonkun vanhemmat taas kitisivät jostain..Niinhän ne tekevät! Missään toisessa työpaikassa eivät tule vanhemmat sinulle kertomaan/neuvomaan kuinka sinun kuuluisi tehdä työtäsi. Ja kyllä. Se raivostuttaa.
Joillakin voi olla jopa 30 vuoden kokemus lapsista ja vanhemmat kitisevät että mitä heidän lapsellaan kuuluisi olla päällä ja miten syöttää ja koska nukuttaa ym.
Aika hassua kertoa tälläisiä asioita, ammattitaitoisille hoitajille jotka hoitavat lapsia työksensä. Eli enemmän kuin vanhempi itse. Tätä eivät vanhemmat usein tajua.

Mitä ulkona seisoskelemiseen tulee..
Ei lasta tarvitse uusavuttomaksi kasvattaa. Kyllä lapsen pitää osata leikkiä myös itse ja saada keksiä leikkinsä itse. Ei niitä tarvitse koko ajan ohjata ja leikittää.

Ja myös se aiheuttaa riitoja, kun pitkään alalla olleet kohtelevat nuorempia kuin he eivät osaisi tehdä mitään eikä ajatella itse.

Mä kyllä luulen, että suurin ongelma on päiväkotien melutaso. Kuvitelkaa vanhemmat itse, että työskentelisitte 130 dB:n melussa 8 tuntia päivässä. Yhdessä päiväkodissa nimittäin tehtiin mittaus, ja tulos oli em. Itse en enää työskentele päiväkodissa, ja tunnen monia muitakin, jotka ovat siirtyneet sos. - ja terveydenhuollon muille aloille juuri tuon melun takia.

Vaikka kuinka pyytäisi ja käskisi lapsia puhumaan pienemmällä äänellä, se taso nousee hetkessä takaisin tuonne 130:n. Tuollaisessa kovassa melussa työskentely on tosi väsyttävää, uuvuttavaa, ja tekee ihmiset fyysisesti pahoinvoiviksi.

Tuo on totta, että paljon on päiväkodissa henkilökuntaa...jolle on tärkein vain kahvitauko ja toisen kanssa rupattelu, netissä vaatekatalogien katselu ja kampaajien vertailu.
Tällä hetkellä päivähoidossa on huutava pula nimenomaan ammattitaitoisesta henkilökunnasta ja erityisesti motivoituneista lastentarhanopettajista. Sosionomit (AMK) lähtevät lastensuojelupuolelle ja kasvatustieteenmaisterit jatkavat opettajiksi...
Päiväkodeissa on henkilökuntaa kirjavalla taustalla ja periaate on se, että lähes kuka tahansa kelpaa...lähihoitajienkin ammattitaito on hyvin kirjava ja laidasta laitaan, kun koulutuskaan ei ole aina "kummoinen". Toki tästäkin poikkeuksia olemassa, kuten ei kaikki lastentarhanopettajatkaan ole työhönsä sitoutuneita.
Työ on päiväkodissa lähinnä lasten säilytystä, koska yksinkertaisesti ei ole aikaa laadukkaamman pedagogisesti lapsen parhaaksi tehtävän ohjelman suunnitteluun ja onko koko henkilökunta siihen sitoutunut ?
Varhaiskasvatuslaki on hieno, mutta jokainen saa tuottaa sisällön itse....
Onnekas on se lapsi, jonka päiväkodissa on edes yksi oikeasti lapsista välittävä aikuinen ja vanhemmat, joille tärkeämpää on pitää lapsella lyhyet hoitopäivät ja jopa vapaa päiviä hoidosta...Päiväkotielämä parhaimmillaakin on lapselle uuvuttavaa, mutta usein vanhemmat vievät lapsen hoitoon vaikka itsellä olisi vapaa päivä ja mahdollisuus olla lapsensa kanssa. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tarjoaa heille tämän mahdollisuuden ! Kukaan ei kysy lapsen mieltä...pääasia, että vanhemmilla on laatuaikaa shoppailla ja käydä salilla. Mitä on lapsen laatuaika ?
Päivähoitoa tulisi uudistaa sekä laadullisesti..oikeasti ryhtyä sanoista tekoihin ja lapsiryhmiä pienentää, henkilökunnan koulutusta lisätä ja palkkausta parantaa ja sekä subjektiivista päivähoito-oikeutta rajata koskemaan vain yli 3 vuotiaita lapsia.. Ihanaa jos päiväkodissa on kutsumuksella ja sydänmellä tekevä henkilöitä töissä. Lapset sen vaistoavat ja tietävät aikuisista, jolle on muutkin asiat tärkeämpiä kuin palaverit ja kahvitauot.