Sinä!
Joka paikassa vain sinä. Haluaisin heittäytyä sinuun, tykätä, rakastaa, olla kanssasi
kuunnella, jutella, olla vaan
haluaisin että pysähtyisit ja näkisit
sanot, että tykkäät myös
jotain pelkään, että sade tulee ja pyyhkii meidät pois. Haluaisin tietää kuka olet, millainen olet, että ihastuksen verho raottuisi ja näkisin sinut, ja tietäisin, että sinäkö se olet, jonka vuoksi olen juossut kaikki nämä vuodet ja tyhjyyteen rakkauden sanojani vuodattanut.
Sinä!
Joka paikassa vain sinä. Haluaisin heittäytyä sinuun, tykätä, rakastaa, olla kanssasi
kuunnella, jutella, olla vaan
haluaisin että pysähtyisit ja näkisit
sanot, että tykkäät myös
jotain pelkään, että sade tulee ja pyyhkii meidät pois. Haluaisin tietää kuka olet, millainen olet, että ihastuksen verho raottuisi ja näkisin sinut, ja tietäisin, että sinäkö se olet, jonka vuoksi olen juossut kaikki nämä vuodet ja tyhjyyteen rakkauden sanojani vuodattanut.
Sinä!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Haaveissa ja mielessä Sinäkin, päiväunieni pääosassa. Heittäydy vaan, tykkään minäkin, rakastan rakastan, kuunnellaan kumpikin ja jutellaan, ollaan vaan.
Pysähtynyt olen ja nähnytkin, katsoit muualle silloin ja ne sanat ovat vaikeita, vaikka ne tietää ei niitä osaa. Pelkään kai liikaa vaikka pitäisi verhoa raottaa, antaa meille mahdollisuus. Juoksen edelleen...
ettet juoksisi pois, vaan pysähtyisit kuuntelemaan elämää, jospa se kertoo meistä...
että osaisin jarruttaa, oppisin tulkitsemaan ne pienet merkit, sähköä on kiellä en, tunnetko samoin vai kuvittelenko vain?
... sähkön välillämme. Pienikin kosketus, edes hipaisu, ja tunne on aivan mieletön.
Toisinaan mietin miten toisen koskettaminen voi tuntua niin hyvältä, mutta tuntuu se.
Iltaisin nukkumaan mennessä muistan katseet, kosketukset, tulet uniin...
hulluuttako lie...
niin sielulle kuin ruumiille tuo ilmiö. Olisiko niin että toisinaan, kun kaksi sopivasti varautunutta ihmistä kohtaa, alkavat protonit ja neutronit villin leikin niin että ritinän melkein kuulee, päässä huippaa ja sydän läpättää?
Jos hulluus on tällaista ei kiitos rauhoittavia minulle :)
nyt olen vihdoin pysähtynyt ja
katselen ympärilleni.
Ei ole kiirettä,
enään.
Olen niin hämilläni,
näistä tunteista.
Olen hiljaa ja
yritän kuunnella,
mitä ne kertovat.
En tiedä vielä,
itsekkään.
Tykkään minä.
Haluaisin tavata sinut.
Samaa toivoisin minäkin.
Tietyt lonkerot vaivaavat minua.
Minähän se!
Tiedät, miten löydät minut!
Ehkäpä olemme tänään vielä
lähempänä toisiamme kuin eilen.
Haluaisin tavata, haluaisin!
Tiedän mistä löydän sinut, tiedän.
Kun tapaan sinut, mieleni valtaa jokin niin ihana tunne, kaipaan sinua koko ajan, nyt se vasta raastaa mieltä, kun monet päivät olen ollut näkemättä sinua, koskematta, katsomatta.
Kaipaan sinua niin!
Voi katsettasi, kuinka kaipaankaan sitä kun katsomme toisiimme, ja aika häviää, kaikki muu ympäriltä katoaa.
Voi kosketustasi, ohi mennen vahingossa, voi sitä sähköä, tunnetta, ja koko ajan kaipuu nähdä tavata kokea olla kanssasi.
Voi ääntäsi, sanojasi, ne ovat minulle jotain, mitä en sanoiksi pukea osaa.
Minä kaipaan niin!
Sanoit, että sinäkin kaipaat, mutta...
miksi siitä huolimatta sinä olet siellä jossain ja minä täällä
Kuinka Sateen pisarat
voivatkaan olla samanlaisia!
pieniä runoja,
kierteisiä noroja,
katoavia sanoja...
auringon pyyhkiessä ne lempeästi talteen :)
Olet vain halpa huora.
sä peräkamarin poika nyt äitiäsi vai?
Eiks se nin ole että huora huoran tuntee.